En tiä antaisinko olla vai mitenkä tämän nyt sais hoijettua...

Status
Viestiketju on suljettu.

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Ko mies tosiaan viikonloppuna oli kolarissa tytön kans, ei tullu henkilövahinkoja, autot vaan meni lunastukseen, kolari ei ees ollu miehen vika ollenkaan. Mut suoraan sanottuna viimesen kerran olen kuullu sen puhuvan jotaki kunnolla sillon ko ovat ollu kotia tulossa, sen jälkeen ei ole puhunu. Kysyn jotaki, ei vastaa, nyökkää tai kohauttelee olkiansa, ei oo nukkunu eikä syönykkään kunnolla. Muuten elelee ihan normaalisti.

Ja mulla oli terapia tännään, mies oli mukana niinku ylleensä aina, ja se minun terapeutti sitte kysy vähän siltä siitä tapahtuneesta niin ainoa mitä vastasi oli "se vain tapahtu".

Ei näytä erityisen masentuneelta tai mittään, mut eilenki katto telkkaria eikä ees huomannu ko vaihoin kanavaa. Eli omissa ajatuksissaan on.

Mie olen sitä halinu ja pussaillu ja ollu lähellä, varovasti olen välillä maininnu että jos haluaa puhua niin olen tässä. Jankuttaan en haluais alkaa. Ja veikkaanpa että turha sitä on lykkiä lääkärillekkään hakemaan keskusteluapua tms, ei varmana lähe. : /

Eli, mikä ois minun seuraava siirto, vai annanko olla ja ootan että se itte alkaa puhua jos ikinä ees alkaa. Onhan se varmasti ollu järkytys, hirven kans ko kolaroitiin niin elämä jatku normaalina, mut nyt sillä oli kuitenki tyttö kyytissä... :(

Mulla vaan on niin paha mieli sen puolesta.
 
Noi on aina rasittavia tilanteita, kun tietää, että toinen tarvitsee apua, mutta ei suostu sitä ottamaan vastaan. Voihan toki olla, että on nyt vaan alkuun järkyttynyt ja tokenee piankin kun aika kuluu...
 
Miä varmaan oottasin ja jankuttamatta antasin ymmärtää olevani läsnä ja valmis kuuntelemaan, oottasin, että alkais ite puhua, tai pääsis sieltä omista maailmoistaan pikku hiljaa. Ketään kun ei voi pakottaa mihinkään ja laittaahan se allapäin olemaan tuollainen. Että mun neuvo on, että maltat vielä oottaa. Mun mies ainakin miettii ittekseen asiat valmiiksi, ennen kuin alkaa niitä mulle puhella.
 
[QUOTE="vieras";23032633]Noi on aina rasittavia tilanteita, kun tietää, että toinen tarvitsee apua, mutta ei suostu sitä ottamaan vastaan. Voihan toki olla, että on nyt vaan alkuun järkyttynyt ja tokenee piankin kun aika kuluu...[/QUOTE]

Joo ja mie en tiä pitäskö olla hienotunteinen vaan oma jämäkkä itteni ja pakottaa se johonki puhumaan tai mitä nyt sitte avuksi tarjottaankaan...
Toiveissa toki on että se asia pyöris päässä vähän vähemmän pikkuhiljaa ja muut asiat ottais vallan, ja sitte sitä kautta jos alkais puhuakki tapahtuneesta.
 
älä alakaan jankkaamaan jos on noin omissa maailmoissaan, askartele vaikka lappunen jossa ilmaiset huolestumisesi ja pyydät koputtaan olkapäähän heti kun siltä tuntuu. onhan tuo kova shokki vaikkei henkilövahinkoja onneksi tullut.
 
Eikö tästäkin ketjusta vittuilijat voisi painua mäkeen? Kumma tarve aina tulla huutelemaan asiattomuuksia.

Hyytis, odottele vielä. Miehesi varmaan vielä kelailee tapahtunutta tuoreeltaan, eikä osaa siitä puhua. Kun tapahtumat muuttuvat kaukaisemmiksi, on niistä helpompi jutella.
 
[QUOTE="Minä";23032787]Eikö tästäkin ketjusta vittuilijat voisi painua mäkeen? Kumma tarve aina tulla huutelemaan asiattomuuksia.

Hyytis, odottele vielä. Miehesi varmaan vielä kelailee tapahtunutta tuoreeltaan, eikä osaa siitä puhua. Kun tapahtumat muuttuvat kaukaisemmiksi, on niistä helpompi jutella.[/QUOTE]

Eipä ne vittuilijat mihinkään katoa, tarkotus on ilmeisesti häätää taas yks keskustelija palstalta ja kohta se onnistuu. : /

Mut oikeassa taijatta olla, oottelen vielä.
 
Jos miehesi on sen tyylinen yleensä että voi puhua asioista niin sitten voisin painostaa hieman puhumaan(ei liikaa). Jos taas on semmonen juro suomalainen (kuten minun mieheni) niin jättäisin jankkaamiset sikseen.
 
Viimeksi muokattu:
Sano miehelles että,kun haluut puhua,niin kuuntelen sua.Ole läsnä,mutta älä jankkaa liikaa.
Anna miehesi itse tulla puhumaan,kun on sen aika.:hug:
 
Jos miehesi on sen tyylinen yleensä että voi puhua asioista niin sitten voisin painostaa hieman puhumaan(ei liikaa). Jos taas on semmonen juro suomainen (kuten minun mieheni) niin jättäisin jankkaamiset sikseen.

Se on jotaki siltä väliltä. Esim parisuhteen ongelmista kyllä puhhuu ja muista "pikkujutuista", mut sitte tämmösestä mulla ei ole oikein kokemusta, että miten toimii. Ilmeisesti näin.
Muutamia sellasia juttuja on ollu että ne on oikein sitä vaivannu, eikä ole puhunu mut ongelman olen huomannu käytöksestä, pahantuulisesta olemuksesta ja muutenki räjähysherkkä ollu, yleisesti ottaen on maailman pitkäpinnasin tyyppi.
 
Joo jos nyt saa miesnäkökulmaa jollain tasolla tässä omalta kohdalta valottaa (eihän se tietty välttis ole kaikkien muiden miesten mielipide...)

Niin antaisin kyllä aikaa miehellesi, enkä välttämättä normaalia enempää tarjoaisi edes läheisyyttä, jos sillä on pieni shokki asiasta (syythän voi olla moninaiset tai vain yksi, mistä sen tietää...) niin ehken sellainen jonkinlainen oma aika pienessä kuplassa voi tehdä ihan hyvää. Jos hän normaalisti on hyvin avautuva ja keskusteleva yksilö niin kyllä hän sitten kertoo kun on siihen valmis.

Voit ehken sen verran tosiaan tehdä että sanot suoraan että jos hänellä on jotain mielen päällä mitä haluaa puhua, olet valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan, ja jättää asian sitten siihen. Joskus ihminen vain tarvitsee aikaa käsitellä jotain asiaa mikä on voinut järkyttää. Itseäni esimerkiksi tuo lapsen mukana olo vaikka mitään ei tapahtunutkaan kenellekkään, voisi aiheuttaa juuri tuollaisen passivoituneen tilan joksikin aikaa.
 
Vittuilijoista ei kannata välittää. Ei kannata suoda sitä iloa niille, että katoaa niiden takia palstalta.

Ole läsnä, mutta anna aikaa :). Varmastikkin säikyttänyt miehesi perinpohjin. Jos ei ajan kanssa tunnu menevän ohi, sitten ole jämäkkä. Ehkä miehes vaan kaipaa nyt aikaa prosessoida tapahtunutta.
 
Missä kohtaa kolaroivat?
mietin siis vain kun asun samalla paikkalla kuin sinä enkä tuollaista ole kuullutkaan.

Voi kuule, en miekkään tiä kaikkia Tornion peltikolareita. :D Tiiät varmaan mikä myrsky viikonloppuna oli ja ajokeli sen mukanen.
Sen kummemmin en paikkaa kerro koska en taho alkaa tarkasti täällä infoaan missä päin asun.
 
Voi kuule, en miekkään tiä kaikkia Tornion peltikolareita. :D Tiiät varmaan mikä myrsky viikonloppuna oli ja ajokeli sen mukanen.
Sen kummemmin en paikkaa kerro koska en taho alkaa tarkasti täällä infoaan missä päin asun.

Onhan miehesi voinnut ajella ihan missapain vain, ei valttamatta teidan kodin lahella. Joten kerro pois vaan, jotta tarinastasi tulisi edes vahan enemman uskottava.
 
Taman minakin haluaisin kuulla. Suoraan sanottuna en usko tarinaasi ellet tata voi kertoa.

Älä sitte usko. Minun ei tarvi asettaa itteäni sellaseen asemaan missä monenmoiset hörhöt joita täällä lueskellee saa tietää liikaa minusta. Kerron sen mitä haluan enkä yhtään enempää vaikka se veis joltaki vitipäältä uskon minun kirjotuksiin. Ja kuules, olen saanu osani jo tämän palstan sekopäistä, enkä enempää halua. Joillekki ei riitä nimittäin se vittuilu ja päänaukominen täällä...
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä