Avovaimokkeen ihmettelyä

  • Viestiketjun aloittaja Vaimoketurhake
  • Ensimmäinen viesti
Vaimoketurhake
Muutettiin miehen kanssa yhteen kuukausi sitten ja tällä on kaksivuotias tytär. Itse en ole koskaan ollut lapsi-ihmisiä, mutta mies hoitaa tyttärensä kyllä. Tyttö on täällä puolet ajasta, heillä on yhteishuoltajuus. Näin lapsettomana minulla ei ole mitään sanottavaa lapsen kasvatuksesta, vaikka joskus olenkin eri mieltä. Kysytäänpä nyt teiltä asiantuntijoilta:

1. Mies nukkuu samassa sängyssä tytön kanssa usein mieluummin kuin avovaimokkeensa kanssa. Normi? Seksiä nyt on turha edes pyytää. Viimeistään neljän aikoihin tai milloin tyttö sattuukaan heräämään ja isiä huutamaan, siirtyy tytön viereen nukkumaan.

2. Tyttö juo 3-4 pillimehua päivittäin. Snadia, vauhtihirmua ja mitä niitä kaikkia sokerilitkuja onkaan. Paljon menee myös eineksiä ja hese-ruokaa. Nannaa. Ei hedelmiä. Joskus rypäleitä.

3. Voiko jatkuva ti-ti-nallen toljotus olla terveellistä? Aiemmin oli teletappeja, eli jotain edistystä on kenties tapahtunut. Tytön ekat sanat aamulla tai päikkäreiden jälkeen on titinalle. Kyllähän tuo leikkii omiaan siinä samalla, mutta taustalla pitää olla titinallea.

Lähinnä vituttaa tuo miehen ajankäyttö. Puolet kuukaudesta hän on siis minulle täysin hyödytön. Ennen yhteenmuuttoa meillä oli mukavaa, vaikka tyttö siinä olikin. Tytön nukkumaan mennessä oli meidän aikaa. Nyt sitäkään ei ole, kun mies jää usein samaan aikaan tytön viereen nukkumaan, ja saan itsekseni hilautua omaan vuoteeseen. Tottakai kaksivuotiaan kanssa täytyy valveillaollessa olla taukoamatta, ei siinä ole ongelmaa. Samaten saan kuunnella sitä, miten tyttö on hänelle kaikkein tärkeintä tässä maailmassa, että mun pitää vaan niellä kaikki. Onpa mukavaa. Koiraansakaan hän ei hoida tytön ollessa läsnä. Mulla oli kuva mukavasta perheidyllistä tästä yhteenmuutosta, mutta ei. Täällä on mies ja tytär, sekä minä ja eläimet. Täysin erillään. Ehkä otin väärän miehen..
 
"vieras"
Vaikka lapsi ei ole sun niin kyllä mun mielestä jos yhdessä noin ollaan ja asutaan ja eletään niin sitä lasta hoidetaan niinsanotusti yhdessä silloin kun hän teillä on. Toki se viimenen sana ja suurin vastuu on isällä.

Eikö tyttö sitten voi nukkua teidän sängyssä? olisi hyvä istua pöydän ääreen ja sopia noista nukkumisjärjestelyistä. Säännöistä lapsen hoidossa voisitte myös sopia. Niin, ja se koirakin tulisi hoitaa kunnolla.
 
tsot
Kai nuo ongelmat helpottuvat kun lapsi kasvaa. Normielämää "normaaliperheissä", kun ei olla toisesta niin riippuvaisia, vaan osataan elää omaa elämää ja lapsi otetaan luontevana asiana. Ethän ole enää miehen salainen tyttöystävä vaan aikuinen, äitipuoli. Onhan teillä sinulle mukavaa aikaa puolet elämästänne, kun lapsi on biologisella äidillään.
 
"viima"
mä voin vain sanoa et noi pillimeht ja jatkuva titinalle on ei hyvä. vieressä nukkuminen, no, ehkä hänellä on vain kova ikävä omaa lastaan. toisaalta olis se emänmnän vieressäkin joskus hyvä nukkua.

en osaa neuvoa kuin kysymällä et missä mättää. kertoa miltä itsestä tuntuu ja miten homma on mielestäsi muuttunut. vältä syyllistämistä vaan kerro miltä sinusta tuntuu.
 
tiiit
Kauanko te olette olleet yhdessä? Meillä kun oli melkein samanlainen tilanne aikoinaan. Tapasin mieheni kun hänen lapsensa edellisestä suhteesta oli n. 2-vuotias ja hyvin on mennyt, mä olen sen kasvatuspuolen hoitanut ehkä enimmäkseen ja mies viihdytyspuolen :D Eli ihmettelen vähän tuota sun kommenttia ettei sulla oo sanottavaa kasvatukseen, siis etkö itse halua vai onko sulta joku kieltänyt ottamasta kantaa siihen?

Ja juu no tietenkään jatkuva mehun litkiminen ja telkkarin tuijottaminen ei oo hyväks, ja siis herääkö lapsi joka yö huutamaan isäänsä?
 
Vaimoketurhake
Lapsi nukkuisi meidän sängyssä, jos antaisin siihen luvan. Se oli yhtenä kriteerinä yhteenmuuton mahdollisuudelle, että tyttö nukkuu omassa huoneessaan. Noh, isi meni siinä samalla, mutta eipähän tyttö nuku vieressäni.

Koska olen lapseton, minun on aivan turha kommentoida mitään kasvatuspuolen asioita. Näin on mieheni minulle sanonut. Minun piti googlettaa pillimehujen haitoista ja soveltuvuudesta noin suurina määrinä noin pienelle, jotta sanaani kuunneltiin vakavasti. Kommentoin myös rutiinien puuttumisesta, kun biologiset vanhemmat eivät ole sen vertaa väleissä, että kykenisivät asioista sopimaan. Nyt painostukseni ansiosta he ovat sopineet, että tyttö herätetään vähän aikaisemmin, jotta päikkärit onnistuisivat ja nukkaanmenoaika illalla olisi kohtuullinen. Kyllä olen käteni nostanut pystyyn jo. Tehkööt mitä tykkää. Tiedän, että minun pitää osallistua ennemmin tai myöhemmin. Olkoon nyt myöhemmin.

Tytötön aika ei ole minulle myöskään mukavaa aikaa, koska silloin tehdään kaikenlaisia muita hommia, treenataan jne. Lisäksi vielä riidellään tästä tilanteesta. Tämä koko yhteiselo on mennyt ihan reisille tänne muutosta lähtien.

Mies on aikoinaan joutunut tappelemaan oikeudestaan pitää tyttöä puolet ajasta, ja tämän takia on erityisen kärkäs kaikesta mikä tyttöön liittyy. Olen yrittänyt ehdottaa jopa ammatti-ihmiselle puhumista, ettei tarvitse minun päälleni sitä exää kohtaan olevaa vihaa kaataa.

Ongelmat ehkä helpottuvat, kun tytölle tulee ikää lisää, mutta pitäisi tässä itsekin jossain vaiheessa lisääntyä. Ei tällä seksin määrällä kyllä mitään lisäännytä. Enkä tällä hetkellä kyllä haluakaan.

Ja juu lapsi herää joka yö. Kerran, jos isi jää sinne. Useammin, jos isi ei jää ekalla kerralla. Lisäksi isi juttelee tytölle joka kerta nähdessään, että onko ollut noin kova ikävä isiä. Siis ihan täällä kotona ollessaan jo, eikä vain tavatessa. Ja ikävä ja ikävä isiä. Eikö se vain opeta tyttöä ikävöimään enemmän isiään ja aiheuta enemmän ongelmia?
 
Vaimoketurhake
Ja juu. En tällaista elämää varten yhteen muuttanut. Eli peruisin, jos voisin. Mies haluaa nukkua tyttönsä vieressä, eli ei ole mielenilmaisua. Keskustelu ei onnistu, koska aihe on miehelle liian arka.
 
2-vuotiaan vieressä nukkuminen ei ole ongelma, eikä tosiaan se, jos tytär on miehelle tärkein asia maailmassa. Sen sijaan huonot ruokailutottumukset on ikävä juttu. Siihen vaan on paha puuttua, jos äiti on asiassa sivistymätön. Miehelle voit kainosti koettaa kertoa parempia tottumuksia.
 
"vieras"
Olet varmasti monessa asiassa "oikeassa" vaikka sulla omia lapsia ei olekkaan, ei sun siihen tarvitse varmistusta täältä kysyä. :) Mutta ongelma on sinun ja miehen keskusteluyhteydessä. Ellette saa sovittua asioista ja huomioitua toista, tuosta ei voi tulla mitään. Miehen pitäisi mun mielestä myös vähän kunnioittaa sinua enemmän ja sinun mielipiteitä. Mutta yritä olla mäkättämättä ja painostamatta asioista kun otat puheeksi.
 
Kepsis
muutto pois auttaa, selkeästi väärä ratkaisu oli teillä yhteenmuutto.

vaihtoehtona on tietty eka asiasta perusteellisesti puhuminen, mutta se on kyllä ihan itsestäänselvyys.
 
Kyllä samassa taloudessa asuvilla aikuisilla pitää olla oikeus ja mun mielestä velvollisuus kasvattaa lapsia jotka taloutta asuttaa, vaikkakin vain puolet ajasta. Ei homma voi toimia jos te ette ole oikein missään asiassa tasavertaisia, vaikkei lapsi sinun olekaan. Oletko kysynyt mieheltä mitä hän kuvitteli teidän yhteiselon olevan yhteenmuuton jälkeen, jos sulla ei ole sananvaltaa lasta koskeviin asiohin vaikka se vaikuttaa suoraan teidän väleihin?
 
Vaimoketurhake
Uskoisin, että äiti on ruokailuasioissa paljon paremmin perillä asioista, kuin isä. Aiemmin isi ei nähnyt kovinkaan usein tyttöä, kun äiti ei antanut, ja silloinhan vedettiin pelkkää herkkua napaan. Tämä tottumus on jäänyt isille päälle. Samaten isi hukuttaa tytön leluihin ja tavaraan, lievittää ainoastaan hänen omaa pahaa oloaan. Tyttö on 2vee ja lelut ei mahdu hänen huoneeseensa enää!

Iso virhe oli yhteen muuttaa varmasti joo, mutta täällä nyt ollaan ja yritetään selviytyä. Harmi vaan kun tuli tämä jopa ostettua, eli kahteen vuoteen ei ole pois muuttamista. Ellei halua maksaa ylimääräisiä veroja. Stana.

Keskustelua ollaan yritetty juu, mutta se ei ikinä johda mihinkään. Vastaus on aina sama, että tyttö on tärkein, ole sinä siis hiljaa. Olen yrittänyt monet kerrat oikein rauhallisesti, jopa saunassa. Mutta sehän johtaa kuitenkin huutoon, ja se yhteinen päivä olikin sitten taas pilalla. Ja seuraavaa saa odottaa taas muutaman päivän päähän, kun on taas tytötön hetki.

Oma riitansa on tietysti sekin, kun en halua osallistua mihinkään heidän kanssaan. Joka päivä haluan aina vain vähemmän, kun näistä asioista täytyy riidellä. Alunperinkin sovittiin, että isi hoitaa tyttönsä, minun ei tarvitse osallistua. Minulla kun on aina ollut lähemmät kontaktit karvaisiin otuksiin kuin karvattomiin, niin kaikki ihmislapseen liittyvät asiat ovat olleet minulle uusia. Enkä ole se ihan luontevin lasten kanssa. Ja kun isi ottaa omaan pattiin, on minun parempi lähteä vaikka koiran kanssa ulos, kuin hengailla heidän kanssaan.
 
"vieras"
Kyllä sinun pitää ottaa rooli "äitipuolena" tuossa talossa. Sanot miehelle esim. syömisistä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Siihen ei tarvita omia lapsia, että tietää, mikä on hyväksi ja mikä ei. Laitat ne pillimehut vaikka roskikseen. Samoin telkkarin ja nukkumisen kanssa.
 
"vieras"
Uskoisin, että äiti on ruokailuasioissa paljon paremmin perillä asioista, kuin isä. Aiemmin isi ei nähnyt kovinkaan usein tyttöä, kun äiti ei antanut, ja silloinhan vedettiin pelkkää herkkua napaan. Tämä tottumus on jäänyt isille päälle. Samaten isi hukuttaa tytön leluihin ja tavaraan, lievittää ainoastaan hänen omaa pahaa oloaan. Tyttö on 2vee ja lelut ei mahdu hänen huoneeseensa enää!

Iso virhe oli yhteen muuttaa varmasti joo, mutta täällä nyt ollaan ja yritetään selviytyä. Harmi vaan kun tuli tämä jopa ostettua, eli kahteen vuoteen ei ole pois muuttamista. Ellei halua maksaa ylimääräisiä veroja. Stana.

Keskustelua ollaan yritetty juu, mutta se ei ikinä johda mihinkään. Vastaus on aina sama, että tyttö on tärkein, ole sinä siis hiljaa. Olen yrittänyt monet kerrat oikein rauhallisesti, jopa saunassa. Mutta sehän johtaa kuitenkin huutoon, ja se yhteinen päivä olikin sitten taas pilalla. Ja seuraavaa saa odottaa taas muutaman päivän päähän, kun on taas tytötön hetki.

Oma riitansa on tietysti sekin, kun en halua osallistua mihinkään heidän kanssaan. Joka päivä haluan aina vain vähemmän, kun näistä asioista täytyy riidellä. Alunperinkin sovittiin, että isi hoitaa tyttönsä, minun ei tarvitse osallistua. Minulla kun on aina ollut lähemmät kontaktit karvaisiin otuksiin kuin karvattomiin, niin kaikki ihmislapseen liittyvät asiat ovat olleet minulle uusia. Enkä ole se ihan luontevin lasten kanssa. Ja kun isi ottaa omaan pattiin, on minun parempi lähteä vaikka koiran kanssa ulos, kuin hengailla heidän kanssaan.
Miten ajattelit että tuosta voi mitään tulla ikinä jos sinä et edes halua lapseen tutustua ja olla lapsen kanssa. Ja lapsi taas on isälleen maailman tärkein. Toisaalta ymmärrän miestäkin, häntä varmasti loukkaa osaltaan että sinä hyljeksit lasta.
 
Vaimoketurhake
Aivan varmasti tässä on molemmat valinneet ihan väärät puolisot, vaan tässäpä ollaan.

Oikeus ja velvollisuus. Niin. Kuulemma kasvatusasioista on turha minun puhua, kun mieleni muuttuu, kun oman saan. Eli ennen ajattelen tehdä asioita toisin kuin sitte tulenkaan tekemään. Hmmm...en tasan juota lastani sokerihumalaan päivittäin enkä syötä hesepullaa. Enhän itsekään käy hesellä. Lapseni myös tulee syömään ateriansa ruokapöydässä. Mies syöttää sohvalla samalla kun katsellaan titinallea... Odotan kauhulla sitä uhmaikää, kun sopat ovat sitten sohvalla ja välillä matolla...
 
"vieras"
Ja ainoastaan myyntivoitosta joudut verot maksamaan, mitä noin lyhyessä ajassa tuskin on ehtinut tulemaankaan. Eli ihan hyvin voit lähteä pois, jos ei onnistu. Mieti vaikka niin, että jos haluat lapsia, niin tuo sama tyyppi olisi niille sitten isä myös ja elämä entistä arkisempaa (kun on jo nyt). Sitäkö haluaisit?
 
tiiit
No siis toi jo kuulostaa tosi oudolle että mies on sanonut ettei sulla oo mitään sanomista asioihin kun oot itse lapseton. Siis totta kai sulla on sanomista, se lapsi on SUN ASUNNOSSA ja sun elämässä myös! :O Hyvä että hän huolehtii lapsestaan, mutta taitaa vetää vähän överiks noi hommat. Ei sitä lasta pidä koko ajan vain hemmotella kun hän on isänsä luona vaan sielläkin pitäisi elää sitä normaalia arkea useimmiten, varsinkin kun hän on teillä noinkin paljon.

Ja nyt kun luin vielä ton että olitte sopineet että mies hoitaa lapsensa... siis tietysti miehen hänet pitää ensisijaisesti hoitaa, muttei kai nyt kokonaan.. Kuulostaa että ette nyt oikein ole oikeat ihmiset toisillenne tai muutitte liian nopeasti yksiin.
 
"vieras"
Oma riitansa on tietysti sekin, kun en halua osallistua mihinkään heidän kanssaan. Joka päivä haluan aina vain vähemmän, kun näistä asioista täytyy riidellä. Alunperinkin sovittiin, että isi hoitaa tyttönsä, minun ei tarvitse osallistua. Minulla kun on aina ollut lähemmät kontaktit karvaisiin otuksiin kuin karvattomiin, niin kaikki ihmislapseen liittyvät asiat ovat olleet minulle uusia. Enkä ole se ihan luontevin lasten kanssa. Ja kun isi ottaa omaan pattiin, on minun parempi lähteä vaikka koiran kanssa ulos, kuin hengailla heidän kanssaan.
Tämä paljasti provoksi :D.
 
"äitipuoli"
Olette asuneet yhdessä vasta kuukauden. Tilanne on uusi paitsi teille, myös tytölle. Häntä oudoksuttaa ja saattaa jopa pelottaa tällainen uusi kuvio, siksi varmaan huutelee isiä öisin. Lisäksi lapsi vaistoaa sinusta välinpitämättömyyden, aivan kuin minäkin sen teksteistäsi vaistoan, vaikken tunne ja tiedä sinusta mitään. Todennäköisesti miehesikin huomaa sen. Ja haluaa siksi antaa tytölleen vielä enemmän aikaansa, mikä sinällään kiristää teidän keskinäisiä välejänne.

Eli sinä joudut joustaa nyt paljon, ainakin aluksi. Yritä solmia lapseen yhteys, pikkuhiljaa. Ei sinun tarvitse häntä rakastaa, mutta hyväksyä kylläkin. Vietä aikaa hänen kanssaan. Osallistu isän ja lapsen juttuihin. Älä katoa koiran kanssa lenkille.

Mutta nämä neuvot siis sitä varten, jos todella haluat olla yhdessä miehesi kanssa ja saada suhteenne toimimaan. Helppoa se ei varmasti ole, mutta sitkeys palkitaan. :)
 
Vaimoketurhake
Ajattelin naiivina, että saisin rauhassa tutustua ja kiintyä tyttöön omaan tahtiin. Jos tyttö tulee luokseni, en tietenkään käännä tälle selkääni vaan siinä sitten jutellaan, leikitään tms :D Välit tyttöön ovat ihan hyvät, isiin ei. Tyttö pitää minusta ja onhan hän varsin mukava tyttö. Ilmeisesti tässä asiassa mies odotti, että olisin valmis lastenhoitaja. Samaten mies loukkaantuu, kun vertaan lapsen kasvatusta koiran kasvatukseen. Itse näen paljon yhteisiä piirteitä ihmislapsen ja koiranpennun toiminnassa. Ei kuulemma saisi rinnastaa.

Meillä on jopa kaksi telkkua, joista tyttö saa aina valita mistä titinallea katsotaan XD Yksi tytön huoneessa ja toinen pelihuoneessa, kun tympäännyin ainaiseen riittatätiin, ja sain olohuoneen titivapaaksi :D
 
"joo"
asunto myyntiin vaan.. se vero menee vaan voitosta eli siittä mitä saatte enemmän kun ite maksoitte niin en sen takia kyllä jäis kahdeks vuodeks noin tuhoon tuomittuun suhteeseen...
 

Yhteistyössä