Itku tulee kohta: Miehestä ei ole mitään apua kodin/lapsen hoidossa...

[Yksinkö tätä kaikkea hoidan?]

Ok, mies käy töissä. MUTTA, kai sitä voisi jotain tehdä kotonakin. Muutakin kuin katsella telkkaria ja pelata korttia koneella???
Meillä pieni vauva, ikää 6 viikkoa. Vauva on kovin itkuinen ollut ja ympäri vuorokauden pisimmät unet on noin tunnin mittaiset. Saattaa valvoa jopa 6 tuntia putkeen ottaen välillä vain 5 minuutin tirsoja kitinän lomassa. Olen siis sidottu vauvaan jakuvasti ja valvon yöt hänen kanssaan. Vauvalla ei mitään vikaa ole, sairaalssa oltiin tarkkailussa, diaknoosi itkuinen imeväinen, ehkä alkava koliikki?
Mutta juu, vauvasta huolimatta teen kaikki kotityöt ja yritän pitää kotia siistinä. teen ruoan, että miehelle on syötävää kun tulee kotiin. Mies vaan tekee kaikesta niin vaikeaa, jakuvasti saisi kulkea perässä ja korjata hänen jälkiään. Toivoisin vain, että edes laittaisi omat astiansa tiskikoneeseen. Minä sen aina laitan päälle ja tyhjennän, ettei se iso homma olis laittaa omaa lautasta tiskikoneeseen... Tai se, että veisi edes joskus omat pyykkinsä likakoriin asti tai ottaisi omat puhtaat pyykinsä kaappinsa.
Ja voi sitä juhla päivää, että hän veisi roskat ilman pyytämättä ja ei huokaisisi raksaasti kun pyydän, ihan kuin kuormittaisin häntä ihan liikaa.
Antaa ymmärtää aina, että kun HÄNELLÄ on ollut niin rankka päiväå, että ei munulla ole oikeutta häiritä häntä kotitöillä tai lapsen hoidolla kun hän tulee kotiin. Tekee siis ihan normaalia, myyjän työtä 8 H/per päivä. Ihan kuin minä en tekisi mitään kotona ja kiukkuisen vauvan kanssa olo on yhtä lomailua!!!

Edes kun käyn vessassa ja vauva itkee, ei hän voi nousta sen verran sängyssä istumaan, että työntäisi vauvalle tutin suuhun jos itkee. Vaan minä sydän syrjällään kuuntelen vauvan itkua vessassa ja lopetan "kesken" hätäni ja menen rauhoittamaan vauvan...

Rakastan miestäni ja hän on muuten äärimmäisen kiltti ja ihana, mutta olen aivan loppu siihen että hoidon yksin kaiken.

Välillä tuntuu, että sitten kun miehellä on vapaata töistä hän aina keksii, että aijai nyt särkee päätä / on huno olo/ selkä kipeä, etten voi häntä pyytää tekemään mitään. Eihän kipeänä voi tehdä mitään.... Mutta sattumalta hänellä on ollut JOKA vapaa päivä ja koko isyysloman jotain koko ajan ja minulla on ollut täällä kaksi hoidettavaa...

Miten ihmeessä saan miehen osallistumaan ilman, että saan hirveän riidan aikaiseksi tai nalkutan????

 

[Ehdotan]

Näytä tuo kirjoituksesi miehelle ja pyydä lukemaan ajatuksella läpi.

 

[ööööööööööööö]

No hmmmmmmm sano sille jotain.

Näytä vaikka tää kirjotus jos tuntuu vaikeelta puhua. Onko sun mies ollut isyyslomalla?

 

[.]

sano sille ukolles ihan suoraan mikä paskaluuseri se on. kylläpä pistikin vitutuskäyrän korkeelle. ensinnäkin kuus viikkonen vauva ei paina mitään ja mahtuu miehen yhdelle käsivarrelle. ei muutaku tutti suuhun ja sinä nukkuun taikka siivoon. ilmota et oot puhki ja jossei apua heru niiin ilmota että otat lopputilin siitö huushollista.

 

[:D]

sano sille ukolles ihan suoraan mikä paskaluuseri se on. kylläpä pistikin vitutuskäyrän korkeelle. ensinnäkin kuus viikkonen vauva ei paina mitään ja mahtuu miehen yhdelle käsivarrelle. ei muutaku tutti suuhun ja sinä nukkuun taikka siivoon. ilmota et oot puhki ja jossei apua heru niiin ilmota että otat lopputilin siitö huushollista.

sano et lukee tän kommentin

 

["miw"]

Jätä se lapsi isälleen vähäksi aikaa ja lähde itse vaikka ulkoilemaan. Ehkä se mies sitten tajuaa kuinka kiinni olet siinä lapsessa.

 

[Ehdotan]

Ellei auta niin lopeta se passaaminen. Jos herra ei saa pyykkejään koriin, olkoot likaisena. Samalla ratkeaa näppärästi puhtaitten pyykkien ongelma. Iso mies osaa ottaa päänsärkyynsä itsekin lääkettä kaapista, ei siihen vaimoa tarvita. Vessasta voit kiljaista että laittaa vauvalle tutin suuhun.

 

["vieras"]

Annat välillä vauvan miehellesi ja ilmoitat, että hän saa nyt olla hetken "vetovastuussa" kun sinä syöt rauhassa tai teet jotain muuta omaa juttuasi. Ja voihan sinullakin joskus olla "päänsärkyä" tai muuta "vaivaa", jolloin on luonnollista, että mies hoitaa enemmän vauvaa ja kotia, eihän sairas mitään voi tehdä... Suosittelen, että ainakin pari kertaa viikossa lähdet tunnin kävelylenkille tms. ja jätät vauvan isän hoiviin. Voi olla, että miehesi ei oikein luota omiin kykyihinsä toimia vauvan kanssa ja siksi pakoilee vastuutaan. Kun jätät heidät kahden, hänen on ihan pakko opetella tulemaan yksin toimeen vauvan kanssa.

Nyt on melkolailla viime hetket käsillä saada mies ryhdistäytymään, koska jos vielä pidempään jatkat tuota miehen holhoamista, hän ei koskaan tule mitään muuta roolia perheessänne ottamaankaan. Usko minua!

 

[aaapee]

No hmmmmmmm sano sille jotain.

Näytä vaikka tää kirjotus jos tuntuu vaikeelta puhua. Onko sun mies ollut isyyslomalla?

Juu, oli kaksi viikoa heti synnytyksen jälkeen. Mutta ei silloinkaan tehnyt mitään. Synnäriltä kun tultiin huusholli oli ihan hirveän näköinen kun oli ollut yksin kotona ja kaikki oli jäänyt sille tielleen. Ensimmäisenä siis kun tulin kotiin vauvan kanssa ja todella vielä kipeänä (tikkejä yli 20 kpl) rupesin siivoamaan ja vaihtamaan lakanat ja laittamaan vauvan sängyn yms. kuntoon kun mies ei ollut niitä laittanut ennen meidän ktiutumista. Lähtö synnytykseen tuli aika yllättäen joten siksi en ollut itse vielä kerennyt laittamaan akikkea valmiiksi.

 

[gdhhhhhhhhhhhc]

Tuossa tilanteessa minä itkisin jo!!! Oletko aina palvellut miestäsi siivoamalla hänen jälkensä ym? Jos tämä on alkanut vasta vauvan syntymän jälkeen niin mieskin voi olla masentunut tms. Ota asia puheeksi! Näytä tuo kirjoituksesi!

 

["sipsi"]

Kysyn tämän ikuisen kysymyksen: Onko miehesi minkä ikäinen?

 

["vieras"]

minä taistelen yhä kutakuinkin samanlaisen miehen kanssa vaikka perhe-elämää lasten kanssa on ollut jo 7 vuotta takana. ainakin puolet niistä kerroista kun pyydän tekemään kotona jotain niin se menee riitelyksi ja nalkuttamiseksi. koska olen olen päättänyt että en alistu enkä periksi anna.

vuosi vuodelta kuitenkin mies on himpun verran lisännyt aktiivisuuttaan niin se antaa toivoa. mulla myös muuten ihana ja rakastettava niin en viitst erotakkaan.

epäilen että sinunkaan miehesi ei ole tarvinnut tehdä lapsuudenkodissaan juurikaan hommia.

koeta jutella hänen kanssaan ja sinnittele. voit myös höllätä vähän vaatimustasoasi niin et uuvu liikaa.

 

[ööööööööö]

Juu, oli kaksi viikoa heti synnytyksen jälkeen. Mutta ei silloinkaan tehnyt mitään. Synnäriltä kun tultiin huusholli oli ihan hirveän näköinen kun oli ollut yksin kotona ja kaikki oli jäänyt sille tielleen. Ensimmäisenä siis kun tulin kotiin vauvan kanssa ja todella vielä kipeänä (tikkejä yli 20 kpl) rupesin siivoamaan ja vaihtamaan lakanat ja laittamaan vauvan sängyn yms. kuntoon kun mies ei ollut niitä laittanut ennen meidän ktiutumista. Lähtö synnytykseen tuli aika yllättäen joten siksi en ollut itse vielä kerennyt laittamaan akikkea valmiiksi.

Kurjaa !!!

Nyt helkkarinmoinen potku äijälles persauksille !!!

 

[Chala]

Miksi ihmeessä sä alistut etkä pakota miestä tekemään jotain. Ei siihen nalkuttamista tarvita ettet hoida hänelle ruokaa pöytään vaan tekee itse jos on nälkä, pyykkää itse jos haluaa puhtaita vaatteita. Hoidat vain sellaiset asiat mitkä oikeasti vaikuttavat sun elämiseen ja olemiseen ja kokeilet miten kauan menee että mies tajuaa että hänenkin pitää osallistua.

Ja lapsen kanssa olemista pitää joidenkin tosiaan harjoitella enemmän kuin toisten ja se että laiskottaa ja vähän pelottaa se hurja vauva ei ole mikään syy olla luomatta suhdetta omaan jälkikasvuunsa. Annat vauvan sille syliin ja sanot että tässä tämä, sä menet nyt suihkuun ja lutraat siellä tunnin oikein antaumuksella. Kyllä se pärjää kun on pakko ja kun saa rauhassa harjoitella ja ottaa vastuuta, alkaa varmasti löytämään itsestään sen puolen joka myös haluaa tehdä jotain pikkuisensa kanssa.

 

[aapeeee]

sano sille ukolles ihan suoraan mikä paskaluuseri se on. kylläpä pistikin vitutuskäyrän korkeelle. ensinnäkin kuus viikkonen vauva ei paina mitään ja mahtuu miehen yhdelle käsivarrelle. ei muutaku tutti suuhun ja sinä nukkuun taikka siivoon. ilmota et oot puhki ja jossei apua heru niiin ilmota että otat lopputilin siitö huushollista.

Minussa on se vika, että en pysty olemaan "ilkeä" toiselle ja tunnen heti huonoo omatuntua jos jostain sanon. Ja en todellakaan halua uhkailla erolla, sillä siihen en itse ole oikeasti valmis.

 

["sipsi"]

Ja kysyn vielä, että olisiko sinun mahdollista lähteä muutamaksi ajaksi vauvan kanssa jonnekin, missä oikeasti saisit hoitoapua (esim. vanhempien luo?) Itse lähtisin, ja keskustelisin ennen lähtöä, että nyt saa mies levätä, ja kun tullaan kotiin takaisin, pitää tahdin muuttua ihan kokonaan! Yhteinenhän se vauva on. Mie olin tuossa vaiheessa niin väsynyt, että jos mies ei olisi ottanut vetovastuuta kodista ja arjen pyörityksestä, minä olisin jo itkenyt Minun energia ja aika meni ihan vauvan hoitoon - meillä oli myös itkuinen vauva

Mutta tuo vaihe menee ohi, ja elo kirkastuu kyllä. Koti ei mielestäni kuitenkaan ole vaan sinun työmaa, vaan yhteinen yritys :hug:

 

[cougar]

Juu, nyt vähän vaikuttaa siltä, että sulla on siellä yksi vauva ja lapsi eli mies. Ala vaatia asioita äläkä vain odota, että jotain tapahtuu. Olette varmaan aika nuoria vielä? Vaadi omaa aikaa ja jätä vauva miehelle välillä, opasta hoidossa ja luota. Älä moliti, jos ei heti hoksaa. Kannusta ennemmin kuin nalkuta. Sano suoraan, että olet välillä väsynyt ja tarvitset apua. Voimia teille kaikille!

 

["sini"]

Ellei auta niin lopeta se passaaminen. Jos herra ei saa pyykkejään koriin, olkoot likaisena. Samalla ratkeaa näppärästi puhtaitten pyykkien ongelma. Iso mies osaa ottaa päänsärkyynsä itsekin lääkettä kaapista, ei siihen vaimoa tarvita. Vessasta voit kiljaista että laittaa vauvalle tutin suuhun.

Peesaan tätä! Meillä jäi myös muutamaksi päiväksi ruoanlaitto (mä tein vain itselleni ja 2 vuotiaalle) kun meni mainitsemaan jotain ikävää juuri laittamastani ruoasta... Mä en ole koskaan alkanu siihen että koska mä oon kotona (siis silloin ku olin hoitovapaalla) että mä tekisin kaikki yksin kotona. Lapsi on myös miehen, koti on myös miehen, roskat on myös miehen ja jos mä olen virkku myös mies saa kivaa...
Nykyään(kin) kotityöt menee tasan kun molemmat ollaan töissä. Jos opettaa miehen siihen että kaikki tehdään valmiiksi niin ei se niihin hommiin ala silloinkaan kun tilanne on muuttunut. Ainakaan suosiolla...

 

[aaapeee]

Tuossa tilanteessa minä itkisin jo!!! Oletko aina palvellut miestäsi siivoamalla hänen jälkensä ym? Jos tämä on alkanut vasta vauvan syntymän jälkeen niin mieskin voi olla masentunut tms. Ota asia puheeksi! Näytä tuo kirjoituksesi!

Juu, kyllä itkettää. Mutta, aina vain yritän olla se vahva ja pystyvä, enkä muka tarvitse kenenkään apua. Ja kyllä, meillä minä olen yleensä aina tehnyt kaiken, sillä olen kotona ollut monta vuotta (sairaseläkkellä). Ei se aikaisemmin ole minua häirinnyt, koska olen tosiaan kotona ja minulla on ollt aikaa tehdä ja mies kuitenkin käynyt töissä. Nyt vain kun olen ihan väsynyt ja jatkuvasti kiinni lapsessa on asia ruvennut kiristämään hermoani. Kuitenkin lasta haluttiin YHDESSÄ monta vuotta ja tekemällä tehtiin. Luulisi, että myös yhdessä sitten kannetaan vastuu. Mutta ei.

 

[cougar]

Juu, nyt vähän vaikuttaa siltä, että sulla on siellä yksi vauva ja lapsi eli mies. Ala vaatia asioita äläkä vain odota, että jotain tapahtuu. Olette varmaan aika nuoria vielä? Vaadi omaa aikaa ja jätä vauva miehelle välillä, opasta hoidossa ja luota. Älä moliti, jos ei heti hoksaa. Kannusta ennemmin kuin nalkuta. Sano suoraan, että olet välillä väsynyt ja tarvitset apua. Voimia teille kaikille!

moiti

 

["aapee"]

[QUOTE="sipsi";22695339]Kysyn tämän ikuisen kysymyksen: Onko miehesi minkä ikäinen?[/QUOTE]

45, eli ei mistään teinistä ole kyse!!!

 

[laiska, tyhmä ja saamaton]

jos suostut tuohon nyt, se ei muutu koskaan. eli nyt heti muutosta kehiin.

 

[losl]

ompa kiltti

 

["sipsi"]

[QUOTE="aapee";22695414]45, eli ei mistään teinistä ole kyse!!![/QUOTE]


Ok, eli liki meikäläisen ikätoveri. Mutta vanhakin koira oppii kyllä uusia temppuja. Ehkä vauva jotenkin "pelottaa" häntä?

Minä vaan lähdin kauppaan tms. ja jätin vauva isän kanssa (siis ehkä tunniksi, syötön jälkeen). Mies tosin hoiti tyttöä enemmän kuin mielellään, kun kauan toivoimme häntä. Siitä se suhde alkaa kehittyä. Mutta voisitko tosiaan miettiä, että näyttäisit 1. viestisi hänelle? Vai pahastuuko?

 

[yh]

SANO miehellesi! Miehet on urpoja, ei ne tajuu jos ei sano!