Onko tosiaan jotku palstalaiset sitä mieltä että multa pitäs ottaa lapsi huostaan koska:
Mulla on leikattu aivokasvain, jonka takia esim viime vuonna meni koko alkuvuosi niin että mies oli vauvan pääasiallinen hoitaja, en voinu olla yksin vauvan kanssa pahojen epilepsiakohtauksien takia ja siksi, että minun voimat ja jaksaminen oli rajallista. Siksipä mulla oli miehen töissä ollessa kaverina joko sisko tai veli tai olin naapurissa veljen tykönä lapsen kanssa.
Myöhemmin kasvain on uusinu ja aiheuttanu ongelmia, esim uskomatonta väsymystä joka pisti minut nukkuun jopa 20h vuorokauvessa, huimausta, toisen silmän sokeutuminen ja koordinaatio-ongelmat. Taas mies (joka paitövei on terve ihminen) on ollu pääasiallinen hoitaja lapselle. Loppuvuotta kohti kyllä olin usein yksinki lapsen kanssa, pitkiäki aikoja niin että veli kävi välistä kattomassa mitä kuuluu tai soitteli, mese oli päällä koko ajan jonka kautta myöski veljen vaimo teki tarkistuksia että pärjättään.
Kävin jopa lenkillä yksin lapsen kans.
Sitte kävi niin että sain pahan päänsärkykohtauksen. Niin pahan ettei sitä voi ymmärtää sellanen joka ei sitä ole kokenu. En pystyny puhumaan, en juurikkaan liikkumaan, ainoa mitä oli mielessä oli kivun loppuminen, ja siihen piti tähätä keinolla millä hyvänsä. Käytössä olleet särkylääkkeet ei auttanu, ei millään, lapoin niitä naamaan kuitenki koska en pystyny ajattelemaan järkevästi. Oli vähällä käyvä huonosti. Lapsi ei ollu kotona, olin yksin. Hoitava lääkäri tai hoitajat ei ollu huolissaan minun mielenterveydestä, koska ne ymmärsi minkätakia yliannoksen olen vetäny. Sen sijaan jotkut arvon palstalaiset oli sitä mieltä että tarvii suljetulle osastolle sulkea minut. Päänsäryn takia.
Nyt alkuvuojesta sairastuin keuhkokuumeeseen ja oli muutaki tuon uusineen kasvaimen puolesta ja kunto heikkeni, vietin sairaalassa useita viikkoja. Taas on mies ollu lapsen pääasiallinen hoitaja. Nyt olen kotona toipilaana, ja kuten aamuisen ketjun lukeneet tietää, mies joutuu minut toistaseksi vielä käyttään suihkussaki koska saatan väsähtää/voin pyörtyä ja veljen vaimo oli sillä aikaa meän tytön kans olkkarissa touhuamassa. Nukun paljon, olen väsyny suurimman osan ajasta, kovalla lääkityksellä ja heikkokuntonen, enkä voi olla yksin lapsen kans, ja jonku tavipään mielestä KAIKKI tämä on hyvä syy siihen, että meiltä pittää ottaa lapsi pois.
Kysymys kuuluuki, miksi? Eikö lapsen isä, terve ja kunnollinen ihminen ole kykenevä lapsen hoitajaksi? Sillon ko mulla on ollu sairaalassa olemista paljon ja mies on kulkenu minua kattomassa, lapsi on ollu minun veljellä tai sisarella naapurissa hoijossa, paikassa, jossa me käyvään muutenki päivittäin.
Vai traumatisoituuko tuo meän piltti siitä että äiti on pipi? Ja näkkee äitin ottavan aamusta iltaan lääkkeitä jotta tulis terveeksi taas? Saako se elinikäset haavat sisimpäänsä ko äiti ei pese takapuolta vaan sen tekkee isi, ko äiti ei käy sen kans ulkona vaan sen tekkee isi? Äiti vaan leikkii sohvan pohjalla maaten, lukkee kirjaa sille poloselle tai rakentaa legotorneja sen kans lattialla maaten. Tai nukkuu sen kans päiväunia vierekkäin, hölmöilee muuten ja hellii ja hoivaa minkä kykenee vaakatasosta käsin tekemään? Onko meän lapsi nyt pilalla? :|
Voi huokaus. :'(
Mulla on leikattu aivokasvain, jonka takia esim viime vuonna meni koko alkuvuosi niin että mies oli vauvan pääasiallinen hoitaja, en voinu olla yksin vauvan kanssa pahojen epilepsiakohtauksien takia ja siksi, että minun voimat ja jaksaminen oli rajallista. Siksipä mulla oli miehen töissä ollessa kaverina joko sisko tai veli tai olin naapurissa veljen tykönä lapsen kanssa.
Myöhemmin kasvain on uusinu ja aiheuttanu ongelmia, esim uskomatonta väsymystä joka pisti minut nukkuun jopa 20h vuorokauvessa, huimausta, toisen silmän sokeutuminen ja koordinaatio-ongelmat. Taas mies (joka paitövei on terve ihminen) on ollu pääasiallinen hoitaja lapselle. Loppuvuotta kohti kyllä olin usein yksinki lapsen kanssa, pitkiäki aikoja niin että veli kävi välistä kattomassa mitä kuuluu tai soitteli, mese oli päällä koko ajan jonka kautta myöski veljen vaimo teki tarkistuksia että pärjättään.
Kävin jopa lenkillä yksin lapsen kans.
Sitte kävi niin että sain pahan päänsärkykohtauksen. Niin pahan ettei sitä voi ymmärtää sellanen joka ei sitä ole kokenu. En pystyny puhumaan, en juurikkaan liikkumaan, ainoa mitä oli mielessä oli kivun loppuminen, ja siihen piti tähätä keinolla millä hyvänsä. Käytössä olleet särkylääkkeet ei auttanu, ei millään, lapoin niitä naamaan kuitenki koska en pystyny ajattelemaan järkevästi. Oli vähällä käyvä huonosti. Lapsi ei ollu kotona, olin yksin. Hoitava lääkäri tai hoitajat ei ollu huolissaan minun mielenterveydestä, koska ne ymmärsi minkätakia yliannoksen olen vetäny. Sen sijaan jotkut arvon palstalaiset oli sitä mieltä että tarvii suljetulle osastolle sulkea minut. Päänsäryn takia.
Nyt alkuvuojesta sairastuin keuhkokuumeeseen ja oli muutaki tuon uusineen kasvaimen puolesta ja kunto heikkeni, vietin sairaalassa useita viikkoja. Taas on mies ollu lapsen pääasiallinen hoitaja. Nyt olen kotona toipilaana, ja kuten aamuisen ketjun lukeneet tietää, mies joutuu minut toistaseksi vielä käyttään suihkussaki koska saatan väsähtää/voin pyörtyä ja veljen vaimo oli sillä aikaa meän tytön kans olkkarissa touhuamassa. Nukun paljon, olen väsyny suurimman osan ajasta, kovalla lääkityksellä ja heikkokuntonen, enkä voi olla yksin lapsen kans, ja jonku tavipään mielestä KAIKKI tämä on hyvä syy siihen, että meiltä pittää ottaa lapsi pois.
Kysymys kuuluuki, miksi? Eikö lapsen isä, terve ja kunnollinen ihminen ole kykenevä lapsen hoitajaksi? Sillon ko mulla on ollu sairaalassa olemista paljon ja mies on kulkenu minua kattomassa, lapsi on ollu minun veljellä tai sisarella naapurissa hoijossa, paikassa, jossa me käyvään muutenki päivittäin.
Vai traumatisoituuko tuo meän piltti siitä että äiti on pipi? Ja näkkee äitin ottavan aamusta iltaan lääkkeitä jotta tulis terveeksi taas? Saako se elinikäset haavat sisimpäänsä ko äiti ei pese takapuolta vaan sen tekkee isi, ko äiti ei käy sen kans ulkona vaan sen tekkee isi? Äiti vaan leikkii sohvan pohjalla maaten, lukkee kirjaa sille poloselle tai rakentaa legotorneja sen kans lattialla maaten. Tai nukkuu sen kans päiväunia vierekkäin, hölmöilee muuten ja hellii ja hoivaa minkä kykenee vaakatasosta käsin tekemään? Onko meän lapsi nyt pilalla? :|
Voi huokaus. :'(