"Hopping"
Olisin voinut kirjoittaa joka sanan. Mulle tulee aina kauhean "lämmin olo" kun ajattelen sielunkumppaniani - jos en saa unta tai näen painajaisia, kannattaa ajatella häntä niin jo tulee hyvä olo. Se on omituista. Mun sielunkumppani on myös tahollaan naimisissa. Ei ole nähty vuosiin, mutta se miten tärkeä hän on, on vakio elämässä ja ajatuksissa.... Me ollaan tunnettu 5-vuotiaasta, eli 26 vuotta.Tunnistan tuon. Ei kaikki sielunkumppanit päädy yhteen, ja oma aviopuoliso on hyvin harvoin sielunkumppani. Sen ketä rakastaa ei tarvikaan olla sielunkumppani. Aviopuoliso voi kyllä sellaiselta tuntua, ja siksi moni niin luulee. Eikä tämä ole mikään kisa siitä, kumpi on parempi Ei sielunkumppania tarvitse edes rakastaa, sitä vain tietää, että häneen on pidettävä aina yhteyksiä, ja silloin tällöin nousee huoli siitä mitä toiselle kuuluu.
Itselläni "suhde" sielunkumppaniin on kestänyt 12 vuotta. Mies on tahollaan naimisissa ja niin minäkin. Rakastan omaa elämänkumppaniani, enkä voisi kuvitellakaan hänen jättämistään. Mulla ja sielunkumppanillani on eri tiet, ja se pitää vain hyväksyä, vaikka aikoinaan se oli vaikeaa. Ajoittain jompi kumpi laittaa viestejä tyyliin "onko kaikki ok".
Sielunkumppanin muuten tunnistaa heti siitä epätodellisesta tunnelmasta joka syntyy, kun toisen kohtaa. Se on hyvin lähellä ihastumista/rakastumista ensisilmäyksellä, mutta ei kuitenkaan tunnu samalta. Jälkimmäinen on ihanaa, sielunkumppanin kohtaamisessa on jotain "spookya". Olen kokenut molemmat