Kyllä elämä on ihmeellistä.. paljosta saa olla kiitollinen

["Äiti"]

Joskus kerron lapselleni, millainen lahja hän minulle on, miten hän suorastaan pelasti elämäni. Ihan oikeasti.

Olin surkea ihminen. Koulut käymättä, huumeriippuvuus, ei asuntoa, ei rahaa, ei MITÄÄN. Välit menneet sukulaisiin, melkein kaikki kaverit samaa paskaa mitä minäkin olin. Olin masentunut ja käytin kamaa siksi kun en jaksanut olla selvinpäin itseni kanssa. Vihasin itseäni ja halusin kuolla, elämällä ei ollut mitään merkitystä. Oma lapsuuteni oli ihan perseestä ja joku terapeutti sanoi että olen todennäköisesti ollut ikäni masentunut enkä tajua mitä oikea elämä on.

Tulin raskaaksi ja se muuti totaalisesti elämäni, vieläkin, vuosien jälkeen jaksan ihmetellä sitä. Olen niin kiitollinen sinne jonnekin. Enkä edes tiedä miksi tämän kirjoitin.. kai jakaakseni sen että risukasaankin oikeasti voi joskus paistaa aurinko. Ja toivottavasti kaikki jotka ovat pohjalla, saavat kokea onnen.

 

[hmph]

Ei ole tervettä sanoa lapselle, että tämä on ainut asia mikä pitää äitiä/isiä hengissä.
Hirveän vastuun kaadat lapsesi harteille.

 

[a.p.]

Ei ole tervettä sanoa lapselle, että tämä on ainut asia mikä pitää äitiä/isiä hengissä.
Hirveän vastuun kaadat lapsesi harteille.

No höpsis, eihän hän nyt enää ole ainoa asia! Vaan silloin oli. Kun en paremmasta elämästä tiennyt. Raskaaksi tulo ja lapsen saaminen pelastivat elämäni, niin se on. Ja siihen liittyi paljon muutakin kun lapsen saaminen, mm. huumeista irti pääseminen, oman kodin saaminen, ystävien saaminen, välit parantuivat sukulaisten kanssa, koulun käynti, myöhemmin työpaikan saaminen jne. En usko että olisin koskaan mitään saavuttanut muuta kuin ennenaikaisen haudan jos en olisi lasta saanut.