Tältä palstalta yöllä löysyin linkin videoo,jonka kuvitus oli kyllä minusta jopa luotaantyöntävä, etten siihen enää viittaa, mutta musiikin kuuntelin, ja se vei ajatuksiin. Toinen video samasta biisitsä oli siedettävämpi (live) ja kertoi suorasanaisesti selitettynä pikkuveljeni tarinaa.
Tuota musagenreä en voi yleensä edes sietää, mutta tämä (nämä) oli ihan kuunneltvaa. Lieköä sitten syytä, että kerran ihan vastaavaa ihan läheltä seurasin - ja ihan lopppun asti, ja enemmänkin. Kun joutuu luopumaan turhan aikaisin kaikesta mukavasta. Omasta itsestäänkin - ja juuri kun uusi lehti elämässä olisi voinut kääntyä, ja aivan uusi vuosi alkaa.
Meitä oli monta veljestä, joista minä toiseksi nuorin, ja toisinaan ollut oikea urokefaluskin - en kiellä - pilkkasin pahimmillani pikkuveljeni älyäkin..silti hän luotti minun päätökseesni, kun kukaan ei voinut sanoa mitä olisi viisainta tehdä, mitä valita - kun kukaan ei tiennyt, eikä mistään voinut olla varma. Jotain uutta ja radikaaliakin olitiin valmiita kokeilemaan. Ja minä mitä ilmeisimmin valitsin väärin.
Nyt aina vuosien alussa on aiheellista muistaa pikkuveljeä..läksytti minua lopulta enemmän mihin ymmärrykseni ei kai tule ikinä riittämään, ja mitä itse en kait ikinä tule saavuttamaan:
[video=youtube;Mr_okB6TPW0]http://www.youtube.com/watch?v=Mr_okB6TPW0[/video]
(2 minuutin spiikki alussa, kyllä musaakin tulee)