No, nyt on jo pakko myöntää *turhautunutta purkautumista äijän taudista ym, siis VAROITUS*

että alkaa tuo äijän omituinen tauti käydä pannuun. Siis suututtaa oikein kunnolla!

Toista vuotta menty tavallaan taudin ehdoilla, eihän sille mitään voi, mutta alkaa se jurppia pikkuhiljaa ja takuulla Pikku-Hiljaakin.

Nyt tuo kortisonilääkitys saa äijän hermon kireälle, tietenkin tauti itsessään myös rassaa ja se, miten se vaikuttaa arkeen. eli noidankehä on valmis...

Ja muksut kiukuttelevat ja käyttäytyvät sikamaisesti toisiaan kohtaan. Huomenna pitää kolme nuorinta jättää tuon vaivaisukon kanssa kotiin, kun Stasilla on edessään päiväkirurginen toimenpide, enkä todellakaan voi häntä jättää yksin selviytymään. Ja koulukyytiä en ole saanut järjestettyä. Ei tunnu mukavalta ajatukselta.

Pelkään, että tautia kohtaan tuntemani kiukku, viha ja turhautuminen alkavat kohdistua äijään, jonka syytä tämä ei ole.

 

Mikä tauti? MS?

 

Mikä tauti? MS?

Kun ei vieläkään tiedetä...

 

Olisiko jotain konsteja millä arkea voisi helpottaa? Vähentää velvollisuuksia, kodinhoitoa ym.

 

Eikö ole mahdollista saada hoitopaikkaa johon saisi viedä juuri tuollaisissa tapauksissa. Sairauden perusteella?

 

Pelkään, että tautia kohtaan tuntemani kiukku, viha ja turhautuminen alkavat kohdistua äijään, jonka syytä tämä ei ole.

Miehesi on aikuinen ihminen, luulisi hänenki ymmärtävän.

Ja kannattaa keskustella asiasta, omasta turhautumisesta, peloista, rasituksesta, kaikesta.

 

[QUOTE="vieras";22917078]Eikö ole mahdollista saada hoitopaikkaa johon saisi viedä juuri tuollaisissa tapauksissa. Sairauden perusteella?[/QUOTE]

Äijän?:saint:

Muksuille ei tällä kertaa löytynyt sijoituskodetta, yleensä ystävien luota onnistuu, vaan nyt oli huonompi tuuri.

 

Missä sun lapset on koulussa jos eivät ilman kyytiä pääse? Kuvittelisi, että jos kouluun pääseminen on kyydistä kiinni niin sellaisen saisi ihan päivittäin.

 

Helpostihan koko elämä pyörii miehen ja miehen sairauden ympärillä. Koita muistaa myös lapsiasi.

 

Miehesi on aikuinen ihminen, luulisi hänenki ymmärtävän.

Ja kannattaa keskustella asiasta, omasta turhautumisesta, peloista, rasituksesta, kaikesta.

Ymmärtäähän tuo, vaan kun ei se auta.

Tarkoitan siis sitä, että suuret kortisoniannokset vaikuttavat ärsyyntymiskynnystä laskemalla, toinenkin käytössä oleva lääke vaikuttaa samoin. Ja se, että ihminen, joka on tottunut tekemään ja liikkumaan, ei enää pystykään siihen ja kärsii jatkuvista kivuista, säryistä ja epävarmuudesta. Minusta on liikaa vaatia tuon lisäksi enkelimäistä ymmärrystä.

eli jollain tasolla hänkin näkee ja ymmärtää tilanteen, mutta toisinaan se saattaa hämärtyä.

 

[QUOTE="eve";22917092]Missä sun lapset on koulussa jos eivät ilman kyytiä pääse? Kuvittelisi, että jos kouluun pääseminen on kyydistä kiinni niin sellaisen saisi ihan päivittäin.[/QUOTE]

Käyvät koulua, joka ei ole omassa kunnassa. Eli kunta ei ole velvollinen kyydittämään.

 

eli jollain tasolla hänkin näkee ja ymmärtää tilanteen, mutta toisinaan se saattaa hämärtyä.

Toihan on monessa parisuhteessa ihan normimeininki ihan ilman lääkityksiäkin

Miehet on marsista ja naiset venuksesta.

 

Käyvät koulua, joka ei ole omassa kunnassa. Eli kunta ei ole velvollinen kyydittämään.

Ei teillä ole kahta autoa?

 

Varmaan MS...

 

Toihan on monessa parisuhteessa ihan normimeininki ihan ilman lääkityksiäkin

Miehet on marsista ja naiset venuksesta.

Parempi sekin, kuin from U'r Anus
*sori*

Mutta tarkoitan siis sitä, että tauti ja lääkitys ottavat ylivallan.

 

[QUOTE="eve";22917123]Ei teillä ole kahta autoa?[/QUOTE]

ei ole, eikä se ratkaisisi ongelmaa kuitenkaan.

Äijällä ei ole ajokorttia, eikä tuo olisi oikein ajokunnossakaan, ei kestä lainkaan kylmää tai vetoa ja toisen jalan biopsia-haava on kipeä. Eikä tässä lähellä asu ketään, joka voisi muksut heittää.

 

Varmaan MS...

Noniin AP, tässä teille viimein diagnoosi. Lääkärit eivät ole älynneet käydä kysymässä diagnoosia täältä vaikka palsta tietää vastauksen samassa sekunnissa.

 

Noniin AP, tässä teille viimein diagnoosi. Lääkärit eivät ole älynneet käydä kysymässä diagnoosia täältä vaikka palsta tietää vastauksen samassa sekunnissa.

Mikä tahansa diagnoosi otetaan kiitollisuudella vastaan, ainakin se hälventäisi osan epätietoisuudesta.

Mutta toisaalta, ilman diagnoosia voi vain odotella paranemista.

 

Kohta lähden jolkottelemaan Fifin kanssa tuonne viimaan ja annan tuulen puhaltaa pääni tyhjäksi.

Sitten on taas parempi olla.

 

ei ole, eikä se ratkaisisi ongelmaa kuitenkaan.

Äijällä ei ole ajokorttia, eikä tuo olisi oikein ajokunnossakaan, ei kestä lainkaan kylmää tai vetoa ja toisen jalan biopsia-haava on kipeä. Eikä tässä lähellä asu ketään, joka voisi muksut heittää.

Millä hän normaalisti käy sitten töissä? Jos teillä ei kulje julkiset eikä hänellä ole korttiakaan.

 

[QUOTE="eve";22917177]Millä hän normaalisti käy sitten töissä? Jos teillä ei kulje julkiset eikä hänellä ole korttiakaan.[/QUOTE]

Joko niin, että sovimme treffit johonkin, josta työporukka hänet nappaa kyytiin tai niin, että minä heitän hänet työmaalle.

 

ootko ottanu MLLon yhteyttä? kai sieltä tulis apua ainaki lastenhoitoon..
voimia sulle ja miehelles taudin kans. (vaikka en tiedäkkään kaikkee mitä oireita on)
toi pään tuulettaminen pihalla on hyvä idea. toimii

 

Kun ei vieläkään tiedetä...

Muistanko oikein, että olitte lomailleet mm. yli vuosi sitten, ennen taudin toteamista trooppisilla alueilla? Onko selvitetty loistartunnat ja muut trooppiset taudit?

 

MS:n toteamiseen voi mennä oireista huolimatta jopa parikymmentä vuotta. En tiedä miten toteaminen tapahtuu, mutta joillakin voi mennä näinkin kauan

 

[QUOTE="vieras";22917701]Muistanko oikein, että olitte lomailleet mm. yli vuosi sitten, ennen taudin toteamista trooppisilla alueilla? Onko selvitetty loistartunnat ja muut trooppiset taudit?[/QUOTE]

On selvitetty loiset ja muut. Melkein kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty, kohta alan olla CFS:n kannalla...

Oli äijä sitten saanut eilen kuningasidean: sillä aikaa, kun olin Stasin kanssa sairaalassa päiväkirurgisessa toimenpiteessä (Stasi oli siis kohde, en minä), keksi tuo, että pitää lapioida lunta sivuun, ennen kuin pakkanen palaa. Muutaman lapiollisen oli heittänyt rivakasti ja ajatellut, että tämähän sujuu hyvin. Parin lisälapiollisen jälkeen oli ollut niin puhki, ettei ollut päästä takaisin ovelle. 5-senttisillä askelilla raahautui ja puuskutti raskaasti pitkään.