Itse ohitin olankohautuksella nuo visiontisi jo aiemmin, juuri syystä että "Mallinnat nimittäin Jumalaa niin, että hän toimii samoin kuin ihmiset, vieläpä rajattu ihmisjoukko, nimittäin enimmäkseen keskimääräiset ihmiset..."
Tämä lause kyllä kaipais vähän avaamista. Mulle ainakin, tähän aikaan vuorokaudesta ainakin...Että siis miten ne keskimääräiset ihmiset sitten toimii? Musta Jumala on siitä yhtä kaukana, kuin taivas on maasta...Itse ohitin olankohautuksella nuo visiontisi jo aiemmin, juuri syystä että "Mallinnat nimittäin Jumalaa niin, että hän toimii samoin kuin ihmiset, vieläpä rajattu ihmisjoukko, nimittäin enimmäkseen keskimääräiset ihmiset..."
Tarkoitin siis sitä, että ohitin nuo Jehnnyn heitot " että maailman loi oikeasti joku autistinen nero jumala, mutta kunnian tuli ottamaan palvonnanhimoisempi jumala..." pelkästään inhimillisestä kategorisoinnista nousevana diipadaapana, joka jo lähtäkohtaisesti käsitteinä ym. olisivat totaalisen käyttökelvottomia ja puutteellisa millään muodoin Jumaluuden käsittelemiseksi, jos yleensä lähtökohtana pidetään on että J:la on.
Minun korvaani särähti pahasti ilmauksesi "pelkkä henki". Jumala nimenomaan koskettaa ihmistä Pyhällä Hengellä. Raamattua tärkeänä pitävänä henkilönä muistanet, kenen pilkkaamista ei koskaan anneta anteeksi.
Sinä aika lailla todistit sen mitä sanoin aiemmassa viestissäni.Mitä mä siis en halua käsitellä? Ja todellakaan Jeesus ei ollut mulle ensimmäinen, eikä edes 10. vaihtoehto mun elämässäni. Halusin vain "varmistaa", onko Hän olemassa ja kysyä sitä Häneltä. Olin nimittäin pienessä mielessäni alkanut epäillä, onko helvetti olemassa. Ja jos sellainen olisi, en tosiaan halua sinne. Mutta taas tämä menee sille linjalle, että sä tiedät paremmin, kuin minä elämästäni ja uskostani ja juuri tämän kaltaisia juttuja tässä ketjussa kyllä riittää. Voi aloittaa lukemaan vaikka ketjun alkupäästä
Ei ihan näinkään ystävähyvä.Ei ei. Jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle ja siellä katsotaan, onko nimi Elämän Kirjassa. Jos ei ole, joutuu sinne, mistä puhuit
.[/QUOTE]Minua turhauttaa, ettet ymmärrä pointtiani, mutta kai minun on pakko ymmärtää, että se johtuu siitä, ettet pysty käytännössä kyseenalaistamaan uskomusrakennelmaasi kovin helposti. Kiva kun kuitenkin viitsit asiallisesti vääntää tästä.Alkuperäinen kirjoittaja uskis:
Enemmän hän johtaa, koska hän kehtaa pitää paitaa, jossa valehdellaan. Jumalaa ei voi väittää olemassaolevaksi ennen kuin on todistanut väitteensä. Bussikampanjatekstissä epäiltiin vahvasti jumalan olemassaoloa ja se ei ole valehtelua.
Jumala on ilmaissut itsensä luonnossa, kansojen historioissa ja omassa Sanassaan. Siinä on jo näyttöä, mutta "koska he kuuntelevat, mutta eivät kuule, näkevät, mutta eivät näe", niin tähän ongelmaan ei auta muu, kuin pyytää Jumalaa ilmaisemaan itsensä niin, että sinäkin voit sen ymmärtää ja nähdä, että Jumala ON. Itse asiassa Jumalan nimi on MINÄ OLEN
.Tämänkaltaisen kuvan "jumalasta" minun mielestäni asiasta annoit. Mutta tässä on se probleema, että Perelman oli kiinnostunut matematiikasta, löytänyt siitä uutta jne ja sen jälkeen "hylkäsi" koko aiheen. Nyt en sitten voi enää enempää auttaa asiassa. Nimittäin mun jumalakuvani ei ole tällainen. Että Hän ensin loisi jotain aivan upeaa ja mahtavaa ja sitten kääntäisi sille selkänsä. Mä arvostan myös sinun tapaasi keskustella asioista kiivailematta, nimittelemättä ja solvaamatta. Kiitos. Mukavaa päivää sinulle :heart:
Tuossa mielessä olet aivan oikeassa
: Kyse olikin siitä, etteivät teot kuitenkaan pelasta, vaan yksin Jeesuksen armo. Tekojen pitäisi seurata elävää uskoa "automaattisesti", jopa niin että uskova ei edes välttämättä aina ymmärrä tekevänsä hyvää. "Älköön oikea kätesi tietäkö, mitä vasen tekee". Nimittäin jos se tietäisi, voi olla että ihminen alkaa ajatella itsestään liikoja ja tuijottaa omaa erinomaisuuttaan, ja hyviä tekojaan ja ainkaansaannoksiaan, vaikka ne teot ovat nimenomaan Jumalan vaikuttamia, kristitty on vain välikappale.Tiesin heittäväni sulle luun, jota on nyt hyvä nakertaa. Ja jos se tekee sinut onnelliseksi ja täyttää "mahasi" hyvä niin. Tai sitten ei :/. Se, mitä kautta ihminen Jeesuksen löytää, ei se pointti, vaan se, että Jeesus löytyy ja tulee ihmisen Herraksi ja Vapahjaksi. Jumalaa käyttää erilaisia keinoja kutsuakseen ihmistä yhteyteensä, ja se on rakkautta. Onneksi minä näin sen helvetin, ettei minun tarvitse sinne joutua. Ja samaa toivon, ettei kenenkään tarvitsisi sinne mennä. Se on myös Jumalan toive ja suurin pyrkimys. Ja siksi nimenomaan Jeesus tuli, kärsi ja kuoli.
Aihetodisteet eivät riitä. Ne voisivat yhtä hyvin todistaa vaikkapa Lentävän Spagettihirviön (jonka ympärille muodostuneen uskonnon pyhä päivä muuten on tänään) olemassaolon puolesta. Jos Norjan vuonoista löytyisi tekijän nimmarit "Made by IHVH" niin se todistaisi jo jotain.Jumala on ilmaissut itsensä luonnossa, kansojen historioissa ja omassa Sanassaan. Siinä on jo näyttöä, mutta "koska he kuuntelevat, mutta eivät kuule, näkevät, mutta eivät näe", niin tähän ongelmaan ei auta muu, kuin pyytää Jumalaa ilmaisemaan itsensä niin, että sinäkin voit sen ymmärtää ja nähdä, että Jumala ON. Itse asiassa Jumalan nimi on MINÄ OLEN
Tähän ei varmaan tarvi kommentoida enää mitään? Puhukoon kirjoituksesi sinun puolestasi.
Sen verran voisin kommentoida, ettei se ihan väärässä ollut. Jos perustelee jumalan olemassaoloa sillä, että "tääl on vuorii ja kaikkee", sitä perustelua voi käyttää yhtä hyvin spagettihirviön tai allahin kanssa.
Ihan samalla tavalla kun perusteluna on "mä vaan tunnen sen mun sydämessä". Joo, mä tunnen spagettihirviön. Todista, että sellaista ei ole.
Niin. Sinun (henkilökohtainen ja subjektiivinen) kuvasi Jumalasta on sellainen, että hän ei voi unohtaa luotujaan. Sinun mielestäsi Jumala ei vain kertakaikkiaan saattaisi olla sellainen.Alkuperäinen kirjoittaja uskis:
No minä en pidä lähtökohtana sitä, että Jumala on. Mutta aina voi miettiä, että millainen Jumala saattaisi olla, jos olisi.
Kyl kyl. Taidan vetäistä puujalan jalkaan, silmälapun silmällä, papukaijan olalle ja lähteä levittämään ilonsanomaa. :heart: His Noodly Lordship :heart:
Se, mikä mua sinun tarinassasi hiukan ihmettyttää, on se, kun olit uskossa, niin varmasti rukoilit ja "puhuit" Jumalan kanssa, koit Hänen läsnäoloaan ja johdatusta? Mullakin on ollut epäilyksen hetkiä, ja pahojakin uskonkriisejä. Niissä tilanteissa on mieleeni muistunut ne monet kerrat, kun Jumala on auttanut, jopa yliluonnollisesti parantanut. Miten sä nämä asiat käsittelet? Olen sanonut jopa Hänelle, etten jaksa uskoa, en kertakaikkiaan jaksa, enkä voi. Ja Jumala on sitten tavalla ja toisella "ilmestynyt", näyttänyt, että Hän on siltikin. Ja tämä tulee aivan ilman mitään omaa tahtoa, puristusta, uskottelua tms.
