Masennuksesta kärsivien tukipino! Huomenta, päivää, iltaa ja yötä!

  • Viestiketjun aloittaja Naavaparta
  • Ensimmäinen viesti
"mä"
Voi kun teitä on monia :(
Itse en ole masentunut, mutta mies kärsii keskivaikeasta masennuksesta sekä ajoittain kovasta ahdistuksesta, joten jotain käsitystä teidän ajatuksista löytyy.

Sen olen ite huomannut, että apua on todella vaikea saada ja sen suhteen pitää olla todella vaativa. Mielenterveystoimisto ei edes alkuun suostunut ottamaan miestä vastaan ollenkaan. Vasta kun älysin jyrätä soittaessa oikein kunnolla asiani esille, sieltä sai apua. Monta puhelua siihen vaadittiin ja ymmärrän kyllä täysin, jos masentunut itse ei jaksa taistella avun suhteen.
Semmoisen neuvon annan, että kannattaa käydä lääkärissä ja pyytää lähete, niin sinne pääsee edes joskus..

Perheellisille tiedoksi, ainakin omassa kaupungissa toimii ennalta ehkäsevä perhetyö, josta on mahdollista saada kotiin apua. Työntekijät siivoavat, auttavat ruuanlaitossa, lastenhoidossa jne. mitä apua perhe nyt vaan voi tarvita. Kannattaa ottaa selvää, sillä heistä on ainakin itelle ollut iso apu. Ja hehän eivät ole sama asia, kuin lastensuojelu vaan tekevät tavallaan kotipalvelua lapsiperheisiin.

Voimia ja jaksamista teille ja olkaa ylpeitä pienistäkin saavutuksistanne :) Paraneminen on hidasta, mutta aivan mahdollista!
 
[QUOTE="malla";22649290]Äitisi on ollut aika kamala, en ihmettele että sullakin on masennusta. Osittain tuttua oli tuossa tarinassa. Äitini ja isäni tappelivat ja äitini oli ilkeä ja väkivaltainen, erityisesti mua kohtaan. Pahoinpitelyä ilmeisesti jo vauva-iästä saakka, vähällä oli ettei henki mennyt.
Huutamista ja meuhkaamista.
Sitten vielä isän tekemät väkivaltaisuudet, toisaalta isä piti huolta, kuitenkin vahingoitti.
En ole löytänyt vielä sopivaa apua itselleni ja jos olisi rahaa, tietäisin miten voisin hoitaa itseäni. Nyt pitää vain kärsiä.[/QUOTE]

Ensi vuonna psykoterapiaan saatavan tuki tulee kaikkien kriteerien täyttävien ulottuville. Siinä olisi ainakin osa rahoista, jos yksityiselle puolelle menee. Loppusummaa voisi kysellä tietysti kunnalta tai ehkä täältä löytyy joku, joka tekee tätä työtä ei vain rahan vuoksi?

Sinulle on tapahtunut todella rankkoja asioita ja ne varmasti vaikuttavat erittäin voimakkaasti sinuun vielä nykyäänkin. Elämä kun on kuitenkin mielestäni ei-lineaarista, vaan meissä vaikuttaa niin mennyt, nykyinen ja kuviteltu tulevakin. Haluan nähädä asian niin, että mahdollisuus on eheyteen, jolloin menneisyys, nykyisyys ja tuleva eivät tee kipeää. Siihen voi tarvita paljon tukea.
 
[QUOTE="mä";22649512]Voi kun teitä on monia :(
Itse en ole masentunut, mutta mies kärsii keskivaikeasta masennuksesta sekä ajoittain kovasta ahdistuksesta, joten jotain käsitystä teidän ajatuksista löytyy.

Sen olen ite huomannut, että apua on todella vaikea saada ja sen suhteen pitää olla todella vaativa. Mielenterveystoimisto ei edes alkuun suostunut ottamaan miestä vastaan ollenkaan. Vasta kun älysin jyrätä soittaessa oikein kunnolla asiani esille, sieltä sai apua. Monta puhelua siihen vaadittiin ja ymmärrän kyllä täysin, jos masentunut itse ei jaksa taistella avun suhteen.
Semmoisen neuvon annan, että kannattaa käydä lääkärissä ja pyytää lähete, niin sinne pääsee edes joskus..

Perheellisille tiedoksi, ainakin omassa kaupungissa toimii ennalta ehkäsevä perhetyö, josta on mahdollista saada kotiin apua. Työntekijät siivoavat, auttavat ruuanlaitossa, lastenhoidossa jne. mitä apua perhe nyt vaan voi tarvita. Kannattaa ottaa selvää, sillä heistä on ainakin itelle ollut iso apu. Ja hehän eivät ole sama asia, kuin lastensuojelu vaan tekevät tavallaan kotipalvelua lapsiperheisiin.

Voimia ja jaksamista teille ja olkaa ylpeitä pienistäkin saavutuksistanne :) Paraneminen on hidasta, mutta aivan mahdollista![/QUOTE]

Kiitos sinulle! Voimia toivotan myös sinne päin. :)

Tuohon avun saamiseen vaikeuteen. Siitä olen kyllä todella samaa mieltä. Joskus tosiaan tuntuu, ettei voimien määrää ole mitoitettu oikein hoitotahojen osalta. Sillä miten jaksaa, mitataan halua parantua ja toipua, aktiivisuus kertoo siitä, että on tosissaan. Aktiivisuutta saattaa puuttua, koska voimat on niin pois ja tässä saattaa moni avuntarvitsija pudota kelkasta. Minäkin putosin monesti, sitten mies sai pakotettua liikelle, mätkähti taas vaikeuksia, putosin jne. On vaikea vaatia oikeuksiaan, jos ei ole tukijoukkoja takana tai etenkään, jos ei usko enää saavansa apua.
 
vierass
Sen vuoksi kukaan ei ole historian saatossa esimerkiksi riistänyt henkeään. Jos nyt jätettäisiin provoamiset pois tästä ketjusta :) Tämä on vertaistukeen perustuvaa keskustelua ja soisin sen pysyvätn sellaisena
Ymmärrän kyllä, mutta en tosiaankaan provonnut vaan viittasin mm. Byron Katien opetuksiin.
Ei hengenriistäminen tuohon liity taasen mitenkään, se johtuu täysin tietämättömyydestä.
 
Ymmärrän kyllä, mutta en tosiaankaan provonnut vaan viittasin mm. Byron Katien opetuksiin.
Ei hengenriistäminen tuohon liity taasen mitenkään, se johtuu täysin tietämättömyydestä.
Nyt on kyllä pakko kysyä lisää tuosta tietämättömyydestä liittyen itsemurhaan, eli kerrotko lisää.

"By the end of The School, they all say that they have found a way of to end their suffering, and that they got even more than what they originally wanted. People come out so changed that their families are entirely grateful and often astounded." Pikaparannus 9:ssä päivässä. Kohtaa demonisi tällä uskomattomalla innovatiivisella tavalla ja löydä vastaukset. Lue enemmän ja tilaa nyt, vain 59,99...
 
Nyt on kyllä pakko kysyä lisää tuosta tietämättömyydestä liittyen itsemurhaan, eli kerrotko lisää.

"By the end of The School, they all say that they have found a way of to end their suffering, and that they got even more than what they originally wanted. People come out so changed that their families are entirely grateful and often astounded." Pikaparannus 9:ssä päivässä. Kohtaa demonisi tällä uskomattomalla innovatiivisella tavalla ja löydä vastaukset. Lue enemmän ja tilaa nyt, vain 59,99...
Ja jos et vielä 9 päivän jälkeen ole vapautunut demoneistasi, mielesi ei ollut tarpeeksi avoin ja vastuu on sinulla. Eläköön markkinamaailma ja tuhannesti käytetyt ideat. Kuinka monta näitä elämäntapaparantajaguruja onkaan, Robbins, Hellsten, Dr. Joseph Mercola, Lorna Byrne? Samaa ideaa, samassa konseptissa, eri äänenpainoilla jauhettuna epätoivoisille. Epäeettistä ja vastuutonta minusta.
 
Itkusta vihaisia
Lopetin lääkkeen vuoden alkupuolella (Cipralex) nyt tuntuu että tarvitsisin sitä tuekseni uudelleen. Päivä päivältä käy vaikeammaksi, itken ja olen väsynyt. Lapsi tarhassa ja nukun. Alunperin minulle lääkkeen määräsi tk lääkäri, saisinkohan uuden reseptin vain soittamalla ja kysymällä....
 
vierass
Nyt on kyllä pakko kysyä lisää tuosta tietämättömyydestä liittyen itsemurhaan, eli kerrotko lisää.
Jos he tietäisivät enemmän itsestään ja mahdollisuuksistaan he eivät olisi tehneet itsemurhaa, mutta heitä ei ollut kukaan opastamassa ja auttamassa tai he eivät halunneet saada apua. Masennus kuitenkin on paljolti myös tunne tila, vaikka se olisi negatiivinen niin siitä silti on riippuvainen.
Siksi on heitä jotka tietävät mistä puhuvat oman kokemuksensa kautta ja siten he jakavat tietonsa apua tarvitseville, kuten vaikka Byron ja Gary R. Renard tekevät.
Se että sinä halveksut heitä, kertoo jo paljon sinusta itsestäsi.
 
Jos he tietäisivät enemmän itsestään ja mahdollisuuksistaan he eivät olisi tehneet itsemurhaa, mutta heitä ei ollut kukaan opastamassa ja auttamassa tai he eivät halunneet saada apua. Masennus kuitenkin on paljolti myös tunne tila, vaikka se olisi negatiivinen niin siitä silti on riippuvainen.
Siksi on heitä jotka tietävät mistä puhuvat oman kokemuksensa kautta ja siten he jakavat tietonsa apua tarvitseville, kuten vaikka Byron ja Gary R. Renard tekevät.
Se että sinä halveksut heitä, kertoo jo paljon sinusta itsestäsi.

Kommentti, jonka sanoit siitä, että masennus on itsekeksittyä kertoo minusta niin ikään paljon monen gurun asenteesta. Masennus on niin monimuotoinen yksilöittäin, oireineen ja ilmentymineen, niin monimutkainen aivokemiallinen prosessi ja oikea sairaus, että pelkkä hokeminen sen olevan itsekeksittyä ja itse ylläpidettyä tuntuu minusta ainakin sairastavien kohdalla vähättelyltä ja mitätöimiseltä.

Anteeksi jos kuulostan ankaran negatiiviselta tässä asiassa. Myönnän olevani vahvasti asenteellinen, koska mielestäni monesti näiden ihmisten tavoitteena tuntuu olevan heikkojen rahastus parantumisen sijaan. Monesti tässä mennään sellaiselle alueelle, joka on minusta mustanharmaata ja vastuuvapaata. Samoin suhtaudun äärimmäisen negatiivisesti ihmeparantumisiin mm. kahviperäruiskeilla ja omenaviinietikkakuureilla jne, joita myydään netin ihmeellisessä maailmassa. Amerikassa se ilmiö on vahvempi kuin meillä suomessa ja toivon täällä tulevan lain tulkinnan piiriin kaikki vaihtoehtolääkitykset ja ihmedieetit, jotta kunnollista tutkimustakin voitaisiin niiden tehosta tehdä. En halveksi heitä ihmisinä, halveksin sitä taustavoimaa siellä.

Samoin arvostelen monia muitakin asioita. Kuten hoitoonpääsyä yhteiskunnassamme, psykoterapialla rahastusta ja sen tarpeen aliarvioimista kunnallisella puolella, hoitoa pelkillä lääkkeillä ilman kunnollista seurantaa, hoidon pirstaloitumista ja palveluviidakko jne. Gurut eivät pääse yksin valituslistalleni siis...

Ja takaisin guruihin ja masentuneisiin! Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka ovat äärimmäisen herkkiä ja epätoivoisia. Kun tähän kuitenkin liittyy raha ja toivottomuus yksittäisen ihmisen elämässä, niin silloin minusta on arveluttavaa ainakin omalta osaltani suositella kääntymään ihmegurujen puoleen, jotka myyvät sivukaupalla toinen toistaan kalliimpia kirjoja ja itseparannusopuksia.

Ei siinä mitään. Toisille ne voivat tuoda oikeasti avun, olla iso voimavara, jopa vastaus. Ja kun eivät tuokaan helpotusta enemmän vain tuskaa, niin silloin vastuu ei ole näiden gurujen, vaan epäuskoisten joilla ei ole tarpeeksi avoin mieli ymmärtämään suurien henkien kätkemiä salaisuuksia tai enkeleitä hiuksissa. Jossain mennään jonkin näkymättömän eettisen rajan yli näissä. :|
 
Viimeksi muokattu:
Lopetin lääkkeen vuoden alkupuolella (Cipralex) nyt tuntuu että tarvitsisin sitä tuekseni uudelleen. Päivä päivältä käy vaikeammaksi, itken ja olen väsynyt. Lapsi tarhassa ja nukun. Alunperin minulle lääkkeen määräsi tk lääkäri, saisinkohan uuden reseptin vain soittamalla ja kysymällä....
En tiedä, mutta kannattaa sinne terkkariin ainakin olla yhteydessä. Voimia!
 
"harmaa"
Lopetin lääkkeen vuoden alkupuolella (Cipralex) nyt tuntuu että tarvitsisin sitä tuekseni uudelleen. Päivä päivältä käy vaikeammaksi, itken ja olen väsynyt. Lapsi tarhassa ja nukun. Alunperin minulle lääkkeen määräsi tk lääkäri, saisinkohan uuden reseptin vain soittamalla ja kysymällä....
itse selvisin 3kk ilman lääkkeitä. sitten alotettiin uudelleen kun masennus uusi
 
vierass
Kommentti, jonka sanoit siitä, että masennus on itsekeksittyä kertoo minusta niin ikään paljon monen gurun asenteesta. Masennus on niin monimuotoinen yksilöittäin, oireineen ja ilmentymineen, niin monimutkainen aivokemiallinen prosessi ja oikea sairaus, että pelkkä hokeminen sen olevan itsekeksittyä ja itse ylläpidettyä tuntuu minusta ainakin sairastavien kohdalla vähättelyltä ja mitätöimiseltä.

Ja takaisin guruihin ja masentuneisiin! Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka ovat äärimmäisen herkkiä ja epätoivoisia. Kun tähän kuitenkin liittyy raha ja toivottomuus yksittäisen ihmisen elämässä, niin silloin minusta on arveluttavaa ainakin omalta osaltani suositella kääntymään ihmegurujen puoleen, jotka myyvät sivukaupalla toinen toistaan kalliimpia kirjoja ja itseparannusopuksia.
Noiden mainitsemieni henkilöiden opetukset ovat täysin ilmaisia, kuten lukuisten muiden opettajien.
On eriasia jos haluat ostaa heidän kirjan tai osallistua workshoppiin, silloin voit joutua maksamaan 25 euroa tms. mutta kirjoja voi lainata vaikka lainastosta jos ei halua ostaa ja netistä voi lukea ilmaiseksi tai osallistua luentoihin.

Mutta onko sillä rahalla mitään merkitystä, kun nyt olet painottanut miten vaikeaa masennus on ja miten ihminen voi sen takia kuolla? Jos muutaman kympin maksaa siitä että paranee, niin onko se liikaa? He eivät napsauta tietenkään rahaa saatuaan sormia ja humps, olet parantunut. Sinä teet työn, he vaan opastavat kuten taitavat.
Toki on heitäkin jotka napsauttavat sormiaan, mutta parantajat ovat oma lukunsa erikseen eikä heillä ole mitenkään aikaa kaikkille maailman sairaille joten itseparannus on parhain keino.

Masennuksen oireet voivat olla monimuotoisia, mutta ne ovat seurauksia, syy on aina sama.
Kuten sanoin, monille masennus on tarve josta eroonpääseminen tuntuu pahalta vaikka itse henkilö ei sitä tunnistaisikaan. Se kuitenkin saa elimistön tuottamaan kemikaaleja jotka taasen aiheuttavat riippuvuutta siinä missä hyvää oloakin tuottavat kemikaalit.
Pitääkin muistaa kuka sitä kehoa kontrolloi, henkilö itse vaiko joku toinen. Useimmiten joku toinen jota voidaan kutsua egoksi, mutta se ei tarkoita etteikö voisi olla toisinkin.

Masennus on aina lähtöisin meidän ajatuksista, ja jos ajatuksilla on kyky luoda todellisuus, niin ei masennus ole temppu eikä mikään. Sen takia samalla tavalla siitä pääsee myös eroon, Byron mm. opastaa miten.
Tärkeintä on muistaa ettei ole olemassa ajatusta ilman seurausta. Siitä on kaikki lähtöisin, koska mieli on syy ja keho on sen seuraus.
 
Kuten sanoin, totta kai tästä on apua joillekin. Painona sanalla joillekin. Lähdenkö sitä suosittelemaan sitä jokaiselle. En. Näistä löytyy taustalta asioita, joista en pidä, vaikka jollain tasolla katson niiden osalle ihmisistä olevan varmaan hyödyllisiä. Sairauden ja sen toimintamekanismien ymmärtämisellä on paljon merkitystä parantumiselle. Samoin itsetuntemuksesta ja itsereflektiosta ei ole haittaa. Masentunut on toki jumiutunut tiettyihin ajatuskehiin ja –kehämäisiin päätelmiin, hyvin epätoivoisiin sellaisiin. Se on siis monella tasolla juurikin puhumaasi kemiaa ja vaikuttaa ihmiseen kokonaisuudessa, koska kuten sanoit, olemme psyykkis-fyysisiä olentoja. Periaatteessa aivan upeita ja ihmeellisiä kokonaisuuksia. Masennus on ajatuksia ja tekoja, sekä kehon toimintavikaa, se on psyykkistä, henkisellä tasolla vaikuttavaa. Toisinaan voi olla jopa niin, että sairaus on rakenteellinen ”vika”, johon pelkkä ajatusten muutos ei pysty vaikuttamaan.
En siis usko, että masennus on vain ajatusten luomaa todellisuutta. Se on paljon muutakin. Pystyykö masennukseen vaikuttamaan ajattelemalla ja ajatusmalleja muuttamalla, takuulla. Siitä olen samaa mieltä. Löytyykö vastaus näistä opuksista kaikille, takuulla ei.

Asenteellisuuttani auttaisi, jos oppisin tuntemaan enemmän ihmisiä, jotka ovat näiden oppaiden ja opetusten avulla saavuttaneet mielenrauhan ja paremman itsetuntemuksen (eikä vain nettisivuille kirjoitettuja ylistyksiä). Ehkä asenteellisuuttani lisää se, että kyseiset ihmiset ovat jotka näihin ovat uppoutuneet ovat vielä enemmän eksyksissä. Heillä on opus ja oppi, jota seurata, mutta henkisesti he voivat aivan yhtä pahoin, koska sairaus on edelleen olemassa vahvasti vaikuttamassa joka päiväseen elämään. Opuksen oppi elää heille juuri sanojen ja lähinnä vakuuttelun tasolla, vaatii enemmän ja enemmän ajattelua pois urautumalla tiukasti uskoon opin tuomasta onnesta.
Parannusta ja onnea etsitään itsensä ulkopuolelta taikauskoisella voimalla, vaikka varmasti opus käskee etsimään sitä sisältä.
”Hän sanoi, että ihmisen ongelmat johtuvat tästä. Olen ajatellut, että niin on oltava”
”Aaah... Noh entäs millainen olo sinulla on tänään?”
”Ai mulla?”
”No sulla, sulla”
”Aika huono, en ole nukkunut yhtään. Yritin aamulla hoitaa muutaman opitun metodin ja sitten tein kuten hän sanoi siitä ja siitä ja siitä...”

Jos alamme kuitenkin purkamaan tätä epäilystä minun tasoltani, koska minulla on selvästi asenteellista suhtautumista tähän. Minun vikani tässä asiassa on, että tarkastelen sitä (A) liian läheltä. Toinen asia, joka tähän vaikuttaa on (B) hyväksikäytön mahdollisuudet, joita näen. Minä olen myös (C) äärimmäisen skeptinen ja kriittinen ihminen, ehkä jopa vakavissa määrin sellainen. Mitä muuta tässä vaikuttaa? Ehkä minuun vaikuttaa myös tavallaan (D) hengellisen ja yliluonnollisen uskon puuttuminen? Samoin minä kritisoin vahvasti sitä ”ammatillisuuden” puuttumista monien itseparannusoppaiden kirjoittajien kohdalla, sitä että kuka periaatteessa kuka tahansa voi perustaa uuden polun, kirjoittaa kirjan, pystyttää nettisivut, myydä parannustuotteita, tehdä uuden ”uskonnon”, ”ismin” ja ”opin” joka lupaa parannuksen. Niin, se on kai minun vikani...? < ---- aamun pohdinta ja toteamus itsestä.

Olen siis periaatteessa samaa mieltä ajatuksen muutoksen tärkeydestä, vaikka en kuitenkaan täysin allekirjoita aina kaikkien parannuksen lähtevän pelkästään siitä. Ajattelun muutoksella on kuitenkin hyvin vahva voima muuttaa koko fyysistäkin puolta. Täytyy pohtia lisää tätä asiaa. On lähdettävä, kyyti tulee!
 
Viimeksi muokattu:
Hei. Toivottavasti päivänne on mennyt hyvin. Mitä hyvää sinun päivässäsi oli? Olkoon vaikka ihan pieni hyvä asia, muista mitätön, kunhan se oli sinulle hyvä asia.

Itselläni se oli ratkaisu lopettaa eräs kärsimykseni erään työn suhteen ja pyytää apua ohjaajalta. :) Hyvä päätös!
 
masentunut joulutonttu
jaksatteko te muut masentuneet laittaa kotiinne joulua?? mulla ahistaa enemmän kun mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä ja laittaa ...muttei jaksaisi...siivota ja leipoa...
 
jaksatteko te muut masentuneet laittaa kotiinne joulua?? mulla ahistaa enemmän kun mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä ja laittaa ...muttei jaksaisi...siivota ja leipoa...
:hug:

Toivottavasti tähän tulee muitakin vastaamaan. Viime vuonna, kun tilanne oli pahana ei ollut voimia laittamaa joulua. Jaksoin tehdä piparitaikinan ja sekin meinasi mennä pilalle, kun en olisi jaksanut hoitaa paistamista. Tänä vuonna sain tehtyä siivouksen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn jaksoin yhdellä kertaa siivota koko asunnon. Päätin, että jos en jaksa tehdä, niin sitten jää tekemättä ja jaan tekemistä pienempiin eriin. Meillä on kaikki joulujutut koristeita lukuunottamatta toimittamatta, mutta on niin kiire ja hektinen meno, että on pakko ottaa siinä kohtaa pois. Kortit saa jäädä, laatikot teen kun kerkeän, lahjat hoidan jossain välissä (jos rahaa löytyy). Mitä en kerkiä, niin saa olla. Tänä vuonna en sitä sure. Joulu saa luvan tulla niillä eväillä mitä on.

Olisiko sinulla miten saada apua tai vaikka seuraa, kun teet jotain pientä? Ja oikeasti, tee mitä jaksat. Kyllä se vähemmälläkin se joulu tulee. :hug:
 
Viimeksi muokattu:
masentunut joulutunttu
kiitos haleista : ) tulihan se joulu,vaikkei kaikkea tehnykään ..ja kohta jo menikin..nyt aika vaikia päivä mulla..itkeä tirautinkin jo tuossa kun miehen kanssa tiuskittiin...miten teidän joulu meni?
 

Yhteistyössä