Tylsä elämä kotiäitinä

Aina samaa, nukutaan, syödään, siivotaan, ulkoillaan, leikitään ja taas sama jatkuu. Pari kertaa viikossa käydään kaupassa. Tiistaisin ja torstaisin kerhossa. Mies ei arvosta vähääkään. En kyllä arvosta enää itseänikään, tunnen itseni luuseriksi. Että näin, kotiäitinä on niiii-in mahtavaa.

 

No ala arvostaa itseäsi ja mene vaikka töihin, ei kai sua kukaan pakota sinne kotiin jäämään. Tietää sitten mieskin ettei sun elämä ole ainakaan hänestä kiinni.

 

Miten ois töihin paluu?Tai harrasta jotain?

 

Jospa sitä hakisi sitten lapsille hoitopaikkaa päiväkodista ja lähtisi itse takaisin töihin. Parantuisi elämänlaatu.

 

Jospa sitä hakisi sitten lapsille hoitopaikkaa päiväkodista ja lähtisi itse takaisin töihin. Parantuisi elämänlaatu.

Suosittelen

 

Miten ois töihin paluu?Tai harrasta jotain?

Käyn kerran viikossa zumbassa ja muuten vain lenkkeilen koiran kanssa. Kun vain tietäisi mitä alkaisi harrastamaan.

 

Käyn kerran viikossa zumbassa ja muuten vain lenkkeilen koiran kanssa. Kun vain tietäisi mitä alkaisi harrastamaan.

Mutta mikä sua kiinnostaisi?Mä kanssa käyn zumbassa 2-3 viikossa ja kerran salsaamassa ja salit siihen päälle yleensä 5-6,kiirettä siis pitää iltasin ja aamusin mut mulla on suunnitelmissa ammatti liikunnan parissa.

 

Jospa sitä hakisi sitten lapsille hoitopaikkaa päiväkodista ja lähtisi itse takaisin töihin. Parantuisi elämänlaatu.

Juu kannattaa. Itse aloitin kokopäivätyöt alkuviikosta ja illat on todella ihania kun lapset on saanut purkaa energiat tarhassa ja äiti saanut vähän hermolepoa. Jotenkin osaa arvostaa lapsien kanssa vietettyä aikaa enemmän kun ei ole heidän kanssaan 24/7.

 

Mut toihan kuulostaa ihan normaalilta elämältä. Tuskin se tylsyys poistuu jos tohon lisää työn. Töissä käyminen nyt tuskin on niin herkkua pidemmän päälle kuitenkaan jos sillä aikoo tylsyyttä vaan poistaa. Arkiseks sekin muuttuu.
Ne on ne pikkuset jutut siellä arjessa mitkä häivyttää tylsyyden, ne pitää vaan huomata.

 

Mun mielestä ei ole muutenkaan reilua jos itse viettää aamut ja illat harrastusten parissa ja mies joutuu töissä käymisen lisäksi kaitsemaan muksut. Milloin se mies saa sitten sitä virkistystä jos vain äidin vapaa-aika huomioidaan?

 

Valivali. Elämä on.

 

Mun mielestä ei ole muutenkaan reilua jos itse viettää aamut ja illat harrastusten parissa ja mies joutuu töissä käymisen lisäksi kaitsemaan muksut. Milloin se mies saa sitten sitä virkistystä jos vain äidin vapaa-aika huomioidaan?

mulla on lapset mukana ja mies treenaa usein samaan aikaan ni eipä haittaa

 

mulla on lapset mukana ja mies treenaa usein samaan aikaan ni eipä haittaa

No sitten teillä on ihan eri juttu.

 

Meillä on ihan samanlaista, ja välillä iskee jonkin sortin vitutus kun aina vain samaa ja samaa. Mutta nautin myös tästä että saa itse päättää mitä ja milloin tekee =) Jos olisin töissä olisi ne kotityöt silti tehtävä ja ruoka laitettava. Mutta nyt kun on koko päivä aikaa tehdä nuo asiat niin se on kivaa =)

Joskus myös kaipaisin jotain erikoista arkea piristämään, mutta itsestähän se on vain kiinni.

 

No sitten teillä on ihan eri juttu.

Mä oon sovittanu noi jutut silleen että lapset on parkissa tai samaan aikaan harrastamassa tai joskus jää isän kanssa mut se on sit 1-max 2krt viikko.
Ja osa treeneistä sattuu siihen aikaan kun mies on töissä ni se ei oo mistään pois

 

Mun mielestä ei ole muutenkaan reilua jos itse viettää aamut ja illat harrastusten parissa ja mies joutuu töissä käymisen lisäksi kaitsemaan muksut. Milloin se mies saa sitten sitä virkistystä jos vain äidin vapaa-aika huomioidaan?

No kyllä mies voi yhden illan pari tuntia lapsia vahtia kun olen zumbassa. Ja käyn koiran kanssa hermolenkillä silloin kun lapset ja mies on nukkumassa. Yhdessä lenkkeillään sitten päivällä lasten ja koiran kanssa. Eli sen enempää miehen ei tarvitse lapsia vahtia.

 

Mut toihan kuulostaa ihan normaalilta elämältä. Tuskin se tylsyys poistuu jos tohon lisää työn. Töissä käyminen nyt tuskin on niin herkkua pidemmän päälle kuitenkaan jos sillä aikoo tylsyyttä vaan poistaa. Arkiseks sekin muuttuu.
Ne on ne pikkuset jutut siellä arjessa mitkä häivyttää tylsyyden, ne pitää vaan huomata.

Itse teen työtä jossa on kiire ja tilanteet vaihtuvat kokoajan, eli ei kerkeä olla tylsää.

 

Mulla kyllä autto työhönpaluu tosi paljon. Nyt on ihanaa nauttia leppoisista viikonlopuista, mutta en jaksaisi jos päivästä toiseen olis tällasta samanlaista. Ihanaa on myös, kun ei enää rassaa rahan puute. On ihana mennä kauppaan, kun voi ostaa mitä vaan eikä tartte ostaa vaan sitä, mikä on tarjouksessa. Vaatteetkin voi ostaa normikaupasta eikä pelkästään kirpparilta. Työ tuo paljon haastetta elämään. Lapsetkin tykkää, kun saa touhuta tarhassa. Mä olen tyytyväinen elämääni näin. Joten sikäli ymmärrän oikein hyvin ap:ta, munkin elämä oli aika tylsää kotiäitinä. Nyt töissäkäyvänä nautin elämästäni ihan toisella lailla. Mua ei oikein enää jaksanut innostaa ne rilluttelut perhekerhoissa, kyllä työssäkäynti hakkaa semmoiset ihan kuus nolla.

 

Täällä sama homma. Paitsi että ei jakseta ulkoilla eikä siivota. Lisäksi vaipan vaihdot molemmilta. Käyn kerran viikossa kansalaisopiston kurssilla ja kerran viikossa mulla on tunnin oma meno, mutta meinaahan tuo olla rankkaa, ku ei saa öisinkään lepoa. Koko ajan, yötä päivää lapsia hoitaa... HUOH!! Mutta minkäs teet... Kun nyt nuo kakrut tossa on, nii pakkohan nuo on kasvattaa. Toivossa elän, ettei noita enempää tuu, tai mun pää leviää! Valvois ees joskus mies noiden kans tai heräis aamulla viikonloppusin noiden kakrujen kaa, nii saisin nukkua, mut ei. Sit vaan viikot hermoan ja valitan ku oooon niiiiiiiiiiiiiiiiiin väsyny! Töihin lähtö ei auta, ku nuo on lääkityksellä molemmat ja pitää karttaa pöpöjä sairauksien takia..

 

Mun mielestä ei ole muutenkaan reilua jos itse viettää aamut ja illat harrastusten parissa ja mies joutuu töissä käymisen lisäksi kaitsemaan muksut. Milloin se mies saa sitten sitä virkistystä jos vain äidin vapaa-aika huomioidaan?

Jos äiti on kahtena tai kolmena iltana omissa menoissa, isän käyttöön jää vielä neljä tai viisi iltaa. Okei, jos lasketaan kauppareissuillat pois, niin silloin isälle jää kaksi tai kolme iltaa. Tasapeli .

 

Mut toihan kuulostaa ihan normaalilta elämältä. Tuskin se tylsyys poistuu jos tohon lisää työn. Töissä käyminen nyt tuskin on niin herkkua pidemmän päälle kuitenkaan jos sillä aikoo tylsyyttä vaan poistaa. Arkiseks sekin muuttuu.
Ne on ne pikkuset jutut siellä arjessa mitkä häivyttää tylsyyden, ne pitää vaan huomata.

Mä niiiiiiin peesaan tätä.

 

Mä en ole ollut kotiäitinä enää kuuteentoista vuoteen, mutta silti mun päivät on: herätään, koiran kanssa ulos, töihin, kauppaan, ruokaa laittamaan, siivoamaan, telkkaria katsomaan, koiran kanssa ulos, nukkumaan ja sama taas alusta. Lauantaisin isommat kauppareissut ja perusteellisempi siivous, sunnuntain voisi poistaa kalenterista, koska silloin ei viitsi mitään kivaa aloittaa, kun jää kuitenkin kesken, sillä maanantaina alkaa sama rumba. Ja mulla lapset jo aikuisia. Muutama työpaikan vaihdos näiden 16 vuoden aikana on auttanut asiaa hetkellisesti, mutta aika pian se on taas tätä samaa. Muistelen kaiholla niitä vuosia, kun olin lasten kanssa kotona eikä ollut koskaan kiire minnekään ja kaiken sai tehdä juuri siinä järjestyksessä, missä halusi.

 

Mä oon ollut nyt vajaa 2-vuotta kotona, ja kyllähän tämä välillä on tylsää. mutta toisaalta yritän muistaa, että töissä ollessani myös se oli välillä ihan yhtä tylsää. eli elämä vaan on tälläistä, arkea. kaikki on pitemmän päälle tylsää, jos sen antaa olla.
kotona tulen nyt vielä olemaan, toinen syntyy lopputalvesta ja yritän nauttia tästä ajasta. sitä kestää vaan muutama vuosi ja sitten töissä ehdin olla vielä semmoset 30 (?) vuotta, että eiköhän siihenkin mahdu tylsiä hetkiä