Kostaako Jumala minulle: heti sen jälkeen, kun erosin kirkosta, meillä todettiin homevaurio

Hail all pastafarians!

 

Itse kuulun enemmän Cthulhun seuraajiin, mutta Pastafaarit ovat myös sydäntä lähellä. :heart:
Tähdet ovat pian oikein.

 

No minä en pidä lähtökohtana sitä, että Jumala on. Mutta aina voi miettiä, että millainen Jumala saattaisi olla, jos olisi.

Siehä sälli oot, jos katsot itsesi kovinkin päteväksi miettijäksi tässä asiassa.

Kehoittaisin ensin tekemään pieniä verryttelyliikkeitä esim. kosmologian singulariteetin parissa ja miettimään sille kattavaa selitystä miten se tapahtui kaikkialla, ollen ehkä sisältä päin piste, mutta piste vain tällaisesta näköulmasta, jolloin jo käsitteellisesti ulkopuoli jää kaipaamaan omaa selitystään, vaikei sitä ehkä olisi ollutkaan...vai olisiko kyseessä useampia pisteitä... vähän kuin ...

Vaikka tuossakin onnistuisit, niin kehottaisin varovaisuuten pistämästä ainakaan kovin arvokaita ruumiin(tai hengen/sielun?)osia pantiksi Jumalan olemuksen tai olemattomuuden osalta.

Sillä vaikka meidän jäkeen tulisi vielä tuhat "tulevaisuuden"sukupolvea, voi silti jäädä mietityttämään se, jonka nämä tulevaisuuden "ihmiset" kohtaavat; maailmankaikeudessa ei näy kuin linnunrata, eikä tulevaisuuden ihmiset voi pelkän linnunradan perusteella päätellä, että maailmankaikkeudella olisi alkua, kun ei nähdä loittonevia kohteita. Nämä tulevaisuuden "ihmiset" eivät voi mittauksin tietää, mikä on maailmankaikkeuden historia. Itse asiassa heillä ei ole mahdollisuuksia päätyä juuri muihin johtopäätöksiin, kuin että maailmankaikkeus on ikuinen, mikä on nykytietojen valossa virheellinen johtopäätös. Se mikä siis tässä pohdituttaa on se, että mistä tiedämme, ettei maaimankaikkeudesta ole jo kadonnut samoilla periaatteilla maailmankaikkeuden historiasta/ominaisuuksista kertovia oleellisia asioita, joista emme voi nykyisillä mittauksilla tietää mitään, jolloin nykyiset tietommekin maailmankaikeuden historiasta lienevät virheellisiä?

 

Se, mikä mua sinun tarinassasi hiukan ihmettyttää, on se, kun olit uskossa, niin varmasti rukoilit ja "puhuit" Jumalan kanssa, koit Hänen läsnäoloaan ja johdatusta? Mullakin on ollut epäilyksen hetkiä, ja pahojakin uskonkriisejä. Niissä tilanteissa on mieleeni muistunut ne monet kerrat, kun Jumala on auttanut, jopa yliluonnollisesti parantanut. Miten sä nämä asiat käsittelet? Olen sanonut jopa Hänelle, etten jaksa uskoa, en kertakaikkiaan jaksa, enkä voi. Ja Jumala on sitten tavalla ja toisella "ilmestynyt", näyttänyt, että Hän on siltikin. Ja tämä tulee aivan ilman mitään omaa tahtoa, puristusta, uskottelua tms.

Mitään fysikaalisesti mitattavaa yliluonnollista minulle ei koskaan sattunut. Jotain kokemuksia toki oli, joita pidän jollain tavalla hengellisinä ja jonkin verran "avoimina" niin, etten ole lyönyt niille lukkoon mitään tiettyä selitystä. Esim. kielillä puhumista pidän ilmiönä, joka esiintyy monessa uskonnossa ja jolle on varmaankin jokin sellainen selitys, joka ei varsinaisesti liity kristinuskon Jumalan olemassaoloon.

 

Siehä sälli oot, jos katsot itsesi kovinkin päteväksi miettijäksi tässä asiassa.

Ymmärrän pointtisi, mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään. Lisäksi uskovat sortuvat myös samanlaisiin ajatusrakennelmiin: "On itsestään selvää, ettei enkeli voi sovittaa...", "On itsestään selvää, että Jumala olisi ollut meihin yhteydessä..."

En väitä tietäväni kaiken teoriaa tai mitään sellaista, mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole.

 

Mitään fysikaalisesti mitattavaa yliluonnollista minulle ei koskaan sattunut. Jotain kokemuksia toki oli, joita pidän jollain tavalla hengellisinä ja jonkin verran "avoimina" niin, etten ole lyönyt niille lukkoon mitään tiettyä selitystä. Esim. kielillä puhumista pidän ilmiönä, joka esiintyy monessa uskonnossa ja jolle on varmaankin jokin sellainen selitys, joka ei varsinaisesti liity kristinuskon Jumalan olemassaoloon.

Ok. Mä tässä nyt kyselen ihan mielenkiinnosta. Eli sä ei ole kokenut konkreettisia rukousvastauksia tai ihmeeksi lueteltavia kokemuksia. Se on harmi, ja en yhtään ihmettele, jos tuollaisen jumalasuhteen kokeekin sellaiseksi, että sen voi unohtaa. Tuo kielilläpuhuminen ei ole oikeastaan, "kuin" armolahja: Jumala jakaa niitä ihmisille, kullekin erilaisia. Kielillä puhuja rakentaa ennen kaikkea itseään. Ja en ihmettele, että muissakin uskonnoissa puhutaan kielillä. Jopa saatanan palvojat tekevät niin. Mutta ei se poista sitä, etteikö sillä olisi yksilön uskossa kasvamiseen suurtakin merkistystä. Jeesukseen uskovalla Pyhä Henki vaikuttaa sne puhumisen, ellei se sitten ole ihan lihallista. Mm Jackie Pullinger kirjassaan Lohikäärmeen ajo kuvaa sitä, kuinka hän Hong Kongissa toimiessaan narkomaanien parissa sai kielillä puhumisen kautta hedät irti huumeista hyvin pian. Tämä musta kyllä on ihme.

 

Ymmärrän pointtisi, mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään. Lisäksi uskovat sortuvat myös samanlaisiin ajatusrakennelmiin: "On itsestään selvää, ettei enkeli voi sovittaa...", "On itsestään selvää, että Jumala olisi ollut meihin yhteydessä..."

En väitä tietäväni kaiken teoriaa tai mitään sellaista, mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole.

Se on rikkaus, että meitä on monenlaisia. Ja sun pää on aivan varmasti yhtä arvokas ja pätevä, kuin uskovienkin pää . Se vain, että kun Jumala rakkaus pääsisi koskettamaan sinun sisintäsi, sydäntäsi. Se ei menen pään kautta vaan murtaa läpi kaikkien ajatusrakennelmien. Silloin millään teorialla, Raamatun tulkinnalla tms ei ole enää merkitystä. On vain Jumalan hyväksyvä rakkaus sua kohtaan .

 

Eli sä ei ole kokenut konkreettisia rukousvastauksia tai ihmeeksi lueteltavia kokemuksia.

Koin siis kyllä mielestäni rukousvastauksia, ihan selkeitäkin. Mutta tarkoitin sitä, etten kokenut mitään sellaista, joka olisi fysikaalisesti todennettavissa. (Lääkärin toteama paraneminen tai jokin selkeä fysiikan lakien rikkominen esim. )

 

Koin siis kyllä mielestäni rukousvastauksia, ihan selkeitäkin. Mutta tarkoitin sitä, etten kokenut mitään sellaista, joka olisi fysikaalisesti todennettavissa. (Lääkärin toteama paraneminen tai jokin selkeä fysiikan lakien rikkominen esim. )

Nuo fysiikan laitkin on kristityn mielestä Jumalan luomia, joten niitä lienee harvoin tarve kumota . Mutta esim onnettomuustilanteissa kyllä Jumala voi niin vaikuttaa, että fysiikan lakien mukaan väistämätön jääkin tapahtumatta.

 

Jeesus itse rikkoi fysiikan lakeja kävelemällä veden päällä ja antoi opetuslapsensakin kävellä. Miksei vettenpäälläkävely kuitenkaan ole yksi armolahjoista? Se tekisi taatusti upeamman vaikutuksen kuin jokin hölpöttely tuntemattomalla kielellä (josta Hong Kongin narkkarit varmaan arvelivat vetäneensä niin pahaa kamaa, että lopettaminen tuntui hyvältä ajatukselta).

 

Mitään fysikaalisesti mitattavaa yliluonnollista minulle ei koskaan sattunut. Jotain kokemuksia toki oli....

Harmi, että nyt en ehdi juurikaan osallisumaan, vaikka tämä alkaa (mm. sinun "ulostulosi" vuoksi) käymään entistä mielenkiintoisemmaksi.

Tarinasi kiinnostaa, ehkä siksikin, että en siitä nyt oikein pääse selliaiseen ymmärrykseenkään siitä kuin pitäisi kaltaisesi ihmisen tarinana ja lopputulemana olla juurikin tuollaista taustaa vasten ajatelle.

Tosin juju taitaa piillä tuossa taustassa, koska minullla mitään vastaavaa ei ikinä ole ollut (vaikka kuitenkin senkaltaisia asioita täälläkin pengon). Silti paradoksaalisesti esim. tässä ketjussa, kun kesken siihen tulin, läheisimmiltä (myös rehellisimmiltä, avoimimmilta) vaikuttivat omilla tavoillaan äiti 44v. ja tuo uskis, vaikka emme siis mitään "uskonsisaruutta" jaakaan.

(On minulla kiinnostukselleni/näihin ketjuihin osallistumille erilaisia syitäkin, joita ei kannata nyt kuitenkaan läpikäymään.)

Silti raamattunäkemyksesi (raamattukokemuksesi) kuitenkin jollakin tavalla ihmetyttää, kun ymmärtääkseni ihan aikuisella iällä ja ymmärryksellä kävit jopa kasteella, toimit atiivisesti yms.

Silti nyt jotenkin uskomattoman (heh) kevyesti heittelet kaikenlaisia käsityksiä, tai yleensä ajatuksia tai yleensä puhut. Kiinnostaa siis vähän sekin että miten ymmärsit raamatun tekstejä noin niinkuin yleensäkin silloin, "puhuiko" se miten jnpp?

Itse kun tavallaan "tunnelmaan" päästyäni niistä voi jotekin ikäänkuin jopa "haltioitua", vaikka minulle ne ovat tavallaaan yhdentekevämpiä, kuin mitä esim. sinulle silloin.

 

Ymmärrän pointtisi, mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään. Lisäksi uskovat sortuvat myös samanlaisiin ajatusrakennelmiin: "On itsestään selvää, ettei enkeli voi sovittaa...", "On itsestään selvää, että Jumala olisi ollut meihin yhteydessä..."

En väitä tietäväni kaiken teoriaa tai mitään sellaista, mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole.

Huomaan selvästi häiriintyväni tällaisesta asenteesta/ ajattelummalista (etenkin ateistilla): "mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään..." miten (vieläkin?)i yrität mennä Jumalan selän taakse, siirtää vastuuta. Kr.opissakin ymmärtääkseni ei voi mitenkään mennä Jumalan selän taakse, vaikka kuinka armon käsitte olisikin läsnä. Sitä juuri se "tuomiokin" Jumalan ehdottomuus/absoluuttisuus/oikeudenmukaisuus, viimeinen tuomio yms. kristinopissa kait on: Yksilökin lopulta kohtaa (/joutuu kohtaamaan) Luojan aivan yksin. Katsomaan ja näkemään myös itsensä (totuuden itsestään) aivan paljaana, yksin. Siitä ei pääse pakoon. Silti on armo. Sen "mekaniikka" nyt en kuitenkaan lähde tässä edes yrittämään avata.

"Lisäksi uskovat sortuvat myös"....eli me too...eli kun nuo muut, niin minäkin...
Tämä samaa juttua. En ymmärrä tällaisia selittelyjä, silä eikö juuri tuollinen ole sitä selittelyä, eikä seisomista itse sanojensa takana.

"En väitä tietäväni ...mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole...."

Onko sulle helppo myydä kaikenlaista, vai oletko vain herkkä ostamaan?
Enkä tarkoita etteikö esim. Hawkingin ansoita voisi pitää suuressa arvossa kosmologian paradigmojen äärellä askarrellessa.

Kr.opissa tavallaan erityisen mielenkiintoista ja huokuttavaa on tapa, jolla indivdualismi, kollektiivi, yksilö, "jumalan valtakunta", yksilöön katsomattomuus, yksilön näkeminen, persoona ja universaalisuus kietoutuu ihmeellisesti yhteen ikäänkuin äärettömyyksien ääripäät, tai kaareutuva avaruus.

No myönetään. Minussa on ehkä kaikessa pragmaattisuudessanikin jonkinlainen sisäinen mystikko.

 

Silti raamattunäkemyksesi (raamattukokemuksesi) kuitenkin jollakin tavalla ihmetyttää, kun ymmärtääkseni ihan aikuisella iällä ja ymmärryksellä kävit jopa kasteella, toimit atiivisesti yms.

Silti nyt jotenkin uskomattoman (heh) kevyesti heittelet kaikenlaisia käsityksiä, tai yleensä ajatuksia tai yleensä puhut. Kiinnostaa siis vähän sekin että miten ymmärsit raamatun tekstejä noin niinkuin yleensäkin silloin, "puhuiko" se miten jnpp?

Itse kun tavallaan "tunnelmaan" päästyäni niistä voi jotekin ikäänkuin jopa "haltioitua", vaikka minulle ne ovat tavallaaan yhdentekevämpiä, kuin mitä esim. sinulle silloin.

16 vuotias olin käydessäni kasteella, kenen mielestä se nyt sitten on aikuinen ja kenen ei, mutta kuitenkin olin ainakin täysi-ikäinen ollessani mukana noissa jutuissa. Kymmenisen vuotta yhteensä.

Kyllä sain kaikenlaisia oivalluksia Raamatusta ja koin aina silloin tällöin joitain kohtia erityisen puhutteleviksi. Ja joitain kokemuspuolen juttuja tulee mieleen, mutta en ehkä luonteeltani ole hirvittävän fiilistyyppi. Tai kyllä tunteetkin tietenkin vaikuttaa, mutta totaalisen järjettömät jutut ei oikein kuulu tyyliin.

 

Huomaan selvästi häiriintyväni tällaisesta asenteesta/ ajattelummalista (etenkin ateistilla): "mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään..." miten (vieläkin?)i yrität mennä Jumalan selän taakse, siirtää vastuuta.

Ainakin vapaissa suunnissa tunnutaan ajattelevan, että jos jokin ehkä muuten järkevä ajatus on vastoin vallassa olevaa uskonkäsitystä, se voidaan hylätä seuraavan kohdan perusteella:
2.Kor 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

En ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen joka sanoo, että onhan Jumala luonut ihmiselle järjenkin, miksi sitä ei saisi käyttää. Sen sanominen myös johtuu osittain siitä historiasta, että tuollaiseen ajattelutapaan on joutunut törmäämään. Eli sillä yhdellä Raamatunkohdalla on dissattu paljon kaikenlaisia ajatuksia.

 

Sitä juuri se "tuomiokin" Jumalan ehdottomuus/absoluuttisuus/oikeudenmukaisuus, viimeinen tuomio yms. kristinopissa kait on: Yksilökin lopulta kohtaa (/joutuu kohtaamaan) Luojan aivan yksin. Katsomaan ja näkemään myös itsensä (totuuden itsestään) aivan paljaana, yksin. Siitä ei pääse pakoon.

En ehkä silti pelkää kovin paljon. Näin nimittäin Jumalan kuitenkin aika armollisena niinä viimeisinä aikoina kun uskoin. Ja rehellisesti sanottuna ajattelen, että jos kristillinen Jumala ehkä olisi sittenkin olemassa, en pelkäisi häntä ainakaan niin paljon kuin fundamentalistien antamaa kuvaa hänestä. Jumala tuntisi minut, mutta fundiksilla on tapana sanoa Jumalan puolesta, ettei Jumala minua hyväksy, kun ajattelen miten ajattelen.

 

"En väitä tietäväni ...mutta tiedän, että monet hyvin fiksut ihmiset (Hawking esimerkiksi) ovat tulleet siihen lopputulokseen, että Jumalaa ei ole...."

Muistelin, että syytit minua pöyhkeydestä, kun rohkenin itse pohdiskella tällaisia ja esitit, että minun pitäisi perehtyä enemmän hiukkasfysiikkaan. Niinpa ajattelin, että säästän vaivaa ja katson sen sijaan, mitä hiukkasfysiikkaan jo perehtynyt heppu ajattelee Jumalasta.

 

Huomaan selvästi häiriintyväni tällaisesta asenteesta/ ajattelummalista (etenkin ateistilla): "mutta jos Jumala on olemassa, hän on antanut minulle tällaisen pään..." miten (vieläkin?)i yrität mennä Jumalan selän taakse, siirtää vastuuta. Kr.opissakin ymmärtääkseni ei voi mitenkään mennä Jumalan selän taakse, vaikka kuinka armon käsitte olisikin läsnä.

Et varmaankaan ymmärrä kyseistä 'argumenttia'
Se ei ole argumentti jumalaa vastaan vaan uskontoa ja uskonnon (sinun) ylimielistä tapaa
kuvitella tietävän että miksi kaikki on olemassa.

Toisin sanoen : Jos jumala on olemassa niin miksi hän olisi antanut logiikan ja järjen meille? Joka johtaa väistämättä siihen että luomistarina kuten se on esitetty raamatussa ja tulkittu historian aikana, joudutaan hylkämään sen siliän tien.

Miksi me tiedämme että tähdet (auringot) ovat syntyneet tunnettujen prosessien kautta eikä niitä ole 'luotu' sen sanan siinä merkityksessä kuin ihmiset yleensä sen ymmärtävät...jne jne jne.

Jumalan selän taakse mennään juuri sen takia että sinä, kristitty, ymmärtäisit kyseenalaistaa omaa kantaasi asiaan, tarkoitus ei ole suinkaan paeta jumalaa. Kuten ehkä ymmärsit....väärin.

 

... argumentti... vastaan uskonnon (sinun) ylimielistä tapaa
kuvitella tietävän että miksi kaikki on olemassa.

...että sinä, kristitty, ymmärtäisit kyseenalaistaa omaa kantaasi asiaan...
... ymmärsit....väärin.

Uskonto = MINÄ!! - Aika hyvin. Näkyis vaan noita uskovaisiakin...ja mieluusti hyvin maksavia...

Toivottavasti olet oikea asiantuntija myös. Sovitaan näin. Tavataan luona taivaan portin. Minä tarjoan Pietarille nortin. Sinä sillä välin argumentoit minut sisään.

Vai oletko minun entinen kansakoulun opettajani- wannabe herastuomari?
Olinko eri mieltä jostain kanssasi. Eikä niin saa olla.
Onko se syntiä?

 

16 vuotias olin käydessäni kasteella, kenen mielestä se nyt sitten on aikuinen ja kenen ei, mutta kuitenkin olin ainakin täysi-ikäinen ollessani mukana noissa jutuissa. Kymmenisen vuotta yhteensä.

Kyllä sain kaikenlaisia oivalluksia Raamatusta ja koin aina silloin tällöin joitain kohtia erityisen puhutteleviksi. Ja joitain kokemuspuolen juttuja tulee mieleen, mutta en ehkä luonteeltani ole hirvittävän fiilistyyppi. Tai kyllä tunteetkin tietenkin vaikuttaa, mutta totaalisen järjettömät jutut ei oikein kuulu tyyliin.

Itseeni pielaten 16-vuotias on aika juvenaali vielä. Sinä tosin olet voinut olla toki aika varhaiskypsäkin tuolloin - it depends - mutta ainakin jos esim. ateistisesta perheestä lähdit tuolle tielle (ellei sitten vain kapinoinnin vuoksi).

Sait oivalluksia ja koit puhutteluvuutta. Ok. Ja kiitos muuten myös vastauksista - erityisesti panin myös merkille jaottelusi useaksi eri viestiksi.

Kysyessäni tuota raamattuasiaa, ajatuksissani oli sellainenkin itselleni läheisempää analogiaa kuin nuottilukutaito. Kuten vanha vitsi tangokuningaista menee, ainut asia mitä pätevimmät heistä nuoteista tietävät on, että niitä ei saa repiä. Osalle meistä kuitenkin sointikuvat ja musiikilliset rakenteet avautuvat jo pelkästään nuottikirjoituksen perusteella. Jos vaikka annetaan joku yksittäinen ennalta tuntematon sivu, voi pikaisella silmäyksellä myös tunnistaa ominaispiirteitä: Tämä on Mozartia, tämä Wagneria jne...

Itselleni musiikkilla myös on aika hämmästyttävä - ikaankuin suora kanava - "direct input" - tehovaikutus aivojen joihinkin osiin, tai yleensä niiden toimintaa ohjaavasti - Siis etenkin kuunneltuna kokemuksena. Tietynlainen mus. taas kestää sen lisäksi(!) hyvin monimutkaista rakenteellistakin analyysia. Ajatelen että parhaimmillaan ehkä joillekin kehittyy erityiskykyä ymmärtää uskonnollisia kirjoituksia. Rehellisesti sanottuna aika paljon kyllä pitää olla paitsi yleistä tietämystä, ns. "kirjousten" tuntemista, mutta epäilemättä sijansa myös jollakin muulla lahjakkuuden osa-alueella juuri tällaisiin teksteihin liittyen, että niitä oikein ja kunnolla ymmärtäisi, mutta iihan omin päinkin olen tässä viimeaoikoina taas kokeillut.

Aikaisemmin mainitsemani oma "haltioitumiseni" tarkoitti jotain musiikinkaltaista kokemusta. Joissain tapauksissa musiikkia voi luonnehtia lähes jopa absuluuttiseksi musiikiksi. Itselleni eräänlainen uskonnollinen ihanne olisi absoluuttinen puhdas ja kirkas ateisimi. Sen paetessa aina kauemmaksi ja kauemmaksi lähinnä toivoisin syttyväni selkeään monoteismiin. Osin olen siis etenkin fiilistyyppi, mutta luulenpa että sinuakin enemmän olen aina kavahtanut mainitsemiasi "totaalisen järjettömiä juttuja".

Tämä tästä tällä kertaa. jos ketju tästä vielä elää, niin saatan jotain tähän liityvää täydentävää kyllä udella lisääkin.

 

Ainakin vapaissa suunnissa tunnutaan ajattelevan, että jos jokin ehkä muuten järkevä ajatus on vastoin vallassa olevaa uskonkäsitystä, se voidaan hylätä seuraavan kohdan perusteella:
2.Kor 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

En ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen joka sanoo, että onhan Jumala luonut ihmiselle järjenkin, miksi sitä ei saisi käyttää. Sen sanominen myös johtuu osittain siitä historiasta, että tuollaiseen ajattelutapaan on joutunut törmäämään. Eli sillä yhdellä Raamatunkohdalla on dissattu paljon kaikenlaisia ajatuksia.

uuhh! vähän vaikea kommentoida mitään. Yleisestä mielenkiinnosta ja jo kohtaamisemme vuoksikin voisin kyllä katsoa tuota kohtaa, josko siitä jotain (muuta) ymmärtäisin. Tod. näk. näin kävisi, minulla kun lienee liian kuriton lähestymistapa. Kyllä minusta etenkin myös jos Jumala on, niin siihen ajatukseen ehdottomasti liittyy ihmisjärkikin, ja nimenomaan käytettäväksi.

Siis tuolla kohdalla oikein systemmaattista dissaamista / yksilön oman ajattelun ylikävelyä - kaikissa kohtaamissasi "piireissäkö"? (Tietysti määrätyn selkeän dogmaattisuuden yms. kautta inhimillisholtittoman haahuilun suitsemisen kyllä ymmärrän).

 

QUOTE=Jehnny Tightlips;22442880]... Ja rehellisesti sanottuna ... fundiksilla on tapana sanoa Jumalan puolesta, ettei Jumala minua hyväksy, kun ajattelen miten ajattelen.[/QUOTE]

Rehellisesti sanottuna minun lienee parasta edelleen vältellä ainakin sellaisia fundiksia.

Niin ja viittaamassasi viestissä sanani ajatui noihin tuomion ajatuksiin, ynnä vuohiin ja lampaisiin jakamiseen juuri sen sinun erään viestisi johdosta - muistat varmaan kohdan/kohdat - eli siksi ikäänkuin jatkoin siitäkin teemasta, jota itsekin nostit - (jos tuo nyt mitään enää tuo lisää tai selittää sanomisiani).

 

Muistelin, että syytit minua pöyhkeydestä, kun rohkenin itse pohdiskella tällaisia ja esitit, että minun pitäisi perehtyä enemmän hiukkasfysiikkaan. Niinpa ajattelin, että säästän vaivaa ja katson sen sijaan, mitä hiukkasfysiikkaan jo perehtynyt heppu ajattelee Jumalasta.

Nyt oikein jaksa selata ja selvittää tarkemmin itselleinikin sanomisiani, mutta toivottavasti en kuitenkaan varsinaisesti syytellyt. Vähän kärjekkäästi usein kyllä sanon, mutta mitenkään en haluiaisi ketään mistään vilpittömällä ja rehellisellä mielellä lausutusta moittia.

Silloin viimeyönä aivoissani kyllä vähän nurjahti, kun mielestäni itse ensin toit esille Jumalaa inhimillistävistä lähtökohdista määrittäviä ajatuksia, ja sitten toisaalla esitit toisen puolestaan liiaksi inhimillistävän tjms....(no se siitä ei tuosta pitäisi enää)...ja kun aivojani sittemmin vielä riipi ikäänkuin koordinaatiston muuttuminen, kun jumalkuva oli käsittelyssä, niin minä tavallaan kiinnitin kritiiikin ja keskustelun lähtökohdat kr.opin jumalakäsityksen koordinaatistoon (Jumala on: Minä olen ) mutta sinä et (eli minusta jotenkin sotkit ristiriitaiseti yhden idean kahteen eri koordinaatistoon. Silloinhan kun itse asettelin käsiteavaruudessani vektorit jotenkin, niin koordinaatiston muuttuessa niistä ei ollut enää ikäänkuin skalaareiksikaan, puhumttakaan että olisivat säilyneet ajatuksellisina tensoreina.

(mun on nyt parasta lopetaa, jos tuosta jotain selkoa saat, niin aika sälli oot ja saat puolestani samalla onnitella itseäsi...)

Eiku nyhämmä vasta hokaankin: Siehä sälli oot! Ei sitäkään ollut syytteeksi tarkoitettu...noh tietty jonkinlaiseksi haasteeksi,...johon vastasit...vieläpä niin, että taas viihdyin!

Kun siis sen kuitenkin han tarkistin: Emme olekaan ensikertaa samassa ketjussa. Inspiroit minua aikoinaan myös eräässä islam/armo -ketjussa, jonka kait vähän omavaltaisesti otin näppeihini.

Kiitoset siis vielä taas kerran. Tästä eteenpäin nimmmarisi taitaa pysyä mielessäni.

 

Olinkin tässä lomilla, nyt takaisin sorvin ääreen!

Eli siis mitä, täällä ei vieläkään ole todistettu lajien muuttumista toisiksi lajeiksi!? Eipä yllätä!

Joku tuossa näytti uskovan ihmiseen, tarkemmin sanottuna hiukkasfyysikoihin (nopeasti vilkaisten ainakin näytti siltä että tällainen uskovainen tänne oli eksynyt) mutta ei se kannata. Nimittäin uskoa hiukkastutkijoihin. Ne on ihmisiä kuten mekin, käyvät paskalla ja kaivavat nenäänsä.

Ja muistakaa tenavat aina se että TIEDE on tasan yhtä rehellistä kuin mitä on ihminen. Ja jokainenhan meistä tietää, kuinka rehellinen (tai älykäs) on ihminen, eikö tiedetäkin?

 

Joku tuossa näytti uskovan ihmiseen, tarkemmin sanottuna hiukkasfyysikoihin (nopeasti vilkaisten ainakin näytti siltä että tällainen uskovainen tänne oli eksynyt) mutta ei se kannata. Nimittäin uskoa hiukkastutkijoihin. Ne on ihmisiä kuten mekin, käyvät paskalla ja kaivavat nenäänsä.

Oliko Jeesus muumi?

 

Oliko Jeesus muumi?

Onko sun harteittesi päällä kaali?