Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Kiitoksia onnitteluista!

Biologisten lasten perheistä adoptioperheenä on ollut meillä täällä aiemminkin keskusteluja. Joidenkin tutkimusten mukaan biolasten perhe ei aina ole paras mahdollinen adoptioperhe, ehkäpä siksi että lapsille itselleen voi tulla myöhemmin vertailua, adoptiolapsen kanssa elämä ei kuitenkaan ole varsinkaan aluksi samanlaista kuin biolasten eli joutuu kuitenkin uuteen tilanteeseen ja myös hoidettavia lapsia on perheessä enemmän, miten vanhempien voimavarat riittävät jos lapset ovat haastavia. No, mutta käytännössä jokainen perhe, lapsi ja tilanne on erilainen. Meidän lapsi on valittu meille juuri siksi, että meillä on jo lapsia. Hänen ajatellaan hyötyvän sisaruksista. Uskon siis, että sisaruksia tarvitaan ja kokeneita vanhempia tarvitaan, varsinkin kun lapset ovat koko ajan erityisempiä. On helpompi aloittaa, kun oman kaupungin palvelut ovat tuttuja ja ennen kaikkea lapsen perushoito ja kehityksen tukeminen onnistuu aika itsestään. Ja meidän lapsi on kyllä tosi toivottu =). Niin kuin kaikki adoptiolapset.

adoptioperheet.fi -sivuilta:

Vuonna 2010 adoptoitiin ulkomailta noin 150 lasta
Kotimaisten adoptioiden tilasto ei ole tiedossa, mutta kansainvälisiä adoptioita toteutui kuluneen vuoden aikana noin 150 (2009: 187 lasta, 2008: 157, 2007: 176, 2006: 218). Eniten lapsia tuli Venäjältä (noin 40), Etelä-Afrikasta (noin 30), Thaimaasta (noin 20) ja Kiinasta (noin 20). Helsingin kaupungin kautta tuli 28 lasta (Etelä-Afrikka 18, Thaimaa 9, Kolumbia 1, Viro 0), Pelastakaa Lasten kautta noin 65 lasta (suurin luovuttajamaa Venäjä) ja Interpedian kautta noin 60 lasta (suurin luovuttajamaa Etelä-Afrikka).

Luvut ovat pienentyneet lähes joka maassa? Etelä-Afrikka ja Venäjä lienevät aikalailla ennallaan.

Adoptiovanhempien ikään.. Ikäehtojahan on tarkoitus tarkentaa ja tiukentaakin. Huomasitteko uutisen pari viikkoa sitten? Olikos se ajatus, että ikäero enintään 42 vuotta ja yli 50-v ei voi adoptoida ollenkaan. Muistanko väärin? Tämä lienee vasta ehdotus.

 

Paljon on tosiaan nyt joka paikassa uutisoitu kuinka kv-adoptioiden (ja hakijoiden) määrä on vähentynyt huomattavasti. Harmillinen uutinen tuo Filippiinitkin, mutta sinänsä odotettavissa, jos katsoo noita Pelan hakijamääriä, viimeisimmän tiedotteen mukaan Filippineillä on 45 perheen hakemukset ja lapsia on tullut 13 vuodessa, verrattuna esim Venäjään, jossa hakemuksia maassa 20 (!) ja lapsia tullut 38 ja vireillä 13. Tästähän voisi päätellä että Venäjä vetää nyt erinomaisesti? Jos tahti pysyy samana niin Venäjältähän saattaisi saada lapsiesityksen hyvinkin pian? Vaikka siellä on varmaan sama ongelma kun muuallakin että hakijoiden toiveet ja kotia tarvitsevat lapset eivät vastaa toisiaan...

Oletteko IkuinenHaaveilija miettineet suunnitelmaa jos Filippiinit menee tauolle? Mutta jos nyt oikein ymmärsin niin tuo koskee helmikuusta alkaen luvan saavia eli ehtisittekö te vielä ennen sitä? Meillä taisi lähteä hakemukset suunnilleen samaan aikaan lautakuntaan ja me odotellaan tietoa lähiaikoina. Saa nähdä avautuuko Thaimaa tänä vuonna uudelleen, siellä on nyt ainakin vähemmän hakemuksia kuin Filippiineillä. Olisi muuten mielenkiintoista nähdä tuollaiset tilastot Interpedialtakin. Mutta jos nyt oikein ymmärsin tuon jutun niin nämä pelankin tiedotteet muuttuvat ensi vuonna vain heidän asiakkaiden nähtäviksi.

 

Heippa kaikille!

Olen ihan uusi kirjoittaja täällä, vasta selailin tämän pitkän viestiketjun läpi. Meillä on lapsi jo kotona, joten en tavallaan tähän ketjuun kuulu. Kuitenkin seuraan adoptiorintamaa edelleen, ja pitkä ja toisinaan epätoivoinenkin odotus on hyvässä muistissa. Itseäni ihmetyttää miksi Venäjän suosio maana tuntuu olevan niin vähäinen. Ainakin tällä olijoilla. Venäjällä jonot ovat tosiaan lyhyet, ja lapsiesityksiä tulee tasaisena tahtina. Usein olen törmännyt sellaiseen ajatukseen että Venäjältä tulevat lapset ovat hyvin erityistarpeisia. Niin ovat joo, mutta toisaalta tosi moni tuntuu olevan erittäin erittäin halukas hyvinkin erityistarpeiseen lapseen.

Meidän lapsemme on siis special need lapsi, Venäjältä.

 

Tervetuloa Koukkulainen! Me ainakin hylkäsimme Venäjän jo alkumetreillä sen vuoksi, että toisella vanhemmalla on hyvin lievä diagnoosi. Jos oikein olisimme halunneet Venäjälle, niin en usko että olisi ollut meidän kohdalla mahdoton este, mutta en halunnut mitään ylimääräistä epävarmuus-tekijää tähän prosessiin. Venäjähän on hyvin tarkka vanhempien terveyden suhteen. Lisäksi kun meillä on aika pienet biolapset, ja Venäjältä ei ihan pieniä käsittääkseni tule. Hakumatka on myös sisarusten kanssa jotenkin yksinkertaisempi ja kovin odotettu kun lähdemme yhdessä yhdelle matkalle Afrikkaan. Ja loppujen lopuksi adoptiomaan valinta on myös tunnetta eikä aina järkiratkaisu. Tosin biolapsellisella perheellä ei kovin paljon mahdollisuuksia ole mistä valita . Niin ja vielä yksi perustelu, Pelasta meitä kohtaan oltiin jo ensimmäisessä puhelussa töykeitä kun taas kaksi muuta palvelunantajaa on antanut asiallista palvelua ja tietoa meidän mahdollisuuksista.

 

Kiitos

Joo kyllä maan valinta tietysti pitkälle on tunneasia, toki siinä pitää ne realiteetit miettiä sitten kanssa. Venäjällä tosiaan ne lääkärintarkistukset ja oikeudenkäynti on aika raskaita, ainakin jos on jotakin sairauksia mitkä lisää epävarmuutta. Venäjältä tulee toki suht pieniäkin lapsia, mutta enemmän vähän isompia, leikki-ikäisiä. Tuntuu että lähes joka maa on nyt tukossa, paitsi Venäjä. Siksi olen vähän ihmeissäni miksi se niin harvaa kiinnostaa, varsinkin jos oikeasti on halukas sn adoptioon. Vaan ovathan nämä niin henk.koht. ratkaisuja että en toki sillä tänne kirjoita että kokisin että ihmisten pitäisi jotenkin selittää miksi mikäkin maa kiinnostaa

 

Peppipitkätossu, vastattu!

 

Onnea minultaki Seelia. Ja hyvää vuoden alkua muille.

Ei ole tullut kirjoiteltua tänne, kun ei ole mitään kerrottavaa. Toinen neuvonta on ensi kuussa ja ollaan kirjoiteltu tarinoita itsestämme. Yllättävän vaikeaa hommaa! Miten paljon saitte muut aikananne tekstiä aikaan? Lisäksi on koitettu kerätä niitä adoptiomotiiveja paperille. Muuten pitää yrittää keskittyä muuhun elämään, ettei odotus käy liian pitkäksi jo tässä vaiheessa

 

peppipitkätossuostilaatikkoa kolkuttelin

 

Trallallaa: Suuret onnittelut luvasta:flower: =)

 

Onnea kaikille keskiviikkona luvan saaneille, erityisesti tietysti Onnea Trallalaa. Perässä tullaan ja toivottavasti piankin :hug:

 

Kiitokset! Oli kyllä suuri helpotus ettei tarvitse alkaa nyt mitään lisäselvityksiä tekemään... Nyt sitten odotellaan täällä Suomen päässä ja toivotaan että Etelä-Afrikasta tulisi mahdollisimman paljon lapsia että päästään joskus itsekin sinne papereita lähettämään

 

Meille maan valinta oli alusta jotenkin itsestäänselvä juttu, koska lähdimme siitä, että meille tulee perheeseen yksi kulttuuri lisää, ja jotta voisimme pitää yllä tuota kulttuuria kotona, sen täytyy olla sellainen joka itseä kiinnostaa ja jossa riittää sellaisia asioita, joita myös itse kunnioitamme. Lattarimaat ovat olleet aina meillä sydäntä lähellä ja myöskin espanjan kieli on jossain määrin hanskassa, joten papereita oltiin alusta asti lähettämässä Kolumbian suuntaan. Taannoinen rankempi vastatuuli Kolumbian adoptioiden suhteen sai tosin meidät ankarien pohdintojen pariin, koska uhkana oli kontaktin/maan vaihto. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin menossa asiakirjojen keräily Kolumbiaan, joten nyt näyttää melko valoisalta =).

 

Suuren suuret onnittelut Seelialle, Trallallaalle ja muille prosessissa edenneille! En ole ollut täällä pitkään aikaan, kun koneeni oli rikki ja huollossa, mutta ihana lukea nyt iloisia uutisia.

Meillä ei ole hirveästi ollut adoptioasiat mielessä joulun ja muiden työelämän jne. muutosten takia, mutta ensi viikolla on ensimmäinen neuvonta, joten asia alkaa varmasti konkretisoitua eri tavalla.

Täytyy vielä vastata tähän SunFlowerin tiedusteluun, koska muistelen, että hänen lainaamansa pätkä on minun viestistäni (pyydän anteeksi, jos selitän epähuomiossa jonkun toisen tekstiä..):

Lainaus:
"Kuitenkin olen varma, että suuri osa lapsista vain hyötyisi sisaruksista ja kokeneista vanhemmista."

Kylläpä pisti silmään tuosta tuo lause. Olisi hyvä jos kirjoittaja hieman perustelisi tuota lausettaan. Se että lapsia on entuudestaan ei monestakaan vanhemmasta tee sen kummoisempaa ...

Niin kuin lihavoinnistasikin voi katsoa, sanoin niiden, joilla on lapsia jo ennestään, olevan vanhempina kokeneita. En väittänyt heidän olevan "sen kummoisempia", mutta luonnollisesti he ovat kokeneita siinä, missä ensikertalaiset eivät ole. Mutta tietenkään se ei tee kenestäkään sen parempaa vanhempaa. Niin kuin muutkin ovat jo ehtineet kommentoida, saattaa siitä muutenkin ehkä monimutkaisessa ja vaikeassa sopeutumisprosessissa olla kuitenkin paljon apua. Kaikki vanhemmat ovat kuitenkin joskus ensikertalaisia ja varmasti hyvin vanhempien (mitä sekin sitten tarkoittaa..) perheissä esikoisistakin kasvaa ihan kunnollisia ihmisiä. Silti pysyn kannassani, että moni adoptiolapsi saattaisi hyötyä vanhempiensa aiemmasta kokemuksesta ja sen ehkä aiheuttamasta rentoudesta. Toiset taas hyötyvät esikoisen ja ainokaisen asemasta, ja elämästä vanhempiensa elämän keskipisteenä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Karoliina

 

Heippa kaikille! Olen uusi tällä sivustolla. Onkohan täällä ketään,joka odottaa lasta Suomesta? Olemme mieheni kanssa olleet kohta vuoden jonossa ja maaliskuussa on toinen neuvonta käynti Pelassa. Onko kukaan saanut lasta alle 4 vuodessa Suomesta?

 

Heippa kaikille! Olen uusi tällä sivustolla. Onkohan täällä ketään,joka odottaa lasta Suomesta? Olemme mieheni kanssa olleet kohta vuoden jonossa ja maaliskuussa on toinen neuvonta käynti Pelassa. Onko kukaan saanut lasta alle 4 vuodessa Suomesta?

Hei ja tervetuloa palstaileen!

Meille kotimaan adoptiossa odottaville on oma keskustelu johon voi myös käydä kirjoittelemassa.

 

Kiitos tiedosta.

 

Onpas täällä hiljaista..

Olen tässä viime päivinä miettinyt, että onkohan tästä biologisesta vanhemmuudesta kovinkaan paljon apua adoptiolapsen kanssa. Alku on kuitenkin kovin, kovin erilainen. Tokihan varmaan vaipan vaihtaa näppärästi, mutta se ei liene kenellekään ylipääsemätön ongelma . No, ehkä osaamme ottaa rennosti sitten kun lasta oikeasti hoitaa, mutta nyt jännittää matka, ensitapaaminen ja kaikki mahdollinen. Mutta aivan ihanaa!

 

Hei
Olisi varmaan minunkin aika siirtyä tänne puolelle tuolta lapsettomuus puolelta kun ollaan nyt ekalla neuvonta käynnillä käyty ja seuraava olisi maaliskuussa. Olemme täältä savosta päin oleva pariskunta, minä olen 26v ja mies 32v. Kansainvälinen adoptio siis mielessä ja tällä hetkellä sydäntämme lähellä on Etelä-Afrikka ja Etiopia, mutta nehän voivat muuttua tässä neuvonnan aikana. Lapsettomuus tausta siis meillä ja ensimmäistä lasta sitten adoption kautta haaveillaan.
Onko täällä muita neuvonnan vasta aloittaneita? Pitää lueskella ketjua taaksepäin kun kerkiää=)

 

Tervetuloa MUSKOTTI ja kaikki muut uudet. Palstalla on tosiaan harmillisen hiljaista,mutta monet taitaa olla vaiheessa,jossa ei tapahdu mitään. Itse ainakin innokkaammin neuvonta vaiheessa seurailin palstaa ja kirjoitinkin jotain. Mutta nyt kun lupa on saatu ja odotellaan vain vuoroa lähettää paperit eteenpäin niin ei kovasti kirjoitettua tule. Ja muutenkin tuntuu,että toista odottaessa tietoa asioista on jo enemmän ja kysymyksiä ei niin paljon tule. Ekalla kierroksella tuli vähän väliä jotain kysymyksiä mieleen...neuvonnasta,jonoista,maista ym

 

Mimmoinen se on se rikosrekisteriote, joka pitää adoptiota varten tilata oikeusrekisterikeskukselta? Kun eihän se voi olla tuo lasten kanssa työskentelevien lomake? Voisko se olla tuo, missä voi valita rekisteriotteen kielen ja joka on jollekin ulkomaan taholle lähetettävä? Mikä sitten kieleksi valitaan? Siis tätä rekisteriotetta pitäisi lähettää nyt näytille adoptioneuvojalle ihan täällä Suomessa.

Me ollaan menossa lääkäriluennolle Hesaan 19.3.2011. Pitää miettiä terveystietolomaketta vielä uusiksi. Ja sitä ennen mahdollisesti käydään Interpedialla juttelees. Kotiselvitys on periaatteessa valmis, luonnos siitä meillä jo on. Se on Interpedialla luettavana. Josko päästäis huhti-toukokuussa vihdoin lautakunnan lupajonoon...

 

Lumitytti, muistelen että laitoin siihen rikosrekisteriotetilaukseen ihan vaan "adoptiota varten" tms. ja sitten lähettivät oikeanlaisen. Ihan suomeksi vaan, ei sitä mikä on ulkomaille lähtettävä.

Itse olen myös miettinyt paljon kuinka adotiolapsen äitinä olo eroaa biolapsen äitinä olosta ja onko tästä kokemuksesta kuinka paljon hyötyä. Olen katsonut lasta viime aikoina paljon sillä silmällä että mitä ajattelisin jos hän olisi adoptoitu, varsinkin kun katsoo kiukunpuuskia ja oman tahdon osoituksia niin osaako silloinkin näihin suhtautua yhtä "rennosti" vai huolestuisinko heti ja miettisin minkälaista terapiaa lapsi mahdollisesti tarvitsisi. Uskon että tästä kokemuksesta on ainakin se hyöty että osaa paremmin tunnistaa mikä on normaalia ja mikä mahdollisesti sellaista johon olisi hyvä hakea apua...?

 

Saamani tiedon mukaan maaliskuussa alkavalle Helsingin iltakurssille vielä mahtuu mukaan:
Yhteiset Lapsemme ry

Nyt äkkiä ilmoittautumaan!

 

Biolapsen tuomaa kokemusta on tässä ueammasskin viestissä pohdittu. Adoptiossa on minusta tärkeää paneutua adoptiovanhemmuuteen liittyviin erityiskysymyksiin. Moni ensikertalainen adoptiovanhempi käy valmennuskurssin ja lukee kaiken mitä asiasta käsiinsä saa. Tämä on varmasti hyvä asia tulevan lapsen kannalta. On valmistauduttu kiintymyssuhteen muodostumiseen liittyviin asioihin ja mietitty nukkumajärjestelyjä ja hoitokuvioita adoptiolapsen näkökulmasta. Jos vanhemmat ovat näin valmistautuneita, kokemuksista biovanhemmuudesta on varmasti etua.

Joskus törmää vanhempiin, jotka ovat mielestään niin kokeneita biolapsien takia, että eivät ole motivoituneet ottamaan selvää adoptioasioista neuvonnan vaatimaa minimiä lukuunottamatta. Tällöin tuntuu että biolapsista on pikemminkin haittaa kuin hyötyä vanhemmuudelle. Näihin verrattuna innokkat ensikertalaiset saattavat olla paljon parempi perhe.

Kokemus sinänsä tuo varmuutta ja rentoutta, se on ihan selvää. Se ei kuitenkan yksin välttämättä riitä, siinä mielessä kaikkien tulevien adoptiovanhempien kannattaisi suhtautua aika nöyrästi siihen mitä on edessä eikä luulla liikoja omasta vanhemmuudestaan. Parempi olla kunnolla valmistautunut ja yllättyä sitten iloisesti siitä miten kaikki meneekin hienosti.

 

Minä en osaa sanoa, onko biovanhemmuudesta ollut hyötyä vai ei. Mahdotonta kun on tietää, miten olisi selvinnyt, jos ei olisi tuota biolasta ollut.

Mutta sen tiedän, että tunnen erään perheen, jossa biovanhemmuudesta selkeästi on ollut haittaa. Pariskunnalla oli monta lasta jo ennestään ja sitten adoptoivat yhden. Oli kamalaa seurata, miten perheessä pidettiin isoja synttäreitä jo pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. Kaikista pahinta oli se, että vanhemmat antoivat vauvansa kenen tahansa syliin ja vain ylpeinä sanoivat, että lapsi on niin tyytyväinen kenen tahansa kanssa... Ja todellakin, kolmisen kuukautta kotiintulon jälkeen lapsi olisi yhä edelleen jäänyt ihan tyytyväisenä meille, kun muu perhe oli lähdössä.

Nyt emme ole pitkiin aikoihin kyläilleet, joten en tiedä nykytilanteesta mitään. Mutta alku ei ollut lupaava. Perheessä oli selkeästi unohdettu, että asioita pitäisi adoptiolapsen kohdalla katsella vähän toisella tavalla kuin biolapsen.

 

heippa!
koukkulaiselle:
saako kysyä kauan odotitte laste venäjältä?
kun meillä huomenna neuvonta käynti ja vielä maa auki,
thaimaa tosin vahvoilla.
mut sieltä ilmeisesti pitkät jonot?
ja yleisesti kysymys kaikille:
miten pitkä odotus tällä hetkellä yleensä,
jos lasketaan koko aika neuvonnan aloittamisesta
siihen kun lapsen saa kotiin.
kiitos tiedosta!