en ymmärrä jos joku ensikertalainen ei halua edes kokeilla imettämistä, mutta kaiken muun sen jälkeen ymmärränkin. Mun esikoisen imetyskokemus oli karmaiseva. Ensinnäkin lapsi imi alusta asti huonosti ja vain rintakumilla. Paino laski ja vauva kellastui ja joutui useampaan kertaan valooon. Itse en voinut istua viikkoihin, episiotomia aukesi ja tulehtui. Eli imetin rintakumilla, makuullaan, mikä on todella hankalaa, ainakin mulle. No, lopulta annoin korviketta ja en voinut uskoa sitä muutosta mikä tapahtui sekä lapsessa, että minussa. Siinä vaiheessa mä oikeesti vasta nautin siitä äitiydestä. Toista lasta osittaisimetin alusta asti, kokemus oli musta hyvä sekä lapselle että mulle. Ja en ole tosiaan antanut korviketta päästäkseni festareille, vaan itse on muksumme hoidettu. Lisäksi meillä nukutaan koko perhe perhepedissä ja koen että mun lapset ei ole jääneet paljosta paitsi "epäonnistuneesta" imetyksestä huolimatta.