Toggle sidebar

Isovanhempien taloudellinen tuki (äiti kotona keskusteluiden innoittamana)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Noissa ketjuissa oli valtaosa sanonut ettei saa taloudellista tukea vanhemmiltaan, tosin osa oli sitten todennut et isovanhemmat maksaa vaatteita, polkupyöriä ym lapsille synttärilahjoiks.

Mut jäin miettimään et melkein kaikilla mun tutuilla, ihan niiden omista tuloista riippumatta, vanhemmat hoitaa lapsia ilmaiseksi, ostaa just toppavaatteita, pyöriä, maksaa harrastuksia ja kuskaa niihin.
Ja sit useimmilla vanhemmat on joko säästäneet lapselle lapsesta asti rahaa, jolla voidaan sit rahoittaa ensiasunnon ostoa tai autoa tms, tai sitten ainakin taanneet asuntolainan tai kustantaneet opsikeluajan asumiset sun muut niin ettei ole tarvinnut otaa lainaa/käydä töissä opintojen ohessa.

En ole katkera, osa noista kohdista pätee myös minuun , osa mun mieheen.

Mutta jäin miettimään et onko ihan oikeasti niin paljon ihmisiä jotka ei tosiaan mitään taloudellista tai siihen rinnastettavaa tukea vanhemmiltaan saa?

Itse en haluaisi ottaa rahaa vanhemmiltaani, just sillä logiikalla et aikuiset elättää itsensä eikä käy vanhempien kukkarolla, mutta siksi me asutaankin pienessä vuoktrakämpässä, ei saada laina kun ei haluta pyytää vanhemmilta takausta jne. Enkä oikeasti tiedä onko tässäkään mitään järkeä?
 
Minä en saa omilta vanhemmiltani mitään taloudellista tukea, siis en rahaa enkä lahjoja. Lapsi saa kyllä synttäri- ja joululahjat, ja isäni haluaa hoitaa poikaa usein, aina pari tuntia kerrallaan että pääsen esim. neuvolaan.

Miehen vanhemmat ostaisivat kyllä varmaan jotain jos pyydettäisiin, mutta minä en halua. He saattavat laittaa lapsen tilille rahaa, ja ainakin miehen isovanhemmat tekevät niin ja tätä en osaa kieltää, kun raha ei minulle tule vaan lapselle. Hekin hoitavat poikaa, eikä ole siitä heille maksettu. Pitäisikö?

Miehen isovanhemmat ovat tukeneet miestä rahallisesti ja ainakin vaarinsa antaa silloin tällöin rahaa ennakkoperintönä.
 
Me saadaa miehen vanhemmilta yleensä joululahja rahaa n 100 e. Lapset 6 kpl saa synttäri rahaa n 20 e per lapsi. Ja sitten jos appivanhemmat saa jostain enemmän rahaa (perintö tai appi saa harrastuspalkintoja) niin jakavat suoraan lapsille. mutta tuo tosi satunnaista. Ei läheskään joka vuosi. Ja summat olleet satasesta tonniin.

Mun vanhemmat taas ei anna rahaa. Joulu ja synttärilahjat saadaan. Ja sitte äiti ostaa aika paljon vaatetta lapsille lähinnä kirppareilta ja alennuksista. Harvemmin mitään ulkovaatetta tai muuta kalliimpaa. Ja monesti sit maksan noistakin ostoksista puolet. Mutta siinäpä ne sit on.

Miehen vanhemmilta ollan joskus lainattu rahaa. Mutta ollaan sit maksettu takaisin ne kyllä.
 
Me saadaan mun vanhemmilta lastenhoitoapua, toisinaan ostavat vaatetta. Miehen vanhemmat kyllä antavat välillä rahaa. Mies kyllä tekee paljon niille hommia, tosin ei rahasta. Miehen vanhemmat ovat itse kovin vaatimattomia, ei välitä rahasta. Haluavat sitten antaa ja mun mielestä olis epäkohteliasta kieltäytyä.
 
Minut on kasvatettu siihen, että rahan pyytäminen tms. on nöyryyttävää. En pyydä rahaa tai tavaroita, eivät kuskaa harrastuksiin. Lapseni oli viime vuonna n. 5krt hoidossa. Apua ei tarjota juurikaan, enkä itse viitsi kysyä, koska koen olevani vaivaksi. Esim luistimet tai jotain muuta hyödyllistä olen pyytänyt joulu/synttärilahjaksi. Vanhempani tosin tietävät, että ostelem itse niin paljon vaatteita ettei heidän tarvitsekaan. Ei tulisi mieleenikään pyytää esim lainaan takaajaksi, eivätkä varmasti suostuisivatkaan.
 
Joulu- ja synttärilahjaksi saadaan jotakin pientä, mutta minkäänlaista muuta avustusta ei tule.
Miehen äiti on hoitanut poikaamme (4 v.) kerran 2 tuntia, miehen isä ja hänen vaimonsa taisivat hoitaa viime vuonna lastamme 2 kertaa. Oma isäni asuaa kaukana, mutta heillä lapsemme on ollut pari kertaa yökylässäkin. Kun käymme heillä, poika on yleensä heidän hoidossaan käydessämme ostoksilla, syömässä tai elokuvissa.

Mutta siis taloudellista apua emme saa, emmekä tarvitsekaan. Omilla rahoilla on myöskin asunto, autot yms. ostettu. Opiskelut on rahoitettu lainoilla. Eli kyllä meitä tällaisiakin on :-)
 
Lastenhoitoapu, noin muutama tunti harvoin. Rahaa en ole saanut koskaan. Lapsille antavat joulu- ja synttärilahjat. Eivät anna muuta. Miehen puolelta antoivat 20 e joululahjaks lapsille, eivät hoida lapsia koskaan eivätkä osta mitään. Synttärilahjat ostavat, yleensä jotain halpaa mikä hajoaa tai on muuten täysin tarpeetonta :) Eli itse rahoitamme perheemme. ;D
 
Vielä jatkoa edelliseen. Kyllähän tuo lapsenhoitoapukelpaisi, mutta kun sitä ei koskaan tarjota. Viimeksi kysyin, että voisiko lapsemme tulla pariksi tuntia hoitoon, kun menemme ystävämme muistotilaisuuteen. Mutta ei onnistunut, kun mammalla oli saunavuoro. Menee taas aika kauan, kun kysyn hoitoapua.
 
Anoppi antaa lapsille rahaa ja ostaa lahjoja. Hoitoapuja ei olla saatu (eikä pyydetty) kuin muutaman kerran.Omat vanhempani ovat kuolleet, antoivat vähän rahaa ja lahjoja, ei hoitoapua. En kyllä pyytänytkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zxc:
Vielä jatkoa edelliseen. Kyllähän tuo lapsenhoitoapukelpaisi, mutta kun sitä ei koskaan tarjota. Viimeksi kysyin, että voisiko lapsemme tulla pariksi tuntia hoitoon, kun menemme ystävämme muistotilaisuuteen. Mutta ei onnistunut, kun mammalla oli saunavuoro. Menee taas aika kauan, kun kysyn hoitoapua.
Click to expand...

Joo, minäkin kerran pyysin anopilta hoitoapua muutamaksi tunniksi, jotta olisin päässyt auttamaan vastikään kuolleen isotätini asunnon tyhjentämisessä. Olin viimeisilläni raskaana. Ensin lupasi hoitaa, mutta perui sitten lupauksensa, koska hänen pitikin hakea Elloksen paketti postista eikä olisi ehtinyt sinne enää kun tulin takaisin. Toista kertaa en ole pyytänyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zxc:
Vielä jatkoa edelliseen. Kyllähän tuo lapsenhoitoapukelpaisi, mutta kun sitä ei koskaan tarjota. Viimeksi kysyin, että voisiko lapsemme tulla pariksi tuntia hoitoon, kun menemme ystävämme muistotilaisuuteen. Mutta ei onnistunut, kun mammalla oli saunavuoro. Menee taas aika kauan, kun kysyn hoitoapua.
Click to expand...
Kurjaa. Äläkä pyydäkkään, jos ei ole ihan pakko. Niin olen minäkin päättänyt kun ei tunnu kiinnostavan lastenlasten kanssa olo.Jospa tulisi vaikka ihan ikävä...
 
Minä en koskaan pyydä vanhempiani ostamaan lapsille mitään. Mutta he ovat silti halunneet ostaa mm. lasten polkupyörät (kaikki itse asiassa heidän hankkimiaan), sukset (nekin kaikki heidän hankkimiaan), luistimet (niitäkään en ole ikinä ostanut itse), yms. Maksavat myös lasten vakuutukset. Ja ostavat vaatteita, leluja, yms.

Mutta en pyydä. Otan toki vastaan kiitollisena.

Rahaa en vanhemmiltani pyydä enkä saa (paitsi esim. joululahjaksi tai synttärilahjaksi), mutta jos tiukka paikka tulisi niin kyllä he lainaisivat.

Hoitoapu on ainoa, jota aika ajoin pyydän ja yleensä myös saan. Sitäkin isovanhemmat tosin tarjoavat usein itse, ennen kun ehdin edes pyytää, tai ilman että olisi varsinaista tarvetta.

Anoppi ei ikävä kyllä ole arjessamme mukana, koska hän asuu toisessa maassa. Kun kävimme siellä/mies kävi siellä, niin hän lähetti lapsille kaikenlaista lelua, vaatetta, kultakorut, yms.
 
Ymmärrän oikein hyvin tunteesi, Jellonainen. Kun lapsellamme oli vesirokko, soitimme alkuviikosta mammalle, että ainakin viikon lapsi on kotihoidossa ja hankalaa on työpaikalta vapaa saaminen. Ei mitenkään reagoinut tähän. Tulivat sitten käymään torstaina ja mamma totesi, että kyllähän hänkin olisi voinut hoitaa. Juu, juu. Hyvä sitten on sanoa. Asuvat muuten 4,5 km:n päässä. Samaan aikaan oma isäni tarjoutui tulemaan 330 km:n päästä hoitamaan lastamme.

En tietystikään oleta, että isovanhemmilla olisi minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Ja niin meille sanotttiin jo odotusaikana, että lapset on sitten itse hoidettava. Tätä vinkkiä on kyllä tarkkaan noudatettu.
 
Miksi sellaisten isovanhempien, jotka ovat työllään taanneet itselleen hyvän toimeentulon, pitäisi pitää kaikki itsellään? Eikö useimpien ihmisen sydäntä kuitenkin lämmitä, jos jälkikasvulla on kaikki hyvin? Ja miksi tyttärien ja poikien pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että ottavat taloudellista hyvää vastaan, jos vanhemmillaan siihen varaa on? Näinhän hyväosaisuus poikii lisää hyväosaisuutta, kun voi miettiä tärkeämpiäkin asioita kun tarjousmaksalaatikon ja alennushaalareiden metsästystä. Ketjua vois sitten omien lasten kohdalla mahdollisuuksien mukaan jatkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Joo, minäkin kerran pyysin anopilta hoitoapua muutamaksi tunniksi, jotta olisin päässyt auttamaan vastikään kuolleen isotätini asunnon tyhjentämisessä. Olin viimeisilläni raskaana. Ensin lupasi hoitaa, mutta perui sitten lupauksensa, koska hänen pitikin hakea Elloksen paketti postista eikä olisi ehtinyt sinne enää kun tulin takaisin. Toista kertaa en ole pyytänyt.
Click to expand...

Tuollainen on oikeasti niin...raivostuttavaa ja surullista. Elloksen paketti! Tsiisus.

Hyvällä ystävälläni on samantyylinen tilanne; omaa äitiä ei kiinnosta ja anoppi ei asu Suomessa. Minä aika ajoin autan heitä, tänäänkin oli perheen nuorimmainen mulla hoidossa. Koska itse saan apua lähes aina kun on tarvetta, niin haluan tarjota saman mahdollisuuden myös ystävälle jolla ei isovanhempien apua ole lainkaan.
 
No me ei saada kuin minun äidiltä joululahja, siinä on vuoden "avustukset". Tosin en tajua miksi ihmeessä vanhempien pitäsi omia aikuisia lapsiaanvielä elättää kun jo tuo omakin perhe perustettu.
Miehen äiti muistaa joulun lisäksi lasten synttärit :)
Lastenhoito apuja emme luonnollisestikaan pitkän välimatkan takia saa, vaan jos lastenhoitajaa kaipaamme on käännyttävä MLL puoleen.
 
[QUOTE="vieras";22924432]
Itse en haluaisi ottaa rahaa vanhemmiltaani, just sillä logiikalla et aikuiset elättää itsensä eikä käy vanhempien kukkarolla, mutta siksi me asutaankin pienessä vuoktrakämpässä, ei saada laina kun ei haluta pyytää vanhemmilta takausta jne. Enkä oikeasti tiedä onko tässäkään mitään järkeä?[/QUOTE]

On siinä järkeä. Pidän itselleni kunnia-asiana, että tulemme omillamme toimeen. Toki suuressa hädässä (tulipalo, sairaus, tms) voisin ottaa apua vastaan, mutta en niin kauan kun olemme itse työkykyisiä.

Aika pitkään kituuteltiin vuokralla, kaverit ja sukulaiset osti taloja vanhempiensa takaamina. Mutta nyt kun itse olemme saaneet säästettyä tarpeeksi, niin kyllä se jotenkin tuntuu paljon hienommalta.
 
Yleisesti laskisin ettei saada isovanhemmilta mitään. Joulu- ja syntymäpäivälahjoja ovat lapset joskus saaneet, esim. viimeisinä syntymäpäivinä ja jouluna ei kuitenkaan mitään, samoin nuorimman lapsen syntyessä ei edes korttia. Vaatelahjat ovat olleet jotain bodyn ja sukkien luokkaa, eli ei toppahaalareita, kenkiä tai harrastusvälineitä.

Kun käydään sielläpäin tarjoavat kyllä majapaikan ja ruuat, isäni voi myös tarjota kyytiä jonnekin jos tarvitaan. Meillä käydessään isäni yleensä tuo laivalta jotain tuliasia, esim viiniä ja suklaata, samoin muilta matkoiltaan saattaa tuoda jotain.

Varsinaisesti en koe kuitenkaan heidän elättävän meitä millään lailla.


muoks. mitä lastenhoitoapuun tulee, tämän 6v aikana äitini kerran hoiti esikoista tämän ollessa n. 3kk ehkä 1-2h ajan kun kävin miehen ja veljeni kanssa syömässä. Samoin kerran hänen luona ollessani lähdin käyttämään hänen koiriaan ulkona miksi aikaa jätin esikoisen äidin kanssa sisälle. Isä on pari kertaa vahtinut kotonaan nukkuvaa lastani kun olen käynyt sillä välin sisarusten kanssa jossain lähistöllä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Tuollainen on oikeasti niin...raivostuttavaa ja surullista. Elloksen paketti! Tsiisus.

Hyvällä ystävälläni on samantyylinen tilanne; omaa äitiä ei kiinnosta ja anoppi ei asu Suomessa. Minä aika ajoin autan heitä, tänäänkin oli perheen nuorimmainen mulla hoidossa. Koska itse saan apua lähes aina kun on tarvetta, niin haluan tarjota saman mahdollisuuden myös ystävälle jolla ei isovanhempien apua ole lainkaan.
Click to expand...

:flower: Sinunlaisesi ystävät ovat oikeita aarteita.
 
[QUOTE="vieras";22924762]
Aika pitkään kituuteltiin vuokralla, kaverit ja sukulaiset osti taloja vanhempiensa takaamina. Mutta nyt kun itse olemme saaneet säästettyä tarpeeksi, niin kyllä se jotenkin tuntuu paljon hienommalta.[/QUOTE]
Miten vanhempien takaus on jotenkin vanhempien rahoilla elämistä?
 
Meillä ei isovanhemma ostele mitään lapsille , tai meille. Mun isä antaa lapsille synttäri ja joulurahat, sinä kaikki apu. ( olen tasan neljä kertaa lainannut isältäni rahaa nyt aikuisiällä, silloinkin tyylin 20egee)
Anoppi kesäaikaan sataa anta pottuja tai itse kalastamiaan kaloja, kun on mökillä kasvattanut, mutta mikäa automaatio se ei oel että niiitä pottuja antaa. pari kertaa 10 vuoden aikana on anoppi tuonut meille jotkain ruokaa, tyliin kahvia, hedelmiä ja pulllaa, mutta nekin pyytmättä, ku on tullut kylään eli eipä juuri apuaj tule mistän. itse vaattet ostetaan lapsille
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Minut on kasvatettu siihen, että rahan pyytäminen tms. on nöyryyttävää. En pyydä rahaa tai tavaroita, eivät kuskaa harrastuksiin. Lapseni oli viime vuonna n. 5krt hoidossa. Apua ei tarjota juurikaan, enkä itse viitsi kysyä, koska koen olevani vaivaksi. Esim luistimet tai jotain muuta hyödyllistä olen pyytänyt joulu/synttärilahjaksi. Vanhempani tosin tietävät, että ostelem itse niin paljon vaatteita ettei heidän tarvitsekaan. Ei tulisi mieleenikään pyytää esim lainaan takaajaksi, eivätkä varmasti suostuisivatkaan.
Click to expand...
En minäkään pyydä anopilta rahaa, hän antaa pyytämättä. Joskus kun ei keksi synttärilahjaa, sanon että anna vaikka rahana (isommille lapsille)Lasta hoitamaan en hevillä pyydä, kun ei tunnu kiinnostavan. Siksi varmaan antelee melko avokätisesti rahaa (merkkipäivinä siis, ei milloin tahansa) kun on huono omatunto tuosta "hoitamattomuudesta", oletan...
 
Hmm. Miehen äiti kattoo meijän lapsia usein. Jos ei olla pitkäänaikaan pyydetty hoitoapua, niin sieltä tulee puhelu että lapset hoitoon :)
Mun vanhemmat on ostanu meille vaikka mitä. Mun vanhemmat on nykyään rahoissa.
Ei mun tarvii mitään vinkua niiltä. Jos olen mukaan pyytänyt, niin ovat maksaneet.
Mitä pahaa siinä on, jos mun vanhemmat haluaa ostaa jotain? Pitäiskö niiden panttaa rahojaan, jotta me voidaan sit maksaa niistä korkeat perintöverot??
Niin, ja meitä on kolme lasta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa