Kuinka paljon voi miehen olettaa osallistuvan kodin- ja lastenhoitoon, jos äiti kotona?

[Ego]

Kyllä mä ainakin oletan että mies tekee edes jotain hommia iltaisin. Tai no, eihän lapsen hoito voi olla edes ikävää hommaa...etenkään jo 6 veen. Mutta vakavasti ottaen meillä näin että isä pelailee yms iltaisin lapsen kanssa ja mä teen jotaa pikkuhommia enää illalla. Jos apuu tarvii tai vieraita tulossa kylään seur pv:Nä niin mies kyllä jeesailee sitten hommissa. Viikonloppuisin jaetaan töitä. Mutta jos on auton laittamista yms niin ene takuula ala huutelee että täytäs pesukone ! Eli meillä aika selvät pelisävelet. Nyt on ollu paljon sairasteluja meillä ja silloinhan se joka tässä nyt tervein, niin tekee mitä jaksaa...eli huusholli voi olla ihan mullin mallinkin.
Mulla on miehen kanssa yhteinen harrastus joten ei mene sukset ristiin siksikään.
Mutta on sitä "puhuttukin" asioista eli ei se ole näin ollut. Aikoinaan mies teki vain työnsä ja viikonloput mitä halusi kaikkea kivaa...Arvaahan sen koska mä sitten repesin...
Nyt on sanomiset aika vähissä puolin ja toisin.

 

[Ingalsin Laura]

No jos ajattelen omaa ja miehen työn laatua, ja meillä siis yksi 1v-lapsi, niin kyllä musta tää kotona olo on suht helppoa. Siis näin MINÄ koen.. Mun ei tarvitse laittaa kuin ruoka, vähän siivoilla ja pestä pyykkiä. Ja tietysti ulkoilla ja touhuilla tytön kanssa. kyllä minä koen sen helpommaksi, kuin töissä käynnin, koska ei ole koskaan kiire minnekään. Mutta mutta, mulla on ensinnäkin rauhallinen lapsi. Toisekseen mies on aina halunnut osallistua lapsen hoitoon, niin, ettei sitä ole erikseen tarvinnut pyytää. Meillä on niin, että molemmat käy kerran viikossa harrastamassa, mutta pääosin illat ja viikonloput vietetään perheen kesken.

Mä luulen, että ap.n ongelma on enemmänkin henkinen, että harmittaa ja ihmetyttää se, ettei mies halua olla tuon enempää lapsen kanssa. Minusta ap:n mies harrastaa tosi paljon ja viettää aika vähän aikaa lapsen kanssa, siinä ongelma.

Minusta on kohtuullista, että lapsen hoitoon molemmat osallistuu arki-iltaisin ja viikonloppuisin, tai siis paremminkin, en ymmärrä miestä joka ei HALUA osallistua. Nuo kotityöt nyt ehtii tehdä arkipäivän aikana, mutta kyllä minusta mieskin voi ainakin viikonloppuisin osallistau myös niihin. Tilanteen mukaan. Jos toinen koko ajan käytöksellään osoittaa, ettei kiinnosta muut kuin omat jutut, niin kyllä siinä henkisesti väsyy, vaikka ne työt periaatteessa ihan jaksaisikin tehdä.

 

[Mep]

Joo, niitä lapsiakin on niin monenlaisia. On "ihmekellijät", jotka iloisina leikkivät puuhahäkkyränsä parissa ja äiti kahvittelee/ kokkaa jne.

Sitten on niitä lapsia, jotka ovat kuin ap:n lapsi (ja meidän poika pienenä). Vaikka kuinka noudatit ohjeita, lapsen persoona määrää tahdin kotona. Meidän poika oli myös huono nukkumaan ja silloinkin piti olla hipihiljaa. Ei se tottunut mihinkään kodin ääniin vaikka mitä yritti.
Muuten oli itkuinen ja lahkeessa kiinni koko päivän.

Ainakin aika helpottaa tässä, voimia sulle!

 

[samaa olen ihmetellyt]

Olen aina ihmetellyt tätä perheenäitien mankumista . Jos lapsia hankkii ne on hoidettava ja siinä sivussa tehtävä muut kotityöt. Myöhäistä itkeä jos maito on maassa...

Itse en siis yh, mutta pari kaveria on tässä hiljattain jättäny miehensä, kun se ei tehny tarpeeksi kotitöitä. Kukahan ne nyt tekee, kun asuu yksin... Tuskin se mies ainakaan nyt siivoomassa ex-vaimon kämppää käy

 

[Ninuski]

Niin... ikuisuuskysymys, joka ei silti ole puhtaasti tasapuolisuus- tai tasa-arvoisuuskysymys! Mielestäni kyse on pikemminkin toisen tukemisesta... jos toinen tuntee väsyvänsä yksin työmäärään, kuuluu toisen tulla "hätiin" ja tukea, eikä ainakaan alkaa moralisoida tyyliin "minähän tässä tuon leivän pöytään, kun sinä saat olla kotona". Tähän pakettiin (tukemiseen) kuuluu mielestäni myös toisen arvostus, se että osaa asettua toisen asemaan; vaikka kyseessä olisi "siisti sisätyö" (lue: säännöllinen päivätyö) eikä vaikkapa kuluttava vuorotyö tai raskas, fyysinen työ, voivat silti työpäivät olla raskaita ja haasteita täynnä... Yhtälailla täytyisi ymmärtää, että äitiysloma ei todellakaan ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä; vaikka äiti "saakin" olla kotona, tekee hän (koti)työtä koko päivän. Valitettavan usein äidin työpanos jää näkymättömäksi, se konkretisoituu vasta, kun äiti jättää ne ruuat laittamatta, pyykit pesemättä tai lattiat imuroimatta... tai kun isä joutuu yhdeksi päiväksi äidin saappaisiin

 

["Belliina"]

Kolmen äidille: Vähän arvasin että tätä minun jaksamista joku ihmettelee. Mutta niin se vain on. Lapsi vuoden ja tosiaan koko ajan vahdittava. Alkaa itkemään aina kun alan tekemään ruokaa tai jotain kotitöitä, joten se vaikuttaa siihen etten saa kovin paljon tehtyä päivän aikaan kun sitä itkua on tosi rasittavaa kuunnella. Eli sen takia teen yleensä vain ihan välttämättömät asiat, esim. ruoka nyt on vaan pakko tehdä, mutta se siis tarkoittaa sitä että lapsi itkee tai kitisee vieressä sen koko ajan. En tiedä onko tuo nyt joku vaihe vaan? En enää muista missä vaiheessa tuo alkoi, mutta ei tosiaan rauhoitu millään leluilla että saisi sen huomion johonkin muualle.. Sekään ei toimi että kyttään sellaista suht rauhaisaa hetkeä jolloin lapsi leikkisi hetken yksin.. huuto alkaa heti kun aloitan sen ruuan laittamisen. Vinkkejä otan kyllä vastaan jos joku keksii miten saada lapsi rauhoittumaan tai keskittymään leikkimiseen siksi aikaa?

Yöt meillä on katkonaisia, heräilee jostain syystä useamman kerran yössä ja tosiaan aamut alkaa aikaisin. Ja päikkäreitä nukutaan vähän satunnaisesti ja herää herkästi ääniin (vaikka toki toivoin että meidän lapsi olisi sellainen joka ei olisi niin herkkäuninen), joten siksi kotitöiden tekeminen niiden päikkäreiden aikaan on aika rajallista. Ehkä pyykit saan laitettua koneeseen niin ettei lapsi siihen herää, mutta esim. se ruuan laitto ja astioiden laittaminen koneeseen tuo jo liikaa ääntä.

Olen miettinyt tuota töihinpaluuta ja koska työni on siistiä sisätyötä niin luulen jopa pääseväni helpommalla siellä kuin nyt kotona. Toki ne kotityöt odottaa sittenkin työpäivän jälkeen, mutta luulen että sitten palataan siihen vanhaan malliin jolloin mies teki ruuat.. eli edes vähän helpottaa minun osalta.

Omani on myös vuosikas, ja käyttäytyy hyvin paljon kuvailemallasi tavalla. Yöt ovat meilläkin varsin katkonaisia, ja aamut alkavat pahimmillaan klo 05. Ruoan laitto ja tiskaaminen johtaa siihen, että taapero roikkuu lahkeessa kitisemässä ja haluaa syliin. Olen tulkinnut tämän niin, että haluaisi osallsitua askareisiin. Joskus ota lapsen tuolille seisomaan viereen kun tiskaan ja tästä on typsy ihan mielissään. Ruokaa saan laitettua kun, taapero keskittyy katseleman lastenohjelmia. Pyykkäyksessä lapsi taas tahtoo olla mukana ja toheltaa pyykkipoikien tai pyykkien kanssa. Päiväunien aikaan teen jotain "omaa"; roikun koneella, lueskelen, kahvittelen, tms. jotain jossa omat akut latautuu. Joskus kitinää on enemmän, silloin kelpaa vain syli, mutta silloin kotihommat odottaa suosiolla, niiitä tehdään sitten parempana päivänä (paitsi ruokaa vissiin pitää laittaa jokapäivä...)

 

[BitchAl]

Kyllä yhdenkin kanssa voi olla rankkaa. Meidän esikoinen huusi tosi paljon ekan vuoden ja se oli yhtä sylissä kantamista. Mun kotihommiin ei silloin kuulunut muu kuin lapsenhoitaminen. Miehen kanssa tehtiin puoliksi kaikki kotityöt. Ei puhettakaan harrastuksista. Vuorotellen nukuttiin.

Nyt alkaa vihdoin helpottaa neljän vuoden valvomisen jälkeen. Yhä meillä herätään kerran, kaksi yössä mutta se on pientä. Lapset nukkuvat jopa kuuteen asti aamulla.

Tällä hetkellä meillä on miehen kanssa yksi harrastus ilta viikossa. Lisäksi harrastellaan viikonloppuna. Viikkosiivous tehdään yhdessä viikonloppuna. Muuten viikolla siivoilen minä. Minä teen viikolla myös ruoat. Pesen enemmän pyykkiä,mutta kummatkin hoitaa pyykkejä ja tyhjentelee astianpesukonetta. Lumet kolaan jos ehdin ja huvittaa.

En suostuisi ap:n kuvioon. En tosin olisi edes yhdessä tuollaisessa parisuhteessa.

 

["vieras"]

No jos se nyt edes omat pyykit laittaisi likakoriin ja pesisi omat paskat vessanpöntöstä, se riittäisi mulle. Lastenhoitoon voisi osallistua edes sen verran et jos mä oon vessassa toisen lapsen pyllyä pyyhkimässä ja toinen kaatuu ja alkaa itkeä siinä miehen vieressä niin ottaisi syliin ja lohduttaisi siihen asti et pääsen paikalle. Mut kun ei edes sen vertaa voi tehdä kun hän käy töissä sentään.

 

[Ninuski]

Itse en siis yh, mutta pari kaveria on tässä hiljattain jättäny miehensä, kun se ei tehny tarpeeksi kotitöitä. Kukahan ne nyt tekee, kun asuu yksin... Tuskin se mies ainakaan nyt siivoomassa ex-vaimon kämppää käy

Kun asuu yksin lapsen/lapsien kanssa, on siinä kuitenkin yksi "huollettava" vähemmän, kun ei tarvitse miehen jälkiä siivota ym. Siksi ehkä on... jos ei nyt ihan helppo, niin ainakin helpottavampaa erota, luulen ma. Ja jos mies ei ole laittanut rikkaa ristiin kotitöiden eteen suhteessa, kuka hänelle ne ruuat laittaa, pyykit pesee ja siivoaa sitten eron jälkeen?!? Tuskin ex-vaimo ainakaan...

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kummallakin on työ 8-16 (toinen kotona ja toinen ulkopuolella). Sen ulkopuolella hommat hoidetaan puoliksi ja asiasta ei meillä edes keskustella.

Meillä myös oletuksena oli, että kumpikin joutuu tähän kotiäidin/isän rooliin...

 

[Ingalsin Laura]

Kolmen äidille: Vähän arvasin että tätä minun jaksamista joku ihmettelee. Mutta niin se vain on. Lapsi vuoden ja tosiaan koko ajan vahdittava. Alkaa itkemään aina kun alan tekemään ruokaa tai jotain kotitöitä, joten se vaikuttaa siihen etten saa kovin paljon tehtyä päivän aikaan kun sitä itkua on tosi rasittavaa kuunnella. Eli sen takia teen yleensä vain ihan välttämättömät asiat, esim. ruoka nyt on vaan pakko tehdä, mutta se siis tarkoittaa sitä että lapsi itkee tai kitisee vieressä sen koko ajan. En tiedä onko tuo nyt joku vaihe vaan? En enää muista missä vaiheessa tuo alkoi, mutta ei tosiaan rauhoitu millään leluilla että saisi sen huomion johonkin muualle.. Sekään ei toimi että kyttään sellaista suht rauhaisaa hetkeä jolloin lapsi leikkisi hetken yksin.. huuto alkaa heti kun aloitan sen ruuan laittamisen. Vinkkejä otan kyllä vastaan jos joku keksii miten saada lapsi rauhoittumaan tai keskittymään leikkimiseen siksi aikaa?

Yöt meillä on katkonaisia, heräilee jostain syystä useamman kerran yössä ja tosiaan aamut alkaa aikaisin. Ja päikkäreitä nukutaan vähän satunnaisesti ja herää herkästi ääniin (vaikka toki toivoin että meidän lapsi olisi sellainen joka ei olisi niin herkkäuninen), joten siksi kotitöiden tekeminen niiden päikkäreiden aikaan on aika rajallista. Ehkä pyykit saan laitettua koneeseen niin ettei lapsi siihen herää, mutta esim. se ruuan laitto ja astioiden laittaminen koneeseen tuo jo liikaa ääntä.

Olen miettinyt tuota töihinpaluuta ja koska työni on siistiä sisätyötä niin luulen jopa pääseväni helpommalla siellä kuin nyt kotona. Toki ne kotityöt odottaa sittenkin työpäivän jälkeen, mutta luulen että sitten palataan siihen vanhaan malliin jolloin mies teki ruuat.. eli edes vähän helpottaa minun osalta.

Minulla tulee ekana mieleen, että teidän kannattaisi kokeilla unikoulua, että saatte ne yöt rauhoittumaan. Meillä onnistunut unikoulu paransi myös päiväunia. Esim MLL:n sivuilla ja neuvolasta saat ohjeet tassu-unikouluun. Kun yöt rauhoittuu, jaksat päivälläkin paremmin. ja ties, vaikka nuo kitinätkin vähenisivät.

Tuo kitiseminen äidin perääänkin lienee jokin vaihe, joka todennäköisesti menee ohi. Toisaalta minulle tulee mieleen, että onkohan lapsi oppinut, että kitinällä saa aina sinun jakamattoman huomiosi? Voisitko kokeilla sellaista, että et ihan joka kitinään reagoisikaan, olisit vain rauhallinen ja sanoisit, että äiti laittaa nyt ruokaa tms. Tietenkin helppo näin sanoa... Et kerro tarkemmin teidän päivärytmistä, käyttekö ulkona tms, mutta selkeä päivärytmi usein helpottaa arkea ja auttaa myös noihin nukkumsiiin. Ainakaan sen takia ei kannata kiirehtiä töihin menoa, vaan pyydä apua vaikka sieltä neuvollasta! Tsemppiä!

 

[neljän äiti]

Kun perheessä on 8-, 5-, 3- ja 1-vuotiaat, niin en minä ainakaan suostu tätä perhettä yksin pyörittämään. Astianpesukone pyörii joka päivä (mies tyhjentää sen lähes joka päivä), pesukone pyörii päivittäin, siinä sivussa laitan kaksi lämmintä ruokaa, aamupuuron ja välipalan. Mies hoitaa iltapalan.

Eli meillä miehen päivittäisiin (tai lähes päivittäisiin) töihin kuuluu astianpesukoneen tyhjentäminen, pöydän siistiminen iltaruoan jälkeen ja iltapalan laittaminen + syöttäminen. Lisäksi sitten touhuaa lasten kanssa suurimman osan illasta.

 

["Horuksen silmä"]

Olen aina ihmetellyt tätä perheenäitien mankumista . Jos lapsia hankkii ne on hoidettava ja siinä sivussa tehtävä muut kotityöt. Myöhäistä itkeä jos maito on maassa...

Mä taas ihmerttelen yh-äitien mankumista kun on NIIN raskasta hoitaa lapset yksin vaikka ois kuinka leveä tukiverkko minne ne lapset voi tuupata hoitoon viikonlopuiksi ja lomiksi. Arkisinhan ne lapset on päiväkodissa/koulussa.

Jos ja kun lapsia hankitaan niini silloin molempien vanhempien on niistä kannettava vastuu, samoin kun kodista. Jos taas päätyy syystä tai toisesta yhksi niin turha kritisoida niitä joilla perhe on kasassa. Vastuullinen isä huolehtii niin lapsistaan kun auttaa kotitöissä.

 

["hmm"]

[QUOTE="vieras";22992590]Tyypillinen palstaämmän kommentti ja sellaisenaankin jo täysin käsittämätön. Äiti on KOTONA päivät, lienee aika luonnollista että lastenhoito ja kotityöt ovat silloin äidin vastuulla. Miten helvetin vaikeaa tämän asian ymmärtäminen naiselle on, eihän ap:n mieskään varmaan pyydä naistaan osallistumaan omiin töihinsä? Naiselle kyllä kelpaa helvetin hyvin töistä saatu raha mutta töissä ei saisi viettää aikaa vaan olla kotona ja tehdä naisenkin työt. Ei jumalauta mihin tämä maailma on menossa.[/QUOTE]

No tällä ajattelu tavallahan nainen sais kans klo 16 tai klo 17 lopettaa ne koti hommat ja lapsen hoidon. Ketäs sitä lasta sit illan hoitaa? Kysehän on siitä että sitten illalla hoidetaan ja tehdään yhessä. Eihän sekään ole reilua että mies saa illat ja vkloput maata. Ja naisen työpäivä on 24h.

 

[Aurinkokunta]

Meillä menee viikot niin, että arkisin kun mies on töissä (työmatkoineen aamu kuudesta tuonne puoli viiteen - viiteen asti), niin mie hoidan lapset, teen ruuat ja pesen pyykit.
Jos on aikaa ja haluja, niin siivoilen muutakin, mm. imuroin, saatan luutia lattioita, pyyhkiä pölyjä jne.

Kun mies tulee töistä, niin hän hoitaa lapsia ilman muuta, jos mulla on kauppa-asioita tmv.
Muuten mies hoitaa ne kotihommat, joita minä en tee... eli mahdolliset lumityöt (joita siis minäkin kyllä välillä teen, jos ehdin ja pystyn ulkoilumme lomassa, kuten myös isommat lapset saattavat välillä kolailla omaksi huvikseenkin), saunanlämmitys (jonka saatan minäkin joskus lämmittää, tai sit sen voi tehdä isommat lapset) jne.
Mies myös ottaa lapsia pihalle kanssaan, jos menee pihatöihin.

Samaten mies saunottaa / suihkuttaa kaikki pienet ja pääosin laittaa lapset nukkumaan. Ja tietysti leikkii lasten kanssa siinä illalla.
Mies laittaa tarvittaessa myös iltapalan, mutta pääosin siis ruokajutut on mun vastuulla.

Viikonloppuisin sit siivotaan yhdessä koko porukalla kunnolla, tai sit esim. mie siivoan ja mies vie kaikki pienet pois jaloista.
Viikonloppuisin mies saattaa oma-aloitteisiestikin ilmoittaa, että hän tekee ruuat tänään. Joskus käy kaupassakin, vaikka se on yleensä mun homma ihan siksi, että mie tykkään siitä. Siis kaupassakäymisestä.
Mies kuskaa lapsia harrastuksiin jos mie en tahdo... mutta yleensä siinäkin mennään niin, että mie hoitelen ”taksikuskin virkaa”, koska mies ajaa viikolla jo niin paljon työmatkojensa puitteessa.
Silloin mies hoitaa kotia ja lapsia.

Ihan aina eimeilläkään ole ollut näin. Minulla oli joskus aiemmin ehkä liikaakin sellainen vaihe, että mie halusin tehdä paljon ja oikein... mun piti olla aina tekemässä jotain, mutta nykyään mie olen päässyt siitä tavasta eroon ja nyt mie voin kyllä odottaa viikonloppua, että silloin siivotaan kunnolla yhdessä, jos viikolla tuntuu että ei oikein ole aikaa tai jotenkin vaan ei se siivous tunnu nappaavan.

 

[fdsa]

Eli jos mies tekee normaalia 8-16 työtä eli illat ja viikonloput ovat aina vapaat. Niin kuinka paljon mielestäsi esim. kotitöitä miehen kuuluisi tehdä? Vai meneekö se niin että koska nainen on kotona niin hänelle kuuluu automaattisesti kaikki kotityöt? Entä lastenhoito työpäivän jälkeen? Ja mikä on teidän mielestä sopiva määrä omille harrastuksille niinä arki-iltoina?

Mun mielestä miehen pitää osallistua kotitöihin. Kuka teillä tekee iltaisin ruuat? Tai viikonloppuisin? Osia töistä vois jakaa esim. jos sä suunnittelet ruuat ja teet ruokalistat, niin mies kävis töistä tullessaan kaupassa.

Kuinka paljon sulla on harrastuksia? Mun mielestä noi pitäis jakautua tasan eli kumpikin pääse yhtä paljon illalla harrastamaan.

Mun mielestä tästä asiasta kannattaa käydä keskusteluja myös sitä ajatellen, että mitä tapahtuu sitten, kun menet töihin. Jos mies ei nyt osallistu kotitöihin niin entäs myöhemmin?

 

["Horuksen silmä"]

Itse en siis yh, mutta pari kaveria on tässä hiljattain jättäny miehensä, kun se ei tehny tarpeeksi kotitöitä. Kukahan ne nyt tekee, kun asuu yksin... Tuskin se mies ainakaan nyt siivoomassa ex-vaimon kämppää käy

Fiksu ja itseään kunnioittava nainen jättää miehen joka ei muuta kotona tee kun odottaa passaamista.
Naisen ei koskaan tulisi alistua kivikautiseen malliin jossa nainen on kotiorja ja mies perheen pää jota tulee palvella.
Elämä helpottuu kun on iso lapsi pois huollettavista.
Kunnioittakaa naiset itseänne ja jättäkää ne sovinistiset kuvatukset jotka pitävät itseään miehinä vaikka ovat pelkkiä hoivaa vaativia pikkupoikia.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="mies";22992553]MIeheltä voisi vaatia osallistumista, mutta ei se niin voi olla, että kotiin tullessa töistä odottaa pyykit, tiskit ja lapset. Mielestäni nukkumaan laittaminen on ja iltaruoka on ihan kohtuullinen. Enemmän voisi tehdä.[/QUOTE]

tää on viisaasti sanottu.

 

[vrs]

Meillä on ihan selkeä jako, nämä on pykälä pykälältä sovittu selkeästi:
-arkena mies tekee töitä ja minä hoidan lapset
-miehen ollessa töissä minä teen ruoat, mies syö töissä
-kotitöistä minä hoidan pyykit, mies tiskit. kumpikaan ei toisen systeemejä mene sekottamaan.
-Mies imuroi kerran viikossa, minä siivoilen ja järjestelen sitä mukaa kun sotkua syntyy.
-mies leikkaa ruohon/luo lumet, minä laitan kukkapenkkejä/koristelen kotia ja sisustan.
-mies huoltaa auton, minä lemmikit.
-omia menoja saa kumpikin varata kalenteriin 2/viikko.
-vapaapäivinä ja iltoina lastenhoito on tarkalleen tasan, jos toinen haluaa käydä vaikka tietokoneella, pääsee toinen myöhemmin yksin vaikka lenkille.
-yöt hoidan aina minä, mutta miehen vapaapäivinä saan nukkua pitkään.

 

["Horuksen silmä"]

Hei kaikki jotka on sitä mieltä että jos nainen on päivät kotona hänen on hoidettava koti ja lapset. Niin entäs sitten kun nainen on vaikka päivän jossain muualla. Monenko mies on sillä välin hoitanut lapset ja tehnyt kaikki kotihommat?

 

[Pilkun ystävä]

Hassua, miten tuossa otsikossa puhutaan "miehen" osallistumisesta, jos "äiti" on kotona. Sanoisin, että jos miehen äiti on kotona, hän varmaan passaa poikansa pilalle. Sen sijaan jos puhutaan miehestä ja vaimosta tai isästä ja äidistä, voisin kuvitella vastuun jakautuvan tasaisemmin.

 

[tottakai on]

[QUOTE="Horuksen silmä";22992931]Hei kaikki jotka on sitä mieltä että jos nainen on päivät kotona hänen on hoidettava koti ja lapset. Niin entäs sitten kun nainen on vaikka päivän jossain muualla. Monenko mies on sillä välin hoitanut lapset ja tehnyt kaikki kotihommat?[/QUOTE]

Se joka on kotona, hoitaa kodin pääosin. Ja se joka on töissä, saa levähää hetken ennen kuin ryhtyy ahkeroimaan kotona. Meillä mies on nyt koti-isänä ja minä töissä. Kun lapset oli pienempiä, oli toisin päin. Kumpikin on kotona ollessaan tehny enemmän kotitöitä, jotta se toinenkin ehtii sitte kotiintultuaan olee lastenkin kanssa, eikä vaan imurin varressa

 

[..]

en ny jaksa kaikkea lukea, mut meillä on pidetty periaatteena sitä että kun mies on kotona niin keskittyy olemaan lasten kanssa. ja siihen tietysti kuuluu vaipan vaihdot ja potatukset ja iltapalat. kun kerta sekin on niitä lapsia halunnut niin saa luvan sitten viettää aikaa niiden kanssa ja ihan mielellään tietty leikkiikin, nuo ikävämmät hommat tietty välillä aiheuttaa kränää. ja sit illalla mun homma on enemmänkin hoitaa päivällä tekemättä jääneitä kotitöitä. tosin meillä tahtoo olla välillä niin nytkun on pieni vauva perheessä että ne kotityöt jää tekemättä kokonaan kun äippä roikkuu netissä.. mut ollaan niin väsyneitä ettei jaksa siitäkään juuri riidellä, eletään ilosessa sekasorrossa aina välillä, onneks ei koko ajan.

 

["tuulevi"]

Kotiäiti tekee täyden työpäivän kotona jo pelkästään lapsia hoitaessa. Ja kotityötkin kuuluu siihen, mutta se ei tarkoita että äidin pitää kaikki hoitaa. Kyllä isänkin on osallistuttava jollain tapaa kotitöihin ja lastenhoitoon täysillä, koska yhteisiä asioita ovat kumpainenkin.

On aika raskasta olla 24/7 käytettävissä ja antamassa aina jollekin jotakin. Yleensä miehet tai se töissä käyvä puoliso eivät ymmärrä tätä kotiäidin jaksamiskysymystä ennenkuin osia vaihdetaan. Mutta sitten siinä samalla huomaa että sillä työssäkäyvälläkin osapuolella on rankkaa ja väsymys koettelee häntäkin välillä. Eli kummankin jaksaminen on koetuksella, mutta ei sitä iänkaiken kestä. Lapset kasvaa nopeasti ja arki alkaa jossain vaiheessa helpottaa.

Mitä tulee vapaa-aikaan niin samallalailla myös äidillä on oikeus omaan aikaan ilman lapsia kuin miehelläkin.

 

[Belliini]

[QUOTE="Horuksen silmä";22992931]Hei kaikki jotka on sitä mieltä että jos nainen on päivät kotona hänen on hoidettava koti ja lapset. Niin entäs sitten kun nainen on vaikka päivän jossain muualla. Monenko mies on sillä välin hoitanut lapset ja tehnyt kaikki kotihommat?[/QUOTE]

Kylläl meillä näin on tapahtunut. Silloin kun mies oli kotona minun ollessa töissä, hän imuroi joka toinen päivä ja pyykkäsi myös. Enemmän siis kuin minä kotona ollessani!