Jos olisin itse raskaana, ottaisin varmaan ehkä turhan henkilökohtaisesti tuollaiset lauseet.
Ehkä hormonimyllerryksissäni sitten vähän aikaa ryveskelisin siinä ajatuksessa, että mies pitää minua ( ja mahaa) vastenmielisenä.
Mutta näin jo raskausaikani sivuttaneena, en koe lausetta enää niin pahana, Ei kai kaikkien tarvitse pitää raskausmahoja ihanina tai vetävinä?
Mitä synnytkseen tulee, oma mieheni empi esikoisemme kohdalla mukaan tuloaan. Hän koki ajatuksen jollain tasolla vaikeaksi, ja jopa vastenmieliseksi. Mutta olen kiitollinen siitä, että hän sanoi sen ääneen- vaikka se ensin tuntukin pahalta. Sovimme silloin, että mies ei sitten tulisi mukaan, jos se vaikea tunne olisi päälimmäisenä ja mies tuntisi itsensä vallan pakotetuksi sinne. Se sopimus auttoi tavallaan meitä kumpaakin, mies kuitenkin tuli synnytkseen mukaan- eikä seuraavien lasten kohdalla lainkaan enää osallistumistaan kyseenalaistanut. Ehkei mies, joka on tässä ap.n avauksessa kutsunut synnytystä luonnottomaksi ole tarkoittanut sitä ihan siten, miten ap,. ( tai kenelle ne sanat on sitten sanottukaan) kuullut. Kai mieskin saa pelätä ja jännittää synnytystä, vaikkei itse varsinaisissa "hommissa " olekaan.
Ja ei kai synnytystä ole pakko pitää kauniina, vaikka sen lopputulos onkin yleensä mitä ihanin.