[QUOTE="vieras";22530325]Mun mielestä olisi parempi vaihtoehto,että avoliitossa asuvat tekisivät itse jonkinlaisen sopimuksen eron varalta.Vähän kuin avioehto,mutta toisinpäin.Eli sopivat kirjallisesti,että jos ero tulee niin puolin ja toisin katsotaan,että kumpikin tulee toimeen taloudellisesti.Tuntuu älyttömältä paapomiselta aikuisten ihmisten mahdollisten sotkujen varalta tämä laki.Jos ei ole valmis tekemään juridisesti sitovaa sopimusta ja sitoumusta toiseen ihmiseen niin siinähän sitten on tekemättä ja elää sen kanssa.[/QUOTE]
kun se olisikin niin yksinkertaista, pitääkö tähän nyt kaivaa kaikki mahdolliset esimerkit että ihmiset osaa ajatella asian laajutta, eikä vain yhtä puolta?
Entä jos haluat odottaa muuttaako toinen mielipidettä, entä jos toisella ei ole ehdoton ei naimisiin menolle, mutta ei ole vielä valmis, panostatko silloin vähemmän suhteeseen etkä suostu asumaan yhdessä useampaa vuotta?
Lain idea on nimenomaan ajatella eri tilanteissa eläviä, kun on määritelty laissa että nimenomaan sinun pitää edesauttaa toista tulojen saamisessa, niin ei se pelkkä kotiäitiys sitä tee tai kotona makoilu, järki käteen ihmiset.
Tässä asiassa on todella monta eri tilannetta mitkä puoltaa täysin sitä että pitää olla jonkinlainen turva ihmisellä rahallisesti pitkässä suhteessa kun ei ole avioliitossa. Jos oikeasti kaikki ajattelisivat niin että "jos tuo ei sano kyllä avioliitolle ekan 5 vuoden aikana, niin jätän siihen kuin nallin kalliolle" niin mitään ongelmaahan ei olisi? ainut vaan että ihmiset ei oikeasti ole niin mustavalkoisia kuin moni täällä haluaa antaa ymmärtää. asiat ei ole myöskään niin mustavalkoisia. kauhea huoli siitä että jos se toinen vaikka käyttää minua hyväkseen rahallisesti, vaikka laissa nimenomaan määritellään se missä tilanteessa turva tarjotaan osapuolille. Edelleen omat rahat ja omaisuus on omaa rahaa ja omaisuutta mutta kaikki merkittävä tulo missä toinen osapuoli on sinua auttanut on lain alueella, eli voidaan harkita onko huonommassa tilanteessa oleva henkilö oikeutettu korvauksiin.
voin vääntää lisää rautalankaa, esim. Mies auttaa naista hänen firman asioissa, tavalla tai toisella, firma hyötyy hänen avustaan, mutta sitten tulee ero, miehellä ei ole töitä koska oli kotona hoitamassa lasta tai paikkakunta missä asuivat ei pystynyt tarjoamaan työmahdollisuutta miehen alalla, mutta nainen oli kokoaika töissä.
jos lakia ei olisi, mies jäisi "puille paljaille" kun nainen jatkaisi rahallisesti turvallisempaa elämää.
tämä on vain yksi esimerkki missä näkisin että laki tulee oikein hyvin toimimaan. voihan tuotakin esimerkkiä vesittää vaikka millä "ehkä, jos, kun" asioilla, mutta idea onkin se että asia voidaan viedä oikeuteen pahimmassa tapauksessa ja on olemassa laki joka puoltaa sitä että toisella on oikeus jonkinlaisiin korvauksiin.
se mikä minusta on hälyttävää ,että ihmiset näkee tämän hyväksikäytön mahdollistamisena tai avioliiton aseman heikentäjänä. ensinnäkin, jos oikeusjärjestelmä on kaikin puolin teidän mielestä niin epäluotettava että se ei osaa tulkita lakia niinkuin kuuluu, niin samalla menisi sitten remonttiin koko lakikirja. toisekseen miksi hemmetissä pitäisi kumartaa avioliittoa ainoana "oikeana" parisuhdemuotona, miksi ei saisi nostaa esimerkiksi avoliittoa korkeammalle asemalle? samanlailla ero sattuu ja on järkytys ja muutos elämässä kun asutaan yhdessä, oli kyseessä avioliitto tai avoliitto, kun sitä on takana viisikin vuotta. samanlailla se on iso murros elämässä kun ero tulee. samanlailla ihmiset monasti sitoo rahallisesti toisensa yhteen oli avo tai avio kyseessä, turha alkaa selittämään kuinka joku on tyhmä tai hölmö kun sitoo toiseen ihmiseen itsensä ennen avioliittoa, menkää itseenne ja miettikää omalta kohdalta rehellisesti, kuinka kiinni olitte jo toisissanne ennen avioliittoa, tähän tietty on paha mennä lukemaan niitä jotka on mennyt samantien naimisiin k un on toisensa kohdanneet, siinä omasta mielestäni on paljolti enemmän kyse tyhmyydestä kuin siinä että elää avoliitossa.