Kun kerran olet jo luvannut lapsen ottaa, on turha keskustella siitä, pitäisikö lasta ottaa hoitoon noin pitkäksi aikaa. Tuo yövalvominen huolettaisi minuakin, mutta luvattu mikä luvattu... Äläkä sitten kaunistele "muutaman kerran piti herätä", jos lapsi valvottaa.
Jos rahatilanne on tiukka, pyydät ruokarahat (vaikkapa juuri sanoilla "ruokarahat", jolloin summan määrittäminen jää lapsen vanhemmille - hehän sen parhaiten tietävät, mitä ja paljonko lapsi syö). Uimahalli ei tietysti paljoa maksa, sen pitäisi hoitua ruokarahan marginaalilla. Sanan "korvaus" voi käsittää muutenkin kuin rahana, eli vinkkaat vaikka, että jos sitten vaikka ottavat tarpeen tullen teidän lapsen/lapset kaitsettavaksi, tai tulevat remonttiavuksi, tai jotain.
Ja selvitä nuo hätätilanneasiat. Mistä vanhemmat saa kiinni, jos jotain sattuu?
Tässä piilee se riski, että sinusta tulee palkaton hoitaja, jolle lapsi sysätään aina, kun vanhemmat ei itse jaksa. Näin ei välttämättä käy, mutta tämä asia kannattaa miettiä läpi jo nyt, kun et vielä ole kiusallisessa tilanteessa. Miksi hoitokeikat eivät käy vastavuoroisesti?
Jos itse hoidattaisin lasta taloudellisesti tiukoilla olevalla ystävällä eikä rahakorvaus/palkka syystä tai toisesta kävisi, veisin ruokakassin joka kattaisi ainakin lapsen ruokailut sekä lasta haettaessa herkkukorin: hedelmiä, vihanneksia, juustoa, leikkeleitä jne. hyötyelintarvikkeita ja vähän ylellistäkin nätissä korissa.
Itse en kyllä yhdeksää päivää jaksaisi vieraita pikkumuksuja ilman kunnon korvausta. "Tuntuva" 300 euron korvaus tekisi 9 vuorokauden aikana vajaat 1,4 euroa tunnilta.
Nimimerkille "hm": tässä ei ole kyse siitä, että aloittaja haluaisi laspen seurakseen, vaan siitä, että lapsen vanhemmat tarvitsevat lapselle hoitopaikan siksi aikaa, kun itse lomailevat.