Perhepedissä/samassa huoneessa nukkuvat:onko teille tullut "tyypillistä" juoksutusvaihetta lainkaan?

eipä ole meillä vanhempia lapset juoksutelleet (kolme lasta joista kaksi vanhinta jo teinejä ja kolmonen parivuotias), ovat saaneet kaikki nukkua meidän kanssa samassa huoneessa/sängyssä niin kauan kuin ovat halunneet ja nuorimmainen siis yhä edelleen

 

Mitenköhän sit käy, kun siirtyy lastensänkyyn, josta pääsee koska vain pois? Nythän se jää pinnikseen, koska ei pääse sieltä pois.

Koska et lukenut nähtävästi kunnolla vastaustani niin laitan tämän kohdan uudelleen : sit tulee sängystä pois kun on herännyt eli meillä ei ole pinniksessä kuin turvalaita käytössä, lapsi pääsee itse pois mutta ei tule, kun nukkuu. Tulee sitten kun herää. Meillä toiminut, ja sori että tungin tänne vaikka ei perhepeteillä, ajattelin vaan tuoda tämänkin puolen esiin.

 

no tuo juoksentelu vaihde taitaa liittyä sellaisiin tilanteisiin jossa lapsi on tottunut nukuttamiseen, siihen että vanhemmat istuvat vieressä ja tottakait lapsi protestoi jos se meinataan lopettaa, samoin sitten juoksentelua aiheuttaa se tahto ikä.. mä en näkis että kyseessä olis tilanne jossa lapsi yritetään opettaa johonkin mihin se ei ole valmis, vaan siitä että "saavutetuista eduista ei tahdota luopua" tai lapsi itse haluaisi määritellä milloin ja miten menee nukkumaan

Niin eli suomeksi sanottuna yrität aikaistaa kehitysvaihetta. Miksi ei voi nukuttaa lasta, kunnes hän itse kokee olevansa valmis menemään yksin nukkumaan?

Kyllähän niitä ongelmia saa aikaiseksi, kun riittävästi vänkää.

 

Ei ole ollut juoksutusta. Lapsi 3v. siirtyi muutama kuukausi sitten omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan. Edelleenkin olemme (minä tai mies) lapsen huoneessa kunnes hän nukahtaa. Makoilen säkkituolissa ja luen kirjaa tai touhuan läppärillä. Lähes joka yö lapsi edelleen tassuttelee meidän viereemme. Saa tulla ja "nukutetaan" hänet niin kauan kuin tarvetta on.

 

Meillä kaikki lapset ovat nukkuneet meidän kanssa sängyssämme ja siinä 1,5-2v iässä pojat siirtyneet omiin sänkyihinsä, jotka meidän makuuhuoneessa. Meidän sängyssämme nukkuu edelleen tyttö 3v ja tyttö 1 viikkoa. Kukaan isommista ei ole yöheräillyt ikinä (=yösyöttöjen loputtua), eivätkä karkailleet sängystä. Pojat nukahtavat itsekseen sänkyihinsä, joskus luen kyllä iltasatuja. Tyttö 3v nukahtaa myös itsekseen meidän sänkyymme, eikä lähde pois, jos jostain syystä herää iltasella.

 

[QUOTE="vieras";23023487]Niin eli suomeksi sanottuna yrität aikaistaa kehitysvaihetta. Miksi ei voi nukuttaa lasta, kunnes hän itse kokee olevansa valmis menemään yksin nukkumaan?

Kyllähän niitä ongelmia saa aikaiseksi, kun riittävästi vänkää.[/QUOTE]

kun lapsi ei tarvitse nukutusta.. eli siis meillä ei ole aikaistettu mitään vaihetta kun vauva on nukahtanut ilman nukutusta, omassa huoneessa nukkunut 5kk iästä lähtien ja hetkellisesti oli se juoksutus rumba kun hiffas miten pinnasängystä pääsee pois ja se oli hauskaa sen mielestä, ja tahto iässä sängystä pomppi pois siksi kun väsymyksestä huolimatta ei olis halunnut mennä nukkumaan.
mun sisko taasen on joutunut ihan tosissaan tekemään töitä saadakseen lapset nukahtamaan itsekseen, kun se ensin totutti ne siihen nukuttamiseen

 

kun lapsi ei tarvitse nukutusta.. eli siis meillä ei ole aikaistettu mitään vaihetta kun vauva on nukahtanut ilman nukutusta, omassa huoneessa nukkunut 5kk iästä lähtien ja hetkellisesti oli se juoksutus rumba kun hiffas miten pinnasängystä pääsee pois ja se oli hauskaa sen mielestä, ja tahto iässä sängystä pomppi pois siksi kun väsymyksestä huolimatta ei olis halunnut mennä nukkumaan.
mun sisko taasen on joutunut ihan tosissaan tekemään töitä saadakseen lapset nukahtamaan itsekseen, kun se ensin totutti ne siihen nukuttamiseen

lapset on erillaisia.meillä toinen nukahtaa itsekseen on aina nukahtanut,toinen tarvitsee nukuttamisen,on aina taistellut unta vastaan.ei siinä ole kyse ainakaan meillä kuka on totutettu ja kuka ei.lapsen tarpeiden mukaan ollaan menty.

 

Kun tähän ketjuun änkeävät kuitenkin ne, joiden lapset laitetaan omaan huoneeseen yksinään, niin kysymys teille:

Miksi yritätte pakottaa selvästi liian pienen lapsen yksin nukahtamaan omaan huoneeseen, jos pyrkii sieltä kuukausien ajan pois? Miksi ette voi odottaa uutta kehitysvaihetta, jolloin yksin nukahtaminen voisi onnistua? Miksi yritätte aikaistaa lapsen kehitysvaihetta?

Lapsi on aina nukkunut hyvin ja puoli vuotiaasta lähtien nukahtanut ilman inaustakaan omaan sänkyynsä. Ongelma tuli kun lapsi siirrettiin uuteen sänkyyn. Pinnasängystä tuli liian monta kertaa päälleen ja pakkohan se oli siirtää.

Meillä iltaan kuuluu karkailu, ei itku. Olen yrittänyt nukuttaa vieressä: EI MITÄÄN VAIKUTUSTA. Mulla menee hermot ja kuka siitä hyötyy. Yritä sinä maata tunti jonkun vieressä ja lapsi pitäisi pakolla pitää paikoillaan, että siitä jotain tulisi! Mä en suostu sellaseen: ei ole mun mielestä kaukana pahoinpitelystä pitää huutavaa lasta pakolla paikoillaan.

Lisäksi mä olen yksinhuoltaja. Mä tarvitsen illalla aikaa purkaa tiskikoneen rauhassa, päivällä taapero istuu sen sisällä ja tutkii tavaroita, eli ei vaan onnistu. Samoin silityksestä ei tule yhtään mitään jos lapsi hereillä. Lisäksi mun mielenterveydelleni on hyväksi saada istua se tunti rauhassa. Jos mä en jaksa, minne mun lapseni joutuu?

Ja ne kehitysvaiheet, en usko että tässä nyt on kyse siitä. Lapsella on turvallinen olo, koska ei itke tai huuda illalla. Ei vaan malta mennä nukkumaan!

 

On lapsia, jotka nukahtavat yksin sänkyynsä aikuisen ollessa muualla (= pois makuuhuoneesta), mutta on myös lapsia, jotka jostain syystä eivät nukahda.
Meillä esikoinen ei millään nukahtanut itsekseen, vaan itki. Mulla ei ollut sydäntä jättää toista yksin itkemään (tiedän, että moni olisi antanut itkeä), vaan olen jokaisen lapsen kohdalla halunnut tehdä (myös) nukahtamisesta varsin turvallisen asian. Mulla ei ole ollut minnekään niin kiire, etten ole ehtinyt 5-10 minuuttia makoilemaan omassa sängyssäni lukien pojalle/lapsille itasadun, jonka aikana he ovat nukahtaneet.
Itse olin varsin arka nukahtamaan yksin ja olin melko iso tyttö, kun vielä nukahdin äidin viereen sänkyyn, josta isä sitten kantoi minut omaan sänkyyni.
Lapsia on erilaisia, ihan niinkuin meitä aikuisiakin

 

[QUOTE="epeli";23023556]lapset on erillaisia.meillä toinen nukahtaa itsekseen on aina nukahtanut,toinen tarvitsee nukuttamisen,on aina taistellut unta vastaan.ei siinä ole kyse ainakaan meillä kuka on totutettu ja kuka ei.lapsen tarpeiden mukaan ollaan menty.[/QUOTE]

juu siis toki on, en sitä kiellä
mutta jossain vaiheessa se muuttuu tavaksi ei tarpeeksi, ja siinä vaiheessa kun yritetään totuttaa lapsi nukahtamaan itse niin yleensä tulee tuo juoksu rumba

 

Tää on kyllä varmasti pitkälti asia mihin lapset on tottunut ja luonteesta kiinni. Meillä 2v. ja 3,5v nukahtavat itsekseen. 5v. pyörii ja hyörii sängyssä eikä saa unta. Käyn hänen vieressään sitten makoilemassa 10minuuttia ja nukahtaa sitten.

Meillä oli hetken aikaa tuota juoksurallia, mä en usko pätkääkään, että se johtu siitä ettei lapset ollu valmiita nukahtaa itekseen. Sehän oli niiden mielestä vaan hauskaa, käydä juoksemassa ja kikattamassa pitkin kotia. Lapset komennettiin joka kerta sänkyyn, ei sängyssä mitään itkuja tullut. Meillä oli sitä ennen aika, että nukutettiin lapset, oltiin siis vieressä. Tähän nukuttamiseen meni aikaa jopa kaks tuntia. Ei siinäkään kyllä mitää järkeä ole. Paremmin nukahti kun oppivat menee yksin nukkuun.

 

Ei. Lapset ovat siirtyneet n.2,5-3v:nä omaan huoneeseen ja nukahtaavat 5-10 min:ssa. Ei ikinä olla tarvittu sirkustemppuja nukuttamisen suhteen. Minä tai mies pysyy lapsen vieressä, kunnes nukahtaa. Isoin osaa nukahtaa ihan ite. Ja tosiaan max 10 min. ja koko kööri nukkuu. Ei tarvitse piltata illan omaa aikaa siihen, että raahaa mukuloita sata kertaa sänkyyn.