Lapseni urheilevat paljon. Saan heiltä kiitosta, mutta muilta äideiltä arvostelua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sporttiäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sporttiäiti

Vieras
Ovat ala-asteella koulussa. La on ainut vapaa päivä, kun ei ole mitään treenejä! Harrastavat monipuolisesti ja kahdessa eri lajissa myös kilpailevat. Olen jo monta vuotta "uhrannut" oman vapaa-aikani siihen, et olen kuskannut lapsia treeneihin. Ja nauttinut joka hetkestä. On ollut suuria pettymyksiä, mutta vielä suurempia onnistumisia! Lapseni treenaavat noin 12 tuntia viikossa ohjattua ja muut hyötyliikunnat päällä. En esim koskaan vie lapsia kouluun vaan olevat aina kävelleet/juosseet koulumatkan 1.5km. Ovat tosi urheilullisia, mutta myöskin hyviä koulussa. Kavereita on, mutta leikkiaika jää noin 2 tuntiin päivässä+ toi lauantai. Treeneissä on tietty sit omat seurakaverit ja jne. Olen saanut arvostelua siitä, että miks en anna lasteni olla lapsia!! Hehän ovat juuri sitä!! En minä heitä väkisin treeneihin vie. Ovat nauttineet aina liikunnasta ja tehtäväni on joskus jopa sanoa, et eikö voitais vaan lauantaisin olla.. Usein haluavat silloinkin tehdä jotain liikunnallista. En seuraa mitään telkkarisarjoja ym. Kun tulen töistä teen ruuan ja sit mennään. Noin 9 aikaa kun ollaan kotona niin kaikille uni maittaa. Vähempikin voi harrastaa. Lapsillani vaan on lajeissaan tavoitteet ja haluavat kilpailla. Silloin on tehtävä kovasti työtä ja vanhemman rooli on kanssa tosi tärkeä. Treeniajat tulevat kasvamaan lähivuosina.. jopa kolminkertaistumaan.
Ihmettelen välillä miksi jotkut äidit vetää tästä herneet nenään? Miksi arvostella ja kysellä mun motiiveja.. Tottakai olen lapsistani ihan hirmu ylpeä, mutta olisin muutenkin. Tämä on vaan meidän perheen tapa elää. En voisi kuvitellakaan itseäni iltaisin telkkarin ääreen, kun lapset olisivat naapurissa pelaamassa pleikkaa. Ei siinäkään mitään väärää olisi, mutta en osaa kuvitella miltä se tuntuis. :)
 
Hyvä asia jos lapsesi pitävät urheilusta ja itsekin toivon että lapseni vanhempana innostuisivat joukkuelajeista. Olen huomannut että joukkueurheilijat ovat hyviä ja luotettavia tiimityöskentelijöitä.

Minäkin urheilin lapsena ja nuorena aktiivisesti, mutta käytin linja-autoa eivätkä vanhempani seuranneet treenejäni. Ehkä sinunkin kannattaisi keksiä omia harrastuksia tai välillä vain istua siellä telkkarin ääressä, jotta lapsesi oppisivat omatoimisuutta ja sinäkin pääsisit välillä keskittymään itseesi. Oma asiasi kuitenkin, ei kannata välittää palkokasveista muiden äitien räkäviisareissa.
 
Ehkä monille ulkopuolisille tilanne vaikuttaa siltä, että lapsille ei anneta muuta vaihtoehtoa ja että sä toteutat omia urheilu-unelmiasi lastesi kautta. Sitä paitsi 12 h ohjattua treeniä viikossa on todella, todella paljon ala-asteikäisille.
 
Et varmasti ole sen huonompi äiti kuin moni muukaan - usein nuo lasten ylettömät treenamiset lähtevät kyllä jollain tapaa aikuisista, jonka varmaan tiesitkin??

Terveisin äiti, jonka lapsi on myös jokaista lihasta myöden hyvässä kunnossa ja harrastaa useampaa lajia ja ihan mielellään. ... mutta vanhemmistahan nämä lähtee ainakin alunalkaen...
Mutta kai sitä pahempaakin voi lapselleen tehdä kuin opettaa nauttimaan liikkumisesta??? Eri asia, että jääkö joku muu asia sitten vähemmälle?
 
Valtaosa noista lapsista lopettaa ennen kuin mikään urheilu(ammattilais)-ura ehtii alkamaankaan. Se nyt vaan on fakta. Näin kävi itselleni lentopallon kanssa, kun tulin murrosikään. Mieheni urheili parikymppiseksi kilpaa useita lajeja, kunnes kiinnostus lopahti kuin seinään.
 
Ulkopuoliselle tuo saattaa näyttää siltä että lapset suorittavat koko ajan, missä on vapaa-aika, kuitenkin kyseessä on pieni lapsi, ei ammattilaisurheilija.

Työkaverini on ilmeisesi samanhenkinen äiti, lapset treenaavat ja kilpailevat kovasti, lasten vanhemmilla on samanlainen tausta omassa lapsuudessa/nuoruudessa ja ovat edelleen kovin kilpailuhenkisiä.
 
[QUOTE="noh";22647119]Ehkä monille ulkopuolisille tilanne vaikuttaa siltä, että lapsille ei anneta muuta vaihtoehtoa ja että sä toteutat omia urheilu-unelmiasi lastesi kautta. Sitä paitsi 12 h ohjattua treeniä viikossa on todella, todella paljon ala-asteikäisille.[/QUOTE]

Lisätään vielä, että 12h per viikko tarkoittaa vuodessa lapsille ohjattua treeniä 624h. Otetaan vertailun vuoksi oheen 28-vuotias suunnistaja (MM-tasolla, useita mestaruuksia) Minna Kauppi, joka treenaa vuodessa noin 600h. Että joo...
 
[QUOTE="noh";22647166]Lisätään vielä, että 12h per viikko tarkoittaa vuodessa lapsille ohjattua treeniä 624h. Otetaan vertailun vuoksi oheen 28-vuotias suunnistaja (MM-tasolla, useita mestaruuksia) Minna Kauppi, joka treenaa vuodessa noin 600h. Että joo...[/QUOTE]

Oho, mitenköhän tämä on sitten edes mahdollista?

"Treeniajat tulevat kasvamaan lähivuosina.. jopa kolminkertaistumaan."
 
Lapsesi nauttivat liikunnasta, hienoa!

Itse en missään nimessä arvostele muiden valintoja/kasvatustyylejä, kukin tekee miten parhaaksi näkee. Mutta minä saattaisin tilanteesta ajatella, että saavathan lapset hyväksyntää muutoinkin kuin suoritustensa/harrastustensa kautta? Mun mielestä lapsi tarvitsee aikaa vain olla, ilman mitään sen kummempaa tekemistä.

Työni kautta olen huomannut sellaisen asian, että ne lapset, joilla on plajon harrastuksia, on usein vaikeuksia keksiä/kehitellä leikkejä. Tämä on täyttä "keittiöpsykologiaa", mutta tälläisen yhteyden olen löytänyt "leikkimättömien" lasten ja harrastusten välillä.
 
On kyllä mennyt aika lailla överiksi.
Urheileminen ja harrastaminen ovat mainioita juttuja, mutta jonkinlainen kohtuus olisi hyvä pitää mielessä.
Otsikkosi jo kertoo, että urheilu on sinun fanaattinen päähänpinttymäsi: SINÄ saat lapsilta kiitosta. Oletko itse esimerkkinä ja urheilet myös paljon? Tuskin. Toteutat vain omia fantasioitasi lastesi kautta.

Lapsesi ovat loppuunpalaneita yläkouluikäisinä tuolla menolla eivätkä enää todellakaan kiitä...
 
Mä oon vaan kade tuollaisille jotka saa lapsensa harrastamaan ja oikeasti kiinnostumaan urheilullisista harrastuksista ja itse pystyy keskittymään täysillä tukemaan lasta siinä..

Mä oon koittanu esikoista saada urheilullisiin harrastuksiin mutta kiinnostus lopahtaa muutaman kerran jälkeen.. On kokeillu sählyä, korista, tanssia ja olikohan jotain muutakin, hän vain haluaa käydä läheisellä "maatilalla" hoitamassa eläimiä, ei muuta... Ja ikää siis 9vee...

Toisen tyttäreni tahtoisin kanssa harrastavan liikkunnalisia harrastuksia, tällä hetkellä ei ole mitään koska ryhmätyöskentely ei sovi, ollaan alku vuonna alottamassa psykologiset testit perheneuvolan kautta ja jos sitten vaikka saatais apua tyttären käyttäytymiseen.. Tämä siis 6vee..


Toivottavasti sinun lapsillasi innostus säilyy läpi elämän, urheilu on hyvästä! :)
 
[QUOTE="noh";22647166]Lisätään vielä, että 12h per viikko tarkoittaa vuodessa lapsille ohjattua treeniä 624h. Otetaan vertailun vuoksi oheen 28-vuotias suunnistaja (MM-tasolla, useita mestaruuksia) Minna Kauppi, joka treenaa vuodessa noin 600h. Että joo...[/QUOTE]

Kerropas ap, että millä perusteilla sä vielä kaksin- tai kolminkertaistaisit lastesi treeniajan? Että lapsesi treenaisivat 1200-1800h vuodessa.
 
No tästähän voidaan olla montaa mieltä. Tavotteita saa ja pitääkin olla, ja jos ne liittyy huippu-urheiluun niin niihin pitää pyrkiä määrätietoisesti, mutta myös tietoa ja järkeä pitää osata käyttää! Lapsesi harjoittelevat liikaa, ja kuluttavat kasvavaa kehoaan niin että isompana tulee monia kremppoja joka estää päämäärään pääsemisen. Tietääkö valmentaja multi-treenaamisestanne? Voisit jutellla ja kysellä, mikä hänen mielestään on kohtuullista, ja paljonko vapaapäiviä pitää viikossa pitää, ja saavatko lapsesi riittävästi ravintoa ruuastaan!
 
Vanhempien tehtävä on myös taata lapselle sitä leikki- ja lepoaikaa.

Niinpä! Kuulostaa siltä ei tää ei nyt toteudu teidän perheessä. Jos itse saisin paljon palautetta jostain asiasta alkaisin kyllä miettiä et onko siihen oikeesti aihettakin. Sun lapsille voi tulla paineita tosta eikä ne ehkä enää uskalla sanoa sulle jos haluavat lopettaa harrastuksen tai vähentää..
 
Itse harrastin kilpatasolla 6-vuotiaasta lähtien lajia ja treenejä oli jo kolmannella luokalla ollessani 5 x vk ja siitähän määrä vain kasvoi ja kerralla treenattiin n. 3h. Mun vanhemmat ei koskaan pakottaneet mua sinne, päinvastoin sanoivat että sun ei oikeesti tarvii jatkaa jos et halua. Mutta tunnollisena lapsena on tosi vaikea päästä irti tollaisesta, ihan jo valmentajien "painostuksesta" johtuen. Ei siinä ollut edes aikaa ajatella mitään lopettamista. Yläasteelle mennessäni sitten sain lopetettua ja vanhempani olivat tosi iloisia, koska olivat nähneet kuinka poikki olin.

Pitää vaan olla tarkka siinä, että lapsi ihan OIKEASTI haluaa urheilla ja NAUTTII siitä. Ei esim. halua vain miellyttää alitajuisesti vanhempiaan. Mulla onneksi ei urheilut siihen jääneet, pienen tauon jälkeen löysin uusia lajeja harrastepuolella ja oikeesti rupesin nauttimaan siitä mitä tein.
 
Missä vaiheessa tekevät läksyt kun sanot että leikkiaikaakin päivässä jää sen 2h?

Ja muakin kiinnostaisi tietää mikä on totuus ton 12h viikossa takana. Ja mitä lajeja harrastavat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sporttiäiti;22647060:
Noin 9 aikaa kun ollaan kotona niin kaikille uni maittaa.

Täytyy sanoa, että mun alakoululaiselle ei kävisi tuo. Jos yhdeksältä ollaan kotona ja siihen päälle iltatoimet olisi kello vähintään puoli kymmenen ennenkuin pääsee nukkumaan. Ja aamulla kuitenkin aikainen herätys kouluun.
 
Mä muistan lapsuudesta luokkakaverin, joka kans treenasi ihan mahdottoman paljon. Isänsä valmensi häntä yleisurheilussa ja koko perhe oli sellainen, että aina oltiin luistelemassa, metsälenkillä, hiihtämässä - milloin missäkin... Heillä ei kotona lepäilty. Mun mielestä tämä tyttö oli tasapainoisin ihminen, jonka olen ikinä tuntenut. Ystävällinen, hyvä koulussa, ahkera ja tunnollinen. Aikuisena on pärjännyt hienosti elämässä, on ammatiltaan lääkäri. Niin, että ainakaan tämän yhden esimerkin perusteella en voi lähteä kivittämättään ap:ta perheensä valinnoista. Jos liikuntamyönteisyys ja menohalut lähtee lapsista itsestään ja kuitenkin huolehditaan levosta, niin ei siinä mielestäni ole mitään pahaa. Paljon on lapsia, jotka istuvat omassa huoneessaan suljetun oven takana pelaamassa tietokonetta tai katsomassa tv:tä ja aikuiset istuvat olohuoneessa katsomassa omaa töllötintään - illasta toiseen, vuodesta toiseen. Ollaan kotona, mutta ei kuitenkin yhdessä. Lapselle annetaan aikaa "rauhoittua", mutta en ole lainkaan varma, että se on parempi vaihtoehto kuin mennä lapsen kanssa harrastamaan, vaikka se olisi aikuisen osalta vain kannustamista kentän laidalla...
 
Missä vaiheessa tekevät läksyt kun sanot että leikkiaikaakin päivässä jää sen 2h?

Ja muakin kiinnostaisi tietää mikä on totuus ton 12h viikossa takana. Ja mitä lajeja harrastavat?
Vertaan itteeni tota, kun teen duunia puolet vuodessa 10h "ylitöitä" joka viikko, eli kakkostyötä päivätyön päälle.

Ja SE on tosi rankkaa välillä!
Toisaalta lapsilla ON lyhkäsemmät koulupäivät kun mun vakiduunissa, MUTTA ne läksyt ym...

Meillä muksut käy kerran viikossa uimaseurassa ja esikoisella on partio kerta viikkoon, kuopuskin menee sinne varmaan ens vuonna.
Esikoinen harrasti viime vuonna 3 x vkossa ja se oli aika sumplimista sekin.

Mut ehkä jos me ei miehen kanssa tosiaan tehtäis toista työtä (mä) ja se koululautakunnassa, niin olis aikaa kuskailla lapsiakin enemmän harrastuksiin ;)
 
oletko ainoa, joka kuljettaa? Entä mies tai isovanhemmat? mikä on laji? Minusta sairaan rankkaa kuljetella harrastuksiin, ruuhkat, parkkipaikat, liikenne.

Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat sitä lastensa vuoksi kunnes lapset murkkuja tai täysi-ikäisiä. Itse koen melko stressaavaksi.
 

Yhteistyössä