kun ei saa kiinni elämästä

[vieras]

kaikki tuntuu harmaalle, mitään ei jaksa, mikään ei tunnu milleen, mikään ei kiinnosta.

tätä on mun elämä kokoajan. anut jolloin jotain tunnen on kun mies tulee töistä kotiin tai kun ollaan koko perhe yhdessä. kun olen yksin lasten kanssa niin lamaannun. en jaksa olla läsnä.

olen aina ollut päävastuussa lapsista, ehkä olen vaan niin poikki ja turta siihen. vaikka lapset jo 9 ja 7v, edelleen se olen minä kun jään lomille heidän kanssaan, käydään siellä ja täällä ja puuhataan. mies lähtee aamulla ennen meidän heräämistä töihin ja tulee n. kuuden pintaan illalla kotiin.

 

[samanmoista]

Täällä kanssa. Pitäisi jaksaa ottaa kontaktia muihinkin äiti-ihmisiin mutta ei vain jaksa. Itsetunto nollassa kun tuntuupi jottei osaa edes puhua.

 

[kokoko]

kantsis varmaan hakee apua... ja sanoa miehelle, että ei jaksa enää samanlaista vaan pitää saada muutosta, mennä töihin tms. ja mies hoitaa lapsia.

 

[KangasP-Akka]

Samaa tunnetta täälläkin...välillä on vaan niin paha olla. Apua ei osaa hakea kun on tottunut siihen että omillaan on pärjättävä vaikka mikä olisi.

 

[niih]

Tuttua...väsynyt puurtamiseen. :-( Pidä itsestä hyvää huolta, järjestä jotain uutta ja erilaista itelle.. ihan yksin vaikka. tai yhdessä. etsi jostain ystäviä..vaikka netistä. syö terveellisesti, liiku...siitä saa energiaa! Pakota itsesi, ja tunnista ne asiat jotka väsyttää! Surut saa surra ja elämästä saa nauttia. Mieti mikä tuo iloa sinulle?

 

[ap]

kantsis varmaan hakee apua... ja sanoa miehelle, että ei jaksa enää samanlaista vaan pitää saada muutosta, mennä töihin tms. ja mies hoitaa lapsia.

olen hakenut apua, diagnoosina vuosi sitten oli vakava masennus ja paniikkihäiriö. lääkkeet on.

ja mä käyn kyllä töissä, nyt vaan olen ollut kesäkuusta saakka lomalla ja tosi kiinni lapsissa, huomaan että masennus nostaa samantien päätään kun olen "vaan" lasten kanssa.

ja mies yrittäjä, ei se voi työajoilleen enempää tehdä kuin mitä on jo tehnyt. hatun nosto hänelle. vaikka tekee pitkää päivää, kotiin tullessaan AINA hyväntuulinen ja huomaa lapsia ja minua.

 

[vieras]

onko teil sukua joka vois auttaa lasten kanssa? selvästi kaipaat omaa aikaa ilman lapsia!!!

 

[vieras]

onk sulla ystäviä?

 

[Ottaa koville]

Mäkin yritän pitää elämästä kiinni mutta tuntuu, ettei kukaan ole kiinnostunut tekemään sitä mun kanssa. Menetin toisen kaksosvauvoista puoli vuotta sitten ja nyt kaksi viikkoa sitten rakas elämänkumppanini 10-v kissa katosi jäljettömiin hoitopaikasta kesälomareissun aikana. Olen lasten kanssa kotona lähes koko ajan ilman miestäni, jolla on niin paljon töitä ja hommia, ettei ymmärrä auttaa minua. Viimeiset 3 vuotta on ollut talon rakennusta ja raatamista, lasten tekoa siinä ohessa, olen väsynyt. Koetan olla aktiivinen ja pitää yhteyttä äiti-ystäviin, mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut seurastani eikä heillä ole aikaa minulle.

Tuntuu siltä, että hajoan, koetan pitää itseäni kasassa touhuamalla ja olemalla ajattelematta sitä hirveää ikävää joka nyt tästä kissasta nousi pintaan. Yksinäisyys tuntuu välillä massiiviselle..

 

[ap]

onko teil sukua joka vois auttaa lasten kanssa? selvästi kaipaat omaa aikaa ilman lapsia!!!

no kesäisin äitini ja anoppi ottaa jonkin verran lapsia, muutoin ei juurikaan. lapset oli juuri 5päivää äitini luona ja voi vitsit kuinka mä nautin, mutta nyt olen kuitenkin ihan yhtä poikki kuin ennen lasten siellä oloa.... tuntuu ettei mikään muka riitä. olenko kiittämätön?

 

[vieras]

onko teil sukua joka vois auttaa lasten kanssa? selvästi kaipaat omaa aikaa ilman lapsia!!!

no kesäisin äitini ja anoppi ottaa jonkin verran lapsia, muutoin ei juurikaan. lapset oli juuri 5päivää äitini luona ja voi vitsit kuinka mä nautin, mutta nyt olen kuitenkin ihan yhtä poikki kuin ennen lasten siellä oloa.... tuntuu ettei mikään muka riitä. olenko kiittämätön?

käytkö juttelemassa olostasi???

 

[mamy]

Onko sulla mitään harrastuksia joihin purkaa tota olotilaa? Pyöräily on muuten kivaa

 

[ap]

Mäkin yritän pitää elämästä kiinni mutta tuntuu, ettei kukaan ole kiinnostunut tekemään sitä mun kanssa. Menetin toisen kaksosvauvoista puoli vuotta sitten ja nyt kaksi viikkoa sitten rakas elämänkumppanini 10-v kissa katosi jäljettömiin hoitopaikasta kesälomareissun aikana. Olen lasten kanssa kotona lähes koko ajan ilman miestäni, jolla on niin paljon töitä ja hommia, ettei ymmärrä auttaa minua. Viimeiset 3 vuotta on ollut talon rakennusta ja raatamista, lasten tekoa siinä ohessa, olen väsynyt. Koetan olla aktiivinen ja pitää yhteyttä äiti-ystäviin, mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut seurastani eikä heillä ole aikaa minulle.

Tuntuu siltä, että hajoan, koetan pitää itseäni kasassa touhuamalla ja olemalla ajattelematta sitä hirveää ikävää joka nyt tästä kissasta nousi pintaan. Yksinäisyys tuntuu välillä massiiviselle..

voi, kamalaa. olen niin pahoillani vauvanne puolesta.

toivottavasti kissa löytyy. tiedän mille tuo tuntuu, meillä tuo sama kävi 4v sitten toisen kissan kanssa.

 

[ap]

onko teil sukua joka vois auttaa lasten kanssa? selvästi kaipaat omaa aikaa ilman lapsia!!!

no kesäisin äitini ja anoppi ottaa jonkin verran lapsia, muutoin ei juurikaan. lapset oli juuri 5päivää äitini luona ja voi vitsit kuinka mä nautin, mutta nyt olen kuitenkin ihan yhtä poikki kuin ennen lasten siellä oloa.... tuntuu ettei mikään muka riitä. olenko kiittämätön?

käytkö juttelemassa olostasi???

joo, on mulla terapeutti, mut sekin nyt kesälomalla. joskus ens kuussa pääsen vasta euraavan kerran.

 

[ap]

Onko sulla mitään harrastuksia joihin purkaa tota olotilaa? Pyöräily on muuten kivaa

no, koirat. jos niitä harrastukseksi voi kutsua. tällä hetkellä nekin enemmän syö mun voimia kuin antaa.