Mä en oikein käsitä tätä touhua (sukulaistilitystä) pitkä tilitys

["vieras"]

No sitähän mä kysyn täällä, että soittaisitteko vai ei? Puolet vänkää että annetaan masentuneen vaan olla yksin ja ollaan niin kuin ei huomattaisi että joku puuttuu joukosta, ja puolet että miehen on siihenkin just nyt revettävä.

Taidan soittaa ja kysyä ne + vähän varovaisesti, mitä kuuluu. Sanon vaikka että lähetän joulukortin hänellekin. En tänään mutta huomenna.

Jatkat siis tivaamista? Miksi?

- nyt laitoin siitä joululahjasta viestiä kälylle vanhasta tottumuksesta ja ei vastausta moneen päivään, laitoin tänään miehen veljelle saman viestin, vastasi puolen tunnin sisällä että kysyy lapsen toiveen viikonloppuna... paha aavistus nro 3.

Tällä välillä mä oon puhunut miehen veljen kanssa, ei kuulostanut erikoiselta mikään, mies on pari kertaa puhunut (miehen veljen työpaikka on vaarassa ja lähinnä kai siitä puhuivat).

 

["vieras"]

Ei vaan jos hän on esim. sairaalassa, voidaan varmaan jossain välissä käydä siellä mikäli saa ottaa vieraita, näyttää että kyllä me edelleen halutaan olla yhteydessä hänen kanssaan,oli se mitä vaan ja välitetään.

Joidenkin kohdalla katoaminen on paha merkki.

Siis tottakai on paha merkki, jos läheisiltä katoavat, mutta en nyt teitä niin kovin läheisiksi sanoisi.

 

[MorbidMama]

Kysyisin!!!!

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22535426]No ehkä niillä tosiaan on jotakin suurempia juttuja mietittävänä kuin joululahjoja. Se suotakoon heille. Luulin, että olisi pidemmästä aikavälistä kyse, mutta nyt tuntuu, että sinä haluaisit todella tiivistä kanssakäymistä, kun jo parin kuukauden tauko noin kovasti ahdistaa.[/QUOTE]

Toki saa olla miettimättä. Joulu kuitenkin tulee, ja myös sille 11-vuotiaalle.

Pidemmästä aikavälistä on kyse. noin 5v on ollut hiljaisuutta/kummaa salailua. He on edellisen kerran käyneet meillä noin 3-4 v sitten, vaikka sillä välin ovat käyneet useammin kuin kerran hyvinkin lähellä, jopa 1 km:n päässä meistä tai 10 km:n päässä.

Mulla ei muuten ahdista, mutta pahat aavistukset ahdistavat, mitä edellisen kerran oli sattunut kun oli näin hiljaista. Huoli onko nyt sitten esim. jotain tosi pahaa sattunut, itsemurhayritys tai vastaavaa.

Me ollaan nyt sanotaan 5 vuoden sisällä nähty sen verran kuin ennen sitä ehkä vuodessa, puolessatoista.

 

[a.p,]

[QUOTE="vieras";22535459]Jatkat siis tivaamista? Miksi?
[/QUOTE]

Onko se tivaamista jos kysyy hänen osoitettaan ja puhelinnumeroaan? Ja siinävarovaisesti haistelee, voiko kysyä mitä x:lle nyt kuuluu?

Koska välitän siitä lapsesta ja pidän kyllä häntä meidän sukulaisena. On mun lasten serkku.

 

["vieras"]

Ap, sinusta saa sellaisen kuvan, että olet joku hössöttävä, hyväntahtoinen, mutta vähän yksinkertainen joulumuori, joka luulee, että lahjoilla, korteilla, tekstiviestipommituksella ja tungettelulla jonkun psyyke parannetaan. Tai "välittämisellä". Eipä sillä väliä, että kohde ei sinua niin kovin läheiseksi koekaan, tärkeää kuitekin on, että "välitetään".

Kaipaavat varmaan omaa rauhaa. Koeta poimia se sieltä viestien välistä. Varmaan on kovasti rautalangasta yritetty vääntää.

 

["vieras"]

Ja kannattaa varmaan miettiä myös omaa psyykeään. Että mitä on pakkomielteisen huolen taustalla, kun ei sekään ihan normaalilta vaikuta.

 

[a.p,]

[QUOTE="vieras";22535460]Siis tottakai on paha merkki, jos läheisiltä katoavat, mutta en nyt teitä niin kovin läheisiksi sanoisi.[/QUOTE]

Ollaan kuitenkin sukulaisia ja joskus niin läheisiä, että kävi meillä yksinäänkin kylässä.

 

["vieras"]

Ollaan kuitenkin sukulaisia ja joskus niin läheisiä, että kävi meillä yksinäänkin kylässä.

Se joskus on aika olennainen sana.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22535553]Ap, sinusta saa sellaisen kuvan, että olet joku hössöttävä, hyväntahtoinen, mutta vähän yksinkertainen joulumuori, joka luulee, että lahjoilla, korteilla, tekstiviestipommituksella ja tungettelulla jonkun psyyke parannetaan. Tai "välittämisellä". Eipä sillä väliä, että kohde ei sinua niin kovin läheiseksi koekaan, tärkeää kuitekin on, että "välitetään".

Kaipaavat varmaan omaa rauhaa. Koeta poimia se sieltä viestien välistä. Varmaan on kovasti rautalangasta yritetty vääntää.[/QUOTE]

Höpö höpö. Mä kyllä tunnen itseni ja pystyn tätä katsomaan vähän ammatillisinkin silmin.

Sinusta taas tulee mieleen, etten ihmettele miksi Suomessa sairaat ja vanhukset ovat yksin ja yksinäisiä. Sukulaisetkaan eivät käy ja saa yksin masentua ja vaikka muumiotua jonnekin.

Varsinkin näihin psyyken sairauksiin liittyy niin paljon häpeää ja piilottelua.

 

[hm]

Mun miehellä on nyt älyttömän kiireinen aika vuodesta, hän ei varmaan ehdi soittaa...mä ehtisin (oon vielä kotona).

Voin soittaa miehen veljelle, kälylle en viitsi kun häneltä ei todenäköisesti saa suoraa vastausta.

Mutta kyllä toi mietityttää. Miksi ei voi kysyä viikolla lahjatoivetta nuoremmalle? Onko hänelle sattunut jotain, vai ei noi enää asu samassa osoitteessa? Mihin se vanhempi tyttö hävisi? Onko edes hengissä enää ? Ostan hänellekin lahjan kyllä (omaan kotiin jotain).

jos miehesi on niin "kiireinen" että ei ehdi soittaa, niin miksi näiden toisten pitäisi häslätä teidän lahjojen kanssa tai soitella teille?

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22535571]Ja kannattaa varmaan miettiä myös omaa psyykeään. Että mitä on pakkomielteisen huolen taustalla, kun ei sekään ihan normaalilta vaikuta.[/QUOTE]

Mieti sinä mitä lapsuuden traumaa, läheisyyskyvyttömyyden taakkaa sinäkin kannat ennen kuin siirrät sen lapsiisi.

Musta on normaalia olla huolissaan lähisukulaisesta, nuoresta ihmisestä, jolla on tätä taustaa ja kun taas tulee hänen perhepiiristään vaikenemisen varoitusmerkkejä...

 

[hm]

Minusta sinulla kummasti nuo materialistiset jutut kuten lahjat jne. mielessä. ja onko teillä käyty vai ei. mitä ne nyt tähän nuoreen ihmiseen liittyvät?

 

[a.p.]

jos miehesi on niin "kiireinen" että ei ehdi soittaa, niin miksi näiden toisten pitäisi häslätä teidän lahjojen kanssa tai soitella teille?

Heillä on eri ammatit kuin mun miehellä, eivät oo aamusta iltaan töissä tähän aikaan vuodesta.

Ja riittäisi kun olisi vain vastannut jotain vaikka tekstarina. Miehen veli ehti käyttää siihen pari sekuntia.

Ei meidän lahjojen vaan heidän lapsen lahjatoiveen. Riittää jos tekstaa "ei oo toivetta" tai "y toivoo f:ää".

 

[a.p,]

Minusta sinulla kummasti nuo materialistiset jutut kuten lahjat jne. mielessä. ja onko teillä käyty vai ei. mitä ne nyt tähän nuoreen ihmiseen liittyvät?

Onpa todella kummasti lahjat mielessä, kun ne pitää tässä tapauksessa postittaakin ja jouluun on alle kuukausi. Mutta anna mä arvaan, ehkä sä olet se 1% joka ei osta joululahjoja, onnea ei-materialistisesta valinnastasi

Liittyy siten, että huomasin että tuossa perheessä on nyt ollut koko syksyn jotain kuormitusta ja kun tämä nuori ihminen hävisi samaan aikaan julkisesti näkyviltä niin tässä on tutun kuvion klangia mun korvaan.

 

["vieras"]

Höpö höpö. Mä kyllä tunnen itseni ja pystyn tätä katsomaan vähän ammatillisinkin silmin.

Sinusta taas tulee mieleen, etten ihmettele miksi Suomessa sairaat ja vanhukset ovat yksin ja yksinäisiä. Sukulaisetkaan eivät käy ja saa yksin masentua ja vaikka muumiotua jonnekin.

Varsinkin näihin psyyken sairauksiin liittyy niin paljon häpeää ja piilottelua.

Aika uskomattoman omahyväistä, että koet itsesi niin tärkeäksi, että ilman sinun seuraasi "muumioidutaan". Taidat vähän sukulaistyttöä katsella liikaa "ammatillisin silmin", kun et osaa ajatella, että hän on ihan tahdollinen olento ja muitakin ihmisiä ympärillään omaava ihminen, eikä mikään hoidokki, joka odottelee passiivisena parantavia toimenpiteitäsi.

Kyllä tässä maassa on sitten paljon läheisyyskyvyttömiä ihmisiä, kun moniakaan ei varmaan jaksa tilannetajuttomien sukulaisten lähentelyt kiinnostaa. Ei sukulaisuussuhde ole mikään ihmissuhteiden laatuluokitus. Kyllä siinä vähän muutakin tarvitaan.

 

[fifiia]

Tuo "ammatillisin silmin" kyllä särähti vähän korvaan näin koulutus/ammatti taustaa vasten. Joten ap, jos välität, lopeta.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22535759]Aika uskomattoman omahyväistä, että koet itsesi niin tärkeäksi, että ilman sinun seuraasi "muumioidutaan". Taidat vähän sukulaistyttöä katsella liikaa "ammatillisin silmin", kun et osaa ajatella, että hän on ihan tahdollinen olento ja muitakin ihmisiä ympärillään omaava ihminen, eikä mikään hoidokki, joka odottelee passiivisena parantavia toimenpiteitäsi.

Kyllä tässä maassa on sitten paljon läheisyyskyvyttömiä ihmisiä, kun moniakaan ei varmaan jaksa tilannetajuttomien sukulaisten lähentelyt kiinnostaa. Ei sukulaisuussuhde ole mikään ihmissuhteiden laatuluokitus. Kyllä siinä vähän muutakin tarvitaan.[/QUOTE]

En puhunut siinä muumioitumisessa tästä ihmisestä tai tästä perheestä/suvusta tai itsestäni, vaan ylipäätään Suomessa jätetään lähimmäiset niin helposti yksin.

Eipä tarvitse ihmetellä kun lukee tätäkin ketjua.

 

[a.p.]

Tuo "ammatillisin silmin" kyllä särähti vähän korvaan näin koulutus/ammatti taustaa vasten. Joten ap, jos välität, lopeta.

Mikä siinä särähtää? En ole hänen hoitaja/opettaja tms. Enkä edes voisi olla.

Mutta tajuan kyllä minkä prosessin täytyy nyky-Suomessa käydä käpi että edes pääsee sairaalaan psykiatriselle osastolle, kun sitä tarvitsee, ja tajuan että edelleen noita sairauksia hävetään enemmän kuin fyysisiä, ja tiedän mitkä on varoitusmerkit, tyypilliset reagointitavat, se prosessi minkä sairastuneen ympäristökin käy läpi. Eihän se sairastunut ole tyhjiössä, vaan sairastuminen vaikuttaa hyvin moneen ihmiseen.

 

["Iina"]

No jopas on ap teilattu
Kyllä mun mielestä on normaalia olla huolestunut ja ihmeissään moisesta. lähinnä oudolta kuulostaisi se, ettei moinen asia liikuttaisi.
Ap: voisko kyseessä olla ihan sellanen juttu, että jos ette ole ollut paljoakaan nyt viime aikoina tekemisissä, niin se kynnys kertoa teille / sinulle asioista, on noussut?
Mun mielestä voit ihan hyvin laittaa miehes veljelle viestiä, että onko kaikki hyvin, olet huolissas, miten kummilapsi voi jne.

 

[Ensireaktio]

Pakko kommentoida:

Aluksi pidin ap:tä ihan ok tyyppinä mutta sitten mulle tuli jotenkin olo etten kyllä haluisi tulla hänelle löydetyksi. Jos olisin sairaalassa niin toivoisin, että sana ei hänen korviinsa kiirisi ja hän paukkaisi osastolle kylään!

Ihan oikeesti ap, älä sekaannu enempää, kyllä sun apua jollakin tapaa olisi pyydetty mutta nyt tuntuu kuin sinut haluttaisiin torjua kaikin keinoin!

 

[a.p.]

[QUOTE="Iina";22535922]No jopas on ap teilattu
Kyllä mun mielestä on normaalia olla huolestunut ja ihmeissään moisesta. lähinnä oudolta kuulostaisi se, ettei moinen asia liikuttaisi.
Ap: voisko kyseessä olla ihan sellanen juttu, että jos ette ole ollut paljoakaan nyt viime aikoina tekemisissä, niin se kynnys kertoa teille / sinulle asioista, on noussut?
Mun mielestä voit ihan hyvin laittaa miehes veljelle viestiä, että onko kaikki hyvin, olet huolissas, miten kummilapsi voi jne.[/QUOTE]

Niin minustakin on normaalia huolestua kun tietää taustat.

Tämä ei ole se kummilapsi, vaan isosisarus, mutta toki kummilapsenkin kuulumiset kiinnostaa.

Silloin kun tämä alkoi, oltiin varmasti läheisimmät sukulaiset mitä kummallakaan oli silloin. Nähtiin välimatkasta huolimatta usein. Ja vaikenivat. Joten kyse on kyllä häpeästä.

 

["KAta"]

Huhhuh... Mä en ainakaan haluais sua kimppuuni. Itsellänikin oli aikoinaan 15v---> masennusta, ja olin hoidossa, ja mä en ainakaan halunnut, että sukulaiset tiesi. Oma perhe ja ystävät kun ties, se oli tarpeeks mulle, enkä olisi ikinä halunnut, että joku sukulaisämmä tulee utelemaan mun asioita ja yrittää esittää ymmärtävää.

LOPETA!

 

[fifiia]

Ammatti-ihminen kävisi masennus-sairaus-yhteiskunnan asenteet keskustelua yleisemmällä tasolla, ei näin yksityiskohtaisen ja henkilökohtaisen esimerkin kautta.

 

[a.p,]

Pakko kommentoida:

Aluksi pidin ap:tä ihan ok tyyppinä mutta sitten mulle tuli jotenkin olo etten kyllä haluisi tulla hänelle löydetyksi. Jos olisin sairaalassa niin toivoisin, että sana ei hänen korviinsa kiirisi ja hän paukkaisi osastolle kylään!

Ihan oikeesti ap, älä sekaannu enempää, kyllä sun apua jollakin tapaa olisi pyydetty mutta nyt tuntuu kuin sinut haluttaisiin torjua kaikin keinoin!

En mä paukkaa yhtään mihinkään jos ei haluta.

Ei he torju sen kummemmin mua/meitä kuin muitakaan. Sama häpeä on suhteessa ihan jokaiseen ainakin kälyllä. Kyseinen nuori ihminen oli tulossa meille kylään just ennen kuin hävisi.

Muut sukulaiset ei tiedä edes tän vertaa totuutta mitä tapahtui. Anoppi esim. luulee vaan että kyseinen nuori ihminen on pahankurinen ja laiska kun ei viitsi käydä kouluja. Ja siellä asuva muu lähisukulainen on samoilla linjoilla. En ole oikaissut, vaikka pisti vihaksi kuunnella tuollaista peepuhetta. On miehen veljen perheen asia oikaista se.

Eivät siis pyydä kenenkään apua tai edes korvaa kuuntelemaan.