Keskenmenosta ja sen jälkeen??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentunutko???
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

masentunutko???

Vieras
Eli asiani koskee keskenmenoa. Sain Tammikuun 13.päivä keskenmenon 3:lla raskauskuukaudella ja siitä on aikaa jo kuitenkin 10kk ja en tiedä olenko masentunut jonkin verran kun ollaan yritetty sitä toista uudelleen mutta kun ei onnistu niin ei onnistu, otan kaikki niin raskaasti itseeni ja stressaannun vaan enemmän siitä kun en tule raskaaksi uudelleen, mulla on todella paha olla melkeinpä jokapäivä ja olooni helpottaa vain itkeminen.

En vain saa sitä keskenmenoa pois mielestä ja kun ajattelen sitä hetken yksin niin rupean taas itkemään, tuo oli minulle ensimmäinen keskenmeno jonka otan kait liiankin raskaasti. Meillä on ennestään jo yksi lapsi joka on tyttö ja joka on tänään tasan 1v 8kk vanha, välillä ajatukseni menevät muualle kun touhuan neidin kanssa mutta sitten ne hetken päästä tulevat takaisin mieleen ja taas alkaa sama itkurumba.

Onko kellään ollut samanlaista ja mitä tekisitte jos olisitte minun tilanteessani?
 
No mun keskenmenosta on jo melkein 2v ja kyllä se on paljon mielessä. Siitäkin huolimatta että meille on tyttö sen jälkeen syntynyt. Juuri riipaisi pahasti kun oli facebookissa se "sytytä kynttilä kuolleen lapsen muistolle". Kyllä sitä on lupa surra minkä on menettänyt :/

Pystytkö puhumaan pahasta olostasi kenenkään kanssa, miehen tai kaverin? Joskus joku ulkopuolinenkin taho voi olla tarpeen... Omasta kokemuksesta voin sanoa että pahaan oloon auttaa puhuminen ja aika... Voimia sulle kovasti!
 
No mun keskenmenosta on jo melkein 2v ja kyllä se on paljon mielessä. Siitäkin huolimatta että meille on tyttö sen jälkeen syntynyt. Juuri riipaisi pahasti kun oli facebookissa se "sytytä kynttilä kuolleen lapsen muistolle". Kyllä sitä on lupa surra minkä on menettänyt :/

Pystytkö puhumaan pahasta olostasi kenenkään kanssa, miehen tai kaverin? Joskus joku ulkopuolinenkin taho voi olla tarpeen... Omasta kokemuksesta voin sanoa että pahaan oloon auttaa puhuminen ja aika... Voimia sulle kovasti!

Joo liityin itsekin facebookissa siihen "sytytä kynttilä kuolleen lapsen muistolle" tapahtumaan. No mies tuskin osaisi auttaa mutta ehkä ulkopuolinen olisi parempi, olen miettinyt että onkohan missään mitään jossa vois käydä henkilökohtaisesti juttelemassa jonkun kanssa mielummin kuin pohtia yksin kotona.
 

Yhteistyössä