mäh
Minä en ole. Pidän omista lapsistani, mutta muiden lapset tuntuu aina jotenkin ärsyttäviltä. Sen sijaan pidän murrosikäisistä, joiden kanssa työskentelen. Vauvat saavat aikaan vain kauhunväristyksiä.
"mää"
Mä tykkään omieni lisäksi vauvoista ja ehkä alle 2 vuotiaista.. yleensä lapset on kyllä ärsyttäviä.
Maamua
En voi kehua olevani lapsirakas. Omaani toki rakastan. Myönnän olevani kuitenkin vähän kiinnostunut muidenkin vauvoista omani saatuani.
"sone"
Kyllä, mutta en mitenkään jaksaisi työskennellä vaikkapa päiväkodissa. Se riittää että on omien kanssa kotona ja välillä ottaa kummilapsia hoitoon.
"Blue cat"
En. Omaani rakastan, mutta siihen se jää. Muutamista tietyistä lapsista pidän - en lapsina, vaan ihmisinä, ovat niin valloittavia persoonia. Mutta suurimmasta osasta en pidä. Pienet vauvat on söpöjä, silloin kun ne ovat hiljaa.
noup
Lapset suorastaan ärsyttävät minua enkä ole koskaan tajunnut mitä ihkua on pikkuvauvoissa. Oma on eri asia.
"vieras"
Vaikka omien lapsien hoitoon joskus väsynkin, niin tykkään kyllä yleisesti ottaen pienistä lapsista. Olen ollut päiväkodissa ja leikkipuistossa töissä joskus ja ne lapset jäi mieleen hyvällä. Varsinkin n. 1-4 vuotiaat on jotenkin ihania. Ekaluokkalaiset alkaa jo oleen ärsyttäviä, mutta sitten 10 vuotiaat taas fiksumpia. Tietenkin se vielä riippuu lapsesta, jos se haistattelee silmille ja keksii kaikkea ilkeetä, niin en sitten tykkää.
"madam"
vauvat on ihan ok.mutta isommat lapset aiheuttaa vaivaa liikaa.en ole lapsirakas.Alkuperäinen kirjoittaja mäh;22673703:
mutta omat on ok <3
"lapsirakas"
olen. tottakai olen! minusta kaikki lapset ovat ihania, kivoja, kauhukakaratkin, ne varsinkin mahtuvat sydämeeni, siis oikeasti. (tämä ei ole ironiaa) :-D
"vieras"
En inhoa lapsia, mutta en koe mitenkään erikoisen positiivisestikaan vieraita lapsia. Aika nautraalisti suhtaudun heihin, ihmisiähän hekin ovat.
"pilvi"
Oma lapsi ja lähimmäisten lapset ovat ihania, mutta muuten en voi sanoa olevani kovinkaan lapsirakas.Lapset ovat aivan mukavia, mutta myös ärsyttäviä 
"vieras"
En. Mutta huomaan monesti erinäisissä tilanteissa liki ainoa, joka on aidosti kiinnostunut lapsista; heidän asioistaan ja tekemisistään. Osaan olla monien erilaisten lasten kanssa. Musta varmaan välittyy aika erilainen kuva kuin mitä oikeasti olen. En toisaankaan ole maaemo tai mikään varaäiti jokaiselle. Olen ehkä ennemminkin kiinnostunut lapsista yksilöinä, en huolenpidon yms. kohteena.
äiti 44 v
En ole.
Mutta jos joku apua tarvitsee niin toki autan mutta se lienee sitten jotain muuta kuin varsinaista "lapsirakkautta".
Kerran oltiin mieheni kanssa pyöräilemässä (ei ollut vielä omia lapsia) ja näin kun yks pikkupoika ajoi alikulkutunneliin lujaa ja kaatui seurauksella että etuhampaat katkesivat. Oli vieläpä mamupoika, äiti venäläinen ja isästä en tiedä.
No, tsekkasin ensiavun tarpeen, veimme pojan kotiin mieheni pyörän tarakalla, juttelin pojan äidin kanssa ja totesin että ainoastaan hammaslääkärillä on nyt kiire joten soitin ajan omalle h-lääkärilleni (sain ajan HETI) ja niin lähdimme mieheni kanssa poikaa polkupyörillä hammaslääkärille viemään.
Pojan äiti tuli perässä bussilla myöhemmin kun oli saanut meikit ym. ulkonäköasiansa kuntoon että "kehtasi" ihmisten ilmoille ilmestyä No, tehän tiedätte kuinka venäläisnaiset ovat niin paljon tyylikkäämpiä ja laitetumpia kuin suomalaiset tuulipukuakat. Noin oli tilanne siis tässäkin tapauksessa
Ei siinä mitään, hampaat hoidettiin ja kun pojan äiti tuli paikalle niin mieheni kanssa poistuimme. Toki pojan äiti oli hyvin ystävällinen ja kiitollinen avusta. Myöhemmin mainitsin tapahtuneesta naapurin neljän lapsen isälle, joka totesi: "No kyllä te kauheasti viitsitte vaivaa nähdä VIERAAN LAPSEN VUOKSI. En minä vaan olisi viitsinyt."
Melkolailla hämmästyin, kaikki isätkään eivät näköjään ole lapsirakkaita eivätkä edes ihmisystävällisiä. Olisko mun pitänyt se itkevä kymmenvuotias jättää sinne alikulkuun verta ja hampaankappaleita syljeksimään?
Joo, mutta lapsirakas en ole. Jonkunmoinen ihmisyys minussa ehkä kuitenkin asustaa Joskus se saa minusta yliotteenkin?
Mutta jos joku apua tarvitsee niin toki autan mutta se lienee sitten jotain muuta kuin varsinaista "lapsirakkautta".
Kerran oltiin mieheni kanssa pyöräilemässä (ei ollut vielä omia lapsia) ja näin kun yks pikkupoika ajoi alikulkutunneliin lujaa ja kaatui seurauksella että etuhampaat katkesivat. Oli vieläpä mamupoika, äiti venäläinen ja isästä en tiedä.
No, tsekkasin ensiavun tarpeen, veimme pojan kotiin mieheni pyörän tarakalla, juttelin pojan äidin kanssa ja totesin että ainoastaan hammaslääkärillä on nyt kiire joten soitin ajan omalle h-lääkärilleni (sain ajan HETI) ja niin lähdimme mieheni kanssa poikaa polkupyörillä hammaslääkärille viemään.
Pojan äiti tuli perässä bussilla myöhemmin kun oli saanut meikit ym. ulkonäköasiansa kuntoon että "kehtasi" ihmisten ilmoille ilmestyä
No, tehän tiedätte kuinka venäläisnaiset ovat niin paljon tyylikkäämpiä ja laitetumpia kuin suomalaiset tuulipukuakat. Noin oli tilanne siis tässäkin tapauksessa Ei siinä mitään, hampaat hoidettiin ja kun pojan äiti tuli paikalle niin mieheni kanssa poistuimme. Toki pojan äiti oli hyvin ystävällinen ja kiitollinen avusta. Myöhemmin mainitsin tapahtuneesta naapurin neljän lapsen isälle, joka totesi: "No kyllä te kauheasti viitsitte vaivaa nähdä VIERAAN LAPSEN VUOKSI. En minä vaan olisi viitsinyt."
Melkolailla hämmästyin, kaikki isätkään eivät näköjään ole lapsirakkaita eivätkä edes ihmisystävällisiä. Olisko mun pitänyt se itkevä kymmenvuotias jättää sinne alikulkuun verta ja hampaankappaleita syljeksimään?
Joo, mutta lapsirakas en ole. Jonkunmoinen ihmisyys minussa ehkä kuitenkin asustaa
Joskus se saa minusta yliotteenkin?
äiti 44 v
No sinä olet kyllä TODELLA lapsirakas ihminen!Olen, rakastan lapsia, ne on elämän valo. Ikävöin usein ystävienkin lapsia.
Nytkin mulla on ikävä kolmen kaverini lapsia
En kai mä ole. Koska pidän ihmisistä melko valikoiden, oli ne sitten lapsia tai aikuisia.
Minä taidan olla lapsirakas. Pidän lapsien seurasta, vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan ja kaipaan tuttuja lapsia, jos kuluu pidempi aika etten tapaa heitä.
Mä oon sit tärähtänyt :saint: Sillä on aina inhonnut lapsia eneemmän tai vähemmän. Vasta omien lasten myötä olen oppinut sietämään lapsia enemmän. Mutta en mä vieläkään kutsu itseäni lapsirakkaaksi. Usein olen huomannut jos inhoan jotain ihmistä inhoan myös hänen lastaan, sillä lapset ovat usein vanhempiensa vääristyneitä peilikuvia.
venalainen123
No sinä olet varsinainen Äiti Teresa kun jaksoit auttaa MAMUlasta, voi jumankautta. Itse olet 'mamu' ja kyllä yksityiselle aina pääsee, pääkaupunkiseudulla ilman ajanvaraustakin.Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22674342:En ole.
Mutta jos joku apua tarvitsee niin toki autan mutta se lienee sitten jotain muuta kuin varsinaista "lapsirakkautta".
Kerran oltiin mieheni kanssa pyöräilemässä (ei ollut vielä omia lapsia) ja näin kun yks pikkupoika ajoi alikulkutunneliin lujaa ja kaatui seurauksella että etuhampaat katkesivat. Oli vieläpä mamupoika, äiti venäläinen ja isästä en tiedä.
No, tsekkasin ensiavun tarpeen, veimme pojan kotiin mieheni pyörän tarakalla, juttelin pojan äidin kanssa ja totesin että ainoastaan hammaslääkärillä on nyt kiire joten soitin ajan omalle h-lääkärilleni (sain ajan HETI) ja niin lähdimme mieheni kanssa poikaa polkupyörillä hammaslääkärille viemään.
Pojan äiti tuli perässä bussilla myöhemmin kun oli saanut meikit ym. ulkonäköasiansa kuntoon että "kehtasi" ihmisten ilmoille ilmestyä
Ei siinä mitään, hampaat hoidettiin ja kun pojan äiti tuli paikalle niin mieheni kanssa poistuimme. Toki pojan äiti oli hyvin ystävällinen ja kiitollinen avusta. Myöhemmin mainitsin tapahtuneesta naapurin neljän lapsen isälle, joka totesi: "No kyllä te kauheasti viitsitte vaivaa nähdä VIERAAN LAPSEN VUOKSI. En minä vaan olisi viitsinyt."
Ja pojan äiti tuli bussilla koska halusi meikata? Koska kaikki venäläiset meikkaa ja jättää omat mamulapset heti tuntemattomille. poks. Ei yhtään pidä paikkansa--