Onko teidän mielestä ok, että 4,5 vuotias on pelkästään kotona äidin kanssa

[onko tää ok]

ollu siis syntymästä asti kotona äidin ja myöhemmin itseä 2,5v nuoremman sisaruksen kanssa. Äiti ei käy käytännössä oikein missään viikolla, ehkä ruokakaupassa pari kertaa viikossa. Eivät käy missään kerhossa tms, ovat vain kotona. Ikäisiään lapsi näkee ehkä pari kolme kertaa kuukaudessa kun joku tuttavaperhe (esim me) käydään niillä. Oon vaan ite miettiny että tarvisko ton ikäinen jo ikäistään seuraa ja olemista ryhmässä? Lapsi on aika väkivaltainen toisia lapsia kohtaan ja mielestäni sosiaaliset taidot ei oo ikätasolla. Oon lapsen äidille ehdottanu et laittais lapsen vaikka seurakunnan päiväkerhoon joka kokoontuu 2 kertaa viikossa, tai kävis avoimessa päiväkodissa joka on ihan niiden lähellä, matka ei ois esteenä. Kerran kävi mun kanssa avoimessa ja siihen jäi heidän käynnit kun ei äiti kuulemma jaksa raahautua sinne. sama juttu perhekerhon kanssa, kävi pari kertaa ja se siitä.

Jotenkin käy vaan sääli tuota lasta, eri ois jos heillä ois vaikka naapurissa lapsia joiden kanssa leikkiä, mut ei oo niitäkään. Että miten sitte sujuu ku laps menee eskariin ja kouluun jos ei ikinä käy missään eikä näe oikein ketään. Onko teillä kokemuksia asiasta?

 

[TULKINNANVARAINEN]

en näe tuossa mitään huonoa. hänellä on sisarus jonka kanssa leikkiä. monet lapset ennen heitä, ovat kasvaneet kaukana muista lapsista ja kehittyneet normaalisti

 

["vieras"]

Minun siskon lapset on olleet kotona eskariin asti ja ihan ovat normaaleja sosiaalisia nuoria nyt. Ei ollut myöskään koulussa aikanaan mitään ongelmia.

 

["vieras"]

On ihan ok. Olin mäkin kotihoidossa.

Ja kyllä se kohta on jo sen ikäinen, että esim. pihalla kesällä saa eri tavalla omia kavereita ja alkaa käymään yksinkin pihalla kavereiden kaa.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";22854994]On ihan ok. Olin mäkin kotihoidossa.

Ja kyllä se kohta on jo sen ikäinen, että esim. pihalla kesällä saa eri tavalla omia kavereita ja alkaa käymään yksinkin pihalla kavereiden kaa.[/QUOTE]

Mutta tää poika ei saa kesällä pihalla omia kavereita kun niiden lähellä ei asu yhtäkään sen ikäistä!!! Munkin mielestä ois ok jos sillä ois lähiympäristös niitä kavereita mutta kun ei oo. Onko teillä kaikilla kotihoidossa olevilla sitte ollu kavereita naapurustossa? tän lapsen pikkusisarus on nyt vajaa 2v, ei siitä ainakaa vielä oo kyllä leikkikaveriksi.

 

["huli"]

Onkohan se äiti vähän masentunut, jos ei käy missään? Masentuneen seura ei tee ihan hyvää, mutta on positiivista, että äiti hoitaa itse lapsensa eikä laita muiden hoidettavaksi hoitopaikkaan, kun on itse kotona.

 

[on]

ok.

 

[illuusia]

No, jos ajattelen omaa lastani 4,5v iässä niin eihän siitä olisi mitään tullut jos ei hällä ois kavereita ollut tai muuta ohjelmaa kuin kotona äidin kanssa/ruokakauppaan pari kertaa viikossa.. (tosin kai nyt he jotain muutakin tekevät?!). Jos lapsi olisi todella rauhallinen ja ehkä hieman ujokin niin ehkäpä vanhemmat eivät edes pitäisi välttämättä tarpeellisena että lapsella olis muutakin kuin kotiympyrät, jotkuthan ajattelevat että lapsi stressaantuu liiasta hälinästä ja melusta jne.

 

[no ohhohoijaa]

KYLLÄ lapselle se kotona olo on kaikkein ihaninta ja rakasta! kavereita ehtii kyllä saada.
Ja eskarissa ei tapahdu MITÄÄN niin vakavaa, että pitäisi olla täydellinen sinne mentäessään.

En ymmärrä miksi se nähdään huonona kun lasta pitää kotona sisarusten ja äidin kanssa. Sehän on jokaisen lapsen unelma! (ok jos on levoton tai sosiaalinen lapsi, veisin kyllä pihalle leikkimään keran päivässä,tai vaikka avoimen päiväkodin pihaan) Mutta ON siis OK! Antakaa ihmisten olla. Jokaisella oma tapa kasvattaa. Jostain lapsista tulee jopa"kivampia"kun eivät saa huonoja vaikutteita tarhasta!!

 

["aapee"]

No, jos ajattelen omaa lastani 4,5v iässä niin eihän siitä olisi mitään tullut jos ei hällä ois kavereita ollut tai muuta ohjelmaa kuin kotona äidin kanssa/ruokakauppaan pari kertaa viikossa.. (tosin kai nyt he jotain muutakin tekevät?!). Jos lapsi olisi todella rauhallinen ja ehkä hieman ujokin niin ehkäpä vanhemmat eivät edes pitäisi välttämättä tarpeellisena että lapsella olis muutakin kuin kotiympyrät, jotkuthan ajattelevat että lapsi stressaantuu liiasta hälinästä ja melusta jne.

No tämä lapsi on vilkas, ehkäpä hieman ylivilkas, erittäin ulospäinsuuntautunut. Tekee kotona koko ajan jotain pahaa kun ei ole leikkikavereita eikä tekemistä. Ei siitä sen alle 2v pikkusisaruksesta ole leikkikaveriksi ainakaan vielä. Äiti aina soittaa meille että tulkaa ny käymään kun lapsi on niin kaverinkipeä, nii leikkii sitte mun kahden suht samanikäisen kanssa. Mutta tuon lapsen taholta tahtoo olla sellasta että vaan kiusaa ja mäiskii minun lapsia, ei oikein osaa leikkiä. Siis haluaa kavereita mutta sit ku kavereita tulee nii se on pelkkää nahistelua.

 

["aapee"]

KYLLÄ lapselle se kotona olo on kaikkein ihaninta ja rakasta! kavereita ehtii kyllä saada.
Ja eskarissa ei tapahdu MITÄÄN niin vakavaa, että pitäisi olla täydellinen sinne mentäessään.

En ymmärrä miksi se nähdään huonona kun lasta pitää kotona sisarusten ja äidin kanssa. Sehän on jokaisen lapsen unelma! (ok jos on levoton tai sosiaalinen lapsi, veisin kyllä pihalle leikkimään keran päivässä,tai vaikka avoimen päiväkodin pihaan) Mutta ON siis OK! Antakaa ihmisten olla. Jokaisella oma tapa kasvattaa. Jostain lapsista tulee jopa"kivampia"kun eivät saa huonoja vaikutteita tarhasta!!

Juu kyllä minä liputan kotihoidon puolesta, itse oon ollu 5kk työrupeamaa lukuunottamatta kotiäitinä 6,5vuotta. Mutta oon kuitenkin myös sitä mieltä, että lasta ei saa eristään kotiin. Me käydään avoimessa päiväkodissa, perhekerhossa ja 3v käy seurakunnan päiväkerhossa 2x viikossa, esikoinen on eskarissa 4h joka arkipäivä. Mulla ei ois mitää huolta kaverin lapsista jos se kävis vaikka kerran viikossa perhekerhossa tai avoimessa pk:ssa tai ihan missä tahansa missä tuo isompi sais nähdä toisia lapsia ja leikkiä heiän kanssa mutta ku ei he käy. Leikkipuistoon pääsevät vasta iltapäivästä ja siihen aikaan siellä ei yleensä ole toisia lapsia. Ja se puistossa käyminenkin on aika satunnaista. Niiden lapsi on, kuten jo aiemmin kirjoitin, todella vilkas ja pahankurinen, mä näen sen niin että se on vaan niin turhautunut kun sillä ei oo virikkeitä tarpeeksi. en mä meinaakkaa et se pitäis päiväkotiin laittaa 9h/päivä 5 päivänä viikossa mutta ku ois ees kerran tai pari viikossa joku juttu missä kävisivät.

 

[korven kasvatti]

Itse olen lapsuuteni asunut paikassa, josta oli 20 km:iä lähimpään naapuriin (siis asuttiin keskellä korpea). Kyläkouluun (jonka ympärillä suurin osa lapsiperheistä asui) oli 30 km:n päässä. Kerran kävin n. 5 vuotiaana kokeilemassa miltä tuntui viettää aikaa kiertävässä päiväkerhossa, mutta olin illalla tuuminut äidilleni, etten halua mennä sinne enää kun siellä ei saa olla ulkona niin pitkään kun itse haluaa. Äidin kanssa olin tehnyt sopimuksen samalla, että eskariin sitten mennään kiltisti. Äitini sai ajokortin itselleen vasta ollessani ala-asteella ja isä saattoi olla pitkiäkin aikoja poissa työrupeamilla.

Äitini oli töissä 100 metrin päässä kotitalostamme ja isäni oli myös töissä samassa paikassa (oltiin ainoat asukit työpaikan yhteydessä.. suurin osa tuli 60 km:n päästä lähimmästä kaupungista töihin). Olin pikkuveljeni kanssa kahdestaan päivisin (meillä 2 -vuotta ikäeroa) ulkona ja käytiin syömässä äitini työpaikalla ja sinne mentiin myös silloin, jos jotain tapahtui. Päivät oltiin pihalla leikkimässä. Meidän vanhemmat sisarukset olivat jo tuolloin yläasteella ja asuivat viikot asuntolassa kaupungissa.

Kaupassa ei käyty juurikaan kun postiauto toi tilatut tavarat lähimmästä kyläkaupasta. Kaikista meistä lapsista tuli pärjääviä, täysjärkisiä ja erittäin sosiaalisia ihmisiä, jotka eivät lannistu pienistä vastoinkäymisistä. Ja eskariin me kaikki mentiin kiltisti, vaikka aikaisempaa kokemusta ryhmässä toimimisesta ei tainnut yhdelläkään meistä olla (paitsi mitä nyt meitä oli 4 sisarusta)..