Ihan pakko kysyä tästä vauvan nukkumisesta (ei riitaa kiitos!!)

[rrrrr]

Meillä nukutaan sivuvauvu virityksessä ja ihan hyvin tuo nukkuu.
Jos lapsi nukkuu hyvin yksinään omassa huoneessa niin tuskin se sitä haittaa. Ja jos laspi nukkuu hyvin vieressä niin hyvä sekin.

 

[ninaTT]

[QUOTE="joku";22455092]Perhepeti taitaa länsimaissa olla aika uusi juttu. Ennen vanhaan suomessa lapset laitettiin omiin sänkyihin nukkumaan.[/QUOTE]

No ei ole, luuletko sä, että ennen vanhaan suomessa oli omat huoneet joka lapselle? Se, että joku nukkuisi yksin sängyssä oli aika harvinaista tavallisten ihmisten keskuudessa. Kehtoja on käytetty päiväunipaikkana äidin tehdessä jotain töitä, mutta ei ne emännät todellakaan ruvennu keskellä yötä nousemaan ylös vauvan tarpeiden takia, vierellä ne on ollut. Sen jälkeen nukkuneet siskonpedissä, piikojen kanssa, missä ikinä oli tilaa.

 

[Aamuäree]

No jos vauva nukkuu siellä, rauhassa ja heräilemättä niin ok.
Ja jos äiti saa nukutuksi hyvin myös niin ok. (eli ei panikoi ja tarkista 6 eri kertaa yössä ihan varmuuden vuoksi että onko kaikki vielä hyvin.)

 

["vieras"]

Mutta mistä se lapsi tietää, että nyt ollaan turvallisella 2000-luvulla? Sen lapsen tarpeet ei olennaisesti muutu vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuisikin. Lapset tänään syntyy samoilla vaistoilla ja tarpeilla varustettuina kun 10 000 vuotta sitten. Tai kuten tänä päivänä toisissa kulttuureissa.

Ei, lasta ei pidä herätellä keskellä yötä, mutta lasta ei tarvitse varoa herättämästä. Ja minä kyllä mieluummin nukun perhepedissä heräilevän vauvan kanssa kuin että jättäisin yksin koko yöksi.

Vauvat vaistoaa aika paljon siitä, onko äidillä hyvä ja turvallinen olo. Sen huomaa itsekin, että jos äiti on jostain stressaantunut ja ahdistunut, lastenkin olo muuttuu pelokkaaksi ja tarvitsevat äitiä ja läheisyyttä paljon enemmän kuin tavallisesti. Kun äiti relaa, lapset roikkuvat puntissa ja itkevät perään huomattavasti vähemmän. Ihan kuin ne huomaisivat, ettei tässä mikään uhkaa.

 

["joku"]

[QUOTE="vieras";22454965]Nykyäänpä ei enää eletä kivikaudella eikä kasvateta lapsia kivikautista elämää varten, vaan selviytymään ja löytämään toimivan tavan elää tasapainoisesti itsensä ja muiden kanssa 2000-luvun maailmassa muiden 2000-luvun elämäntyylillä ja arvoilla elävien ihmisten joukossa. Vauvaa ei tule nappaamaan mikään peto eikä puremaan käärme vaikka sen laskisi lattialle tai laittaisi nukkumaan silmänkantamansa ulkopuolelle vaikka toiseen huoneeseen.

Toki jotkut vauvat ovat rauhallisempia, jos saavat viettää kaiken aikansa äidin iholla, mutta läheskään kaikki eivät. Olisi kiinnostavaa kuulla vastauksesi aiemmin esitettyyn kysymykseen, että jos täysiaikainen ja hyvin painoa saanut vauva nukkuu omassa huoneessaan sikeästi yöt läpeensä, niin pitääkö häntä oikeasti mennä herättämään väkisin kesken yötä, koska vauvan kuuluu heräillä yöllä? Tai jos vauva nukkuu huonommin perhepedissä kuin omassa sängyssä, niin pitääkö silti ottaa perhepetiin heräilemään, koska vauvan paikka on äidin vieressä? Tai jos vauva inhoaa kantoliinassa oloa, niin pitääkö sitä väkisin pitää siinä vaikka sitterin tai lattialla olevan viltin sijaan, koska jotkut gorillatkin ovat kantaneet poikasiaan?[/QUOTE]

ISO peesi tälle kirjoitukselle. Itsekin pidin ennen lasta perhepetiä ainoana hyvänä vaihtoehtona, kun sain lapsen tajusin että vauvan paras paikka on se jossa se nukkuu parhaiten jo on tyytyväisin(joillekin tämä tietty voi olla perhepeti). Perhepedissä mun piti nukuttaa vauva tissille ja aina piti mennä samaan aikaan nukkumaan, muuten vauva heräsi. Omaan sänkyyn nukahtaa heti tyytyväisenä ja herää iloisena!

Me ei olla gorilloja tai luolamiehiä, vaan meillä on tarjota lapsille turvalliset sängyt!

 

["asdf"]

Hirvittävän monen tutkimuksen mukaan ihmisten empaattisuus on laskussa, lapsilla on enemmän käytöshäiriöitä, sekä lapsilla, nuorilla että aikuisilla on enemmän mielenterveysongelmia, äideillä synnytyksen jälkeistä masennusta, jne. Mikä on muuttunut? Miksi ihmiset voivat huonommin ja huonommin? Syyksi on esitetty kasvatustapojen muutosta. Viimeisinä 40-50 vuoden aikan lapsilla on ollut entistä vähemmän vapautta, he viettävät vähemmän aikaa vanhempiensa kanssa, pinnasängyt ja muut härvelit pitävät vauvan erossa vanhemmistaan, imetysluvut laskeneet, synnytykset ovat medikalisoituneet.

Imetysluvut on kyllä kasvaneet.

Varmaan isoin syy noihin häiriöihin on kuitenkin vahempien oma pahoinvointi ja rikkinäiset perheet.

 

[pakko kommentoida]

Ja minä kyllä mieluummin nukun perhepedissä heräilevän vauvan kanssa kuin että jättäisin yksin koko yöksi.

Jaa vaikka nukkuisi heräämättä yksin? Silloinhan kyse on sinun läheisyydenkaipuusta ja vauvan unet ovat toissijaisia.

 

["heips"]

Mutta mistä se lapsi tietää, että nyt ollaan turvallisella 2000-luvulla? Sen lapsen tarpeet ei olennaisesti muutu vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuisikin. Lapset tänään syntyy samoilla vaistoilla ja tarpeilla varustettuina kun 10 000 vuotta sitten. Tai kuten tänä päivänä toisissa kulttuureissa.

Ei, lasta ei pidä herätellä keskellä yötä, mutta lasta ei tarvitse varoa herättämästä. Ja minä kyllä mieluummin nukun perhepedissä heräilevän vauvan kanssa kuin että jättäisin yksin koko yöksi.

Mutta jos lapsi ei itke sängyssä, nukkuu hyvin ja on tyytyväinen ja iloinen herätessään eikö se tarkoita että lapsella on omassa sängyssä hyvä olla? Kyllä lapset itkisivät jos niillä ois turvaton olo.

 

["bea"]

Meillä nukutaan perhepedissä koska on vain 1 makuuhuone. Käytännön ratkaisu siis.

 

[ninaTT]

[QUOTE="heips";22455250]Mutta jos lapsi ei itke sängyssä, nukkuu hyvin ja on tyytyväinen ja iloinen herätessään eikö se tarkoita että lapsella on omassa sängyssä hyvä olla? Kyllä lapset itkisivät jos niillä ois turvaton olo.[/QUOTE]

Lapselta jää yksi tarve tyydyttämättä. Vastasyntyneellä on tarve olla kannettuna/vieressä 24/7. Muutaman kuukauden ikään tullessa jotkut lapset ovat ehkä tottuneet yksinäisyyteen, mutta en mä näe sitä hyvänä ratkaisuna. Itkeminen on hätähuuto, jos se olis lapsen ainoa tapa kommunikoida niin lapsella menisi aivan liikaa energiaa itkemiseen.

 

[ninaTT]

Jaa vaikka nukkuisi heräämättä yksin? Silloinhan kyse on sinun läheisyydenkaipuusta ja vauvan unet ovat toissijaisia.

-.-

Vauvallakin on läheisyydenkaipuu. Myös nukkuessaan. Daa.

 

[ninaTT]

[QUOTE="asdf";22455229]Imetysluvut on kyllä kasvaneet.

Varmaan isoin syy noihin häiriöihin on kuitenkin vahempien oma pahoinvointi ja rikkinäiset perheet.[/QUOTE]

Totta, pitää mennä vähän pitemmälle jotta päästään korkeampiin imetyslukuihin, ennen sotia. 1970 taisi olla pohjavuosi niissä.

 

["höh"]

-.-

Vauvallakin on läheisyydenkaipuu. Myös nukkuessaan. Daa.

Mä luulen kyllä että unentarve on tärkeämpi. Läheisyyttä voi tarjota päivälläkin! Yritä nyt uskoa että perhepeti ei ole kaikille!

Vai suositteletko silti perhepetiä jos sekä vauva että äiti nukkuu ratkaisussa huonosti? Mulla meni myös niska ihan jumiin kun en uskaltanut kääntyillä etten meni vauvan päälle.

 

[ninaTT]

[QUOTE="höh";22455403]Mä luulen kyllä että unentarve on tärkeämpi. Läheisyyttä voi tarjota päivälläkin! Yritä nyt uskoa että perhepeti ei ole kaikille!

Vai suositteletko silti perhepetiä jos sekä vauva että äiti nukkuu ratkaisussa huonosti? Mulla meni myös niska ihan jumiin kun en uskaltanut kääntyillä etten meni vauvan päälle.[/QUOTE]

Opettele uskaltamaan...? Mun mielestä yhdessänukkuminen on tottumuskysymys lähinnä.

Vauva ei välttämättä nuku hyvin jos ei heräile ollenkaan. Itseasiassa hän saattaa nukkua huonosti silloin.

Jos jättäisi päivällä vauvan pinnasänkyyn hereillä olevana eikä se itkisi tai pitäisi mitään ääntä, niin olisiko vauva silloin tyytyväinen? Voiko hänet jättää pinnikseensä yksin kunnes protestoi? Tekeekö lapselle hyvää, että vanhemmat yrittävät pitää häntä mahdollisimman etäällä ja ottavat vierelle/syliin vain jos lapsi itkee?

 

[babyboy]

Päivät ovat seurustelun ja tekemisen aikaa ja yöt NUKKUMISEN aikaa, eikö????
Lapsi tarvitsee unta kasvaakseen, kehittyäkseen jne. eli todellako joku ajattelee, että lapsi pitäisi herätellä yms. Se vasta aiheuttaakin kehitykselle haittaa, kun herätellään kesken unien.
On myös ihan eriasia puhua 3 viikon ikäisestä ja 6kk ikäisestä vauvasta. Kyllä sitä joutuu tapoja, rytmejä yms. muuttamaan jo ihan vauvan kasvaessa.
Meillä poika on aina herännyt hyväntuulisena ja nauraen omasta sängystään vaikka on yksin nukkunut.
Ja PITÄÄKÖ SITTEN PÄIVÄUNET NUKKUA LAPSEN VIERESSÄ? Sinne vaan vaunuihin änkeemään...

 

["vieras"]

Totta, pitää mennä vähän pitemmälle jotta päästään korkeampiin imetyslukuihin, ennen sotia. 1970 taisi olla pohjavuosi niissä.

Onks sulla jotain faktaakin noista imetysluvuista pitkältä ajalta ennen 50-lukua? 20-30-luvulla varmaan imetys lisääntyi kyllä neuvolajärjestelmän vähittäisen kehittymisen myötä, joka oli rodunjalostusaatteen seurausta. Lasten terveyteen alettiin siis kiinnittää enemmän huomiota terveemmän kansan jalostamiseksi ja imetysvalistusta annettiin paljon. Siihen asti oli käytetty paljon korvikkeita, mitä sattui olemaan, ja usein, koska äidillä ei kertakaikkieen pahimpaan työaikaan ollut aikaa tuhlata imettämiseen, mikä oli vienyt monen lapsen hengen ihan jo puutteellisen hygieniankin vuoksi.

Mitään suurta linkkiä vaistovanhemmuuden nousuun ennen 50-lukua en kuitenkaan vetäisi tuosta imetyksen lisääntymisestä. Hygieniasta oltiin tosi tarkkoja (varmaan syystäkin, sillä kuitenkin saatiin lapsikuolleisuus huimaan laskuun, vaikka se tarkoitti paljolti vauvan eristämistä kosketukselta omaan koriinsa) ja siitä, ettei vauvaa pilata liialla paapomisella ja sylittelyllä tekemällä tästä liian tarvitsevaa. Tuo oli juuri sitä kellon kourassa imettämisen kulta-aikaa, tarkasti neljän tunnin välein tissiä, vaikka vauva huutaisi nälkäänsä.

Mitä tuolla vuosisadan alkupuolella syntyneiden kanssa olen jutellut, useimpien lapsuusmuistot ovat luokkaa "en muista, että olisin koskaan istunut äitini sylissä, ei sillä ollut aikaa semmoiseen".

 

["höh"]

Opettele uskaltamaan...? Mun mielestä yhdessänukkuminen on tottumuskysymys lähinnä.

Vauva ei välttämättä nuku hyvin jos ei heräile ollenkaan. Itseasiassa hän saattaa nukkua huonosti silloin.

Jos jättäisi päivällä vauvan pinnasänkyyn hereillä olevana eikä se itkisi tai pitäisi mitään ääntä, niin olisiko vauva silloin tyytyväinen? Voiko hänet jättää pinnikseensä yksin kunnes protestoi? Tekeekö lapselle hyvää, että vanhemmat yrittävät pitää häntä mahdollisimman etäällä ja ottavat vierelle/syliin vain jos lapsi itkee?

Tottumuskysymys? Nukuttiin perhepedissä ekat 6kk, luulis että siinä ajassa ehtis tottumaan. Heti kun siirrettiin omaan sänkyyn rupesi nukkumaan yöt putkeen heräämättä ja herää iloisena ja huomaan päivälläkin ison eron, paljon iloisempi ja tyytyväisempi. Myös itse jaksan paremmin kun ei tartte öisin herätä, se oli rankkaa meille molemmille.

En todellakaan halua pitää lastani mahdollisimman etäällä, yöt ovat NUKKUMISTA varten! Päivällä ehtii hyvin pitää sylissä ja vauva tarttee vähemmän päiväuniakin kun on nukkunut kunnon yön.

 

[ninaTT]

Päivät ovat seurustelun ja tekemisen aikaa ja yöt NUKKUMISEN aikaa, eikö????
Lapsi tarvitsee unta kasvaakseen, kehittyäkseen jne. eli todellako joku ajattelee, että lapsi pitäisi herätellä yms. Se vasta aiheuttaakin kehitykselle haittaa, kun herätellään kesken unien.
On myös ihan eriasia puhua 3 viikon ikäisestä ja 6kk ikäisestä vauvasta. Kyllä sitä joutuu tapoja, rytmejä yms. muuttamaan jo ihan vauvan kasvaessa.
Meillä poika on aina herännyt hyväntuulisena ja nauraen omasta sängystään vaikka on yksin nukkunut.
Ja PITÄÄKÖ SITTEN PÄIVÄUNET NUKKUA LAPSEN VIERESSÄ? Sinne vaan vaunuihin änkeemään...

No mä en kyllä vastasyntyneen kanssa mitään aktiivista seurustelua harrastaisi kauheesti Lapsi kulkee mukana, niin yöllä ku päivällä. Yöt voidaan nukkua yhdessä, ei siellä sängyssä tarvii kahvia keitellä.

Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut terveen lapsen herättelemistä öisin.

Päiväunet voi muuten nukkua sängyssäkin. Suomen laki ei määrää vaunu-unia vaikka näin voisi luulla. Sängyn lisäksi vauva voi nukkua unensa kantoliinassa tai -repussa.

Ja tottakai lapsen tavat muuttuvat hirmuisasti kasvun ja kehityksen mukana. Mun mielestä olisi reilua, että lapsi saisi nukkua sellaisessa paikassa josta pääsee halutessaan vanhempiensa vierelle. Pienelle vauvalle tämä tarkoittaa äidin vieressä, isommalla voi sivuvaunu olla tarpeellinen ja taapero voi nukkua tavis lastensängyssä samassa makkarissa jos ei ihan vierellä halua nukkua.

 

["joku"]

Musta oma huone ois paras ratkaisu meiän vuoden ikäiselle, mutta tilanpuutteen takia meillä on pinnasänky makuuhuoneessa. Hyvin nukkuu muuten, mutta herää usein kun avataan ovi huoneeseen.

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";22455469]Onks sulla jotain faktaakin noista imetysluvuista pitkältä ajalta ennen 50-lukua? 20-30-luvulla varmaan imetys lisääntyi kyllä neuvolajärjestelmän vähittäisen kehittymisen myötä, joka oli rodunjalostusaatteen seurausta. Lasten terveyteen alettiin siis kiinnittää enemmän huomiota terveemmän kansan jalostamiseksi ja imetysvalistusta annettiin paljon. Siihen asti oli käytetty paljon korvikkeita, mitä sattui olemaan, ja usein, koska äidillä ei kertakaikkieen pahimpaan työaikaan ollut aikaa tuhlata imettämiseen, mikä oli vienyt monen lapsen hengen ihan jo puutteellisen hygieniankin vuoksi.

Mitään suurta linkkiä vaistovanhemmuuden nousuun ennen 50-lukua en kuitenkaan vetäisi tuosta imetyksen lisääntymisestä. Hygieniasta oltiin tosi tarkkoja (varmaan syystäkin, sillä kuitenkin saatiin lapsikuolleisuus huimaan laskuun, vaikka se tarkoitti paljolti vauvan eristämistä kosketukselta omaan koriinsa) ja siitä, ettei vauvaa pilata liialla paapomisella ja sylittelyllä tekemällä tästä liian tarvitsevaa. Tuo oli juuri sitä kellon kourassa imettämisen kulta-aikaa, tarkasti neljän tunnin välein tissiä, vaikka vauva huutaisi nälkäänsä.

Mitä tuolla vuosisadan alkupuolella syntyneiden kanssa olen jutellut, useimpien lapsuusmuistot ovat luokkaa "en muista, että olisin koskaan istunut äitini sylissä, ei sillä ollut aikaa semmoiseen".[/QUOTE]

Tässä tuntuu olevan kaksi eri koulukuntaa. En tiedä totuutta. Toinen puoli sanoo, ettei äideillä ollut aikaa imettää. Toinen taas, että äidillä ei todellakaan ollut aikaa keitellä tulokkaalle korvikkeita kokopäivää. Että kätevintä oli pitää pienintä lasta mukana, kehdossa keikkuen ja välillä sylissä. Ehkä tämä on vaihdellut myös perhemuodon mukana.

Sen tiedän aika varmasti, että vuonna 1910, on 50% kaksivuotiaista saanut äidinmaitoa, joten ainakin viime vuosisadan alkupuolella imetysluvut olivat korkeampia kuin nykyään. Missä vaiheessa ne sitten laskivat dramaattisesti? Olin kuvitellut, että teollisten korvikkeiden myötä sotien jälkeen.

 

["vieras"]

Jos jättäisi päivällä vauvan pinnasänkyyn hereillä olevana eikä se itkisi tai pitäisi mitään ääntä, niin olisiko vauva silloin tyytyväinen? Voiko hänet jättää pinnikseensä yksin kunnes protestoi? Tekeekö lapselle hyvää, että vanhemmat yrittävät pitää häntä mahdollisimman etäällä ja ottavat vierelle/syliin vain jos lapsi itkee?

No mutta eihän tuolla ole mitään tekemistä sen kanssa, missä lapsi nukkuu yöt, että hänet otettaisiin vierelle tai syliin vain jos hän itkee ja muuten pidettäisiin mahdollisimman etäällä. Jos pieni vauva oikeasti kaipaa vanhempaansa, niin kyllä hän ilmoittaa sen riittävän pontevasti että saa jonkun reaktion, oli vanhempi sitten parin metrin päässä seinän takana tai ajautunut vahingossa toiselle laidalle samaa sänkyä. Ei kukaan vie lasta kuuloetäisyyden ulkopuolelle nukkumaan.

Harva muuten nukkuu lapsen kanssa kaikkia täysiä päiväuniakaan tai kyttää siinä vieressä silmä kovana koko päiväunien aikaa milloin lapsi herää, joten kyllä, lapsi voi hyvinkin köllötellä herättyään pinnasängyssä jonkin aikaa ennenkuin joku joko hihkumisesta, itkusta tai jokelluksesta huomaa hänen olevan hereillä samalla kun äiti valmistelee vaikka keittiössä ruokaa tai leikkii olohuoneessa vanhemman lapsen kanssa, enkä näe siinä mitään vahingollista vauvalle. Se, että nukkumisaika on rauhoitettu, ei tarkoita sitä, etteikö hän saisi pääsääntöisesti ylllinkyllin ihmiskontakteja, hellyyttä ja syliä valveillaoloaikanaan ja etteikö hänen tarpeisiinsa vastattaisi välittömästi uniaikanakin.

 

[vauvan tarpeita kuunnellen]

Jos VAUVALLE on parasta nukkua yksikseen niin silloin niin pitää toimia MUTTA jos VAUVALLE on miellyttävintä nukkua äidin kanssa niin silloin perhepetiin. Äidin pitää mukautua vauvan tarpeisiin ja jos se isä muka on niin levoton nukkuja niin menkööt isä sohvalle joksikin aikaa. Vauvan tarpeet ehdottomasti isän edelle!!

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";22455607]No mutta eihän tuolla ole mitään tekemistä sen kanssa, missä lapsi nukkuu yöt, että hänet otettaisiin vierelle tai syliin vain jos hän itkee ja muuten pidettäisiin mahdollisimman etäällä. Jos pieni vauva oikeasti kaipaa vanhempaansa, niin kyllä hän ilmoittaa sen riittävän pontevasti että saa jonkun reaktion, oli vanhempi sitten parin metrin päässä seinän takana tai ajautunut vahingossa toiselle laidalle samaa sänkyä. Ei kukaan vie lasta kuuloetäisyyden ulkopuolelle nukkumaan.

Harva muuten nukkuu lapsen kanssa kaikkia täysiä päiväuniakaan tai kyttää siinä vieressä silmä kovana koko päiväunien aikaa milloin lapsi herää, joten kyllä, lapsi voi hyvinkin köllötellä herättyään pinnasängyssä jonkin aikaa ennenkuin joku joko hihkumisesta, itkusta tai jokelluksesta huomaa hänen olevan hereillä samalla kun äiti valmistelee vaikka keittiössä ruokaa tai leikkii olohuoneessa vanhemman lapsen kanssa, enkä näe siinä mitään vahingollista vauvalle. Se, että nukkumisaika on rauhoitettu, ei tarkoita sitä, etteikö hän saisi pääsääntöisesti ylllinkyllin ihmiskontakteja, hellyyttä ja syliä valveillaoloaikanaan ja etteikö hänen tarpeisiinsa vastattaisi välittömästi uniaikanakin.[/QUOTE]

No eihän vastata, kun pienellä vauvalla on jatkuva läheisyydentarve elämän alkuaikoina

Vauva voi nukkua päiväunensakin kontaktissa aikuiseen, esim kantoliinassa tai -repussa, tai aikuisen kanssa sängyssä. Tai ihan vaan sylissä.

Mä en näe "sylittelyä" mitenkään erityisenä vauvanhoitotoimenpiteenä vaan mun mielestä ensimmäiset 6-9 kk lapsen pitäisi olla kokoajan sylissä tai vieressä, ja laskea alas vain tilapäisesti jos pitää esim sitoa liina tms.

 

[babyboy]

No mä en kyllä vastasyntyneen kanssa mitään aktiivista seurustelua harrastaisi kauheesti Lapsi kulkee mukana, niin yöllä ku päivällä. Yöt voidaan nukkua yhdessä, ei siellä sängyssä tarvii kahvia keitellä.

Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut terveen lapsen herättelemistä öisin.

Päiväunet voi muuten nukkua sängyssäkin. Suomen laki ei määrää vaunu-unia vaikka näin voisi luulla. Sängyn lisäksi vauva voi nukkua unensa kantoliinassa tai -repussa.

Ja tottakai lapsen tavat muuttuvat hirmuisasti kasvun ja kehityksen mukana. Mun mielestä olisi reilua, että lapsi saisi nukkua sellaisessa paikassa josta pääsee halutessaan vanhempiensa vierelle. Pienelle vauvalle tämä tarkoittaa äidin vieressä, isommalla voi sivuvaunu olla tarpeellinen ja taapero voi nukkua tavis lastensängyssä samassa makkarissa jos ei ihan vierellä halua nukkua.

Suomen laki ei tosiaan määrää missä vauvojen pitäisi nukkua.
Meillä ei lapset nuku meidän vieressä...pyörivät ja pyörivät mutta ei tule uni. Tyttö tuli yksi yö aivan poikkeuksellisesti meidän väliin ja 15 min. ja lähti itse takaisin.

Mua naurattaa toi ihana mustavalkoisuus, jota itselläkin oli varsinkin esikoisen aikana. Ei voi muuta sanoa, kun hienoa että on mielipiteitä, mutta elämä tulee opettamaan. Toivon, että lapsestasi kasvaa upea nuori.....itse näen, että näin meilläkin vaikka itsekseen nukahtavat ja nukkuvat

Ja voin sanoa ettei toi mun vuoden ikäinen saisi kyllä nukuttua kantoliinassa, heh!! Nukkuu vaunuissa, koska se on ainut mahdollisuus liikkua samalla.

 

[babyboy]

Niin ja NinaTT jos lapsi nukkuu sängyssä päikkärit ni pitääkö äidin olla vieressä? Ei meinaa toimi jos lapsia on useampi.