Perhepedissä/samassa huoneessa nukkuvat:onko teille tullut "tyypillistä" juoksutusvaihetta lainkaan?

Te, jotka nukutte samassa huoneessa lapsen / lapsien kanssa. Tai pienemmät vauvat sivuvaunussa tai vieressä.

Onko teille tullut muka niin tyypillistä juoksutusvaihetta koskaan?

Eli lapsi lähtee sängystä sata kertaa illassa ja tätä kestää kuukaudesta toiseen ja aina palautatte ja jätätte yksin sänkyyn?

Vai oletteko vieressä nukahtamishetkeen saakka ja sitten poistutte viettää loppuiltaa esim. olkkariin?

Mielenkiinnosta kysyn, sillä me ollaan aina muka nukuttu vieressä, kunnes lapsi nukahtanu (nukkuu samassa huoneessa) ja meillä ei ole mitään juoksutusongelmaa ollu koskaan. Lapsella ei ole tarvetta lähteä huoneesta pois, koska olen siinä. Meillä ei ole tätä ongelmaa ja olen varma, että se johtuu toimintatavastamme.

 

No ei ole edes yrittänyt, vaikka tietyssä vaiheessa alkoi omasta aloitteesta menemään yksinkin nukkumaan.

 

no tuota miksi tulisi sitä juoksutus vaihetta jos kerran siinä vieressä ollaan kunnes lapsi nukahtaa?
se koko pointti siinä on se että lapsi oppisi nukahtamaan itse sinne omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja siitä seuraa joillain se sängystä pois ravaaminen

 

Oli todellakin vaikka nukkui sivusängyssä yli 2v ja vieressäkin vauva-ajan. Se vaan ei nukahtanu helpolla ja jaksoi loputtomiin riekkua+karata heti kun lähti kauemmas. Omaan huoneeseen siirtyi yli 2v ja sieltä ei enää silleen karkaillu.

 

Nyt kun kysyit, niin ei meilläkään ole ollut. Tosin me ollaan kans oltu aika pitkään samassa huoneessa siihen asti et nukahtaa. Mies monesti tekee töitä samalla lastenhuoneen kirjotuspöydällä samalla. Nyt tytöt 2v ja 4v ja nukkuvat samassa huoneessa. Luetaan iltasatu, jonka jälkeen me ollaan omassa makkarissa, lastenhuoneesta näkee meijän makkariin. Katellaan siinä telkkaria tai ollaan läppärillä, kunhan vauva on vielä nukahtanut.
Ei tytöt koskaan tule omista sängyistä enää tässä vaiheessa pois ellei isompi käy vessassa tms. Tosin ovat jo sen verran isoja, en tiiä minkäikäiset sitä harrastavat. 1v voisin hyvin kuvitella lähtevän seikkailemaan sängystä jos pääsee pois.

 

no tuota miksi tulisi sitä juoksutus vaihetta jos kerran siinä vieressä ollaan kunnes lapsi nukahtaa?
se koko pointti siinä on se että lapsi oppisi nukahtamaan itse sinne omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja siitä seuraa joillain se sängystä pois ravaaminen

Kato ku siitä vierestäkin pääsee pois. Ei ollu vastaus meillä. Lapsi ois pitäny sitoa sänkyyn kiinni.

 

Ei tuon tyyppistä juoksutusta, mutta joskus toimeliaan päivän jälkeen juoksuttaa meitä vanhempia takaisin viereensä Lapsi on siis itse oma-aloitteisesti halunnut ruveta nukahtamaan itsekseen, mutta joskus harvoin kaipaa vielä apua nukahtamiseen ja silloin pyytää seuraksi nukahtamiseen tai melkein nukahtamiseen saakka. Seuraksi on menty, koska hän sitä silloin selvästi kaipaa. Sitten taas mennään parikin viikkoa itse nukahtaen. Ikää lapsella vajaa 2½-vuotta. Sopii meille tämä tyyli. Oltais ihan mielellään jatkettu vieressä nukuttamistakin, mutta kun lapsi itse halusi nukahtaa yksin, niin mikäs siinä. Pääsen minäkin esim. päiväunien aikaan heti jatkamaan touhuiluja, kun ei tarvitse toisen unen saantia "vahtia".

 

Meillä oli nukahtaminen siihen saakka pirun vaikeeta kunnes päätin et ihan sama olla siinä vieressä. Nukku sillon vielä samassa sängyssä ja siitä lähtien on nukahtanut yleensä viidessä minuutissa.
Nyt ikää 2v8kk,nukkuu edelleen samassa huoneessa ja edelleen oon vieressä kunnes nukahtaa ja edelleen siihen menee pari minsaa. Ei oo koskaan pyrkinyt pois sängystään... tietää kyllä että lähden siitä pois kun nukahtaa Yöllä kömpii jossainkohtaa viereen,aina sitä ei hokaa... se ei haittaa ja saa siis tulla,ei yritetä palauttaa takasin.

 

Kato ku siitä vierestäkin pääsee pois. Ei ollu vastaus meillä. Lapsi ois pitäny sitoa sänkyyn kiinni.

toki lapset voivat iltaisin riekkua toisinaan, mutta eikös se sängystä karkailu liity juuri siihen että se vanhempi siirtyy kauemmaksi taikka kokonaan pois huoneesta..
kun yleensähän tuo sängystä karkailu on tyypillistä siinä vaiheessa kun lapsi opetetaan nukahtamaan yksin, ilman sen vanhemman vieressä oloa..

 

Vastaan vaikka ei olla nukuttu perhepedissa ja alle 1v on siirretty omaan huoneeseen (hyi mua huono äiti)
Ei meillä ole yhdelläkään lapsella ollut mitään juoksutusvaihetta ei yö eikä päiväunilla, jos mä nyt ymmärrän mikä se on
Aina ovat sankyyn menneet nukkumaan ja sitten aamulla tulleet sieltä pois

 

Oli todellakin vaikka nukkui sivusängyssä yli 2v ja vieressäkin vauva-ajan. Se vaan ei nukahtanu helpolla ja jaksoi loputtomiin riekkua+karata heti kun lähti kauemmas. Omaan huoneeseen siirtyi yli 2v ja sieltä ei enää silleen karkaillu.

No mitäs läksit kauemmaks, ennenkuin lapsi oli siihen valmis. Oma moka.

 

Ei ole tullut vielä ainakaan tuota juoksutusvaihdetta, eli kaveri 2v ja
nukkutaan samassa sängyssä.Olen yleensä vieressä kunnes nukahtaa,
toisinaan taas lähden pois ja sanon että mene katsonaan telkkari, jää
nukkumaan, ei tule perässä.

 

Meillä ei ainakaan oo koskaan ollut sängystä karkailua, ei myöskään sitä että omaan huoneeseen siirryttyään tulisivat keskellä yötä meidän sänkyyn. Meillä lapset on nukkuneet mun kainalossa niin kauan kun yösyötöt on kestäneet,sivuvaunussa n2 vuotiaiksi ja sen jälkeen omassa huoneessa omassa sängyssä. Nukkumaanmenot ja yöt on sujuneet aina hyvin.

 

Me ei nukuta perhepedissä, lapsi nukkunu omassa huoneessa päikkärit ja yöunet 4 kk lähtien. Ei nouse ylös päikkäreiltä eikä yön aikana, sit tulee sängystä pois kun on herännyt, lapsi on 1v4kk. Jää tyytyväisenä nukkuu, ei itke tai huuda.

 

toki lapset voivat iltaisin riekkua toisinaan, mutta eikös se sängystä karkailu liity juuri siihen että se vanhempi siirtyy kauemmaksi taikka kokonaan pois huoneesta..
kun yleensähän tuo sängystä karkailu on tyypillistä siinä vaiheessa kun lapsi opetetaan nukahtamaan yksin, ilman sen vanhemman vieressä oloa..

Voip olla. Ton kohdalla ei ollu kyse paikasta vaan siitä että lapsi ei kertakaikkiaan nukahtanu rauhassa ja usein nukuttaja nukahti ja lapsi riekkui. Edelleen se riekkuu aikansa mut pysyy sängyssään. Semmonen ON-Off joka menee vauhdilla kokoajan ja nukahtaa kesken touhujen pompatakseen samantien herättyään. Iltarutiinit+rauhotukset on olleet aina. Muutenkin vilkas ja aika levoton kuten neuvolassakin katottu, Onneksi toi nukkumisasia on kumminkin menny eteenpäin.

 

Me ei nukuta perhepedissä, lapsi nukkunu omassa huoneessa päikkärit ja yöunet 4 kk lähtien. Ei nouse ylös päikkäreiltä eikä yön aikana, sit tulee sängystä pois kun on herännyt, lapsi on 1v4kk. Jää tyytyväisenä nukkuu, ei itke tai huuda.

Mitenköhän sit käy, kun siirtyy lastensänkyyn, josta pääsee koska vain pois? Nythän se jää pinnikseen, koska ei pääse sieltä pois.

 

[QUOTE="vieras";23023291]No mitäs läksit kauemmaks, ennenkuin lapsi oli siihen valmis. Oma moka.[/QUOTE]

En mä aina lähtenykään. mut vaik vessaan oli pakko välillä mennä. En siis yrittäny opettaa yksin nukahtamaan tuolloin.

 

Kun tähän ketjuun änkeävät kuitenkin ne, joiden lapset laitetaan omaan huoneeseen yksinään, niin kysymys teille:

Miksi yritätte pakottaa selvästi liian pienen lapsen yksin nukahtamaan omaan huoneeseen, jos pyrkii sieltä kuukausien ajan pois? Miksi ette voi odottaa uutta kehitysvaihetta, jolloin yksin nukahtaminen voisi onnistua? Miksi yritätte aikaistaa lapsen kehitysvaihetta?

 

Mitenköhän sit käy, kun siirtyy lastensänkyyn, josta pääsee koska vain pois? Nythän se jää pinnikseen, koska ei pääse sieltä pois.

kiipeää laidan yli kuten mun apina. Jollon siirtyi jatkettavaan.

 

En mä aina lähtenykään. mut vaik vessaan oli pakko välillä mennä. En siis yrittäny opettaa yksin nukahtamaan tuolloin.

Ai onko sinulla pidätysvaikeuksia? Jos lapsen kanssa käy vessassa ennen petiin menoa, pitäisi kyllä normaalin aikuisen pärjätä se hetki, että lapsi on rauhassa nukahtanut.

 

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan".

Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

 

Ei oo ikinä tarvinnu juosta lapset neljä kappaletta ovat nukkuneet sivuvaunussa ja sitte sängyssä samassa makkarissä meidän kanssa. Just siirty kuopus 4v veljen kanssa samaan huoneeseen ja hyvin sujuu nukkumaan käyminen. Ei oo tarvinnu yöllä juoksennella yhtään mihinkään eikä illalla sen puoleen myöskään.
Itse asiassa mulla ei järki kestäis sitä, näin on ollu helpompaa ja yksinkertaisempaa.

 

[QUOTE="vieras";23023383]Ei oo ikinä tarvinnu juosta lapset neljä kappaletta ovat nukkuneet sivuvaunussa ja sitte sängyssä samassa makkarissä meidän kanssa. Just siirty kuopus 4v veljen kanssa samaan huoneeseen ja hyvin sujuu nukkumaan käyminen. Ei oo tarvinnu yöllä juoksennella yhtään mihinkään eikä illalla sen puoleen myöskään.
Itse asiassa mulla ei järki kestäis sitä, näin on ollu helpompaa ja yksinkertaisempaa.[/QUOTE]

Juuri näin meilläkin. Mä päätin, että meille ei tule juoksutusralleja ja lapsi saa nukkua samassa huoneessa ja avot tämä niin yleinen ongelma ratkaistu.

 

Kun tähän ketjuun änkeävät kuitenkin ne, joiden lapset laitetaan omaan huoneeseen yksinään, niin kysymys teille:

Miksi yritätte pakottaa selvästi liian pienen lapsen yksin nukahtamaan omaan huoneeseen, jos pyrkii sieltä kuukausien ajan pois? Miksi ette voi odottaa uutta kehitysvaihetta, jolloin yksin nukahtaminen voisi onnistua? Miksi yritätte aikaistaa lapsen kehitysvaihetta?

no tuo juoksentelu vaihde taitaa liittyä sellaisiin tilanteisiin jossa lapsi on tottunut nukuttamiseen, siihen että vanhemmat istuvat vieressä ja tottakait lapsi protestoi jos se meinataan lopettaa, samoin sitten juoksentelua aiheuttaa se tahto ikä.. mä en näkis että kyseessä olis tilanne jossa lapsi yritetään opettaa johonkin mihin se ei ole valmis, vaan siitä että "saavutetuista eduista ei tahdota luopua" tai lapsi itse haluaisi määritellä milloin ja miten menee nukkumaan

 

Ei ole tullut. Vauvana ovat nukkuneet perhepedissä, ja samassa makuuhuoneessa nukuimme koko perhe kunnes lapset olivat 6,5, 5 ja 2,5. Siinä vaiheessa nukutus hoidettiin niin, että "nukuin vieressä" kunnes kuopus nukahti, isoimmat jäivät vielä hereille sänkyihinsä kun lähdin makuuhuoneesta. Sitten lapset muuttivat eron ja muuton myötä omiin huoneisiinsa (tai siis isoin omaansa ja kaksi pienempää toiseen), ja aluksi istuin vieressä kunnes kuopus nukahti. Kun nukahtamisessa alkoi kestää ja kestää, aloin poistua heti unilaulun jälkeen, eli kuopuskin jäi hereille. Pari iltaa jouduin käymään rauhoittelemassa kuopusta (silloin hiukan alle 3v), sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.

Lapseni eivät ole ikinä osanneet edes kyseenalaistaa sitä, että sänkyyn jäädään unta odottamaan kun heidät sinne on peitelty. Minusta tämä systeemi on toiminut valtavan hyvin, vaikka se vaatikin yli kuuden vuoden nukuttamisen (eli 15-30min sängyssä makoilua). Nyt saan vain jättää lapset nukahtamaan ja saan aikaa itselleni (eli kotihommille ja opiskelulle) iltakahdeksan jälkeen ja lapset saavat kunnon yöunet.