Saako muuttua kun saa lapsia?

[v]

Kun minä olen muuttunut lapsieni myötä, en jaksa enää baareissa riekkumista, olen usein väsynyt, en jaksa panostaa ulkonäköön samalla tapaa kuin ennen, mutta olen silti todella onnellinen. Pikkuhiljaa alkanut ahdistaa ympäriltä tulevat viestit että kuinka kamalaa, kun antaa lasten vaikuttaa elämään ja muuttaa itseä. Että pitäisi elää kuten ennen, eikä lasten ehdoilla. En minäkään kritisoi niitä, joilal meno jatkuu niin kuin ennen, joten älkää pliis kritisoiko minua.

 

[Kumipuu]

Minun mielestä sulla on oikea asenne, tottakai lapset vaikuttaa elämään. Outoa olisi jos ei vaikuttaisi.

 

["pikku"]

Minusta saa muuttua. Itse ajattelen tätä lapsielämää projektina, että aikansa tätä ja sitten alan taas harrastaa ja mennä, liikkua ja panostaa itseeni. Lasten hyvinvointi on minusta kaikista tärkeintä ja ihmettelen jos joku ei joudu karsimaan heidän takiaan omia menojaan. Ulkonäköön panostamisessa minusta on kyllä hyvä säilyttää jonkinlainen minimitaso tai ainakin itselläni mieliala laskee, jos olen ihan römpsän näköinen.

 

["vieras"]

Tottakai saa muutua, mutta ei sitä omaa elämää tarvi kokonaan unohtaa. Juuri itsestään huolehtiminen auttaa jaksamaan =)

 

["vieras"]

Kyllä saa ja pitääkin muuttua!koska olet vastuussa pienestä ihmisestä, jonka itse tänne teit.
ihan oikein ja normaalia että arvot muuttuu, kunhan et ihan täysin unohda itseäsikään.

 

["xyz"]

Mun mielestä vähän pitääkin muuttua. Koska lasten pitäisi olla vanhemmilleen se tärkein asia elämässä niin kauan kun lapsia ovat. Muut asiat tulevat vasta tämän jälkeen. Sanoit olevasi onnellinen, miksi siis kavereidesi mielipiteillä olisi väliä?

Mutta muista toki pitää huolta itsestäsikin niin voit hyvin.

 

[Pai80]

Saa ja kuuluukin muuttua.

 

["vieras"]

PITÄÄ muuttua. ja nimenomaan lapsen ehdoilla pitää mennä.

Senkö takia pitäisi huudattaa vauvaa, että äitee juo kaljaa ja dansaa? NOT!

Sitä pikkulapsiaikaa kestää muutaman vuoden. Koululaisen äiti voi taas jo mennä. Ellei ole jo huomannut kuinka tyhjänpäiväistä se baarissa riekkuminen on.

 

[Kerpele]

Juu, tottakai saa Ja monessa tapauksessa se myös kannattaa, lukien tähän joukkoon myös itseni.

 

["ninja"]

Mä en halua lapsia, jotta mun ei tarvitse muuttua

 

["vieras"]

Mä ainakin muutuin sen verran,että mä en tosiaan jaksa enää kuunnella sinkkukavereiden viikonloppuvuodatuksia ja kuka on ollut kenenkin kanssa ja kuka herännyt mistäkin. Pitäköön mua sit tylsänä jos haluavat,ei jaksa enää kiinnostaa tyhjänpäiväset draamat. Mulla on elämässä parempaa sisältöä :heart:

 

[mmoi]

[QUOTE="vieras";22549068]Mä ainakin muutuin sen verran,että mä en tosiaan jaksa enää kuunnella sinkkukavereiden viikonloppuvuodatuksia ja kuka on ollut kenenkin kanssa ja kuka herännyt mistäkin. Pitäköön mua sit tylsänä jos haluavat,ei jaksa enää kiinnostaa tyhjänpäiväset draamat. Mulla on elämässä parempaa sisältöä :heart:[/QUOTE]

Mä taas jaksaisin kuunnella vaikka kuinka. Ne on just parasta draamaa ja viihdettä. Just luinkin pitkää kaverin sähköpostiviestiä ja se oli kyllä päivän piristys. Mutta itselle en halua kuitenkaan takaisin niitä aikoja.

 

["vieras"]

[QUOTE="pikku";22549000]Minusta saa muuttua. Itse ajattelen tätä lapsielämää projektina, että aikansa tätä ja sitten alan taas harrastaa ja mennä, liikkua ja panostaa itseeni. Lasten hyvinvointi on minusta kaikista tärkeintä ja ihmettelen jos joku ei joudu karsimaan heidän takiaan omia menojaan. Ulkonäköön panostamisessa minusta on kyllä hyvä säilyttää jonkinlainen minimitaso tai ainakin itselläni mieliala laskee, jos olen ihan römpsän näköinen.[/QUOTE]

Mä oon muuten samaa mieltä muiden ketjussa olevien kanssa,mutta tätä mä en ymmärrä että ei vois harrastaakaan kun lapset on pieniä. Mulla ainakin just se harrastus autto pitämään kiinni myös siitä omasta minuudesta ja tasapainotti mukavasti arkirutiineja. En kokenut että lapset siitä ovat kärsineet,kun vietän harrastukseni parissa n. 3h per viikko Ja kuka mieltää mitenkin tuon itseensä panostamisen..kyllä mä oon kerennyt kampaajalla ja kosmetologilla käydä äiti-ihmisenäkin. Mutta siinä ne omat menot sit oikeestaan onkin,kavereita nään todella harvoin kun asutaan kaikki eri paikkakunnilla :/

 

["vieras"]

Mä taas jaksaisin kuunnella vaikka kuinka. Ne on just parasta draamaa ja viihdettä. Just luinkin pitkää kaverin sähköpostiviestiä ja se oli kyllä päivän piristys. Mutta itselle en halua kuitenkaan takaisin niitä aikoja.

Sama täällä. En todellakaan kaipaa minäkään niitä aikoja vaan mieluiten elän juuri tätä elämänvaihetta, mut mielummin villien sinkkujen hurjia kuulumisia kuuntelee kun vakiintuneiden ja perheellistyneiden.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22549106]Mä oon muuten samaa mieltä muiden ketjussa olevien kanssa,mutta tätä mä en ymmärrä että ei vois harrastaakaan kun lapset on pieniä. Mulla ainakin just se harrastus autto pitämään kiinni myös siitä omasta minuudesta ja tasapainotti mukavasti arkirutiineja. En kokenut että lapset siitä ovat kärsineet,kun vietän harrastukseni parissa n. 3h per viikko Ja kuka mieltää mitenkin tuon itseensä panostamisen..kyllä mä oon kerennyt kampaajalla ja kosmetologilla käydä äiti-ihmisenäkin. Mutta siinä ne omat menot sit oikeestaan onkin,kavereita nään todella harvoin kun asutaan kaikki eri paikkakunnilla :/[/QUOTE]

Mä imetin 8kk kumpaakin ja kummankin rytmi oli sama: päivällä 2h välein, illalla 1h välein ja yöllä saattoi olla ojpa 4 h väli, mutta ei aina. Kumpikaan ei nukkunut pitkiä päikkäreitä vaan monet lyhkäset. Harrasta siinä sitten. Ja kyllä, mun mielestä imeväisen huudattaminen ja nälässä pitäminen jonkun humppa-jumppatunnin takia olisi ollut aivan järkyttävää.
Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Lapsen ensimmäisenä vuotena EI TARVII.

 

[Madicken04]

Saa muuttua, muttei kaikkien tarvi. Riippuu paljon siitäkin mitä se aiempi elämä on ollut. Jos on kovin vilkasta extreme kokemuksesta toiseen juoksemista, jatkuvaa baareissa pyörimistä jne niin että kotona käy tyyliin välillä nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet niin silloin varmaan syytä vähän miettiä elämää uusiksi. Jos taas elelee rauhallisempaa arkea tyyliin työt ja joku harrastus, kavereiden näkemistä jne niin silloin varmaan se radikaalein muutos on siinä että työt jää pois.

 

[Pandora]

Aina saa muuttua...vaikkei saiskaan lapsia. Mut saako olla muuttumatta?

 

[vakava sosiaalitapaus]

Mulla ei muuttunut elämä mitenkään hirveästi. Lapsi on kulkenut mukana missä olenkin ollut ja toisaalta ollut hoidossa niin, että olen päässyt riekkumaankin välillä. Samat asiat kiinnostavat edelleen, vaikkakin ehkä hiukan eri painotuksin. Ja tietysti mukaan on tullut kiinnostus ja rakkaus siihen lapseen :heart: Se on kyllä ollut uutta ja hienoa.

 

[MorbidMama]

Tottakai. Aika aikaansa kutakin. Nyt on nyt ja sä elät sen mukaan.=)