Mä mainitsin tuon mamun tässä just siksi kun mä aina olen täällä näissä mamukriittisissä ketjuissa suurimmassa äänessä. Se pojan tausta ikäänkuin tuntui olevan maininnan väärtti.No sinä olet varsinainen Äiti Teresa kun jaksoit auttaa MAMUlasta, voi jumankautta. Itse olet 'mamu' ja kyllä yksityiselle aina pääsee, pääkaupunkiseudulla ilman ajanvaraustakin.
Ja pojan äiti tuli bussilla koska halusi meikata? Koska kaikki venäläiset meikkaa ja jättää omat mamulapset heti tuntemattomille. poks. Ei yhtään pidä paikkansa--
Hei sinä tärähtänyt. :wave: Mä ajattelen vähän samoin, että jos lapsen äiti on vaikka sekopää, on sen lapsestakin kovaa kyytiä samanlainen tulossa. Ja siis nämä jotenkin hyvin automaattisesti.Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22674595:Mä oon sit tärähtänyt :saint: Sillä on aina inhonnut lapsia eneemmän tai vähemmän. Vasta omien lasten myötä olen oppinut sietämään lapsia enemmän. Mutta en mä vieläkään kutsu itseäni lapsirakkaaksi. Usein olen huomannut jos inhoan jotain ihmistä inhoan myös hänen lastaan, sillä lapset ovat usein vanhempiensa vääristyneitä peilikuvia.
Mä en ole koskaan pitänyt lapsista vaikka omia olenkin halunnut ja omien myötä olen vielä vähemmän alkanut sietää toisten kersoja En siis todellakaan ole lapsirakas muita kuin omiani kohtaan.Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22674595:Mä oon sit tärähtänyt :saint: Sillä on aina inhonnut lapsia eneemmän tai vähemmän. Vasta omien lasten myötä olen oppinut sietämään lapsia enemmän. Mutta en mä vieläkään kutsu itseäni lapsirakkaaksi. Usein olen huomannut jos inhoan jotain ihmistä inhoan myös hänen lastaan, sillä lapset ovat usein vanhempiensa vääristyneitä peilikuvia.
Se on aika mielenkiintoista miten se lapsitoleranssi on noussut omien myötä. Lapsettomana mä näin punasta kun kuulin jossain lapsen itkua tai kiukkua. Nyt kun kuulen sitä päivittäin kotona, niin vieraiden lasten kiukuttelut menee ohi korvien. Lapsissa mua on ain ärsyttänyt niiden tietämättömyys ( sama asia ärsyttää mua aikuisissa) Tosin lapsihan ei voi tietää ikäänsä nähden samoja asioita mitä aikuinen, silti se kysely miksi asiat on niin tai näin tai mikä toi on on aika rasittavaa. Tosin lapsissa on potentiaalia kasvaa fiksuiksi aikuisiksi, mutta aikuisena jos ei ole fiksuksi kasvanut pallo on jo heitetyty hukkaan. Välillä koen ihan oikeita inhonväreitä :ashamed: nähdessäni jonkun lapsen ja sitten katson sen äitiä tai isää ja tunne on samanlainen. Jokin aika sitten tämmöin tapaus sattui kohdalle bussissa. Äiti oli ahtanut rattaisiin pikkasen liian ison lapsensa ( toki niin pääsee pummilla bussissa) ja sitten tunki vielä ruuhkabussiin niiden rattaiden kanssa. " Ai täällä onkin jo kahdet rattaat" Ja silti vaan ahtautui mukaan ja tukki oviaukon kärryjensä kanssa. Äitiä katsoessani koin inhon tunnetta ( tiedä sitten johtuiko käytöksestä vaiko koko persoonasta) ja lasta katsoessani sama toistui. Kaikkia ihmisiä ei voi sietää ja harvoista edes voi pitää :saint:Hei sinä tärähtänyt. :wave: Mä ajattelen vähän samoin, että jos lapsen äiti on vaikka sekopää, on sen lapsestakin kovaa kyytiä samanlainen tulossa. Ja siis nämä jotenkin hyvin automaattisesti.
Mä taas tykkään lapsista enemmän kuin aikuisista. Lapset on vielä helppoja, avoimia, suoria (paitsi ehkä pikkutytöt ja teinit sit ihan erikseen) mitä aikuiset ei todellakaan ole. Suurin osa aikuisista on täysin perseestä.