Toggle sidebar

Olo on kuin olis vankilassa, jumissa kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"a p"

Vieras
Olen kotiäiti ja teen tähän elämän tilanteeseen sopivia juttuja. Lasten kanssa kaikenlaista puuhaa, välillä kyläillään, kerhoillaan jne. Mutta nyt on alkanut tulemaan niin vahva fiilis, että olen "vankilassa". Innostuin eilen suunnattomasti autonhakureissusta Helsinkiin, ah, näkee muuta. Mutta se peruuntui ja oon niin pettynyt ja kiukuttelen miehelle. Tämä ei ymmärrä, kun itse käy töissä ja vapaa-ajalla nauttii kotona olosta ja puuhailusta perheen kanssa.

Me asutaan maalla, lähestulkoon.
 
[QUOTE="a p";22494688]Mutta se peruuntui ja oon niin pettynyt ja kiukuttelen miehelle. Tämä ei ymmärrä, kun itse käy töissä ja vapaa-ajalla nauttii kotona olosta ja puuhailusta perheen kanssa. [/QUOTE]

Oletko siis jutellut miehen kanssa vai odotatko, että mies tulkitsisi, mistä on kyse? Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Järjestä itsellesi tuuletusaikaa ja tekemistä aikuisten kesken. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Oletko siis jutellut miehen kanssa vai odotatko, että mies tulkitsisi, mistä on kyse? Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Järjestä itsellesi tuuletusaikaa ja tekemistä aikuisten kesken. :)
Click to expand...

Olen kyllä puhunut. Mies arvostaa sitä, että "annan kaikkeni" perheelle. Haluaa minun hyvinvoivan myöskin. Emme saa kahdenkeskista aikaa kuin palkkaamalla hoitaja. Vielä hetkisen on tiukkaa, niin se ei tule kyseeseen. Mies antaisi mun kyllä mennä yksin, mutta mä en halua! Haluaisin miehen kanssa tai ystävän. Kumma kyllä, nyt kaikki tuntuu olevan kiinni joko työssä, gradun tekemisessä tai vauvan kanssa, ne ystävät siis, että ei kauheasti ole vaihtoehtoja. Tiedättekö, se auton hakeminen olisi ollut mulle luksusta! Kuvitelkaa, kuinka pienet piirit mulla on :(.
 
[QUOTE="a p";22494719]Olen kyllä puhunut. Mies arvostaa sitä, että "annan kaikkeni" perheelle. Haluaa minun hyvinvoivan myöskin. Emme saa kahdenkeskista aikaa kuin palkkaamalla hoitaja. Vielä hetkisen on tiukkaa, niin se ei tule kyseeseen. Mies antaisi mun kyllä mennä yksin, mutta mä en halua! Haluaisin miehen kanssa tai ystävän. Kumma kyllä, nyt kaikki tuntuu olevan kiinni joko työssä, gradun tekemisessä tai vauvan kanssa, ne ystävät siis, että ei kauheasti ole vaihtoehtoja. Tiedättekö, se auton hakeminen olisi ollut mulle luksusta! Kuvitelkaa, kuinka pienet piirit mulla on :(.[/QUOTE]

Noi on ihan luonnollisia tunteita ja moni käy noita läpi tuossa tilanteessa. Ymmärrän tosi hyvin, että jopa auton hakeminen ois ollut tervetullutta vaihtelua. Löytyisköhän joltain ystävältä kuitenkin aikaa, jos kertoisit, että olet tulossa aivan mökkihöperöksi? Tosi hyvä, että pystytte puhumaan ja mieskin toivoo sun parastas. Ja hyvä, että tunnistat, mistä kiikastaa, ja pystyt vaikka tänne purkamaan, sekin auttaa jaksamaan. Sitten kunhan teidän rahatilanne helpottaa, niin totta kai hankitte lapselle hoitajan ja otatte yhteistä aikuisten aikaa. Olisiko nyt mahdollista saada lapsi vaikka muutamaksi tunniksi jonkun vauvallisen kaverin luokse?

Sitä yksin menemistäkin voi kokeilla, vaikkei se niin houkuttelevalta kuulostakaan. Yksin vois mennä vaikka jonnekin, missä tulee kuitenkin juteltua ihmisten kanssa. Vaikka jonnekin markkinoille höpöttelemään tuntemattomien kanssa tai kirppikselle tinkimään. Sosiaalisia kohtaamisia nekin on! Tai sitten vaikka sovittelemaan kenkiä tai juhlamekkoja tai jotain myyjän avustuksella, niin voi myyjän kanssa tehdä tikusta asiaa. Vähän hassun kuuloisia ideoita, mutta kaikkea voi kokeilla. :)

Ihanaa, että haluat pitää huolta myös itsestäsi, äidin tyytyväisyys on osa perheen onnellisuutta. :)
 
kiitos sinulle :) ! Voisin kokeilla noita markkinajuttuja, tänään on joulunavaus ja joulumarkkinat lähikaupungilla (kuinka en ajatellut, että voisin mennä sinne? :D ). Jospa menisi sinne. (Karkaan lapsilta, ne kun hihkuen lähtisi kaikkialle minun mukaan ;) )
 
no jopas sä pienestä sutuit.
Vaikka mullaon sauvat, en ole jumittunut kotiin =)
Toki vauhti hidastuu, mutta käyn samalla lailla kaupassa, kaupungilla ym, mutta vauthit on vaan hitaampaa....
 
kannattaa ehdottomasti kuunella omia tarpeitaan, jos jatuvasti vain antaa kaiken muiden eteen, syö omia voimavarojaan. suurin osa aikuista kaipaa välillä pientä tuulettumista. kannattaa miettiä millaisia asioita elämäänsä kaipaa perhe-elämän täydennykseksi ja järjestää niille aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rollolainen:
no jopas sä pienestä sutuit.
Vaikka mullaon sauvat, en ole jumittunut kotiin =)
Toki vauhti hidastuu, mutta käyn samalla lailla kaupassa, kaupungilla ym, mutta vauthit on vaan hitaampaa....
Click to expand...

En tiedä suutuinko, ennemminkin petyin. Rollolainen, minä en ole sinä. Hyvä, jos sinä et jumitu kotiin. Aloituksessa kerroin kyllä, että kerhoilen, kyläilen yms. lasten ja perheen kanssa, että kirjaimellisesti en ole vain kotona, vaikka minusta siltä TUNTUUKIN!. Lapset ovat aina siis mukanani. Tai ainakin joku heistä.
ix puhuu asiaa.
 
Mulla oli samanlaista noin vuosi sitten. sitten keväällä ajattelin, että en jaksa enää ja haluan muutosta. Mä lähdin siitä, että lähdin kylmästi yksin shoppaileen ja syömään, vaikka ajattelinkin että varmasti tylsää tulee oleen. Yllätyin positiivisesti kuinka mukavaa se olikin.
 
[QUOTE="minna";22494987]Mulla oli samanlaista noin vuosi sitten. sitten keväällä ajattelin, että en jaksa enää ja haluan muutosta. Mä lähdin siitä, että lähdin kylmästi yksin shoppaileen ja syömään, vaikka ajattelinkin että varmasti tylsää tulee oleen. Yllätyin positiivisesti kuinka mukavaa se olikin.[/QUOTE]

=)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa