Tiedän ettei auta, ja tästä ei todellakaan ole tulossa tapa. Mutta nyt on niin kova ahdistus, että "pakko" hakea helpotusta. Mies on kotona ja selvänä, eli häneen voin tukea, kuten myös lapset, jos heräävät kesken uniensa.
Voimia sinulle! Sama tilanne oli vielä hetki sitten. Isä kuoli 4,5 vuotta sitten ja äitini sairasti syöpää 5 vuotta. Välillä sai terveen paperit ja oli kaksi vuotta muka puhtaana, mutta viimeinen vuosi meni maksasyövän kanssa taistellessa. Eli tiedän millaista aikaa nyt elät ja koet.Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;22701050:
Kiitoksia, täällä oon. Ja itseni tunten, en edes pysty (nykyään) juomaa liikaa. Ja oon todella kiitollinen lapsista (kuten myös tukevasta miehestä, joka myös kaipaa anoppiansa kovasti), vaikka he ikävöivät mummoansa, niin he elävät niin hetkessä ja tuovat elämäniloa arkeen. Ja varsinkin joulunalusaika on aikamoista täpinöintiä.Jää tänne juttelee mein kaajuomisesta tulee vaan paha olo.
Otan osaa äitisi pois menoon. Onneksi sulla on mies ja lapset tukena.
Kyllä, miksikäs muuten tänne tämmöistä kirjoittaisin kakspluspalstalle ja ventovieraille ihimisille? Ja sitä olen saanut, kiitos siitä!
Lapset ovat 3- ja 5-vuotiaita ja mummo oli heille todella rakas, lähin ihminen mun ja mieheni jälkeen. Ja niin kauan kuin kerromme ja puhumme äidistäni, on hän "elossa", eli taatusti pidän äitini muistoa yllä kertomalla tarinoita häestä. Äitini oli aikamoinen persoona ja hänenlaisiaan ei ole montaa. On kunnia olla hänen lapsensa ja sanoinkin useasti hänen eläesäänkin, että hän on minun sankarini.
