[QUOTE="kohta neljän äiti";22733620]Toiveet ja ajatukset eivät vahngoita ketään eivät edes ajattelijaa itseään, joten siinä ei ole mitään pahaa jos avoimesti myöntää toivoneensa jompaa kumpaa. Ja saa myöntää tunteneensa hetken pettymystäkin jos "tulos" on eri. Mutta jos siitä pettymyksestä ei pääse yli tai se alkaa vaikuttaa siihen, miten kohtelee odottajaa tai myöhemmin vauvaa - silloin se on sairasta.
Mua niiiiin ärsyttää se, että vedotaan johonkin lapsettomuuteen siinä, että toisella ei saisi olla mitään toiveita, valittamista, erimielisyyttä tai pettymystä. Se on kuulkaa paskapuhetta. Se sama lapseton voi olla sitten se, joka työttömän edessä narisee ikävää työpaikkaansa tai lihavan edessä valittaa laihuuttaa tms älytöntä. Kukaan lapseton ei saa lasta sen takia, että minä pidän ajatukset salaisuutena. Eikä kukaan menetä vauvaansa siksi, että myönnän toivoneeni, että neljäs lapseni olisi ollut poika, kun mulla on jo 3 tyttöä. Toiveellani ei ole mitään merkitystä enää sitten, kun olen saanut tietää tytön olevan tulossa. Pieni hetkellinen pettymys on mennyt ohi ja nyt olen ylpeä siitä, että saan olla pian neljän tytön äiti. Mies toivoi tyttöä ja minä toivoin poikaa, enkä asiaa ole koskaan salannut, enkä ala salaamaan. Maailmassa on AINA joku jolla menee huonommin kuin toisella, joten kukaan ei voisi sanallakaan sanoa enää mitään. Leppoisaa....[/QUOTE]
P.S ennen ekaa lasta mulla on takana vaikeat 7,5v lapsettomuushoidot jotka oli jo julistettu toivottomiksi... sittemmin lääketiede ja luonto ovat armahtaneet minua, mutta turha kuvitella etten tiedä mistä puhun, kun puhun lapsettomuuden tuskasta. Vosin jopa ilkeästi sanoa, että älkää tulko mulle parin vuoden jälkeen ruikuttamaan... kuten sanoin, AINA jollakulla on asiat huonommin!