Mä en ole ollut kotiäitinä enää kuuteentoista vuoteen, mutta silti mun päivät on: herätään, koiran kanssa ulos, töihin, kauppaan, ruokaa laittamaan, siivoamaan, telkkaria katsomaan, koiran kanssa ulos, nukkumaan ja sama taas alusta. Lauantaisin isommat kauppareissut ja perusteellisempi siivous, sunnuntain voisi poistaa kalenterista, koska silloin ei viitsi mitään kivaa aloittaa, kun jää kuitenkin kesken, sillä maanantaina alkaa sama rumba. Ja mulla lapset jo aikuisia. Muutama työpaikan vaihdos näiden 16 vuoden aikana on auttanut asiaa hetkellisesti, mutta aika pian se on taas tätä samaa. Muistelen kaiholla niitä vuosia, kun olin lasten kanssa kotona eikä ollut koskaan kiire minnekään ja kaiken sai tehdä juuri siinä järjestyksessä, missä halusi.