alkuper.
Tunnusta, ensimmäisen kerran, että olen vähän katkera.
En ole koskaan, edes lapsena, saanut sukulaisilta mitään lahjaa. Kummini muistivat korteilla, joskus pienellä paketilla. Lapsena sitä en ajatellut sen kummemmin. Vanhempani eivät olleet varakkaita mutta tulivat toimeen, kunnes tuli lama ja avioero. Jäin isälleni asumaan. Isä rakensi sellaiset joulut ja synttärit minulle kuin osasi, ja niistä olen kiitollinen. Mutta nyt kun olen sivusta seurannut mieheni, hänen siskojensa ja perheensä touhuja, olen tullut vähän kateelliseksi.
Heillä kotona kaapit pursuavat lahjaksi saatuja, arvokkaitakin tavaroita joita ei ole edes avattu pakkauksistaan: Arabiaa, Iittalaa, Luhdan pyyhkeitä... kirjoja jotka on valittu saajansa mukaan. Joka joulu ovat saaneet rahaa isovanhemmiltaan jne. Tuntuu, etteivät he arvosta tätä ja olen siitä kateellinen, itse en ole saanut mitään enkä ole saanut kerättyä astiastoja ym. Ennen kuin menin töihin.
Lahjat joita saan ovat aina tätä loukkaa: sukat, suklaarasia, joku pokkari. Ei koskaan mitään henkilökohtaista, ei mitään arvokasta, pelkkää krääsää. Kun itse yritän valita lahjat henkilön mukaan ja olla ostamatta turhaa, tuntuu että minulle ostetaan vaan koska pitää jotain ostaa, pitää olla joku paketti.
Mieluummin olisin ilman lahjaa kuin saisin sen yhden kynttilän En tiedä ymmärtääkö kukaan tätä ja saanko vain katkeran valittajan leiman tästä. Mutta ehkä on joku, joka tajusi.
En ole koskaan, edes lapsena, saanut sukulaisilta mitään lahjaa. Kummini muistivat korteilla, joskus pienellä paketilla. Lapsena sitä en ajatellut sen kummemmin. Vanhempani eivät olleet varakkaita mutta tulivat toimeen, kunnes tuli lama ja avioero. Jäin isälleni asumaan. Isä rakensi sellaiset joulut ja synttärit minulle kuin osasi, ja niistä olen kiitollinen. Mutta nyt kun olen sivusta seurannut mieheni, hänen siskojensa ja perheensä touhuja, olen tullut vähän kateelliseksi.
Heillä kotona kaapit pursuavat lahjaksi saatuja, arvokkaitakin tavaroita joita ei ole edes avattu pakkauksistaan: Arabiaa, Iittalaa, Luhdan pyyhkeitä... kirjoja jotka on valittu saajansa mukaan. Joka joulu ovat saaneet rahaa isovanhemmiltaan jne. Tuntuu, etteivät he arvosta tätä ja olen siitä kateellinen, itse en ole saanut mitään enkä ole saanut kerättyä astiastoja ym. Ennen kuin menin töihin.
Lahjat joita saan ovat aina tätä loukkaa: sukat, suklaarasia, joku pokkari. Ei koskaan mitään henkilökohtaista, ei mitään arvokasta, pelkkää krääsää. Kun itse yritän valita lahjat henkilön mukaan ja olla ostamatta turhaa, tuntuu että minulle ostetaan vaan koska pitää jotain ostaa, pitää olla joku paketti.
Mieluummin olisin ilman lahjaa kuin saisin sen yhden kynttilän En tiedä ymmärtääkö kukaan tätä ja saanko vain katkeran valittajan leiman tästä. Mutta ehkä on joku, joka tajusi.