Ihan pakko kysyä tästä vauvan nukkumisesta (ei riitaa kiitos!!)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja babyboy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En tiedä oikeasta ja väärästä, vaikka periaatteessa olenkin perhepedin kannalla koska se tuntuu luonnolliselta ja helpolta - toimiessaan. Esikoisen kanssa ei toiminut, sairasteluidensa takia lapsi tarvi sängyn jossa oli pääty korkeammalla joten jo 2kk iässä siirrettiin omaan sänkyynsä, ensin meidän huoneeseen mutta joitain kuukausia myöhemmin sitten omaan huoneeseensa. Ihan syystä etten itse saanut nukutt8ua samassa huoneessa, lapsen hengityksen rohina piti väkisinkin hereillä ja nuo edelliset kuukaudet menivät sitten siihen että mies ja lapsi nukkuivat meidän makkarissa ja itse joko olkkarin sohvalla tai lastenhuoneen vierassängyllä. Lopulta siis nähtiin järkevämmäksi että lapsi muutti omaan huoneeseensa ja minä takaisin meidän makkariin, makuuhuoneet olivat vierekkäin ja ovet auki eli kuulin kyllä jos lapsella oli jotain hätää mutta pystyin silti itsekin nukkumaan.

Kakkonen sitten nukkui perhepedissä noin ensimmäisen vuoden ja sittemmin omassa pinnasängyssään meidän huoneessa. Ehkä n. 1,5v tai vähän ennen siirrettiin samaan huoneeseen isoveikan kanssa. Myöhemmin ovat sitten kumpainenkin halutessaan saaneet tulla myös vanhempien viereen nukkumaan, vaikka esikoisen kohdalla se yhäkin tarkoittaa yleensä sitä että jossain vaiheessa yötä minä siirryn muualle. :D

Tulevan vauvan kanssa toivottavasti perhepeti onnistuu niin että kaikki pystyvät nukkumaan.
 
No mulla tässä 6 vuotias, joka nukkuu vieressä :)
Kaipa sitä vauvana yritettiin omaan sänkyyn laitella, mutta huusi kovasti vastaan, ja nukkui vaan aivan kiinni mussa ekat 6kk (siis piti olla koko ajan kosketus, tai heräsi. Sen 6kk jälkeen sain jo siirtyä 5cm päähän). ja sille tielle sit jäätiin.
Mutta siis mikäs ongelma siinä omassa sängyssä nukkumisessa on, jos ei huuda, ja nukkuu hyvin.
Eikä normaalisti kasvavaa vauvaa tartte herätellä syömään. Hienoa jos niin hyvin nukkuu.
 
No, mä en voisi kuvitella että pieni vauva nukkuisi omassa huoneessaan.
Mutta tietysti ne siihen tottuvat jos niin tehdään.
Vieressä on meillä nukuttu ekat kuukaudet mutta sitten on meno käynyt niin levottomaksi että oma sänky on ollut se oikea vaihtoehto siinä vaiheessa.
 
Lapset on erilaisia, toiset nukkuu eri tavalla kuin toiset. Mun mielestä kunkin kannattaa valita se tapa, millä oma lapsi parhaiten yönsä nukkuu.

Meillä esikoinen oli alusta alkaen tosi herkkäuninen. Vieressä ei suostunut nukkumaan lainkaan, ja heräili jatkuvasti öisin, kunnes 1 v iässä siirrettiin omaan huoneeseen. Sitten alkoi nukkua. Kuopus taas on viihtynyt paremmin perhepedissä, ja kohta 3 v:nä edelleen nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa, enimmäkseen omassa sängyssään.
 
Siis edelleenkin kysyn, että jos vauvalla ei nuku kunnolla perhepedissä, niin pitääkö siihen muka sitten pakottaa? Aika julmaa sekin. Vaikka eläimet nukkuis miten niin ei se tarkoita automaattisesti että ihmisen pitäis tehdä samoin jos se tapa ei kerran lapselle sovi. Voihan pinniksenkin siirtää ihan oman sängyn viereen. Vauva varmasti aistii sen että äiti on lähellä ja se rauhoittaa, vaikka ei ihan iholla pystyisikään nukkumaan (ainakin meillä oli näin). Mutta en mäkään nyt ihan pientä vauvaa omaan huoneeseen laittaisi, vaikka se ei käynyt tuosta ekasta kirjoituksestani ilmi kunnolla. Oma muksu siirtyi siis 1v3kk ikäisenä omaan huoneeseen, ja voin rehellisesti sanoa että täysin ongelmitta.

Ja edelleen, jos mitään erityistä syytä ei ole herätellä lasta syömään ja lapsi nukkuu hyvin, niin miksi sitten pitäisi pakolla herättää? Eiköhän se ole LUONTAISTA ja jo miljoonia vuosia ollut niin, että lapsi kyllä ilmoittaa silloin, kun on nälkä tai hätä. Ja kyllä, tietysti lapsen kanssa ollaan myös silloin kun ei varsinaisesti mitään hätää olekaan, sehän on sanomattakin selvää, mutta jos se ei yöaikaan onnistu ilman lapsen valvottamista niin sitten sylitellään päivällä paljon.

Ihminen on eläin. Ihmisvauvallakin on tarve nukkua emonsa lähellä.

Jos vauva joka nukkuu äitinsä kyljessä lopettaa yösyömisen itsekseen niin mikäs siinä. Sen sijaan lapsi EI aina osaa ilmoittaa nälästään itkulla jos hänet on jätetty yksin. Vauvahan ei osaa edes hengittää kunnolla ja ilman äitiään nukkuvan vauvan happisaturaatio on huonompi ja tulee enemmän ja pidempiä hengityskatkoksia. Vauvalla on ihan fyysinen tarve lähelläoloon, 24/7.

Kuten itse mainitsit, päiväsaikaankin lapsen kanssa ollaan vaikkei lapsi erityisemmin itkisi seuran perään (ainakin toivottavasti :|) Miksi yö olisi mitenkään poikkeus?
 
Ihminen on eläin. Ihmisvauvallakin on tarve nukkua emonsa lähellä.

Jos vauva joka nukkuu äitinsä kyljessä lopettaa yösyömisen itsekseen niin mikäs siinä. Sen sijaan lapsi EI aina osaa ilmoittaa nälästään itkulla jos hänet on jätetty yksin. Vauvahan ei osaa edes hengittää kunnolla ja ilman äitiään nukkuvan vauvan happisaturaatio on huonompi ja tulee enemmän ja pidempiä hengityskatkoksia. Vauvalla on ihan fyysinen tarve lähelläoloon, 24/7.

Kuten itse mainitsit, päiväsaikaankin lapsen kanssa ollaan vaikkei lapsi erityisemmin itkisi seuran perään (ainakin toivottavasti :|) Miksi yö olisi mitenkään poikkeus?

Mä peesailen ninaTT:tä. Meillä "isot" 7v ja 5v menee omiin sänkyihin nukkumaan ja 2 x 2veet jää viereen nukkumaan. Aamulla herätessä ei ole poikkeavaa, jos 5vee nukkuu samassa sängyssä myös.

Niin ja mies pyöri ennen lapsia sängyssä, niin jotta minäkin sain välillä nyrkistä. Nyt itse herra rauhallisuus ja herkkäuninen.
 
Viimeksi muokattu:
Mua kiinnostais tietää kuinka moni suomalaisista lapsiperheistä nukkuu perhepedissä ja kuinka monen lapsi yksin omassa sängyssään? Onko häiriintyneiden teinien vauvavuosien nukkumajärjestelyt kaikilla samat? Onko unikoulusta oikeasti haittaa lapselle ja miten se näkyy esim. aikuiselämässä?
 
Jokaisella ihmisellä (ja varmasti eläimelläkin) on oikeus lepoon. Vanhemman tehtävänä on huolehtia, että vauva saa levättyä tarpeeksi - samoin vanhemman tehtävänä on pitää huoli omasta jaksamisestaan.

Se, missä kukin vanhempi/vauva parhaiten nukkuu, on kyllä jokaisen oma asia. Ei siinä voi tulla toinen neuvomaan, vaikka kuinka olis itsellä hyviä kokemuksia esim. perhepedistä. Kaikki ei vaan toimi kaikilla! Lapsen kehitystä tukee kuitenkin varmasti se, että hän nukkuu kunnolliset katkeamattomat yöunet - tapahtuipa se sitten vanhemman vieressä tai omassa huoneessa.
 
Mua kiinnostais tietää kuinka moni suomalaisista lapsiperheistä nukkuu perhepedissä ja kuinka monen lapsi yksin omassa sängyssään? Onko häiriintyneiden teinien vauvavuosien nukkumajärjestelyt kaikilla samat? Onko unikoulusta oikeasti haittaa lapselle ja miten se näkyy esim. aikuiselämässä?

Mäkin haluisin tietää. Mitä enemmän ihmiset saa tietoa hyvistä puolista ja kokemuksista perhepedistä, sen herkemmin ihmiset jopa uskaltautuisivat kokeilemaan perhepetiä. Kuka asiaa vois tutkia??
 
Ihminen ei ole eläin, vaan henkiolento. ;) Näkemyseroja. :)

Mun mielestä tärkeintä tässä nukkumishommassaki on se, että kuuntelee omia vaistojaan avoimesti. Ja lapsen viestintää. Perhepedin (viereen tai sivuvaunuun lähelle) ja runsaan läheisyyden kannattaja olen minäkin, mutta en näe mitään järkeä siinä, että pakottais lapsen nukkumaan kyljessä JOS se ei siinä nuku vaan huutaa vaan. Jos lapsi selvästi viestii, että nukkuu mieluummin siinä sivuvaunussa... Täytyy kuunnella lasta. Ehkäpä lapsi vaistoaa että siinä puolen metrin päässäkin on aivan turvallista nukkua. :) Eihän me missään viidakossa asuta, vaan turvallisesti omassa kodissa lukkojen takana, ja se vaikuttaa vähintään äidin turvallisuuden tunteeseen, ja ehkäpä lapsi lukee äitiään...

Omaan huoneeseen en laittais ainakaan alle 1-vuotiasta, jos vaan samassa huoneessa pystytään nukkumaan.

Kukaan äiti ei ole niin täydellinen, että pystyis tekemään kaiken niin kuin joku suosittelee. Ei edes niin kuin itse pitää ihanteena...tai no, riippuu ihanteesta. :D Jos se ihanne on epätäydellisyys, ni sitte. ;)
 
kumma kun tilanteessa jossa perheen yksi lapsi on nukkunut koko vauvaikänsä erillään äidistään, toinen äidin vieressä ja kolmas pinnasängyssä samassa huoneessa, ei kukaan lapsista vaikuta hullummalta tai epänormaalimmalta kuin sisaruksensa.
 
Eikö tärkeintä ole että lapsi saa nukkua öisin? Nukkuu sitten parhaiten vanhempien vieressä tai omassa huoneessa. Esikoista en pienenä olisi millään voinut toiseen huoneeseen edes laittaa! Nukkui minun ja mieheni vieressä kunnes seuraava lapsi syntyi. siirtyi sitten omaan sänkyyn meidän viereemme. Toinen lapsista taas nukkui alusta asti omassa pinnasängyssään.. Nyt ovat kahestaan omassa huoneessa ja nukkuvat todella hyvin siellä.

Kyllä lapset saavat päivisin ihan tarpeeksi läheisyyttä että voivat sitten itsekseen nukkua öisin. Saavat toki öisin kömpiä viereemme nukkumaan.

Tämä on vaan joku "muoti-ilmiö" saada todistaa että oma kasvatustapa on se ainut oikea, kun on kerta todettu itsellä se hyväksi. Kyllä lapsia on aikaisemminkin kasvatettu niin eritavoin ja silti ihan ihmisiä on suurimmasta osasta tullut:D Onko tämä jotain pätemisen tarvetta saada todsitaa oma kasvatustapa parhaimmaksi...vai onko kyse huonosta itsetunnosta kasvatuksessa? Pelätään että tehdään jotain väärin..
 
Meillä tyttö ei viihdy äitiyspakkauksen kopassa, minkä verhoilin ensikuukausien vuoteeksi ja pinnis tuntuu vielä liian isolta sinällään, joten nukutaan perhepedissä hyvin ja heräillään vain kerran yössä syömään.
 
kyllä se niin on että vauva oppii nukkumaan juurikin siihen mihin se vauvana totutetaan. Jos toinen nukuttaa viereen niin siihen vauva tottuu, toinen nukuttaa pinnikseen ja siihenkin vauva tottuu.
Ei ole mistään sisäisestä tarpeesta kyse olla äidin iholla kiinni ihan koko ajan.
Jotkut nauttivat suunnattomasti kun lapset nukkuvat samsaa pedissä, jotkut nauttivat siitä että huonosti vieressä nukkuva vauva nukkuu omassa sängyssään että vanhemmatkin saa unta.
Tämä on niitä asioita joissa ei ole oikeaa tapaa eikä väärää tapaa.
Meillä poika nukkunut syntymästään asti sängyn vieressä pinniksessä koska tarvitsi korkeammalle nostetun sängynpäädyn. Ja kun parina ekana yönä koitimme nukuttaa viereen niin minä valvoin...
 
Meillä lapsi sais traumoja jos pakottaisin sen nukkumaan meidän vieressä. Lapsi siis 1v2kk ja nukkunut vastasyntyneestä asti omassa sängyssä, 11kk iässä omaan huoneeseen siirretty. Jos välillä otan tytön meidän väliin, hän heräilee ihan älyttömästi. Tyttö tarttee tosi paljon tilaa, koska on liikkuvaista sorttia ja pyörii ja hyörii sängyssään jatkuvasti. Jos sitten tyttö on meidän kanssa samassa sängyssä, ei ole tilaa pyöriä kovin paljoa, joten tyttö herää itkemään.
Omassa sängyssään nukkuu nykyään jo läpi yön :)
 
Kuten itse mainitsit, päiväsaikaankin lapsen kanssa ollaan vaikkei lapsi erityisemmin itkisi seuran perään (ainakin toivottavasti :|) Miksi yö olisi mitenkään poikkeus?

Mä jäin tätä miettimään.

Kun näistä vastauksista tulee fiilis, että jos vauva nukkuu koko yön -> omaan huoneeseen. Siis miksi nukkuvan vauvan kanssa ei voi nukkua samassa huoneessa/sängyssä?

Mutta joo. Alkuperäiseen kysymykseen. Ei ole mun mielestä väärin. Mulle ei kuulu muitten asiat, eikä mua kiinnosta hevon humppaa, missä ihmiset vauvojansa nukuttaa. Meillä nukkuu koko perhe samassa sängyssä ja se sopii meille :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä..;22449666:
Nämä henkilöt, jotka ovat niin kovin tietäväisiä, ja arvostelevat innokkaasti muiden tyylejä, niin kiinnostaisipa tietää miten he toimisivat, jos saisivat lapsen, joka onkin täysin erilainen kuin tämä tämän hetkinen vauva?
Mitäpä jos seuraava vauva ei missään tapauksessa suostukaan nukkumaan vieressä, ja haluaa lopettaa yösyönnit jo kolmen kuukauden iässä, ja hylkii rintaa?
Tai mitä jos seuraava vauva ei suostukaan olemaan omassa huoneessa, vaan haluaa ehdottomasti nukkua äidin vieressä tissi suussa ensimmäisen vuoden.
Mitä sitten tapahtuisi? Pitäisittekö sittenkin kiven kovaan kiinni näistä mustavalkoisista, todella ehdottomista näkökannoistanne, vaiko tekisittekö niinkuin lapsi ilmiselvästi haluaa?

Hyvä kysymys, ei yhtä vastausta, miksi?
Vastatkaa nyt ninaTT ja muut asiat TIETÄVÄT.
ENTÄ JOS seuraava lapsi ei haluakaan toteuttaa miljoona vuotta vanhaa eläinvaistoaan, ja haluavat nukkua rauhassa omassa sängyssä, ilman maitoa, jopa omassa huoneessaan mitä sitten?
Mitä jos lapsi itkee, ja itkee ja itkee, ja sillä samalla sekunnilla kun sinä lasket lapsen sänkyyn käydäksesi pissalla, ja häviät huoneesta, lapsi vetää henkeä ja nukahtaa. Kun sinä tulet takaisin viereen toteuttamaan tietoasi, vauva herää ja alkaa itkeä..

Tehdäänkö sittenkin niinkuin äiti haluaa, vai joko nöyrtyisitte, ja ymmärtäisitte, ettei maailma välttämättä makaakaan juuri niinkuin SINÄ haluat?
 
Usein huomaa, että nämä ihmiset jotka TIETÄVÄT miten asioiden kuuluu olla ja mennä, on yhden lapsen äitejä.
Sen jälkeen kun lapsiluku kasvaa, lisääntyy myös ymmärrys siitä, ettei asiat olekaan ihan niin mustavalkoisia.
Itselleni syntyi ensimmäisinä lapsina kaksoset, ja turha edes kuvitella että voisin toteuttaa molempien kohdalla jotain mustavalkoista ikiaikaista tietoa, jonka mukaan asioiden vaan PITÄÄ mennä. Pakkohan tässä on kuunnella lapsia, ja mennä sen mukaan mikä heille sopii. Molemmat ovat omia persooniaan, yksi tykkää yhdestä, ja toinen toisesta. Kyllä kävisi sääliksi jos heille olisi sattunut äiti joka TIETÄÄ asiat, eikä osaa joustaa.
 
Meillä molemmat on siirretty omaan huoneeseen 2-3kk iässä. Nukkuivat huonosti meidän huoneessa kun telkkari päällä. Alkoi nukkumaan öitään läpeensä ku siirrettiin omaan huoneeseen, ja jos heräsi, hain aina viereeni nukkumaan loppuyöksi. Ei mitään ongelmaa siis mun mielestä.. Ainakin jos unenlaatu paranee :)
 
Me olemme eläimiä. Me emme ole mystisiä henkiolentoja. Vauvat ovat nukkuneet äitiensä kyljissä kiinni miljoonia vuosia. Kun vauva jätetään yksin, elottoman aineen ympäröimäksi, ei hän saa sitä stimulaatiota jota hän tarvitsee kehittyäkseen normaalisti.

Vauvan uni on kevyttä ja nopeasyklistä, ja (varsinkin pienen) vauvan elimistölle tekee hyvää saada ravintoa aika tasaisesti vuorokauden ympäri.

Sä oot kyl niin sekaisin päästäs!
 
Löysinpä tällaisen artikkelin Kaksplus lehdestä 03/2007:

Mikä avuksi unipulmiin?

Vieressä tuntuu turvalliselta

Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.
Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

Yksin oleminen pelottaa vauvaa

Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.

Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.
Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.

-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.

Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.

Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki

Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.
- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

Ei pehmeää sänkyä!

Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.
 

Yhteistyössä