[QUOTE="tina";22488110]Kyllä kuuluu leikkiä varsinkin pienempänä ja ihan vaikka sinne kouluikään asti. Lapsi tuntee itsensä rakastetuksi nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Ja miten se on tärkeätä lapsen itsetunnon kannalta, kun saa vanhempansa pyytämäänsä leikkiin mukaan. Toki yhtä tärkeätä on myös osata leikkiä yksinkin välillä.[/QUOTE]
Mulle taas toi on ihan vieras ajatus että kouluikäinen ei tarviis enää hetkiä äitin ja isän kanssa. Itse olen sitä mieltä että hetket vanhempien kanssa on tärkeitä syntymästä kuolemaan saakka ja se on ihan sama onko se leikkiä vai jotain muuta yhteistä tekemistä. Toki se ei riitä että lapsi vaan vähän saa heilauttaa kauhaa kun äiti laittaa ruokaa vaan että oikeasti tehdään yhdessä ja lapsi saa onnistua ja mokata. Yhtälailla teini-ikäisen kanssa voi käydä esim. uimahallissa, pelata lautapelejä jne.. yhtä tärkeää koen sen olevan silloinkin.
Omasta mielestä vanhempien osallistuminen leikki-ikäisten varsinaisiin leikkeihin ei ole välttämätöntä eikä oikeastaan edes hirveän suotavaa. Lapsen mielikuvitus kun on niin rajaton että se lentää paremmin ilman aikuisia. Apuna tietysti saa ja pitääkin olla esim. majaa rakentamassa leikkejä varten tai uusia ideoita antamassa esim. että kivillä ja kävyillä voi leikkiä kauppaa eikä tarvitse ostaa muovisia hedelmiä kaupasta sitä varten jne..
Omat hetket 1,5 ja 3v:n kanssa ovat lähinnä muuta kuin leikkiä. Leluilla leikkivät keskenänsä mutta yhdessä askarrellaan, leivotaan, nyt lasketaan mäkeä, luetaan kirjaa, ollaan hippaa jne.. Uuden lelun taloon tullessa saatetaan leikkiä jotta pääsevät alkuun esim. legojen ja palapelien kanssa opettelua.