Kateus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja positiivisuus kunniaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

positiivisuus kunniaan

Vieras
Tuosta yhdestä ketjusta tuli mieleen, että miksi ihmiset ovat niin kateellisia. Mua ei haittaa, jos jollain on jotain enemmän tai parempaa kuin mulla, koska mun mielestä kaikki on omista valinnoista kiinni. Jos haluat olla lasten kanssa kotona pitkään niin todennäköisesti ei voi saada niin hienoa autoa kuin se, joka vei lapsen tarhaan jo 1-vuotiaana. Tilalle saa kuitenkin rauhalliset aamut ja yhdessäoloa lapsen kanssa. Opiskelemalla voi saada parempipalkkaisen työpaikan, mutta duunarihommissa on puolestaan vähemmän stressiä. Kannattaisi nauttia siitä, mitä itsellä on tai tehdä valintoja toisina. Toki ymmärrän, että sairauksiaan ei voi valita ja lapsiensa sukupuolta. Mun mielestä on kuitenkin käsittämätöntä, että toisten lapsien sukupuoletkin tuottaa kateutta tai vahingoniloa. Kyllä mäkin ihailen jotain asioita muilla, mutta en halua sitä niiltä pois eli tavallaan en ole kateellinen. Mulla on elämässä ollut paljon vastoinkäymisiä ja mm. krooninen (vakava) sairaus, mutta silti yritän ajatella positiivisesti. Harmittaa vain tämä yleinen kateellinen ilmapiiri!
 
Minä olen kateellinen monelle, monesta asiasta !
Olen kateellinen naisille joilla on hyvä puoliso; sellainen turvallinen ja luotettava joka osallistuu kodin töihin ja lastensa elämään.
Olen kateellinen lapsettomille ystävilleni kun iillä on niin paljon omaa aikaa.
Olen kateellinen bestikselleni jolla on huippupalkka ja jota varakkaat vanhemmat rahoittavat vielä nelikymppisenäkin...
Olen kateellinen ihmisille jotka tekevät eivätkä vain tuijottele seiniin kuten minä...
Olen kateellinen ! Mutta osia en kuitenkaan vaihtaisi !!
 
Mikään muu tässä maailmassa ei aiheuta minussa niin suurta kateutta ja katkeruutta, kuin se, että jotkut kykenevät saamaan lapsia, eikä heidän tarvitse maksaa tuhansia euroja turhasta toivosta. :kieh: :snotty: :'(
 
Olen oppinut olemaan olematta kateellinen, mutta silti välillä ajattelen haikeana miten ihana olisi asua omakotitalossa ja toivon että vielä jonain päivänä minäkin, toivon että elämäntilanne olisi erilainen mutta en silti ole kateellinen niille joilla on, saatan puhua "voi kun mullakin" tai "voi kun minäkin saisin" mutta ei sekään silti tarkoita kateutta.

Monet ovat ihan tosissaan kateellisia ja monesta asiasta, mutta toiset puhuvat niitä omia toiveitaan ja tunteitaan siihen sävyyn että se saattaa vain kulostaa kateudelta. Lohduttaudu sinäkin ap sillä että ehkä kaikki ei ole ihan sitä miltä kuulostaa tai näyttää luettuna :)
 
En osaa kadehtia keneltäkään rahaa. Olen itse valinnut viettää aikaa lasteni kanssa niin paljon kuin mahdollista. En halua tehdä mitä vaan työtä jossa ei ole mielekkyyttä. Tämä siis oma valintani. Näen mielekkäänä olla upeiden lasten kanssa paljon ja tehdä vähemmän työtsä.

En osaa kadehtia keneltäkään mitään koulutusta myöskään. Suomessa on maailman parhaat mahdollisuudet kenen vain kouluttautua miksi vain. Itselläni on yliopistotutkinto. Olen vain normiälykäs, kuten suurin osa ihmisistä. Istumalihaksia ja itsekuria se vain on vaatinut. Voisin myös olla vaikka lääkäri, jos haluaisin. Sinnikkyyttä ja monta kertaa hakemista lääkikseen. Kateelliset kyllä panettelevat koulutettuja, mutta tosiasia on se, että korkea koulutus vaatii istumalihaksi ja itsekuria, mutta niitä ei monella ole.

En osaa kadehtia keneltäkään myöskään kauneutta. Tai älyä. Olen ihan tyytyväinen itseeni. Ja perheeseen.

Ainoa asia mitä kadehdin joskus, ja mitä ei rahalla saa, ovat lapsille omistautuvat isovanhemmat. Meillä ei ole niitä. toiset ovat omistautuneet rahalle. Toinen on tehnyt liikaa lapsia jotta jaksaisi kaikista olla kiinnostunut. Yksi isovanhempi on narsistinen alkoholisti.

En kaipaa omaa aikaa enää tai eroa lapsistani. Vaan lapset hyötyisivät hyvistä isovanhemmista. Yritän tässäkin etsiä ne hyvät puolet. Ehkä sellainen, että lapset saavat olla sitten paljon keskenään ja kehittää keskinäistä suhdettaan ja suhdetta meihin vanhempiin, kun isovanhemmat eivät ole heidän kanssaan aikaa viettäneet.
 
Olen oppinut olemaan olematta kateellinen, mutta silti välillä ajattelen haikeana miten ihana olisi asua omakotitalossa ja toivon että vielä jonain päivänä minäkin, toivon että elämäntilanne olisi erilainen mutta en silti ole kateellinen niille joilla on, saatan puhua "voi kun mullakin" tai "voi kun minäkin saisin" mutta ei sekään silti tarkoita kateutta.

Monet ovat ihan tosissaan kateellisia ja monesta asiasta, mutta toiset puhuvat niitä omia toiveitaan ja tunteitaan siihen sävyyn että se saattaa vain kulostaa kateudelta. Lohduttaudu sinäkin ap sillä että ehkä kaikki ei ole ihan sitä miltä kuulostaa tai näyttää luettuna :)

Eihän nuo sun jutut ole kateutta. On mullakin paljon unelmia ja kyllä mäkin ihailen asioita, mitä muilla on. Silti mä en halua niitä niiltä pois tai muutenkaan toivo heille mitään pahaa vaan olen onnellinen heidän puolesta. Kateuden sijaan kannattaa tehdä itse jotain, jotta voi saavuttaa niitä asioita, joita toivoo elämässään. Voitaisiinko kateus jakaa siis negatiiviseen ja positiiviseen kateuteen.

Täytyy todeta, että itsekin olen lapsettomuudesta kärsinyt ja tiedän, että sitä väkisinkin on tietyllä tasolla kateellinen niille, jotka saa helposti lapsia. Mun mielestä se kateus on negatiivista, jos toivoo esim. keskenmenoa ystävällensä.
 
En osaa kadehtia keneltäkään rahaa. Olen itse valinnut viettää aikaa lasteni kanssa niin paljon kuin mahdollista. En halua tehdä mitä vaan työtä jossa ei ole mielekkyyttä. Tämä siis oma valintani. Näen mielekkäänä olla upeiden lasten kanssa paljon ja tehdä vähemmän työtsä.

En osaa kadehtia keneltäkään mitään koulutusta myöskään. Suomessa on maailman parhaat mahdollisuudet kenen vain kouluttautua miksi vain. Itselläni on yliopistotutkinto. Olen vain normiälykäs, kuten suurin osa ihmisistä. Istumalihaksia ja itsekuria se vain on vaatinut. Voisin myös olla vaikka lääkäri, jos haluaisin. Sinnikkyyttä ja monta kertaa hakemista lääkikseen. Kateelliset kyllä panettelevat koulutettuja, mutta tosiasia on se, että korkea koulutus vaatii istumalihaksi ja itsekuria, mutta niitä ei monella ole.

En osaa kadehtia keneltäkään myöskään kauneutta. Tai älyä. Olen ihan tyytyväinen itseeni. Ja perheeseen.

Ainoa asia mitä kadehdin joskus, ja mitä ei rahalla saa, ovat lapsille omistautuvat isovanhemmat. Meillä ei ole niitä. toiset ovat omistautuneet rahalle. Toinen on tehnyt liikaa lapsia jotta jaksaisi kaikista olla kiinnostunut. Yksi isovanhempi on narsistinen alkoholisti.

En kaipaa omaa aikaa enää tai eroa lapsistani. Vaan lapset hyötyisivät hyvistä isovanhemmista. Yritän tässäkin etsiä ne hyvät puolet. Ehkä sellainen, että lapset saavat olla sitten paljon keskenään ja kehittää keskinäistä suhdettaan ja suhdetta meihin vanhempiin, kun isovanhemmat eivät ole heidän kanssaan aikaa viettäneet.

Sun ajatusmaailma on just sitä, mitä itsekin meinasin. Tiettyjä asioita voi itse saavuttaa, mutta valitettavasti ei kaikkia. Uskon, että tuolla asenteellasi et kuitenkaan toivo keneltäkään pois niitä isovanhempia tai iloitse, jos jonkun isovanhempi kuolee. Tuo on taas sitä positiivista kateutta. Kyllähän sitä saa haaveilla, kunhan se ei muutu katkeruudeksi ja negatiiviseksi kateudeksi, jota huomaa tälläkin palstalla olevan liikaa.
 
[QUOTE="huoh";22803373]Mikään muu tässä maailmassa ei aiheuta minussa niin suurta kateutta ja katkeruutta, kuin se, että jotkut kykenevät saamaan lapsia, eikä heidän tarvitse maksaa tuhansia euroja turhasta toivosta. :kieh: :snotty: :'([/QUOTE]

Tiedän ainakin vähän, miltä susta tuntuu. Ei ole myöskään reilua, että sitten kun saa lopulta lapsia, he eivät ole terveitä. Siinäkin kuluu rahaa ja toki kateellisena katselen, kun muilla on helpompaa. En kuitenkaan halua heille mitään sairauksia. Tsemppiä ja jaksamista sulle!
 
[QUOTE="huoh";22803373]Mikään muu tässä maailmassa ei aiheuta minussa niin suurta kateutta ja katkeruutta, kuin se, että jotkut kykenevät saamaan lapsia, eikä heidän tarvitse maksaa tuhansia euroja turhasta toivosta. :kieh: :snotty: :'([/QUOTE]

Joo sitä samaa mä tossa mietin että AP:lla on asiat ilmeisen hyvin kun näkee kaikessa jotain positiivista. Itsellä takana useita keskenmenoja, enkä tiedä mitä positiivista siinä pitäisi nähdä?
 
[QUOTE="vieras";22803619]Joo sitä samaa mä tossa mietin että AP:lla on asiat ilmeisen hyvin kun näkee kaikessa jotain positiivista. Itsellä takana useita keskenmenoja, enkä tiedä mitä positiivista siinä pitäisi nähdä?[/QUOTE]

Olet terve, sinulla on elämä, puoliso, olet syntynyt suomeen etkä lapsiorjaksi kiinaan tai afrikkaan?
kateus on inhoittavaa ja alhaista, jos se on katkeruutta toisten lapsista. tai että heille toivotaan pahaa.
 
[QUOTE="vieras";22803619]Joo sitä samaa mä tossa mietin että AP:lla on asiat ilmeisen hyvin kun näkee kaikessa jotain positiivista. Itsellä takana useita keskenmenoja, enkä tiedä mitä positiivista siinä pitäisi nähdä?[/QUOTE]

Haluan ajatella positiivisa puolia. Kuten aiemmin kirjoitinkin niin perheessämme on sairauksia, myös lapsilla. Myös lapsettomuuden ja pari keskenmenoa olen kokenut. Nytkin särkenyt joka paikkaa monta viikkoa... todennäköisesti taas joku uusi immunologinen sairaus, mutta silti huonomminkin voisi olla. Ei kait niissä keskenmensoissa ole positiivista, mutta ole onnellinen, että olet muutoin terve. Asiat voisivat olla vielä huonommin.
 
[QUOTE="myy";22803668]Olet terve, sinulla on elämä, puoliso, olet syntynyt suomeen etkä lapsiorjaksi kiinaan tai afrikkaan?
kateus on inhoittavaa ja alhaista, jos se on katkeruutta toisten lapsista. tai että heille toivotaan pahaa.[/QUOTE]

Kiitos myy. Sää ymmärsit mun pointin. Katselin jonkun dokumentin kesällä thaimaasta, jossa niillä naisilla oli aika kurjat oltavat. Kyllä meillä on hyvin :).
 
[QUOTE="a p";22803520]Eihän nuo sun jutut ole kateutta. On mullakin paljon unelmia ja kyllä mäkin ihailen asioita, mitä muilla on. Silti mä en halua niitä niiltä pois tai muutenkaan toivo heille mitään pahaa vaan olen onnellinen heidän puolesta. Kateuden sijaan kannattaa tehdä itse jotain, jotta voi saavuttaa niitä asioita, joita toivoo elämässään. Voitaisiinko kateus jakaa siis negatiiviseen ja positiiviseen kateuteen.

Täytyy todeta, että itsekin olen lapsettomuudesta kärsinyt ja tiedän, että sitä väkisinkin on tietyllä tasolla kateellinen niille, jotka saa helposti lapsia. Mun mielestä se kateus on negatiivista, jos toivoo esim. keskenmenoa ystävällensä.[/QUOTE]

Ei niin, ne ei ole kateutta vaan sitä mitä monet esim. tällä palstalla (ja ihan live-elämässäkin) mieltävät kateudeksi ja syyttävät kateudesta niitä jotka ilmaisevat asiat niin että "voi kun minäkin saisin". Ei mun mielestä kateuden tarvitse edes olla lajiteltu positiiviseen ja negatiiviseen, jokainen kokee erilailla sen mikä hänelle edes on kateutta ja mikä ei.

Vaikka miten kärsisi lapsettomuudesta, ei se ole kateutta vaan sairautta toivoa ystävälleen keskenmenoa. Jokainen vähänkään järjissään oleva ihminen kyllä ymmärtää ettei toisen raskaus ole häneltä pois vaikkei itse lasta saisikaan yrityksestä huolimatta, mutta sen rajan yli meneminen että alkaa tosissaan toivoa pahaa toiselle, se ei ole enää pelkkää kateutta.
 
Olen oppinut olemaan olematta kateellinen, mutta silti välillä ajattelen haikeana miten ihana olisi asua omakotitalossa ja toivon että vielä jonain päivänä minäkin, toivon että elämäntilanne olisi erilainen mutta en silti ole kateellinen niille joilla on, saatan puhua "voi kun mullakin" tai "voi kun minäkin saisin" mutta ei sekään silti tarkoita kateutta.

Monet ovat ihan tosissaan kateellisia ja monesta asiasta, mutta toiset puhuvat niitä omia toiveitaan ja tunteitaan siihen sävyyn että se saattaa vain kulostaa kateudelta. Lohduttaudu sinäkin ap sillä että ehkä kaikki ei ole ihan sitä miltä kuulostaa tai näyttää luettuna :)

Jaa- minä kun luulin, että sinä olet kateellinen eräälle palstalaiselle hänen korkeasta älystään, kun niin vänkäsit siellä ketjussa ja mollasit.
 
[QUOTE="punainen";22803871]Jaa- minä kun luulin, että sinä olet kateellinen eräälle palstalaiselle hänen korkeasta älystään, kun niin vänkäsit siellä ketjussa ja mollasit.[/QUOTE]

No niinhän sinä sitten varmaan luulit. Harmillista sinulle ettet ymmärrä ettei kaikki aina johdu kateudesta ;) Ja miksi ihmeessä kukaan olisi kateellinen jollekin hänen "älykkyydestään" joka on todistettu tasan hänen omilla puheillaan tällaisella palstalla ja joka näkyy töykeänä ja huonosti jäsenneltynä tekstinä joka on täynnä kirjoitus- ja asiavirheitä?
 
Mä taas uskon, että harva ihminen on kateellinen, mutta jos itse kehut toisen jotain juttuja, niin heti luullaan, että olisin kateellinen.

Minä taas uskon, että useampi kuin toivommekaan, on kateellinen. Sitä ei ehkä nuorempana huomaa, kun kaikilla on elämä edessään ja mahdollisuudet avoinna, mutta näin vanhemmalla iällä voi vain järkyttyneenä huomata hyvin monen keski-ikäisen ihmisen olevan katkera ja kateellinen toisille ihmisille nuoruudesta, kauneudesta, erilaisista lahjakkuuksista, asemasta työmarkkinoilla, koulutuksesta, puolisosta, lapsista, lasten harrastuksista, sisarusten lasten menestymisestä, sisarusten elämästä, vanhempien ja sisarusten välisistä suhteista, niin sanottujen ystävien ihmissuhteista tai harrastuksista... Tuntuu aina hyvältä tavata tasapainoinen, elämäänsä tyytyväinen ihminen, joka suhtautuu toisiin ihmisiin avoimesti ja positiivisesti.
 
En varsinaisesti tunnista itsessäni kateellisuutta, mutta sellaista haikeutta jos joku asia on itsellä erittäin ikävästi ja toisilla erittäin hyvin. Esim. asuinolosuhteet. Mutta senkin haikeuden selätän miettimällä sitä, että meillä ollaan erittäin onnellisia, vaikka koti ei olekaan viimeisen päälle hyvä.
 
[QUOTE="vieras";22804142]Minä taas uskon, että useampi kuin toivommekaan, on kateellinen. Sitä ei ehkä nuorempana huomaa, kun kaikilla on elämä edessään ja mahdollisuudet avoinna, mutta näin vanhemmalla iällä voi vain järkyttyneenä huomata hyvin monen keski-ikäisen ihmisen olevan katkera ja kateellinen toisille ihmisille nuoruudesta, kauneudesta, erilaisista lahjakkuuksista, asemasta työmarkkinoilla, koulutuksesta, puolisosta, lapsista, lasten harrastuksista, sisarusten lasten menestymisestä, sisarusten elämästä, vanhempien ja sisarusten välisistä suhteista, niin sanottujen ystävien ihmissuhteista tai harrastuksista... Tuntuu aina hyvältä tavata tasapainoinen, elämäänsä tyytyväinen ihminen, joka suhtautuu toisiin ihmisiin avoimesti ja positiivisesti.[/QUOTE]

peesi kaikelle tälle.
 
Mä en osta kenellekään lahjaksi arpoja. En kestäisi sitä, että joku muu voittaisi jackpotin minun ostamalla arvalla! Liian katkera kalkki nieltäväksi.
 

Yhteistyössä