Masennuksesta kärsivien tukipino! Huomenta, päivää, iltaa ja yötä!

  • Viestiketjun aloittaja Naavaparta
  • Ensimmäinen viesti
"mamma"
Huomenta. Mulla oli eilinen tosi vaikea päivä. 32 viikolla raskaana. Vaikea raskaus. Tuntuu ettei mikään onnistu eikä mitään jaksa ja pysty tekemään. Yrittäny saada meille kotiapua jostakin, ei löydy. Neljäs lapsi tulossa, mies paljon töissä. Sitte 3,5v tuli päiväkodista 38,5C kuumeessa. Itkettti sekin.
Olis ihanaa kun saisi tänne apua ja kodin järjestykseen ja vähän joulua kotiin.
 
Naavaparta
[QUOTE="mamma";22570597]Huomenta. Mulla oli eilinen tosi vaikea päivä. 32 viikolla raskaana. Vaikea raskaus. Tuntuu ettei mikään onnistu eikä mitään jaksa ja pysty tekemään. Yrittäny saada meille kotiapua jostakin, ei löydy. Neljäs lapsi tulossa, mies paljon töissä. Sitte 3,5v tuli päiväkodista 38,5C kuumeessa. Itkettti sekin.
Olis ihanaa kun saisi tänne apua ja kodin järjestykseen ja vähän joulua kotiin.[/QUOTE]

Kunpa joku kuulisi kunnanpuolelta. Saisikohan seurakunnasta jotain apua? Tai jos nuorilla on duunirundeja tai rinkejä ja pientä palkkaa vastaan saisi kotiin vaikka siivousapua? Entäs MLL? Ystäviä tai tuttavia, joilta voisi pyytää seuraa tai apua vaikka pullakahvipalkalla?

Kyllä se joulu tulee vähemmälläkin, jos tuntuu ettei jaksa, niin armeliaisuutta itselle. Ymmärrän kyllä täysin miten suuri merkitys sillä on, mutta oio vähän sieltä täältä. Voimia toivotan kamalasti ja pikaista paranemista sairaille.
 
"vieras"
Niin paljon paskaa että riittäis muillekin. Piti alkaa päiväsairaalajakso psykan polilla, mut olivat sit mun tietämättä uloskirjanneet mut koko polilta. Lääkäri on vaihtunut ja hoitaja lähtenyt kokonaan muualle ja kaikki, ja kukaan ei kerro mitä mun pitäis nyt tehdä ja kenelle soittaa tms. Tähän nyt sit vaan kaikki v*ttuilemaan että MEE TÖIHIN LUUSERI =)
 
Naavaparta
[QUOTE="vieras";22570710]Niin paljon paskaa että riittäis muillekin. Piti alkaa päiväsairaalajakso psykan polilla, mut olivat sit mun tietämättä uloskirjanneet mut koko polilta. Lääkäri on vaihtunut ja hoitaja lähtenyt kokonaan muualle ja kaikki, ja kukaan ei kerro mitä mun pitäis nyt tehdä ja kenelle soittaa tms. Tähän nyt sit vaan kaikki v*ttuilemaan että MEE TÖIHIN LUUSERI =)[/QUOTE]

Älähän nyt hoppuile. Tämän on tarkoitus olla tukipino, ei kettuilupino, joten ei kettuilua ainakaan täältä. Ota uudestaan yhteyttä psykpoliin, terkkariin. Selitä tilanne ja kerro hoidontarpeesi. Toinen reitti voisi olla potilasasiamies (uskoisin, että häneltä saat ainakin neuvoja keneen ottaa yhteyttä) jos homma ei lähde tänään kulkemaan. Sano, että tarvitset hoitoa heti ja sinulle on hoito luvattu.

Toivottavasti asiat selviävät ja saat hoidon, jonka tarvitset ja joka sinulle on luvattu. Kohtuutonta olisi jos et saisi. :/
 
romu
Voi miten ihanaa, että tämmöinen ketju tehty.
Eilinen meni suht hyvin, ei aivan kauheaa oloa. Tänään olisi tarkoitus "saada jotain aikaiseksi", jos vaikka kirjastoon menisi :)
 
"sondersson"
mun pitäisi tänään lähteä hakemaan avaimet uuteen kämppään. Muutan siis mieheni luota pois. Pää ei pelaa sen vertaa että tajuaisi mitä nyt oikeasti tapahtuu :/
 
"vieras"
Älähän nyt hoppuile. Tämän on tarkoitus olla tukipino, ei kettuilupino, joten ei kettuilua ainakaan täältä. Ota uudestaan yhteyttä psykpoliin, terkkariin. Selitä tilanne ja kerro hoidontarpeesi. Toinen reitti voisi olla potilasasiamies (uskoisin, että häneltä saat ainakin neuvoja keneen ottaa yhteyttä) jos homma ei lähde tänään kulkemaan. Sano, että tarvitset hoitoa heti ja sinulle on hoito luvattu.

Toivottavasti asiat selviävät ja saat hoidon, jonka tarvitset ja joka sinulle on luvattu. Kohtuutonta olisi jos et saisi. :/
Mun käskettiin mennä työkkäriin, varata aika jollekin kuntoutustyypille tms. Se sairaanhoitaja sanoi kesällä, että minä en ole masentunut vaan luonteeltani vaan negatiivinen ihminen. Beckin masennustesti antoi tulokseksi 47 pari päivää sitten. Olen yrittänyt soittaa työkkäriin muutamana päivänä, aina vaan pitää jonottaa ja jonotus on tottakai maksullista. Tänään joku muu sieltä vastasi ja piti jättää soittopyyntö. Arvaa miltä tuntuu, kun jätin syksyn aikana kolme tai neljä soittopyyntöä psykan polille, koskaan ei kukaan sieltä soittanut. Ja parina kertana oli terveydenhoitaja vieressä kun jätin sitä soittopyyntöä, että voivat todiistaa että olen soittanut. Että enpä oikein usko että työkkäristäkään kukaan soittaa. Mulla ei ole ainuttakaan kaveria, aikuinen tytär on, joka asuu omillaan, ei puhu mulle, ei vastaa, puhelimeen, ei viesteihin. Mielessä on niin mustia ajatuksia että mua ihan oikeasti jo pelottaa. Itkettää vaan koko ajan, mutta en voi itkeä, kun ahdistaa niin paljon. Tytön gerbiilit on mulla ollu eläkepäiviä viettämässä, tänä aamuna aloin epäillä jo pahinta kun toinen vaan siinä hyöri koko ajan, eikä toista näkynyt. Lopulta löytyi kuolleena se toinen. Säikähdin niin paljon että melkein sain sydärin. Siis säikähdin vaikka tiesin että kuolleena se löytyy se toinen. Oon säikkynä siksi kun en ole nukkunut silmällistäkään koko helvetin yönä. Olisin tytöltä kysyny että mitäs nyt sit, mutta se ei siis vastaa puhelimeen. Kun ne on kuitenkin sen lemmikkejä niin olisin kysyny että mitä tehään. Ja kun sen tunnen niin tiedän, että jos vaan vien raadon roskiin enkä sille ilmota niin saa hirveet raivarit. Kun on joku aihe mistä mulle suuttua niin tottahan se siihen tarttuu. Anteeksi sekava kirjoitus, näppäimistö ei toimi kunnolla (pitää suunnilleen hakata) ja ajatkset harhailee koko ajan. Pelottaa että mulla napsahtaa päässä : / Pesukonekin ollu hajalla jo monta viikkoa, ja kauheat pyykkivuoret. Käsin oon jotain pessyt. Pyykkitupaan ei oo avainta kun oon sen hävittänyt jo jotain 10 v. sitten... eikä mulla todellakaan oo voimia lähteä tappelemaan virastojen kanssa mistään oikeuksista... jotakuta varmaan naurattaa tää, kiva että on hauskaa.
 
A
[QUOTE="vieras";22570909]eikä mulla todellakaan oo voimia lähteä tappelemaan virastojen kanssa mistään oikeuksista... jotakuta varmaan naurattaa tää, kiva että on hauskaa.[/QUOTE]

Tollanen ei tosiaankaan naurata! Perseestä tuollanen turhan toivon antaminen, nimim. kokemusta on. :(

Täällä päivä alko ihan h*lvetillisesti, ukko norsunv*ttu naamalla, minä pahalla päällä ja muksut kiukkuaa.

Voitteko KUVITELLA, oon ukaillu ukkoa, kiristäny ja lahjonu, et pysys ees jonkinnäkönen siisteys täällä kotona NIIN mikään ei toimi. :( Kaikki on ihan perseestä.. Kohta palaa hermot.
 
"malla"
Aamu oli ok, nyt on tosi herkkä olo johtuen siitä että on taas "se aika" kun herkistää.
Yksinäisyys on kaikista pahin enkä saa tilanteeseen korjausta..
Erään ihmisen käytös masentaa.. tuntuu että toiset ihmiset määrää koska tavataan, itse en pysty
vaikuttamaan.
Yksi kaveri tapailee mua yleensä vain jos tapaamisesta on hyötyä hänelle.
Tai ainakin tuntuu siltä.

Ja sinä yksi joka kaipaat kotiapua, voisin jelpata jos asut samalla suunnalla.
 
Naavaparta
Voi miten ihanaa, että tämmöinen ketju tehty.
Eilinen meni suht hyvin, ei aivan kauheaa oloa. Tänään olisi tarkoitus "saada jotain aikaiseksi", jos vaikka kirjastoon menisi :)
Hienoa, että sinulla on ollut hyviä päiviä! Pidä hauskaa kirjastossa ja tee löytöjä. Itse tykkään istua ja opiskella paikallisessa kirjastossa ja siemailla kahvia sen kahviossa. :)
 
Naavaparta
[QUOTE="sondersson";22570793]mun pitäisi tänään lähteä hakemaan avaimet uuteen kämppään. Muutan siis mieheni luota pois. Pää ei pelaa sen vertaa että tajuaisi mitä nyt oikeasti tapahtuu :/[/QUOTE]

:hug: Voimia todella, todella paljon! Tule juttelemaan topikkiin aina kun on tarvetta. Se pää alkaa selkiintymään hiljalleen, mutta on varmasti tunteet solmussa vielä pitkään.
 
Naavaparta
[QUOTE="vieras";22570909]Mun käskettiin mennä työkkäriin, varata aika jollekin kuntoutustyypille tms. Se sairaanhoitaja sanoi kesällä, että minä en ole masentunut vaan luonteeltani vaan negatiivinen ihminen. Beckin masennustesti antoi tulokseksi 47 pari päivää sitten. Olen yrittänyt soittaa työkkäriin muutamana päivänä, aina vaan pitää jonottaa ja jonotus on tottakai maksullista. Tänään joku muu sieltä vastasi ja piti jättää soittopyyntö. Arvaa miltä tuntuu, kun jätin syksyn aikana kolme tai neljä soittopyyntöä psykan polille, koskaan ei kukaan sieltä soittanut. Ja parina kertana oli terveydenhoitaja vieressä kun jätin sitä soittopyyntöä, että voivat todiistaa että olen soittanut. Että enpä oikein usko että työkkäristäkään kukaan soittaa. Mulla ei ole ainuttakaan kaveria, aikuinen tytär on, joka asuu omillaan, ei puhu mulle, ei vastaa, puhelimeen, ei viesteihin. Mielessä on niin mustia ajatuksia että mua ihan oikeasti jo pelottaa. Itkettää vaan koko ajan, mutta en voi itkeä, kun ahdistaa niin paljon. Tytön gerbiilit on mulla ollu eläkepäiviä viettämässä, tänä aamuna aloin epäillä jo pahinta kun toinen vaan siinä hyöri koko ajan, eikä toista näkynyt. Lopulta löytyi kuolleena se toinen. Säikähdin niin paljon että melkein sain sydärin. Siis säikähdin vaikka tiesin että kuolleena se löytyy se toinen. Oon säikkynä siksi kun en ole nukkunut silmällistäkään koko helvetin yönä. Olisin tytöltä kysyny että mitäs nyt sit, mutta se ei siis vastaa puhelimeen. Kun ne on kuitenkin sen lemmikkejä niin olisin kysyny että mitä tehään. Ja kun sen tunnen niin tiedän, että jos vaan vien raadon roskiin enkä sille ilmota niin saa hirveet raivarit. Kun on joku aihe mistä mulle suuttua niin tottahan se siihen tarttuu. Anteeksi sekava kirjoitus, näppäimistö ei toimi kunnolla (pitää suunnilleen hakata) ja ajatkset harhailee koko ajan. Pelottaa että mulla napsahtaa päässä : / Pesukonekin ollu hajalla jo monta viikkoa, ja kauheat pyykkivuoret. Käsin oon jotain pessyt. Pyykkitupaan ei oo avainta kun oon sen hävittänyt jo jotain 10 v. sitten... eikä mulla todellakaan oo voimia lähteä tappelemaan virastojen kanssa mistään oikeuksista... jotakuta varmaan naurattaa tää, kiva että on hauskaa.[/QUOTE]

Ymmärrän väsymyksesi ja sen, ettei jaksa tapella oikeuksistaan. Etenkin jos saa tarpeeksi usein ovesta naamaan. Tarvitsisit todella perusteellista tukea ja apua ja jotakuta joka auttaisi asioissasi konkreettisesti. Onkohan teillä siis käytössä depressiohoitajamalli? Kuulostaa kyllä melko mitätöivälle todeta henkisesti ahtaalla olevalle tämän olevan vain negatiivinen. Mites se hoitoonpääsy nyt onnistuisi parhaiten? Terveyskeskuslääkärille ja depressiokaavakkeen täyttö voisi olla yksi. Rehellinen ja suora sanominen missä mennään ajatusten kanssa. En oikein osaa muuta sanoa kuin, että pysy kovana vaikka väsyttää. Yritä ja tee sano että olet väsynyt saamaan köniisi. Voimia vielä
 
yksi monista
Sikäli kiva, että meille tuli vain yksi lapsi (luin teidän viestejänne tästä ketjusta). Olisin halunnut vielä sen tytönkin, mutta ei tullut, liekö vika O-veriryhmässä, koska jokin tutkimus kertoo, että mulla on veriryhmän takia vaikeampaa saada lasta kuin muiden. Onneksi ehdimme olla kahdestaan senkin aikaa minkä ehdimme, koska lapsen tulo tai jo odotus pilasi liiton. Mies kieltäytyi seksistä ja sitähän se tekee vieläkin. Tuntuu, että miehet ovat kaheleita, kun eivät ota ollenkaan naisen todellisia tarpeita huomioon, vaan vänkäävät omaa uraansa ja sitten rättinä raahauduin mukana. Onneksi lapsi on fiksu ja alkaa olla teini ja onneksi me on miehen kanssa opittu puhumaankin asioista eikä mitään tehdä enää vastoin minun tahtoani. Kaikesta muustakin pystytään puhumaan ja mies tuntuu välittävän minusta enemmän tai ehkä hän on tajunnut, että hänen tosiaan pitää näyttää rakkauttaan, jota on, vaikken olisi uskonut, että on.

Nyt pakkasella olen lojunut alkuviikosta pitkään vuoteessa. Kun lapsi tulee koulusta, pyydän häntä käyttämään koiran ulkona pikaisesti. Iltaa kohti alan piristyä, kunnes on tulossa yö, jota ennen otan iltalääkkeet. Käytän lääkkeitä vain iltaisin ja tarpeen vaatiessa, mikä on harvoin.
 
Naavaparta
[QUOTE="malla";22571275]Aamu oli ok, nyt on tosi herkkä olo johtuen siitä että on taas "se aika" kun herkistää.
Yksinäisyys on kaikista pahin enkä saa tilanteeseen korjausta..
Erään ihmisen käytös masentaa.. tuntuu että toiset ihmiset määrää koska tavataan, itse en pysty
vaikuttamaan.
Yksi kaveri tapailee mua yleensä vain jos tapaamisesta on hyötyä hänelle.
Tai ainakin tuntuu siltä.

Ja sinä yksi joka kaipaat kotiapua, voisin jelpata jos asut samalla suunnalla.[/QUOTE]

: hug: Yksinäisyys on todella voimia vievää. Toivottavasti siihen tulee pian muutos. Pidä huoli itsestäsi, joohan. Älä anna kenenkään loukata ylenmäärin, sillä sekin vie voimia.

Niin ja kiitos Malla :)
 
Naavaparta
Tollanen ei tosiaankaan naurata! Perseestä tuollanen turhan toivon antaminen, nimim. kokemusta on. :(

Täällä päivä alko ihan h*lvetillisesti, ukko norsunv*ttu naamalla, minä pahalla päällä ja muksut kiukkuaa.

Voitteko KUVITELLA, oon ukaillu ukkoa, kiristäny ja lahjonu, et pysys ees jonkinnäkönen siisteys täällä kotona NIIN mikään ei toimi. :( Kaikki on ihan perseestä.. Kohta palaa hermot.
:hug:
 
"malla"
: hug: Yksinäisyys on todella voimia vievää. Toivottavasti siihen tulee pian muutos. Pidä huoli itsestäsi, joohan. Älä anna kenenkään loukata ylenmäärin, sillä sekin vie voimia.

Niin ja kiitos Malla :)
Ahdistusta ja kaikkea on menneisyyden vuoksi, mutta tosiaan koen yksinäisyyden pahimmaksi asiaksi mitä voi olla.. jospa sais muutosta tähän vielä.
Olen tosi herkkä ihmisten suhteen ja yksikin sana tai lause, niin tipahdan pahaan oloon..

Hug:)
 
Naavaparta
Sikäli kiva, että meille tuli vain yksi lapsi (luin teidän viestejänne tästä ketjusta). Olisin halunnut vielä sen tytönkin, mutta ei tullut, liekö vika O-veriryhmässä, koska jokin tutkimus kertoo, että mulla on veriryhmän takia vaikeampaa saada lasta kuin muiden. Onneksi ehdimme olla kahdestaan senkin aikaa minkä ehdimme, koska lapsen tulo tai jo odotus pilasi liiton. Mies kieltäytyi seksistä ja sitähän se tekee vieläkin. Tuntuu, että miehet ovat kaheleita, kun eivät ota ollenkaan naisen todellisia tarpeita huomioon, vaan vänkäävät omaa uraansa ja sitten rättinä raahauduin mukana. Onneksi lapsi on fiksu ja alkaa olla teini ja onneksi me on miehen kanssa opittu puhumaankin asioista eikä mitään tehdä enää vastoin minun tahtoani. Kaikesta muustakin pystytään puhumaan ja mies tuntuu välittävän minusta enemmän tai ehkä hän on tajunnut, että hänen tosiaan pitää näyttää rakkauttaan, jota on, vaikken olisi uskonut, että on.

Nyt pakkasella olen lojunut alkuviikosta pitkään vuoteessa. Kun lapsi tulee koulusta, pyydän häntä käyttämään koiran ulkona pikaisesti. Iltaa kohti alan piristyä, kunnes on tulossa yö, jota ennen otan iltalääkkeet. Käytän lääkkeitä vain iltaisin ja tarpeen vaatiessa, mikä on harvoin.
Huomenta ja anteeksi, etten vastannut eilen. Tuli kiire ja illalla yritin mennä ajoissa nukkumaan. Parempia ja energisempiä päiviä sinullekin. Voiko olla, että kaamos vaikuttaa väsyttävästi tähän siihen jo väsyneenä olon päälle? Itse olen ainakin ollut todella epätoivoisen väsynyt viimeaikoina.

Parisuhde asioille toivon hyviä tuulia. Kommunikaatio osoittautuu kerta toisensa jälkeen tärkeäksi osaksi parisuhdetta. Samoin tunteiden ja läheisyyden näyttäminen.

Hyvää päivää sulle Yksi monista.
 
naavaparta
Onpas taas kamalia nämä aamut. Yritän miettiä missä on vika, kun mieliala on näin matalalla. Tavallaan kun en pysty nyt nappaamaan mistään konkreettisesta syystä kiinni, jka tämän aiheuttaisi. Pelkään työkyvyn menetystä ja romahdusta. Mistään ei tunnu oikein saavan iloa. Hyvä menestyminen asetetuissa tavoitteissakaan ei tuonut mielenrauhaa tai turvallisuuden tunnetta, että selviän ja osaan sittenkin.

Ahdistus on nyt asteikolla 10 noin 7. Siedettävää. Mahan vetää vain sekaisin. Keho reagoi stressiin samantien. Sairastutan itseni oikeasti tällä sairaudella. Enkä tunnu pääsevän siitä millään eroon.

Nyt on kuitenkin pakko ajatella jotain muuta. Pistää lapsiin vauhtia ja viskoa niitä ympäri kyliä. Tahtoisin toivottavaa voimaa jokaiselle. Itsellenkin. Tänään olen sen tarpeessa. Aamulla oli niin synkät ajatukset taas päässä, että niiden karistamiseksi piti taas tehdä työtä.
 
romu
Eilinen päivä oli ihan siedettävä, ei suurta masennusmieltä ja sain käytyä kirjastossa. Illalla luin sitten kirjaa ja olo oli ihan kiva. Tänään en tiedä mitä tekisin, kai levähtelen vaan. Flunssainen olo ja veto pois. Muutenkin on kyllä veto pois, ollut kuukausia, en jaksa pestä pyykkiä, käydä kaupassa, tavata ihmisisä. Mutta pakon sanelemana nuokin jutut hoidan. On kurjaa kun ei mitään jaksa, mihinkään ei kykene.
 
Naavaparta
Iltaa kaikille. Romu, tiedän tunteen kun joutuu levähtämään jopa astioiden tiskaamisen välissä. Koko olemassaolo on vain yhtä väsymystä, josta on tullut ruumiillinen todellisuus.
 

Yhteistyössä