Meidän vauva oli ekaa kertaa yökylässä

[leijona76]

[QUOTE="vieras";22612027]Mulla oli tosi herkkäuninen ja huonostinukahtava vauva. Huomasin, että se ärsytti monia. sain kokea, että syy oli minussa, että olin vauvan jotenkin pilannut ja huonoksi nukkujaksi opettanut (hyvin nukkuva vauva taas olisi ollut osoitus täyden kympin äitiydestä). Puhuin asiasta paljon, hain apuakin. Moni tuli meille sillä asenteella, että kyllähän minä yhden vauvan nukutan. Jotenkin ihmisillä menee yli tuollaisen huonounisen vauvan "opettaminen". Itsekin olin usein vähällä sortua tuohon "kyllä mä sulle näytän, kuka täällä määrää"-ajatteluun, väsynyt kun olin. Onneksi aina loppuviimeksi tuli tunne ja järki esiin.[/QUOTE]

Tää on ihan totta. Ja itseasiassa missään muualla en oo kuullu tehneeni väärin kun täällä palstalla. Ei neuvola, tutut, sukulaiset jne oo sanoneet että mun syy vaan ovat ymmärtäneet että vauvat eivät ole samanlaisia ja toisilla nukkumisjutut ovat vaikeampia kun toisilla eikä onnistu. Mulla eka vuosi on sumussa ja mentiin siitä mistä helpoin oli tuon kanssa. Mutta se oppi iänmyötä ja saatuaan tarpeekseen apua+turvaa.
Ymmärrän kyllä ap:n tilanteen ja toimet vauvan suhteen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22612027]Mulla oli tosi herkkäuninen ja huonostinukahtava vauva. Huomasin, että se ärsytti monia. sain kokea, että syy oli minussa, että olin vauvan jotenkin pilannut ja huonoksi nukkujaksi opettanut (hyvin nukkuva vauva taas olisi ollut osoitus täyden kympin äitiydestä). Puhuin asiasta paljon, hain apuakin. Moni tuli meille sillä asenteella, että kyllähän minä yhden vauvan nukutan. Jotenkin ihmisillä menee yli tuollaisen huonounisen vauvan "opettaminen". Itsekin olin usein vähällä sortua tuohon "kyllä mä sulle näytän, kuka täällä määrää"-ajatteluun, väsynyt kun olin. Onneksi aina loppuviimeksi tuli tunne ja järki esiin.[/QUOTE]

Tuohon ylläolevaan kirjoitukseen sopii osuvasti tämä:

Varo vauvakouluttajia

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.


***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

 

[hmph]

Aika erikoista, että osa olisi kostamassa heti lapsen mummolle. "ei mummo saisi nähdä lapsenlastaan vähään aikaan"
Voi jessus miten katkeria ämmiä jotkut ovat. Ihan kuin se olisi ollut ap:n äidin syytä koko homma!?
Varmasti hänkin teki siellä kotonaan parhaansa ja parhaimman tietotaitonsa mukaan. :headwall:

 

["vieras"]

^Kiitos vaan taas floodaaja. Olen tuo herkkäunisuudesta kirjoittanut. Mutta nää Searsit on omalla tavallaan yhtä syyllistäviä kuin vauvakouluttajienkin jutut. En mä kaivannut oikeastaan nukutusapuja. Vaan sitä, että joku olisi laittanut käden olkapäälle ja sanonut, että sinä riität ja olet hyvä ja tämä kaikki menee ohi. Ja että on olemassa keinoja opastaa vauvalle tapoja tyynnyttää itsensä uneen.

 

[popsu]

ei vauvaa pidä tietysti oksentamiseen asti huudattaa, mutta meillä ainakin nyt 8kuisen kanssa kuunnellaan jo vähän pidempiä huutoja kuin aluksi ja on huudot vähentyneetkin. ja kyllä ne huudot välillä kuullostaa aivan kamalalta vaikka sen aika pian sitten huomaakin että ihan selvää kiukuttelua(temperamenttinen lapsi kun on)

ja toki ei voida ap:ta syytellä koska lapset ovat tosiaan erilaisia, mutta asiohin voi vaikuttaa itsekin . voi kyllä olla jo todella hankalaa jo tuon ikäisen kanssa alkaa muuttamaan tapoja. me mietittiin alusta asti aina tulevaa, imetyksen, nukuttamisen, tutin, pulloruokinnan ja hoitoon menemisen suhteen ja kaikki on sujunut hyvin. siltikään ei tietysti asiat aivan suunnitelmien mukaan ole menneet ja nukuttamisessa varsinkin on mokia tapahtunut.

mummolle en vihainen olisi, mutta selittäisin että en oikein pidä tavasta.
ja minä kyllä pistäisin sen isän valvomaan. on se kauheeta jos ei yhtä, edes yhtä ainutta yötä voi valvoa.
ja äidin toimissa varmasti syytä tähän, mutta ei äidinkään voi väittää väärin toimineen.
jäin miettimään että kuinka paljon isä on sitten vauvaa hoitanut ensimmäisten kuukausien aikana?

 

[Madicken04]

Minä en jotenkin osaa ajatella että vika olisi miehessä. Mies hoitaa isompia lapsia ja jos jompikumpi heistä joskus yöllä sattuu heräämään niin mies hoitaa sen kyllä eikä hätyytä minua vauvan vierestä vielä isompiekin heräilyjä hoitamaan.

Ilmeisesti sinulla sitten ei sen vauvan kanssa ole niin raskasta ja saat ihan ok nukuttua jolloin tuo miehen kieltäytyminen yövalvomisista on myös ihan ok, teille kummallekin.

Mutta jos olet niin poikki mitä ensin annoit kuvaa niin silloin pitäisin aikuisen miehen velvollisuutena jo tulla vastaan noissa valvomisissa. Vaikka yksi yö viikossa vauvan tahtiin nukuttuna ei tee niin kummoista lovea yöuniin.

 

[IhaNainen]

Mä ihmettelen sitä, että onko joidenkin mielestä maailmassa tosiaan vain noi kaksi vaihtoehtoa, vauvan huudattaminen kunnes hän oksentaa ja sammuu tai sitten kiintymysvanhemmuus? Meillä on tassuttelu toiminut tähän mennessä ihan ok, yönukkuminen paranee päivä päivältä. Siinä ei tarvitse huudattaa lasta, mutta ei myöskään elää pelkästään vauvan ehdoilla ja hyysätä pikkuista jokaisesta inahduksesta.

 

[A-p]

Ei, en ole mummolle vihainen enkä häntä suoraan mistään syytäkään mutta en voi väittää etteikö minua olisi harmittanut hänen tapansa toimia.
Meillä on 3 lasta ja voin myöntää että jokaista olen kasvattanut varmaankin alussa jotensakin eritavalla.
Ensimmäisen kanssa tein juuri noin kui joku edellä kirjoitti. Mietin etukäteen että on hyvä opettaa myös pullolle jotta syö sitten kylässä ollessaankin. Ja opetin korvikkeelle jotta tottuu myös korvikkeen makuun eikä tarvitse aina olla lypsettyä maitoa pullossa.
Hänen kanssaa tein myös niin että nukutin vauvan ja siirsin sitten omaan sänkyyn jotta vauva ei vain oppisi nukkumaan vieressä ja sitten jossain vaiheessa tulee se tappelu siitä että pitääkin oppia omaan sänkyyn. En antanut tuttia koska ajattelin että jos en anna tuttia nyt niin ei tarvitse siitä koskaan vieroittaa ja pääsen siinäkin helpommalla. Tämä tapaus nukkui yöt kokonaan jo ihan pienestä pitäen ( 2kk iästä ).

Toisen kanssa olin vähän jo erilainen Hänelle syötin aluksi vain rintaa ja vasta muutaman kuukauden iässä opetin pullolle. Hän ei osannut tosin koskaan nukkua vieressä vaikka olisin yrittänytkin joten hän on nukkutun aina omassa sängyssään. Hän on myöskin syönyt tuttia. Yöunet ovat olleet aina ( ovat edelleen 3v:nä ) huonot. Heräili ekan vuoden jopa 10 kertaa yössä. Seuraavan vuoden varmaan jonkun 6 kertaa yössä, kolmannen vuoden 2-4 kertaa yössä. Nyt nukkuu öistä kokonaan noin 5/7. Muutoin herää käymään pissalla tai juomaan.

Nyt tämä kolmas on ollut sitten taas jo erilainen.
Hänellä oli hengenlähtö lähellä synnytyksen jälkeen. Oli tehohoidossa viikon. Vauva ei suostu syömään pullosta maitoa. Vauva ei myöskään suostu syömään sitä tuttia.
Olen opettanut vauvan nukkumaan vieressä. Toisinaan siirrän kyllä nukkumaan omaan sänkyynsä mutta herää viimeistään puolen tunnin päästä joten ole itselleni kokenut helpommaksi kuitenkin antaa nukkua vieressä niin ei tarvitse nousta vauvaa siirtelemään keskellä yötä kun ei se siellä kuitenkaan nuku.
Ja ehkä onkin kyse vain omasta väsymyksestäni. En ole JAKSANUT nousta siirtämään vauvaa eestaas tunnin välein.
Ja olen toisaalta kokenut hyväksi sen että vauva on lähellä - se on vain tuntunut hyvältä tavalta. Vauva on luonteeltaan meidän lapsista kaikista iloisin ja hymyileväisin hereillä ollessaan. Syö hyvin, viihtyy itsekseenkin, hymeilee kaikille, ei vierasta... Mutta kyllä se yöheräily vain uuvuttaa.

 

[popsu]

Mä ihmettelen sitä, että onko joidenkin mielestä maailmassa tosiaan vain noi kaksi vaihtoehtoa, vauvan huudattaminen kunnes hän oksentaa ja sammuu tai sitten kiintymysvanhemmuus? Meillä on tassuttelu toiminut tähän mennessä ihan ok, yönukkuminen paranee päivä päivältä. Siinä ei tarvitse huudattaa lasta, mutta ei myöskään elää pelkästään vauvan ehdoilla ja hyysätä pikkuista jokaisesta inahduksesta.

peesi tähän. jäi tosta omasta kirjotuksesta puuttumaan.
meilläkään siis lasta ei jätetä pitkäksi aikaa yksin huutaamaan. hetken saattaa huutaa silitellessä/tassutellessa ja jos itku jatkuu niin sitten taas syliin.
ja omalla "herkkyydellä" on meillä nämä asiat tehty ja ajateltu joten tätä ei voi tuohon "kouluttamiseen" mielestäni edes liittää

 

[Sapfo]

Etkö antanut mummolle ohjeita sitten? Jos olisi ohi ohjeiden tehnyt tuollaista niin olisin kyllä räjähtänyt.

 

[A-p]

Etkö antanut mummolle ohjeita sitten? Jos olisi ohi ohjeiden tehnyt tuollaista niin olisin kyllä räjähtänyt.

Aiemmin kirjoitinkin että olin kertonu mummolle että vauva kyllä nukahtaa syliin.

 

[isoäiti mölykylästä]

et sitten yhtään aatellut kun veit vauvan, joka vielä syö tissiä ja ei osaa illallakaan ilman sitä nukahtaa hoitoon. turhaa sä mummoa siitä syytät. hän teki varmaan parhaansa.

 

[Arwen Undomiel]

Aika erikoista, että osa olisi kostamassa heti lapsen mummolle. "ei mummo saisi nähdä lapsenlastaan vähään aikaan"
Voi jessus miten katkeria ämmiä jotkut ovat. Ihan kuin se olisi ollut ap:n äidin syytä koko homma!?
Varmasti hänkin teki siellä kotonaan parhaansa ja parhaimman tietotaitonsa mukaan. :headwall:

No sitten jos teki parhaansa niin ei ole vielä valmis hoitamaan kun vauva on niin pieni ja tarvitsee tietynlaista hoitoa. En ollut kieltämässä näkemistä vaan hoitamista kunnes lapsi on sen ikäinen että pärjää 'vähemmällä' hoivaamisella.

Mutta kyllä mä nyt olen aika pöyristynyt tän AP:n miehen suojelemisesta! Sanoit että mies tarvitsee viikonloppunakin kunnon unet, no niin tarvitset sinäkin! Onko teillä siis arvojärjestys mies, lapset ja sinä? Tämän käsityksen saa kun 7kk ikäinen on laitettu hoitoon sen takia ettei vaan miehen tarvitsisi valvoa yhtä yötä vaikka normaalisti saa nukkua hyvin.

Puhuit 10h työpäivästä niin täällä pk-seudulla se on ihan normaali suurimmalle osalle isistä ja kyllä he silti hoitavat lapsiaan kotona ollessaan yhtä lailla kuin äitikin.

Meillä mies auttaa yöheräilyissä jos joskus haluan nukkua rauhassa sohvalla niin mukisematta on pienemmän kanssa yksinkin. Meillä miehen kotona ollessa hoidetaan puoliksi kaikki lasten ja kodinhoito, mies hoitaa lapsia jopa enemmän kuin minä. Jos hän haluaa vaihtaa osia saa hän koska vaan jäädä koti-isäksi.

 

[popsu]

Ei, en ole mummolle vihainen enkä häntä suoraan mistään syytäkään mutta en voi väittää etteikö minua olisi harmittanut hänen tapansa toimia.
Meillä on 3 lasta ja voin myöntää että jokaista olen kasvattanut varmaankin alussa jotensakin eritavalla.
Ensimmäisen kanssa tein juuri noin kui joku edellä kirjoitti. Mietin etukäteen että on hyvä opettaa myös pullolle jotta syö sitten kylässä ollessaankin. Ja opetin korvikkeelle jotta tottuu myös korvikkeen makuun eikä tarvitse aina olla lypsettyä maitoa pullossa.
Hänen kanssaa tein myös niin että nukutin vauvan ja siirsin sitten omaan sänkyyn jotta vauva ei vain oppisi nukkumaan vieressä ja sitten jossain vaiheessa tulee se tappelu siitä että pitääkin oppia omaan sänkyyn. En antanut tuttia koska ajattelin että jos en anna tuttia nyt niin ei tarvitse siitä koskaan vieroittaa ja pääsen siinäkin helpommalla. Tämä tapaus nukkui yöt kokonaan jo ihan pienestä pitäen ( 2kk iästä ).

Toisen kanssa olin vähän jo erilainen Hänelle syötin aluksi vain rintaa ja vasta muutaman kuukauden iässä opetin pullolle. Hän ei osannut tosin koskaan nukkua vieressä vaikka olisin yrittänytkin joten hän on nukkutun aina omassa sängyssään. Hän on myöskin syönyt tuttia. Yöunet ovat olleet aina ( ovat edelleen 3v:nä ) huonot. Heräili ekan vuoden jopa 10 kertaa yössä. Seuraavan vuoden varmaan jonkun 6 kertaa yössä, kolmannen vuoden 2-4 kertaa yössä. Nyt nukkuu öistä kokonaan noin 5/7. Muutoin herää käymään pissalla tai juomaan.

Nyt tämä kolmas on ollut sitten taas jo erilainen.
Hänellä oli hengenlähtö lähellä synnytyksen jälkeen. Oli tehohoidossa viikon. Vauva ei suostu syömään pullosta maitoa. Vauva ei myöskään suostu syömään sitä tuttia.
Olen opettanut vauvan nukkumaan vieressä. Toisinaan siirrän kyllä nukkumaan omaan sänkyynsä mutta herää viimeistään puolen tunnin päästä joten ole itselleni kokenut helpommaksi kuitenkin antaa nukkua vieressä niin ei tarvitse nousta vauvaa siirtelemään keskellä yötä kun ei se siellä kuitenkaan nuku.
Ja ehkä onkin kyse vain omasta väsymyksestäni. En ole JAKSANUT nousta siirtämään vauvaa eestaas tunnin välein.
Ja olen toisaalta kokenut hyväksi sen että vauva on lähellä - se on vain tuntunut hyvältä tavalta. Vauva on luonteeltaan meidän lapsista kaikista iloisin ja hymyileväisin hereillä ollessaan. Syö hyvin, viihtyy itsekseenkin, hymeilee kaikille, ei vierasta... Mutta kyllä se yöheräily vain uuvuttaa.

no näin ollen siis ymmärrät hyvin itsekin että vaikka lapsissa eroja onkin niin niihin itsekin voi vaikuttaa.
edelleen olen sitä mieltä että isä voisi auttaa, mutta jos tämä oli vain tapa purkautua niin jaksamisia sinne. ja ei varmaan kannata kyllä lasta ennen tissivieroitusta laittaa muualle hoitoon, mutta koittakaa sen miehen kanssa sopia vaikka yksi yö kuukaudessa.

 

[A-p]

et sitten yhtään aatellut kun veit vauvan, joka vielä syö tissiä ja ei osaa illallakaan ilman sitä nukahtaa hoitoon. turhaa sä mummoa siitä syytät. hän teki varmaan parhaansa.

Ja sinä sitten päätit vastata näin lukematta koko ketjua
Ja ei, en SYYTÄ ketään vaan harmistuin tavasta.

 

[A-p]

no näin ollen siis ymmärrät hyvin itsekin että vaikka lapsissa eroja onkin niin niihin itsekin voi vaikuttaa.
edelleen olen sitä mieltä että isä voisi auttaa, mutta jos tämä oli vain tapa purkautua niin jaksamisia sinne. ja ei varmaan kannata kyllä lasta ennen tissivieroitusta laittaa muualle hoitoon, mutta koittakaa sen miehen kanssa sopia vaikka yksi yö kuukaudessa.

No tää keskusteluhan meni jo ihan muuhun suuntaan kuin mistä puhuin alunperin ja mihin tulin kyselemään mielipiteitä Mutta ei siinä mitään, ei miua noi minun syytökset haittaa

 

["vieras"]

jos vauva ei syö pullosta, niin mistä se sitten mummolassa söi?

 

["Äiti"]

ikää 7kk.
Vauva on äidin tyttö. Nukkuu vieressäni, syö rintaa edelleen öisin ja iltaisin nukahtaakin rinnalle. Ei osaa illalla nukahtaa muuten.
Vauva oli ekaa kertaa yökylässä mummolassa ja mummo oli koettanut huudattaen nukuttaa vauvaa

No en olisi antanut vauvaa yökylään! Miksi Sinun piti vauvasi hoitoon viedä? 7 kk paikka EI todellakaan ole yöllä mummolassa, vaan äidin kanssa kotona! Lapsi tarvitsee rintamaitoa ja äidin läheisyyttä. Isoäiti on myös toiminut aivan väärin, kun hän on lasta huudattamalla nukuttanut. Anteeksi vaan, mutta tuollainen isoäiti ei ole luotettava lastenhoitaja. Oksentelu johtui vauvan suuresta hädästä ja huudosta.

Isoäidit eivät hoida lapsenlapsia niin kuin sanotaan, vaan he toimivat niin kuin lystäävät. Kun lapsesi on leikki-ikäinen, tulee kuvaan välipalojen, herkkujen ja makean salaa syöttämiset, karkeilla ja leluilla lahjomiset = "Mummolassa saat sitä, tätä ja tuota, mitä äitisi ja isäsi kotona kieltävät!" Isovanhemmat pilaavat lapsen ja kotikasvatuksen.

 

[kkkkkk]

samaa ihmettelen että miksi laittaa 7-kk-ikäistä yöhoitoon? Varsinkin jos vielä syö yöllä eikä koitettu edes vieroittaa siitä? omani on vuoden eikä tulisi mieleenkään laittaa yökylään...

Toki ymmärrän että olet väsynyt, ja voi toisaalta olla hyvä idea laittaa yöksi hoitoon jos tarvitsee voimia!

 

[Maira]

Voi ei, mä olen laittanut puolivuotiaani hoitoon että olen saanut nukkua ja on käyty joskus humpallakin...Tää hoitoonlaitto keskustelu täällä on aina samanlaista, on niitä jotka on sitä mieltä et se on ok ja toiset tuomitsee heti, mutta jokainen tavallaan..

Toki, olisin itekki miettinyt tarkkaan et laitanko noin äidissä kiinniolevaa lasta muualle hoitoon, olisin ite varmaan pyytänyt mummon meille..Mutta mitään vahinkoa ei minusta ole sattunut, lapsi kerta saatiin heti haettua pois kun tilanne karkas lapasesta...Mummolle en olis vihainen, selittäisin asian nätisti ja antaisin olla.

Ja mitä tulee tuohon "eikö mies voi hoitaa", no kaikkien ukot ei hoida/voi hoitaa, ei hoida meilläkään, jos joku herää niin se olen minä, pakko sen miehenkin on joskus nukkua yönsä kunnolla, tosin meillä isäntä tekee hieman erilailla töitäkin eikä viikolla juuri 5-6h enempää ehdi yössä nukkumaan.

 

["mää"]

Mummon tarkoituksena oli auttaa sinua, hän varmasti ajatteli unikouluttavansa lapsen noin, että saisit jatkossa nukkua. Kannattaa aina muistaakseni että jos mummi avuksi tulee niin sitä miten hän asiat tekee ei voi sanella. Hänellä on omat kokemuksensa ja uskomuksensa ne joko hyväksyy tai sitten ei anna lasta hoitoon. Itsekin olen tämän kantapään kautta joutunut oppimaan. Jospa mummi voisi tulla joskus päivällä avuksi, että saisit edes silloin levätä.

 

[popsu]

[QUOTE="Äiti";22612310]No en olisi antanut vauvaa yökylään! Miksi Sinun piti vauvasi hoitoon viedä? 7 kk paikka EI todellakaan ole yöllä mummolassa, vaan äidin kanssa kotona! Lapsi tarvitsee rintamaitoa ja äidin läheisyyttä. Isoäiti on myös toiminut aivan väärin, kun hän on lasta huudattamalla nukuttanut. Anteeksi vaan, mutta tuollainen isoäiti ei ole luotettava lastenhoitaja. Oksentelu johtui vauvan suuresta hädästä ja huudosta.

Isoäidit eivät hoida lapsenlapsia niin kuin sanotaan, vaan he toimivat niin kuin lystäävät. Kun lapsesi on leikki-ikäinen, tulee kuvaan välipalojen, herkkujen ja makean salaa syöttämiset, karkeilla ja leluilla lahjomiset = "Mummolassa saat sitä, tätä ja tuota, mitä äitisi ja isäsi kotona kieltävät!" Isovanhemmat pilaavat lapsen ja kotikasvatuksen.[/QUOTE]

jos joku suututtaa niin tälläiset ihmiset!
ensinnä kaikki isoäidit eivät todellakaan ole samanlaisia.
meillä ovat isoäidit halunneet todella tarkkaan tietää mitkä meillä ovat tapana ja sylissä ovat nukuttaneet koska on helpoin tapa. ja helpoimman tavan ehdottomasti hyväksyn kun vauva on hoidossa. ja molemmilla isoäideillä on siis ollu kerran yötä.
tarkkaan ovat myös kyselleet mitä ruokia lapselle saa antaa ja toinen on antanur porkkanaa ja kukkakaalia ja toinen banaania. että voi kamala noita isoäitejä.

ja sitten tuo yleistäminen. ehkä juuri tässä tilanteessa lapsi tosiaan tarvitsee yöllä juuri äidin läheisyyttä ja rintamaitoa.
mutta meidän lapsi joutui pärjäämään kuukausi sitten eli 7kuisena ihan ilman rintamaitoa kun imetys on sattuneista syistä jo loppunut. ei tosin ole yösyöttöjä ollut moneen kuukauteen muutenkaan.
yöllä on meidän lapselle parasta olla eri huoneessa kuin vanhemmat niin saa kaikki (myös lapsi) nukuttua paremmin.
isä on meillä myös ihan täysin pätevä hoitamaan omaa lastaan joten en korostaisi pelkän äidin asemaa.
jotkut voivaty myös nähdä mummoa vaikka joka päivä. jolloin en tosiaan käsitä että miksei mummo voisi lasta yöllä hoitaa

 

[popsu]

ja juu kommenttini ei enää edes liity aiheeseen mutta kun pistää vihaksi tollanen ehdottomuus.
lapsi- ja perhekohtasia nää asiat

 

[....]

Mies kaipaa viikonloppuisin myös kunnon yöunet. Olen joskus pyytänyt mutta tiedän myös sen että mies on äreä väsyneenä enkä oikein sitäkään taitaisi jaksaa
Ja joo, olen varmasti itse tämän aiheuttanut ja sitä mummokin sanoi että 'itse olet opettanut sen nukkumaan vain vieressäsi'.
Ja itsehän tästä tilanteesta kärsinkin Pitäähän rikoksesta rangaistus saada ja kärsiä Mutta ei se kai estä minua kaipaamasta lepoa? Tai neuvoja ja tukea asian kanssa jonka kanssa en varmaan kuitenkaan äitinä ole yksin?

Et nyt ymmärrä pointtia. Miehelläsi on yhtälailla velvollisuus hoitaa sitä vauvaa, joten en todellakaan ymmärrä, miksi sinä yksin kärsit, kun hän nyt ihan hyvin voisi esim. lauantai-sunnuntai-väliset yöt valvoa vauvan kanssa.

 

["hmm"]

Yökylään kannattaa jättää mieluummin alle 6kk ku 6-14kk!
Jostain syystä äideillä on harhakuvitselma että yli 6kk on ok laittaa yökylään, mutta ei alle
Me vietiin 3 ja 4kuisena eikä vauva edes hoksannut kun nukkui koko ajan, en raaskisi nyt jättää kun osaa vierastaa ja ymmärtää itkeä äidin perään.
Jos ei tuntuisi olevan moksiskaan niin ehkä sitten...ja vauvasi taisi olla "moksiskaan"
Ja olisin vihanen mummolle.