Siehä sälli oot, jos katsot itsesi kovinkin päteväksi miettijäksi tässä asiassa.No minä en pidä lähtökohtana sitä, että Jumala on. Mutta aina voi miettiä, että millainen Jumala saattaisi olla, jos olisi.
Mitään fysikaalisesti mitattavaa yliluonnollista minulle ei koskaan sattunut. Jotain kokemuksia toki oli, joita pidän jollain tavalla hengellisinä ja jonkin verran "avoimina" niin, etten ole lyönyt niille lukkoon mitään tiettyä selitystä. Esim. kielillä puhumista pidän ilmiönä, joka esiintyy monessa uskonnossa ja jolle on varmaankin jokin sellainen selitys, joka ei varsinaisesti liity kristinuskon Jumalan olemassaoloon.Alkuperäinen kirjoittaja uskis:Se, mikä mua sinun tarinassasi hiukan ihmettyttää, on se, kun olit uskossa, niin varmasti rukoilit ja "puhuit" Jumalan kanssa, koit Hänen läsnäoloaan ja johdatusta? Mullakin on ollut epäilyksen hetkiä, ja pahojakin uskonkriisejä. Niissä tilanteissa on mieleeni muistunut ne monet kerrat, kun Jumala on auttanut, jopa yliluonnollisesti parantanut. Miten sä nämä asiat käsittelet? Olen sanonut jopa Hänelle, etten jaksa uskoa, en kertakaikkiaan jaksa, enkä voi. Ja Jumala on sitten tavalla ja toisella "ilmestynyt", näyttänyt, että Hän on siltikin. Ja tämä tulee aivan ilman mitään omaa tahtoa, puristusta, uskottelua tms.
Ymmärrän pointtisi, mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään. Lisäksi uskovat sortuvat myös samanlaisiin ajatusrakennelmiin: "On itsestään selvää, ettei enkeli voi sovittaa...", "On itsestään selvää, että Jumala olisi ollut meihin yhteydessä..."Alkuperäinen kirjoittaja ...:Siehä sälli oot, jos katsot itsesi kovinkin päteväksi miettijäksi tässä asiassa.
Ok. Mä tässä nyt kyselen ihan mielenkiinnosta. Eli sä ei ole kokenut konkreettisia rukousvastauksia tai ihmeeksi lueteltavia kokemuksia. Se on harmi, ja en yhtään ihmettele, jos tuollaisen jumalasuhteen kokeekin sellaiseksi, että sen voi unohtaa. Tuo kielilläpuhuminen ei ole oikeastaan, "kuin" armolahja: Jumala jakaa niitä ihmisille, kullekin erilaisia. Kielillä puhuja rakentaa ennen kaikkea itseään. Ja en ihmettele, että muissakin uskonnoissa puhutaan kielillä. Jopa saatanan palvojat tekevät niin. Mutta ei se poista sitä, etteikö sillä olisi yksilön uskossa kasvamiseen suurtakin merkistystä. Jeesukseen uskovalla Pyhä Henki vaikuttaa sne puhumisen, ellei se sitten ole ihan lihallista. Mm Jackie Pullinger kirjassaan Lohikäärmeen ajo kuvaa sitä, kuinka hän Hong Kongissa toimiessaan narkomaanien parissa sai kielillä puhumisen kautta hedät irti huumeista hyvin pian. Tämä musta kyllä on ihme.Mitään fysikaalisesti mitattavaa yliluonnollista minulle ei koskaan sattunut. Jotain kokemuksia toki oli, joita pidän jollain tavalla hengellisinä ja jonkin verran "avoimina" niin, etten ole lyönyt niille lukkoon mitään tiettyä selitystä. Esim. kielillä puhumista pidän ilmiönä, joka esiintyy monessa uskonnossa ja jolle on varmaankin jokin sellainen selitys, joka ei varsinaisesti liity kristinuskon Jumalan olemassaoloon.
Se on rikkaus, että meitä on monenlaisia. Ja sun pää on aivan varmasti yhtä arvokas ja pätevä, kuin uskovienkin pää . Se vain, että kun Jumala rakkaus pääsisi koskettamaan sinun sisintäsi, sydäntäsi. Se ei menen pään kautta vaan murtaa läpi kaikkien ajatusrakennelmien. Silloin millään teorialla, Raamatun tulkinnalla tms ei ole enää merkitystä. On vain Jumalan hyväksyvä rakkaus sua kohtaan .Ymmärrän pointtisi, mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään. Lisäksi uskovat sortuvat myös samanlaisiin ajatusrakennelmiin: "On itsestään selvää, ettei enkeli voi sovittaa...", "On itsestään selvää, että Jumala olisi ollut meihin yhteydessä..."
En väitä tietäväni kaiken teoriaa tai mitään sellaista, mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole.
Koin siis kyllä mielestäni rukousvastauksia, ihan selkeitäkin. Mutta tarkoitin sitä, etten kokenut mitään sellaista, joka olisi fysikaalisesti todennettavissa. (Lääkärin toteama paraneminen tai jokin selkeä fysiikan lakien rikkominen esim. )Alkuperäinen kirjoittaja uskis:Eli sä ei ole kokenut konkreettisia rukousvastauksia tai ihmeeksi lueteltavia kokemuksia.
Nuo fysiikan laitkin on kristityn mielestä Jumalan luomia, joten niitä lienee harvoin tarve kumota . Mutta esim onnettomuustilanteissa kyllä Jumala voi niin vaikuttaa, että fysiikan lakien mukaan väistämätön jääkin tapahtumatta.Koin siis kyllä mielestäni rukousvastauksia, ihan selkeitäkin. Mutta tarkoitin sitä, etten kokenut mitään sellaista, joka olisi fysikaalisesti todennettavissa. (Lääkärin toteama paraneminen tai jokin selkeä fysiikan lakien rikkominen esim. )
Harmi, että nyt en ehdi juurikaan osallisumaan, vaikka tämä alkaa (mm. sinun "ulostulosi" vuoksi) käymään entistä mielenkiintoisemmaksi.Mitään fysikaalisesti mitattavaa yliluonnollista minulle ei koskaan sattunut. Jotain kokemuksia toki oli....
Huomaan selvästi häiriintyväni tällaisesta asenteesta/ ajattelummalista (etenkin ateistilla): "mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään..." miten (vieläkin?)i yrität mennä Jumalan selän taakse, siirtää vastuuta. Kr.opissakin ymmärtääkseni ei voi mitenkään mennä Jumalan selän taakse, vaikka kuinka armon käsitte olisikin läsnä. Sitä juuri se "tuomiokin" Jumalan ehdottomuus/absoluuttisuus/oikeudenmukaisuus, viimeinen tuomio yms. kristinopissa kait on: Yksilökin lopulta kohtaa (/joutuu kohtaamaan) Luojan aivan yksin. Katsomaan ja näkemään myös itsensä (totuuden itsestään) aivan paljaana, yksin. Siitä ei pääse pakoon. Silti on armo. Sen "mekaniikka" nyt en kuitenkaan lähde tässä edes yrittämään avata.Ymmärrän pointtisi, mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään. Lisäksi uskovat sortuvat myös samanlaisiin ajatusrakennelmiin: "On itsestään selvää, ettei enkeli voi sovittaa...", "On itsestään selvää, että Jumala olisi ollut meihin yhteydessä..."
En väitä tietäväni kaiken teoriaa tai mitään sellaista, mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole.
16 vuotias olin käydessäni kasteella, kenen mielestä se nyt sitten on aikuinen ja kenen ei, mutta kuitenkin olin ainakin täysi-ikäinen ollessani mukana noissa jutuissa. Kymmenisen vuotta yhteensä.Alkuperäinen kirjoittaja ...:Silti raamattunäkemyksesi (raamattukokemuksesi) kuitenkin jollakin tavalla ihmetyttää, kun ymmärtääkseni ihan aikuisella iällä ja ymmärryksellä kävit jopa kasteella, toimit atiivisesti yms.
Silti nyt jotenkin uskomattoman (heh) kevyesti heittelet kaikenlaisia käsityksiä, tai yleensä ajatuksia tai yleensä puhut. Kiinnostaa siis vähän sekin että miten ymmärsit raamatun tekstejä noin niinkuin yleensäkin silloin, "puhuiko" se miten jnpp?
Itse kun tavallaan "tunnelmaan" päästyäni niistä voi jotekin ikäänkuin jopa "haltioitua", vaikka minulle ne ovat tavallaaan yhdentekevämpiä, kuin mitä esim. sinulle silloin.
Ainakin vapaissa suunnissa tunnutaan ajattelevan, että jos jokin ehkä muuten järkevä ajatus on vastoin vallassa olevaa uskonkäsitystä, se voidaan hylätä seuraavan kohdan perusteella:Alkuperäinen kirjoittaja ...:Huomaan selvästi häiriintyväni tällaisesta asenteesta/ ajattelummalista (etenkin ateistilla): "mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään..." miten (vieläkin?)i yrität mennä Jumalan selän taakse, siirtää vastuuta.
En ehkä silti pelkää kovin paljon. Näin nimittäin Jumalan kuitenkin aika armollisena niinä viimeisinä aikoina kun uskoin. Ja rehellisesti sanottuna ajattelen, että jos kristillinen Jumala ehkä olisi sittenkin olemassa, en pelkäisi häntä ainakaan niin paljon kuin fundamentalistien antamaa kuvaa hänestä. Jumala tuntisi minut, mutta fundiksilla on tapana sanoa Jumalan puolesta, ettei Jumala minua hyväksy, kun ajattelen miten ajattelen.Alkuperäinen kirjoittaja ...:Sitä juuri se "tuomiokin" Jumalan ehdottomuus/absoluuttisuus/oikeudenmukaisuus, viimeinen tuomio yms. kristinopissa kait on: Yksilökin lopulta kohtaa (/joutuu kohtaamaan) Luojan aivan yksin. Katsomaan ja näkemään myös itsensä (totuuden itsestään) aivan paljaana, yksin. Siitä ei pääse pakoon.
Muistelin, että syytit minua pöyhkeydestä, kun rohkenin itse pohdiskella tällaisia ja esitit, että minun pitäisi perehtyä enemmän hiukkasfysiikkaan. Niinpa ajattelin, että säästän vaivaa ja katson sen sijaan, mitä hiukkasfysiikkaan jo perehtynyt heppu ajattelee Jumalasta.Alkuperäinen kirjoittaja ...:"En väitä tietäväni ...mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole...."
Et varmaankaan ymmärrä kyseistä 'argumenttia'Huomaan selvästi häiriintyväni tällaisesta asenteesta/ ajattelummalista (etenkin ateistilla): "mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään..." miten (vieläkin?)i yrität mennä Jumalan selän taakse, siirtää vastuuta. Kr.opissakin ymmärtääkseni ei voi mitenkään mennä Jumalan selän taakse, vaikka kuinka armon käsitte olisikin läsnä.
Uskonto = MINÄ!! - Aika hyvin. Näkyis vaan noita uskovaisiakin...ja mieluusti hyvin maksavia...... argumentti... vastaan uskonnon (sinun) ylimielistä tapaa
kuvitella tietävän että miksi kaikki on olemassa.
...että sinä, kristitty, ymmärtäisit kyseenalaistaa omaa kantaasi asiaan...
... ymmärsit....väärin.
Itseeni pielaten 16-vuotias on aika juvenaali vielä. Sinä tosin olet voinut olla toki aika varhaiskypsäkin tuolloin - it depends - mutta ainakin jos esim. ateistisesta perheestä lähdit tuolle tielle (ellei sitten vain kapinoinnin vuoksi).16 vuotias olin käydessäni kasteella, kenen mielestä se nyt sitten on aikuinen ja kenen ei, mutta kuitenkin olin ainakin täysi-ikäinen ollessani mukana noissa jutuissa. Kymmenisen vuotta yhteensä.
Kyllä sain kaikenlaisia oivalluksia Raamatusta ja koin aina silloin tällöin joitain kohtia erityisen puhutteleviksi. Ja joitain kokemuspuolen juttuja tulee mieleen, mutta en ehkä luonteeltani ole hirvittävän fiilistyyppi. Tai kyllä tunteetkin tietenkin vaikuttaa, mutta totaalisen järjettömät jutut ei oikein kuulu tyyliin.
uuhh! vähän vaikea kommentoida mitään. Yleisestä mielenkiinnosta ja jo kohtaamisemme vuoksikin voisin kyllä katsoa tuota kohtaa, josko siitä jotain (muuta) ymmärtäisin. Tod. näk. näin kävisi, minulla kun lienee liian kuriton lähestymistapa. Kyllä minusta etenkin myös jos Jumala on, niin siihen ajatukseen ehdottomasti liittyy ihmisjärkikin, ja nimenomaan käytettäväksi.Ainakin vapaissa suunnissa tunnutaan ajattelevan, että jos jokin ehkä muuten järkevä ajatus on vastoin vallassa olevaa uskonkäsitystä, se voidaan hylätä seuraavan kohdan perusteella:
2.Kor 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
En ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen joka sanoo, että onhan Jumala luonut ihmiselle järjenkin, miksi sitä ei saisi käyttää. Sen sanominen myös johtuu osittain siitä historiasta, että tuollaiseen ajattelutapaan on joutunut törmäämään. Eli sillä yhdellä Raamatunkohdalla on dissattu paljon kaikenlaisia ajatuksia.
Nyt oikein jaksa selata ja selvittää tarkemmin itselleinikin sanomisiani, mutta toivottavasti en kuitenkaan varsinaisesti syytellyt. Vähän kärjekkäästi usein kyllä sanon, mutta mitenkään en haluiaisi ketään mistään vilpittömällä ja rehellisellä mielellä lausutusta moittia.Muistelin, että syytit minua pöyhkeydestä, kun rohkenin itse pohdiskella tällaisia ja esitit, että minun pitäisi perehtyä enemmän hiukkasfysiikkaan. Niinpa ajattelin, että säästän vaivaa ja katson sen sijaan, mitä hiukkasfysiikkaan jo perehtynyt heppu ajattelee Jumalasta.
Oliko Jeesus muumi?Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:Joku tuossa näytti uskovan ihmiseen, tarkemmin sanottuna hiukkasfyysikoihin (nopeasti vilkaisten ainakin näytti siltä että tällainen uskovainen tänne oli eksynyt) mutta ei se kannata. Nimittäin uskoa hiukkastutkijoihin. Ne on ihmisiä kuten mekin, käyvät paskalla ja kaivavat nenäänsä.
Onko sun harteittesi päällä kaali?Oliko Jeesus muumi?