Mitä ajattelet ihmisestä joka haluaa olla sinkkuna, ihan oikeasti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.p.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

a.p.

Vieras
Itse olen saanut todella paljon ihmettelyä osakseni kun en halua miestä. Monet surkuttelevat minulle kohtaloani olla yksin, ja voi että enkö mä nyt saa miestä ja miks olen yksin ja elämän onni on parisuhde.

Itse en missään nimessä halua seurustella. En tiedä mikä siihen on syynä, mutta ajatus vaan lähinnä inhottaa, ja kauhistuttaa ajatus että jakaisin kotini ja elämäni jonkun kanssa. Miksei kukaan vaan voi uskoa että ihan oikeasti olen onnellinen näin?
 
Ymmärrän sua hyvin ja itse elelisin vieläkin jos en olis antanu yhden miehen viedä..;) Mä ainakin uskon sua ja ymmärrän pointtis! :) En kyllä kadu mtn,mutta jos saisin käännettyä ajassa taakse päin,olisin sinkku ja ilman lapsia. Noh,kaikella on tarkoituksensa sanotaan..
 
mä kyl uskon et haluut elää niin ü mietin vaan itse äitinä monesti yksinäisiä ihmisiä että eivätkö halua perhettä? mulle ainakin lapset on antanu elämään valtavan paljon. nyt tiedän millainen tunne on äidillä joka rakastaa lapsiaan yli kaiken. kaikista tärkeintä elämässä jota ei ole ennen edes voinut kuvitella
 
mä kyl uskon et haluut elää niin ü mietin vaan itse äitinä monesti yksinäisiä ihmisiä että eivätkö halua perhettä? mulle ainakin lapset on antanu elämään valtavan paljon. nyt tiedän millainen tunne on äidillä joka rakastaa lapsiaan yli kaiken. kaikista tärkeintä elämässä jota ei ole ennen edes voinut kuvitella

Joskus kyllä. Toisaalta se on samantekevää.
 
Senkus on sinkku. Teet niin kuin hyvältä tuntuu, oma on valintasi.
Enemmän ihmettelen niitä joilla on pakkomielteenä perhe ja parisuhde. Eivät kykene olemaan yksin. Jos suhde kariutuu pitää heti saada uusi vaikka sitten huonompikin, kunhan ei vain tarvitse olla hetkeäkään yksin ja siten omasta mielestään epänormaali. Jopa ruokakauppaan menoon tarvitaan puoliso tai ainakin joku bestis-tyttökaveri. Jos sattuvat kohtaamaan vaikeuksia lisääntymisessä tai päätyvät lapsettomaksi se on maailman loppu.
 
Niin tosiaan, raskaana olen ja ihan rehellisesti voin sanoa että yhden illan jutusta ja vahingossa tulin raskaaksi. Lapsen isän kanssa olemme kyllä tekemisissä ja onneksi yhteisymmärryksessä siitä, että hän tulee lasta tapaamaan ja olemaan hänelle isä. Ja lapsi on todella odotettu ja toivottu vaikka vahingossa tulinkin raskaaksi. Laskettu aika on pian ja kaikki on mennyt hyvin.

Että siinä tuli tavallaan vastaus tuohon perhe-kysymykseen. Kyllä minä lapsen aina olen halunnut, mutten miestä. Kai se on omituista. Mutta en tosissani koskaan uskonut että minusta oikeasti tulisi yh-äiti. Olin aina ajatellut että hankin perheen sitten joskus "isona".

Mutta onnellinen olen nytkin ja tuntuu että elän tähän astisen elämäni parasta aikaa :) Ja tiedän että moni varmaan mut nyt tuomitsee..
 
Niin tosiaan, raskaana olen ja ihan rehellisesti voin sanoa että yhden illan jutusta ja vahingossa tulin raskaaksi. Lapsen isän kanssa olemme kyllä tekemisissä ja onneksi yhteisymmärryksessä siitä, että hän tulee lasta tapaamaan ja olemaan hänelle isä. Ja lapsi on todella odotettu ja toivottu vaikka vahingossa tulinkin raskaaksi. Laskettu aika on pian ja kaikki on mennyt hyvin.

Että siinä tuli tavallaan vastaus tuohon perhe-kysymykseen. Kyllä minä lapsen aina olen halunnut, mutten miestä. Kai se on omituista. Mutta en tosissani koskaan uskonut että minusta oikeasti tulisi yh-äiti. Olin aina ajatellut että hankin perheen sitten joskus "isona".

Mutta onnellinen olen nytkin ja tuntuu että elän tähän astisen elämäni parasta aikaa :) Ja tiedän että moni varmaan mut nyt tuomitsee..

onneks olkoon. mä en todellakaan tuomitse. oon ilonen sun puolesta ku oot raskaana :)
 
Kukin eläköön haluamallaan tavalla, kun antaa myös toisille saman mahdollisuuden ilman arvosteluja ja voivotteluja. Omassa tuttavapiirissä on juuri näitä, jotka haluavat nimenomaan elää yksin kaikessa rauhassa omassa kodissaan. Toiset ovat enemmän tai vähemmän onnellisesti parisuhteessa.
Itse elän kaksin lapsen kanssa ja tällä hetkellä on todella vaikea kuvitella, että tässä joku mieskin pyörisi samassa asunnossa. Onneksi ei ole mikään pakko seurustella. Voin keskittyä omiin opiskeluihin ja tytön kanssa olemiseen. Jos sitten jonain päivänä se mukava aikuinen mies kävelee vastaan, niin hyvä. Mutta kuten edempänäkin joku jo totesi, moni muu kyllä minua säälii. Koskakohan ihmiset tajuavat, että naisen elämä ei suinkaan ala vasta sen Oikean löydyttyä?!
 
Ehkä sinkkuna on parempi olla. Kun alkaa katsomaan kuinka moni on eronnut jne niin ei lapsien hankinnassa ole mitään järkeä. Ainut mikä tietysti pistää mietityttämään että sitten kun tulee vanhuus ja vaivat niin mitä sitten? Ei ole lapsia huolehtimassa.
 
Minä kyllä tykkään seurustella, mutta en varmaan ikinä muuta yhteen kenenkään miehenpuolen kanssa.

Siis voisin olla hyvinkin vakavasti "loppuelämä yhdessä" meiningillä, mutten välitä asua kenenkään kanssa samassa taloudessa. Tämäkin saa ihmetteley osakseen, "ikisinkkuus" varmasti vielä enemmän.
 
Ehkä sinkkuna on parempi olla. Kun alkaa katsomaan kuinka moni on eronnut jne niin ei lapsien hankinnassa ole mitään järkeä. Ainut mikä tietysti pistää mietityttämään että sitten kun tulee vanhuus ja vaivat niin mitä sitten? Ei ole lapsia huolehtimassa.

Eipä ne taida tänä päivänä muutenkaan lapset vanhuksistaan huolehtia vaan laitokseen laitetaan mummot ja papat, kun eivät enää pärjää yksin kotona.
 
Ehkä sinkkuna on parempi olla. Kun alkaa katsomaan kuinka moni on eronnut jne niin ei lapsien hankinnassa ole mitään järkeä. Ainut mikä tietysti pistää mietityttämään että sitten kun tulee vanhuus ja vaivat niin mitä sitten? Ei ole lapsia huolehtimassa.

No ei ne lapset välttämättä omista vanhemmistaan jaksa huolta kantaa, oma puolisokin voi delata jo nuorena. Ei ne yksinäiset vanhukset aina ole niitä lapsettomia ja sinkkuja.
 
Ajattelen että on jotenkin kummallinen,itsekäs ja lapsellinen.


Miksi on itsekäs, jos ei halua parisuhdetta?! Ihan kuin parisuhde (ja lapset) ovat jokin pakollinen paha asia, johon jokaisen on uhrauduttava.

Lapsellisuuttakaan en oikein ymmärrä, mikä tekee sinkusta lapsellisen?

Kummallisuus on ainoa "hyväksyttävä", koska ihmisistä vaikka minkälaiset asiat voivat olla kummallisia. Se on täysin subjektiivista ja siksi hyväksyttävä mielipide.
 
onneks olkoon. mä en todellakaan tuomitse. oon ilonen sun puolesta ku oot raskaana :)

Kiitos :)

narsissi: Noin mäkin ajattelen. Eihän sitä koskaan tiedä jos "se oikea" joskus tulisi eteen, ja jos vaikka ihastuisinkin ja haluaisin seurustella jonkun kanssa. Mutta tällä hetkellä on todella hyvä näin :) Ja tuo tuntuu monella olevan ajatuksena että sitä on raukka ja säälittävä eikä kelpaa kellekään jos on sinkkuna, ja ei voi olla onnellinen ennen kuin löytää miehen.
 
Mulla suoraan sanoen tulee mieleen ikisinkusta, että hänellä saattaisi olla jotain pahoja kokemuksia seurustelusta tai vastakkaisesta sukupuolesta ylipäänsä, jos ei halua seurustella. Tai että on jotenkin kyvytön läheisyyteen ja jakamiseen. Mutta tämä on vain mun ajatukseni.
 
[QUOTE="Nonni";22765505]Miksi on itsekäs, jos ei halua parisuhdetta?! Ihan kuin parisuhde (ja lapset) ovat jokin pakollinen paha asia, johon jokaisen on uhrauduttava.

Lapsellisuuttakaan en oikein ymmärrä, mikä tekee sinkusta lapsellisen?

Kummallisuus on ainoa "hyväksyttävä", koska ihmisistä vaikka minkälaiset asiat voivat olla kummallisia. Se on täysin subjektiivista ja siksi hyväksyttävä mielipide.[/QUOTE]

Minusta se on itsekkyyttä, jos haluaa ottaa hiihtolomansa maaliskuun lopussa ja lähteä Milanoon sen sijana, että ottaisi sen helmikuun puolivälissä ja lähtisi perheen kanssa Lappiin. Tai että jos työt kyllästyttää, ottaa palkatonta vapaata muutaman viikon ja häippäsee Floridaan. Tai että haluaa syödä näkkileipää illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa, pitää makuuhuoneessa valoja päällä aamuneljään jne jne jne jne
 

Yhteistyössä