Ihan pakko kysyä tästä vauvan nukkumisesta (ei riitaa kiitos!!)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja babyboy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lapsi kokee varmasti jollain tavalla olonsa turvattomaksi yksin nukkuessaan omassa huoneessaan.
Ei eläinäiditkään jätä pentujaan toiseen pesään ja itse mene muualle nukkumaan.
Luonto on kai tarkoittanut asian niin että äiti/emo on aina valmis puolustamaan poikasiaan.

Miksi tehdä lapsi jos hänen kanssaan ei haluta olla!?

Ei ne eläinäidit vietä pesässä koko aikaansa. Niidenkin täytyy syödä ja hankkia ravintoa ensin itselleen ja sitten myöhemmin poikasten kasvettua niin etteivät ne pärjää pelkällä maidolla, koko pesueelle. Sen aikaa pennut ovat yksin pesässä ja niiden on luonnollista sietää myös aikaa erossa emosta, koska se on niiden selviytymisen ehto.

Jos elämä menee vaikeaksi, melkein millä tahansa muulla eläinlajilla kuin ihmisillä stressaantunut emo saattaa jopa syödä poikasensa varmistaakseen oman selviytymisensä. Se ei ikinä uhraisi omaa hyvinvointiaan poikasten takia.

Mikään vauva ei jätä kertomatta tarpeistaan, jos sillä on nälkä tai sitä ahdistaa olla yksin. Ihan varmasti ap:n vauva protestoisi jotenkin, jos kokisi yksin nukkumisen epämiellyttäväksi, joten olisin ihan huoleti. Jos vauva nukkuu hyvin ja rauhallisesti koko yön yksin, niin ei siitä voi olla vauvalle haittaa.
 
Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, jossa vauvan pitäisi nukkua. Paras järjestely on sellainen, missä kaikki perheenjäsenet saavat riittävästi lepoa.

On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.

Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.

Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Enemmän unta perhepedissä

Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa.

Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.

Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat

Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.

Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.

Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu.

Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.

Unikoulu ei ole hyväksi lapselle

Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.

(lähde: www.bebesinfo.fi)
 
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
ketjua lukiessa tulee aika surullinen olo. En yhtään ihmieetele, että tuoreet äidit masentuu ja ahdistuu. Milloin tästä äitiydestä on tehty näin vaikeeta? Jos lapsi nukkuu eikä sen kanssa nukkuessakin vietä aktiivisesti aikaa, niin traumoja tulee.....
 
[QUOTE="vieras";22453281]Ei ne eläinäidit vietä pesässä koko aikaansa. Niidenkin täytyy syödä ja hankkia ravintoa ensin itselleen ja sitten myöhemmin poikasten kasvettua niin etteivät ne pärjää pelkällä maidolla, koko pesueelle. Sen aikaa pennut ovat yksin pesässä ja niiden on luonnollista sietää myös aikaa erossa emosta, koska se on niiden selviytymisen ehto.

.[/QUOTE]

Tuosta on tehty ihan tutkimus, mihin kastiin ihminen kuuluu.

Ihmisen poikaset kuuluu "mukana-kannettaviin".

Lajeja on erilaisia, toisten lajin poikaset ovat sopeutuneet siten, että ne ovat "pesään-jääjiä".

Ihmiset eivät ole tätä lajia, vaan nimenomaan sitä mukana kannettavia, vauvan tarttumisrefleksitkin ovat peruja satojen tuhansien vuosien takaa, kun oli vielä karvapeite ja ne roikkuivat mukana. Myös äidinmaidon nopea sulaminen ja tiheät syötöt ovat peruja ajoilta, jolloin vauvaa kannettiin jatkuvasti mukana. Ja vauvan sammakko-asento, kun laittaa makuulle. Sekin kielii siitä, että kun sitä kannetaan mm. lonkalla mukana, niin vauvalla on aluksi tuollainen asento.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tätä;22453305:
ketjua lukiessa tulee aika surullinen olo. En yhtään ihmieetele, että tuoreet äidit masentuu ja ahdistuu. Milloin tästä äitiydestä on tehty näin vaikeeta? Jos lapsi nukkuu eikä sen kanssa nukkuessakin vietä aktiivisesti aikaa, niin traumoja tulee.....

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
 
Mä en ymmärrä. Lapsi jaa paitsi sellaisesta kokemuksesta jota hän kaipaa, ihmiselle luontaisesta tunteesta yhdessänukkumisesta.

Entä jos lapsesi taaperona alkaa protestoimaan nukkumaanmenoa? Saako kieltäytyä yksinnukkumisesta? Saako tulla teidän sänkyynne edes pyynnöstä?

Ihmisvauvalle ei ole luontaista nukkua koko yötä heräilemättä ja syömättä enkä minä ainakaan haluaisi ottaa riskiä siitä, että lapsi kärsisi tuollaisen takia. Toisaalta koen itsekin muakavaksi nukkua lapsen kanssa.

Toiseen huoneeseen en vauvaa jättäisi yöksi myös ihan turvallisuussyistä.

Ei ole luontaista? Mitähän luonnonoikkuja noi mun lapset on sitten ollut? Entäs jos vauva vaan ei yksinkertaisesti herää, herätäkö väkisin?
 
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Sun teksti on kamalaa yleistystä. Kaikki vauvat eivät nuku paremmin perhepedissä ja mielestäni tässä ketjussa ei olla itketetty ketään yöllä eikä päivällä. Jos lapsi nukkuu, niin se ei mitään traumoja saa, oli paikka mikä hyvänsä.
 
Jos lapsi nukkuu hyvin omassa sängyssä tuntee hän olonsa TURVALLISEKSI sängyssään eikä siitä voi olla haittaa. Meilläkin loppu yöheräilyt ja iltakitinät kun siirrettiin vauva omaan sänkyyn. Nyt nukutaan koko perhe paremmin ja eron huomaa myös lapsessa.
 
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Toisessa huoneessa nukkuminen ei tarkoita sitä, että vauvan itkuun ei reagoitaisi. En usko, että yhdessäkään perheessä vauvaa lukitaan mihinkään äänieristettyyn koppiin jossa tämä saa huutaa keuhkonsa halki joka yö vanhempien heräämättä. Itku kuuluu seinän läpi vanhempien makuuhuoneeseenkin ja jos vauva herää ja itkee, äiti tietysti herää itkuun ja menee lohduttamaan häntä ja katsomaan, mikä on hätänä ja poistuu lapsen luota vasta, kun tämä on rauhoittunut. Ihan kuin silloinkin, jos vauva nukkuu samassa huoneessa.

Kaikissa perheissä yhdessä nukkuminen ei toimi. Kaikki vauvat eivät nuku paremmin yhdessä muiden kanssa, vaan jotkut vauvat nukkuvat paremmin yksin. Ja kaikki vauvat eivät muuten viihdy myöskään kantoliinassa tai muissa vastaavissa kantovälineissä, joilla on tarkoitus pitää vauva jatkuvasti kiinni äidin iholla, vaan saavat raivarit semmoisessa. Kaikki lapset eivät suostu syömään rintaa taaperoksi asti, vaan saattavat täysin omasta tahdostaan ja äidin yrityksistä huolimatta päättää vieroittautua jo aiemmin ja alkaa kieltäytyä rinnasta. Se, että edes suurin osa vauvoista nukkuisi paremmin perhepedissä tai että se toimisi suurimmassa osassa perheitä, ei tarkoita että se toimisi kaikilla tai että nämä, joilla se ei toimi tai joilla muut ratkaisut toimivat vallan mainiosti, olisivat jotenkin väärässä tai yhtään sen huonompia vanhempia kuin perhepetiläisetkään.

Se, että tämmöisissä päivänselvissä asioissa, jotka perustuvat useiden perheiden omaan kokemukseen omista lapsistaan ja siitä, mikä heidän kohdallaan toimii parhaiten, tehdään yleistyksiä joiden mukaan kaikki lapset ovatkin ihan samanlaisia ja kaikilla lapsilla toimii samat asiat, johtaa siihen että noiden samojen tekstien copypasteaminen joka ketjuun vaan ärsyttää ihmisiä ja saa jotkut perhepetiläiset vaikuttamaan järkeä vailla olevilta fanaatikoilta, joilla ei ole käytännön lapsenhoidosta ja siitä, miten erilaisia lapset voivat olla, hajuakaan. Mikä tekee pelkästään hallaa koko asialle.
 
meillä on ollu vauvat perhepedissä niin kauan kun on yöimetykset jatkuneet, sen jälkeen sivuvaunussa (lapsen sänky meidän sängyssä kii) kunnes ovat itse halunneet omaan huoneeseen. näin meillä on menty ja kaikki on saaneet nukkua riittävästi. Kuopus on nyt 4kk vanha ja nukkuu kainalossani. Nukkuu jopa 7 tuntia yhteen menoon yöllä, joten meillä ei ainakaa oo heräilty tiheästi sen takia että vieressä nukkuu. eli meillä on nukuttu aina paremmin tällä järjestyksellä ja myös minä saan paremmat unet. on yritetty niinkin et vauva olis omassa sängyssä mutta ei onnistu meillä. kaikki on aamulla väsyneitä ja heräillään pitkin yötä.

Mun mielestä jokainen voi valita sen tavan joka just heiän perheessä on se paras. Tuskin on olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa nukkua. Tärkeintähän on että kaikki osapuolet saa levättyä riittävästi.
 
on ihan karsee! Ikinä täällä ei kannata mitään sanoa kun saa heti paskaa niskaansa!

Meillä poika on nukkunu 9kk ikäsestä omassa huoneessaan omassa sängyssään, jonne joskus jää vielä hieman hereille ja jonne sitten itsekseen nukahtaa! Voi kauheeta ku oon hirvee äiti!
Terve, normaali ja tyytyväinen lapsi meillä on!

Että ninaT:t ja muut voitten painua sinne mistä ootte tullukki! Se mikä sopii teille, ei käy kaikille! Koittakaa tajuta!
 
on ihan karsee! Ikinä täällä ei kannata mitään sanoa kun saa heti paskaa niskaansa!

Meillä poika on nukkunu 9kk ikäsestä omassa huoneessaan omassa sängyssään, jonne joskus jää vielä hieman hereille ja jonne sitten itsekseen nukahtaa! Voi kauheeta ku oon hirvee äiti!
Terve, normaali ja tyytyväinen lapsi meillä on!

Että ninaT:t ja muut voitten painua sinne mistä ootte tullukki! Se mikä sopii teille, ei käy kaikille! Koittakaa tajuta!

oot kyllä ihan oikeassa. joidenkin on vaikeaa ymmärtää ettei heidän tapansa tehdä asioita oo se ainoa oikea. ja täällä on nimimerkin takaa helppo huudella sellaistaki mitä ei ääneen lausuttas jos oltais koolla livenä...
 
[QUOTE="vieras";22450598]monellako eläinlajilla emo on kokoajan poikasen vieressä?[/QUOTE]

Ei varmaan edes ihmisillä ennen vanhaan sillä pesää oli suojeltava ja ruokaa hankittava. Esim. kissat jättävät pentunsa pitkiksikin ajoiksi kun menee itse välissä syömään.
 
[QUOTE="heips";22454357]Ei varmaan edes ihmisillä ennen vanhaan sillä pesää oli suojeltava ja ruokaa hankittava. Esim. kissat jättävät pentunsa pitkiksikin ajoiksi kun menee itse välissä syömään.[/QUOTE]

Kissat jättävät pentunsa, kyllä, mutta simpanssit ja gorillat eivät. Kyse on erityyppisistä nisäkkäistä. Ihminen kuuluu siihen ryhmään, joka kantaa jälkeläistään mukanaan kunnes tämä pysyy vauhdissa omin jaloin.
 
Mun mielestä voi aivan hyvin nukkua omassa sängyssä ja omassa huoneessaan. Me "ajauduttiin" perhepetiin risaisten öiden takia molempien lasten kanssa, mutta heti kun vaan onnistui niin takasin omiin sänkyihin ja huoneisiin laitettiin. Molemmat lapset nukkuivat omissa sängyissään ja huoneissaan jo 7kk mennessä. Mun mielestä jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, hullua alkaa toisten nukkumistapoja kauhistelemaan.
 
Hirvittävän monen tutkimuksen mukaan ihmisten empaattisuus on laskussa, lapsilla on enemmän käytöshäiriöitä, sekä lapsilla, nuorilla että aikuisilla on enemmän mielenterveysongelmia, äideillä synnytyksen jälkeistä masennusta, jne. Mikä on muuttunut? Miksi ihmiset voivat huonommin ja huonommin? Syyksi on esitetty kasvatustapojen muutosta. Viimeisinä 40-50 vuoden aikan lapsilla on ollut entistä vähemmän vapautta, he viettävät vähemmän aikaa vanhempiensa kanssa, pinnasängyt ja muut härvelit pitävät vauvan erossa vanhemmistaan, imetysluvut laskeneet, synnytykset ovat medikalisoituneet.

Joku kommentoi, että vain me yhden lapsen äidit tällasista puhutaan :D Heh. Ne useamman lapsen äidit ovat jo ymmärtäneet siirtyä paremmille foorumeille ;) Mä pyörin välillä vielä täälläkin. Tervetuloa vaan esim vaistovanhemmuusfoorumille tai ysv:ille keskustelemaan 4-6 lapsen äideille näistä aiheista.
 
Mitä se kenellekään kuuluu, miten ihmiset kotonaan nukkuu.

Meidän lapsi, 3-vuotta, nukkuu edelleen samassa huoneessa kuin me vanhemmat. Omassa sängyssään hän on nukkunut vähän yli 2-vuotiaasta. Emme halua laittaa lasta toiseen huoneeseen, vaan haluan pitää hänet yöllä lähellä, "samassa luolassa" vanhempien kanssa.
 
Kissat jättävät pentunsa, kyllä, mutta simpanssit ja gorillat eivät. Kyse on erityyppisistä nisäkkäistä. Ihminen kuuluu siihen ryhmään, joka kantaa jälkeläistään mukanaan kunnes tämä pysyy vauhdissa omin jaloin.

Nykyäänpä ei enää eletä kivikaudella eikä kasvateta lapsia kivikautista elämää varten, vaan selviytymään ja löytämään toimivan tavan elää tasapainoisesti itsensä ja muiden kanssa 2000-luvun maailmassa muiden 2000-luvun elämäntyylillä ja arvoilla elävien ihmisten joukossa. Vauvaa ei tule nappaamaan mikään peto eikä puremaan käärme vaikka sen laskisi lattialle tai laittaisi nukkumaan silmänkantamansa ulkopuolelle vaikka toiseen huoneeseen.

Toki jotkut vauvat ovat rauhallisempia, jos saavat viettää kaiken aikansa äidin iholla, mutta läheskään kaikki eivät. Olisi kiinnostavaa kuulla vastauksesi aiemmin esitettyyn kysymykseen, että jos täysiaikainen ja hyvin painoa saanut vauva nukkuu omassa huoneessaan sikeästi yöt läpeensä, niin pitääkö häntä oikeasti mennä herättämään väkisin kesken yötä, koska vauvan kuuluu heräillä yöllä? Tai jos vauva nukkuu huonommin perhepedissä kuin omassa sängyssä, niin pitääkö silti ottaa perhepetiin heräilemään, koska vauvan paikka on äidin vieressä? Tai jos vauva inhoaa kantoliinassa oloa, niin pitääkö sitä väkisin pitää siinä vaikka sitterin tai lattialla olevan viltin sijaan, koska jotkut gorillatkin ovat kantaneet poikasiaan?
 
Mun on vaikea uskoa että vieressä nukkuminen voisi tosiaan olla niin hirveän tärkeää... muutenhan mun keskosena syntyneellä kummitytöllä olisi ollut ihan hirveän kamalaa ne ekat 2 kk mitä vietti keskoskaapissa. Kaipa se on tärkeintä että lapsen olo on turvallinen ja tietää että tarpeisiin vastataan, kyllä sen jo vauvatkin vaistoavat huolehditaanko heistä vai ei.
 
Joku kommentoi, että vain me yhden lapsen äidit tällasista puhutaan :D

Mun äidillä on 8 lasta ja vieressä on nukuttanut lapsia ja voisin kuvitella ettei äidille olisi tullut mieleenkään laittaa vauvaa yksin omaan huoneeseen. Sen sijaan useampi lapsi on pienenä nukkunut vanhempien kanssa samassa huoneessa, samassa sänggyssä äidin kanssa tai sivuvaunussa vieressä. En siis minäkään jaksa uskoa yhden lapsen juttuihin...
 
Hirvittävän monen tutkimuksen mukaan ihmisten empaattisuus on laskussa, lapsilla on enemmän käytöshäiriöitä, sekä lapsilla, nuorilla että aikuisilla on enemmän mielenterveysongelmia, äideillä synnytyksen jälkeistä masennusta, jne. Mikä on muuttunut? Miksi ihmiset voivat huonommin ja huonommin? Syyksi on esitetty kasvatustapojen muutosta. Viimeisinä 40-50 vuoden aikan lapsilla on ollut entistä vähemmän vapautta, he viettävät vähemmän aikaa vanhempiensa kanssa, pinnasängyt ja muut härvelit pitävät vauvan erossa vanhemmistaan, imetysluvut laskeneet, synnytykset ovat medikalisoituneet.

Joku kommentoi, että vain me yhden lapsen äidit tällasista puhutaan :D Heh. Ne useamman lapsen äidit ovat jo ymmärtäneet siirtyä paremmille foorumeille ;) Mä pyörin välillä vielä täälläkin. Tervetuloa vaan esim vaistovanhemmuusfoorumille tai ysv:ille keskustelemaan 4-6 lapsen äideille näistä aiheista.

Perhepeti taitaa länsimaissa olla aika uusi juttu. Ennen vanhaan suomessa lapset laitettiin omiin sänkyihin nukkumaan.
 
[QUOTE="vieras";22454965]Nykyäänpä ei enää eletä kivikaudella eikä kasvateta lapsia kivikautista elämää varten, vaan selviytymään ja löytämään toimivan tavan elää tasapainoisesti itsensä ja muiden kanssa 2000-luvun maailmassa muiden 2000-luvun elämäntyylillä ja arvoilla elävien ihmisten joukossa. Vauvaa ei tule nappaamaan mikään peto eikä puremaan käärme vaikka sen laskisi lattialle tai laittaisi nukkumaan silmänkantamansa ulkopuolelle vaikka toiseen huoneeseen.

Toki jotkut vauvat ovat rauhallisempia, jos saavat viettää kaiken aikansa äidin iholla, mutta läheskään kaikki eivät. Olisi kiinnostavaa kuulla vastauksesi aiemmin esitettyyn kysymykseen, että jos täysiaikainen ja hyvin painoa saanut vauva nukkuu omassa huoneessaan sikeästi yöt läpeensä, niin pitääkö häntä oikeasti mennä herättämään väkisin kesken yötä, koska vauvan kuuluu heräillä yöllä? Tai jos vauva nukkuu huonommin perhepedissä kuin omassa sängyssä, niin pitääkö silti ottaa perhepetiin heräilemään, koska vauvan paikka on äidin vieressä? Tai jos vauva inhoaa kantoliinassa oloa, niin pitääkö sitä väkisin pitää siinä vaikka sitterin tai lattialla olevan viltin sijaan, koska jotkut gorillatkin ovat kantaneet poikasiaan?[/QUOTE]

Mutta mistä se lapsi tietää, että nyt ollaan turvallisella 2000-luvulla? Sen lapsen tarpeet ei olennaisesti muutu vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuisikin. Lapset tänään syntyy samoilla vaistoilla ja tarpeilla varustettuina kun 10 000 vuotta sitten. Tai kuten tänä päivänä toisissa kulttuureissa.

Ei, lasta ei pidä herätellä keskellä yötä, mutta lasta ei tarvitse varoa herättämästä. Ja minä kyllä mieluummin nukun perhepedissä heräilevän vauvan kanssa kuin että jättäisin yksin koko yöksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keskosen kummitäti;22454969:
Mun on vaikea uskoa että vieressä nukkuminen voisi tosiaan olla niin hirveän tärkeää... muutenhan mun keskosena syntyneellä kummitytöllä olisi ollut ihan hirveän kamalaa ne ekat 2 kk mitä vietti keskoskaapissa. Kaipa se on tärkeintä että lapsen olo on turvallinen ja tietää että tarpeisiin vastataan, kyllä sen jo vauvatkin vaistoavat huolehditaanko heistä vai ei.

No tuskin se hirveän mukavaakaan lapselle oli, keskosena syntyminen ja 2kk kaapissa...?
 
Hirvittävän monen tutkimuksen mukaan ihmisten empaattisuus on laskussa, lapsilla on enemmän käytöshäiriöitä, sekä lapsilla, nuorilla että aikuisilla on enemmän mielenterveysongelmia, äideillä synnytyksen jälkeistä masennusta, jne. Mikä on muuttunut? Miksi ihmiset voivat huonommin ja huonommin? Syyksi on esitetty kasvatustapojen muutosta. Viimeisinä 40-50 vuoden aikan lapsilla on ollut entistä vähemmän vapautta, he viettävät vähemmän aikaa vanhempiensa kanssa, pinnasängyt ja muut härvelit pitävät vauvan erossa vanhemmistaan, imetysluvut laskeneet, synnytykset ovat medikalisoituneet.

EIkö viimeisen 50 vuoden aikana päinvastoin kasvatus ole muuttunut paljon lapsilähtöisemmäksi aiempaan verrattuna? Enää ruumiillinen kuritus, ankara kuri ja autoritäärinen "teet mitä aikuinen sanoo, koska aikuinen sanoo niin"-meininki eivät ole normeja. Kellotetusta imetyksestä ja vauvanhoidosta on siirrytty yhä lapsentahtisempaan. Varhaisesta kiinteiden maistelusta yhä imetyskeskeisempään ruokavalioon. Äitiyslomakäytäntöjen kehityttyä äidillä on mahdollisuus paremmin keskittyä vauvan hoitoon ainakin ne ensimmäiset kuukaudet, sensijan että vauva olisi kenen tahansa sukulaislikan tai isompien sisarusten hoidettavana äidin tehdessä töitä.

Vapautta toki lapsilla oli ennen enemmän, mutta omien vanhempien huomiota tuskin keskimäärin juuri enempää kuin ennen. Lapset rymysivät omissa porukoissaan pihoilla, kaduilla ja metsissä. Mielestäni siinä oli hyvätkin puolensa, joskin onnetomuuksia sattui paljon. Nykyään siitä saisi vanhempi heitteillejättösyytteet.

Onko sulla jotain faktaa imetyslukujen laskusta nimenomaan Suomessa? Se, että korvikkeet ovat uusi keksintö, ei suinkaan tarkoita, että ennen olisi aina imetetty. Lapsia on pidetty hengissä ties millä jauhosotkuilla tai laimennetulla lehmänmaidolla. Ennen lisäksi hyvinkin pienille vauvoille alettiin antaa muutakin ravintoa, kuin rintamaitoa, osittain varmasti rintamaidon riittämättömyyden vuoksi. Nykyisenkaltainen "vauvan kanssa pesiminen" oli varmasti useimmille naisille aivan tuntematon ylellisyys, joten en usko, että imetys on ennen sujunut mitenkään paremmin kuin nykyään, kun äitien ravitsemuskin oli huomattavasti heikompaa. Jotain varmaan voi päätellä siitä, että viimeisen 50 vuoden aikana lapsikuolleisuus on pienentynyt nykyiselle tasolle.
 

Yhteistyössä