Lastensaannille asetettava ikäraja. Mun ehdotus: 25v.

Eli yhteiskunnanko pitäisi olla täysin ilman rajoituksia? Ilman lakeja ja kieltoja? Vai hyväksytykö sä vaan jotkut pakotteet ja rajoitukset? Ne mitkä on susta ok vai mihin sä vedät rajan? Mikä sun mielestä tekee lisääntymiskyvystä niin "pyhän" asian että sitä ei sovi kyseenalaistaa?

Voisin väittää, että jokainen on sitä mieltä, että on täysin moraalitonta (sitä sanaa kun on tässä ketjussakin jo käytetty) että 10v saa lapsen. Ollaan huolissaan tytön hyvinvoinnista ja lapsen kehityksestä, kauhistellaan ja surkutellaan. 14-vuotiaan kohdalla mielipiteet jo vähän jakaantuu, mutta väittäisin yhä että enemmistö on sitä mieltä että sen ikäisen ei kuulu ryhtyä vanhemmaksi. 17-vuotiaan kohdalla mielipiteet jakaantuu vielä jyrkemmin. Eli kyse ei ole siitä, että eikö meistä jokainen olla loppujen lopuksi sitä mieltä että joku raja pitäisi olla, ongelma vaan nyt näyttää olevan siinä että mä oon ehdottanut ikärajaksi 10 vuotta korkeamman kuin mitä muut.

Ai että kokonaan ilman rajoja jos ei mennä toisen kotiin ja iholle sanomaan miten se elämä tulee elää? Onko se tosiaan niin että alle 15-vuotiailta on lasten tekeminen kiellettyä? Vai olisiko kyse siitä, että alle 15-vuotiasta köyrivä sekaantuu lapseen? Missä on ehdotettu pakkoabortteja teineille?

Maailmassa on paljon ikäviä asioita, paljon paheksuttavaa, paljon murehdittavaa. Ratkaisu noille asioille ei ole kuitenkaan niiden laittomaksi tekeminen, ja en kyllä tosiankaan jaksa alka juurta jaksain selittämään miksi ei. Jos se ei aukene siellä omassa päässä hetken miettimisellä niin se on voivoi.

 

Tämän mukaan minunkin lapseni olisi pitänyt abortoida. Sain esikoisen ollessani 18v. (täytin kk päästä 19) ja kuopuksen sain ollessani 21 (täytin 22 sinä vuonna). Nyt olen 25 ja uskoisin että lapseni on tehty. Ja jonkun mielestä minä olisin nyt vasta valmis edes suunnittelemaan lapsia. Ei oikein mene yksiin nämä aatokset. Kyllä luonto on järjestänyt sen hedelmällisimmän iän siihen parin kympin pintaan ihan tarkoituksella.

 

No huhheijaa. Tyttöni syntyi kun olin juuri täyttänyt 20v. Mieheni (oli tytön syntyessään jo aviomieheni, mikäli sillä nyt tämän ketjun mukaan merkitystä on) on samanikäinen kuin minä. Puhtaalla omalla tunnolla voin sanoa meidän olevan maailman parhaimpia vanhempia, en tiedä ketään miestä, joka osaisi ottaa kaikesta niin hyvin vastuuta kuin oma mieheni.

Kypsyysraja lastensaannille olisi hyvä, mutta mahdotonhan se on tehdä. Ikäraja puolestaan on uskomattoman typerä ajatus. Tiedän kolmekymppisiä jotka ovat 15-vuotiaan tasolla. (Hyvä esimerkki tästä on tuo BB. Siihen sen kummemmin en ole tutustunut, mutta nähty on tarpeeksi.)

Siis juuri näin! Kaikki ymmärtää, että lapsen saaminen vaatii vastuun kantamista ja henkistä kypsyyttä, mutta ikä ei ole sen tae! Todennäköisyys sille, että ihminen pärjää laspen kanssa kasvaa iän myötä, mutta nämä kaksi asiaa ei korreloi keskenään kaikissa tapauksissa.

Pointti tässä alotuksessa on ihan hyvä (= ei lapsia epäkypsille vanhemmille), mutta mittarina ikä toimii todella huonosti.

 

No huhheijaa. Tyttöni syntyi kun olin juuri täyttänyt 20v. Mieheni (oli tytön syntyessään jo aviomieheni, mikäli sillä nyt tämän ketjun mukaan merkitystä on) on samanikäinen kuin minä. Puhtaalla omalla tunnolla voin sanoa meidän olevan maailman parhaimpia vanhempia, en tiedä ketään miestä, joka osaisi ottaa kaikesta niin hyvin vastuuta kuin oma mieheni.

Kypsyysraja lastensaannille olisi hyvä, mutta mahdotonhan se on tehdä. Ikäraja puolestaan on uskomattoman typerä ajatus. Tiedän kolmekymppisiä jotka ovat 15-vuotiaan tasolla. (Hyvä esimerkki tästä on tuo BB. Siihen sen kummemmin en ole tutustunut, mutta nähty on tarpeeksi.)

Onneksi olkoon. Toivotaan että tilanne on sama vielä kymmenen vuoden päästäkin; siinahän tämän, hyvinkin kyllä kärjistetyn ketjun yksi pointti on. Ihmisen itsetunto lienee huipussa 20 vuoden tienoilla (joskus tutkimuksenkin tästä nähnyt) kunnes sitten 30+ aletaan ymmärtää kokonaisvaltaisemmin asioita. Perusteluna tuohon oli juuri ihmisaivojen pitkä kehitysprosessi.

Mikä mua myös monasti mietityttää on tämän maailman muutuminen. Täältäkin saa viikottain lukea juttuja facebook-pettämisistä, salaisista tekstiviesteistä jne jne. Kiusauksia ei tarvitse enää lähteä hakemaan edes baareista, vaan voit surutta kotisohvalta jo pettää, tai ainakin nyt aloitella uuden suhteen. Liiankin helppoa. Ja ihminen on vaan ihminen eikä kovinkaan moni ole täysin kykenevä vastustamaan kiusauksia (erotilastot kertoo karua kieltään). Mä en halua lasten saannille ikärajaa, kuten sanottu, meitä on moneks. Mutta tässä muuttuneessa yhteiskunnassa jossa pettäminen on arkipäivää soisi että ihmiset sopailisivat ihmisuhdekiemuroissa ennen lapsia. Ihan oikeasti. Kun se kärsijä on aina eniten se lapsi.

 

mä oon ollu 25v jo 4 lapsen äiti ei se äitiys ikää katso, kyllähän se ihmisestä kiinni on eikä iästä

 

Et taida olla kovin kypsä tai äiti itsekään, jos et tajua vauvan ja taaperon/lapsen eroa. Lapsi kiintyy biologisiin vanhempiinsa automaattisesti. Adoptiossa niin taas ei käy. Kyllä se vaan on aika paljon helpompi huolehtia lapsesta, joka rakastaa sinua, kun yrittää pikkuhiljaa voittaa toisen rakkaus ja kunnioitus. Kyse ei ole parin tunnin lapsenlikkahommasta, vaan ihan oikeasta elämästä.

Tämän lisäksi minun mielestäni esim. se adoptioseula onkin liian tiukka. Tärkeämpi olisi löytää lapsille rakastavia koteja, eikä mitatat tikulla ikää, tuloja ja sivistysastetta. Mutta rajat toki täytyy laittaa johonkin, etteivät sairaat ihmiset käy adoptoimassa itselleen liutaa pahoinpideltäviä/hyväksikäytettäviä. Kyllähän näiltä ihmisiltä viedään biologisetkin lapset.

Yksi pointti on vielä tosiaan se oman ruumiin määräämisoikeus, jolle et näköjään anna karvankaan vertaa arvoa.

Ihmiset ovat myös yksilöitä, heitä ei voi jakaa mihinkään homogeenisiin lokeroihin. Abortti jos äiti on päivää vaille 25v? Abortti jos äiti on 28 mutta isä 24?

Tämän lisäksi ehdotuksesi on käytännössä mahdoton toteuttaa, yrityskin tulisi järjettömän kalliiksi ja olisi todella epäkäytännöllinen eikä lisäisi muuta kuin mielenterveysongelmia.

Miksi ihmiset aina ehdottelee ihan järjettömiä pakkoja ja kieltoja ratkaisuiksi asioihin, jotka ei oikeastaan edes ole ongelmia. Jos vaan tapettaisiin kaikki niin ei tarvisi kestää tätäkään kamalaa maailmaa, jossa muut ihmiset tekee sinun mielestäsi koko ajan väärin.

Koska joku asia on helpompaa onko vähemmän merkittävää? Pienen lapsen hoito on helpompaa kuin isomman joten se ei ole niin tärkeää? Mä en allekirjoita ollenkaan sun väittämää, että biologista lasta on helpompi kasvattaa siitä syystä kun se automaattisesti rakastaa vanhempiaan. Adoptoidaanhan myös pikkuvauvoja, ei kaikki ole kouluikäisiä. Pitäisikö seulan olla eri niiden adoptiossa?

Ruumiin määräämisoikeus. Selvä. Saako sun mielestä 16-vuotias juoda alkoholia ja polttaa tupakkaa vedoten samaan asiaan? Entäs 13-vuotias joka lähtee autolla ajamaan vedoten siihen että on omasta mielestään riittävän kypsä ja onhan hänellä omaan kroppaansa itsemäärämisoikeus? Tai mihin häviää pakkohoitoon passitetun itsemääräämisoikeus? Millä tavoin lisääntymiskyky on niin erityinen, että sen suhteen ei hyväksytä mitään rajoitteita mutta moneen muuhun asiaan kyllä?

Tietenkin mun ehdotusta on melkein mahdotonta toteuttaa, mutta se ei saisi estää keskustelua siitä miten asioiden pitäisi olla. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua pahoinpidellyksi, yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua raiskattavaksi, yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua syrjityksi ihonvärinsä takia, yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, kaikkia on melkein mahdotonta toteuttaa, mutta kuitenkin niistä on hyvä keskustella.

 

Ketjua kokonaan läpi lukematta,pakko kommentoida....mä sain esikoin juurikin 25v koin että olin "vähän" myöhässä,olin osaaston vanhimpia synnyttäjiä silloin (98) ja tän iltatähden mä sain 35v eli 08 mun lapset tulleet siis 10 vuoden välein ja olen sitämieltä,ettäMINUN kohdallani tuo 35 oli ihan liian myöhään. Kun kuopus todella vaativa,huonosti nukkuva tapaus. niin ei meinannut voimat riittää.Onneksi sit riitti. Mun mielestä jokainen äiti tietää ksoka on hänen kohdalleen oikea aika tehdä lapsia,ei kukaan ulkopuolinen voi sitä määritellä.

 

[QUOTE="mimmi";22437119]Onneksi olkoon. Toivotaan että tilanne on sama vielä kymmenen vuoden päästäkin; siinahän tämän, hyvinkin kyllä kärjistetyn ketjun yksi pointti on. Ihmisen itsetunto lienee huipussa 20 vuoden tienoilla (joskus tutkimuksenkin tästä nähnyt) kunnes sitten 30+ aletaan ymmärtää kokonaisvaltaisemmin asioita. Perusteluna tuohon oli juuri ihmisaivojen pitkä kehitysprosessi.

Mikä mua myös monasti mietityttää on tämän maailman muutuminen. Täältäkin saa viikottain lukea juttuja facebook-pettämisistä, salaisista tekstiviesteistä jne jne. Kiusauksia ei tarvitse enää lähteä hakemaan edes baareista, vaan voit surutta kotisohvalta jo pettää, tai ainakin nyt aloitella uuden suhteen. Liiankin helppoa. Ja ihminen on vaan ihminen eikä kovinkaan moni ole täysin kykenevä vastustamaan kiusauksia (erotilastot kertoo karua kieltään). Mä en halua lasten saannille ikärajaa, kuten sanottu, meitä on moneks. Mutta tässä muuttuneessa yhteiskunnassa jossa pettäminen on arkipäivää soisi että ihmiset sopailisivat ihmisuhdekiemuroissa ennen lapsia. Ihan oikeasti. Kun se kärsijä on aina eniten se lapsi.[/QUOTE]

Eiköhän se parisuhteen laatu ja luottamuksen määrä jo tässä iässä anna edes vähän viitteitä siihen, että liitto voi kestää tai ei kestä. Olemme toki vasta 21-vuotiaita, mutta suhteemme on terveempi ja onnellisempi kuin monilla monilla muilla. Itse olen sitä mieltä, että kun luottamus ja uskollisuus on 100%, arvot molemmilla samanlaiset ja argumentointitaidot hyvät, liitto on tehty kestäväksi. On kyse sitten parikymppisistä tai viisikymppisistä. Vanhempien suhde=lapsen hyvinvointi.

 

Mun äiti sai mut 20vuotiaana ja voi nkyllä sen verran sanoa että parempaa äitiä ei ole
Miltei päivitääin sain kuulla kavereilta kuinka ihana ja iloinen äitini oli.
Heidän vanhemmat olivat sellasia perus "juujuu" eivätkä kuunnelleet lapsiansa. Sain aina tukea ja turvaa. Äiti oli aina pirteä ja teki mun kanssa kaikkea mukavaa. Voin sanoa, ja ystäväni voivat sanoa, että mulla oli kaveripiirin paras äiti Tuo 25v ikäraja kuulostaa aika hurjalta

Mun äiti on mun esikuva ja haluan lapset nuorena myös. Niin jaksava ja ihana oli/on. Voisin ylistää häntä loputtomiin!
Yritän parhaani olla yhtä hyvä äiti.
Että vedäppä siitä jotain huonoa ap

 

ja en mene väittämään että vanhemmat äidit olisivat yleisesti huonompia, mutta meidän kolmen parhaan ystävyksen kaksi muuta ovat yli 30v äitien saamia ja molempien vanhemmat ovat alkoholisoituneet.
Toinen ystäväni ollessa pieni ja toinen kun hän oli n.16v

 

Kyllä tuntuu hurjalta katsellessa omia lapsia että joidenkin mielestä nuo lapset olisi pitänyt adoptoida tai antaa pois kun ikää ei ollut tarpeeksi. Eka 18-vuotiaana, toinen 22-vuotiaana ja sama mies edelleen kuvioissa ja loistava isä onkin. Mutta silti, olisi kuulemma pitänyt abortoida.

 

sain esikoisen 22vuotiaana, kuopuksen 25vuotiaana. samalle miehelle ja mies on ollu mukana kuvioissa jo 11vuotta.

miten kuvio toimis? miten valvot että raskauksia ei salata? mennä muualle synnytymään ja kasvattaan lapsen

 

Tietenkin vain 25-vuotiaana.
Edesvastuutontahan se on muuten, koska kaikkihan tietävät että jokaisella 24-vuotiaalla vielä menojalka vipattaa ja baariin pitää päästä suoraan synnäriltä ja 26-vuotias synnytäjä kuolee vanhuuteen kun lapsi on vielä pikkuinen!

Asiaa!!
Tässä tuli THE Absoluuttinen Totuus

 

kolmekymppiset ovat varmasti ihan yhtä hyviä äitejä kuin parikymppisetkin, mutta kyllä luonto jotain kertoo kun hedelmällisin ikä on 20-25v.

 

Hm....

Itse sain esikoiseni myös 20v. Nyt olen 30v ja edelleen yhdessä lasten iskän kanssa. Olemme naimisissa, molemmilla ammatit ja töitä riittää nyt lamankin aikana. Omakotitalokin löytyy jne.

Kyllä nuorena lastensaannissa on etujakin. Nuoret on usein aika sopeutuvaisia (elämään ei ole tullut vielä selkeitä kangistuneita kaavoja joita lapset hajottaisi) ja uuden oppiminen on nopeaa. Fysiikka on siinä 19-24v varmaan parhaimmillaan lasten saamiseen.
Tietysti huonojakin puolia löytyy. Nuoren mieli on vielä aika ailahtalevainen ja se mitä elämältään haluaa, saattaa vielä muuttua.
Fiksu ja vastuuntuntoinen, hyvän ja tasapainoisen lapsuuden elänyt nuori kyllä yleensä selviytyy äitiydestään erittäin hyvin!
Eikä ne vanhatkaan äidit aina niiin erinomaisia ole. Ikä on paljolti numeroita, muut asiat merkitsee!

Adoptiolla on muuten myöskin jonkinlaista YLÄikärajaa, kotimaiseen adoptiojonoon ei yleensä oteta yli 35-vuotiaita lainkaan. Joissain maissa taas lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla yli 40 vuotta.

Pitäisikö siis yläikärajaksi pistää 35v? Lapsia saa tehdä vain 25v-35v välillä. Nuoremmille ja vanhemmille asetetaan jokin luotettava ja pitkäaikainen ehkäisyväline ja annetaan kunnon valistusta? Vai mitä?

Muitakin rajoituksia voisi pistää, onhan kuitenkin kyse noinkin tärkeästä asiasta. Esim. merkintä rikosrekisteriotteessa, mielenterveysongelmista, perinnöllisistä sairauksista, agressiivisesta käytöksestä, liian alhainen tulotaso, liian monta lasta jo ennestään jne. voisivat olla este lapsen saannille, vai mitä?!

 

Tämä on aihe josta olis parempi puhua noin 40-50 vuotiaiden äitijen kanssa, joiden lapset on jo maailmalla. Nähtäisiin kokonaisvaltaisempi kuva asiata.

 

Vaikka. Tai vaihtoehtoisesti pakkoadoptio. Itse kyllä kannatan ennemmin pakkoaborttia. Se todennäköisesti vähentäisi huomattavasti näitä vahinkoraskauksia kun tietäisi että raskauden alkaessa ei olisi vaihtoehtoja vaan abortti olisi edessä. Ja jos ei siihen pystyisi niin... Ehkäisystä pidettäisi ihan eri tavalla huolta tai sitten yhdyntöjä vältettäisi.

Joo. Hieno idea. Vähän vanha vaan. Venäjälläkin on ihan normaalia 20 tai enemmän aborttia, eikä edes laki pakota..

 

[QUOTE="passi";22437258]Tämä on aihe josta olis parempi puhua noin 40-50 vuotiaiden äitijen kanssa, joiden lapset on jo maailmalla. Nähtäisiin kokonaisvaltaisempi kuva asiata.[/QUOTE]

Puhuin juuri äitini puolesta Hänen lapsi on jo maailmalla

 

Unohtui mainita että sain ensimmäisen 21v. Nyt 35v. ja samalle miehelle tulossa 7. lapsi jos kaikki menee hyvin. Oltu 19 vuotta yhdessä. Hassu ajatus että meillä ei kahta vanhinta tyttöä olisi.

 

Miksi et ap vastaa ESIM niihin viesteihin missä kerrotaan ettei kaikki saisi edes lapsia enää? Jätät sellasiin vastaamatta mihin mykistyt tietämättömyyteen etkä pystykkään perustelemaan tätä ehdotonta rajaasi

 

Ketjua kokonaan läpi lukematta,pakko kommentoida....mä sain esikoin juurikin 25v koin että olin "vähän" myöhässä,olin osaaston vanhimpia synnyttäjiä silloin (98) ja tän iltatähden mä sain 35v eli 08 mun lapset tulleet siis 10 vuoden välein ja olen sitämieltä,ettäMINUN kohdallani tuo 35 oli ihan liian myöhään. Kun kuopus todella vaativa,huonosti nukkuva tapaus. niin ei meinannut voimat riittää.Onneksi sit riitti. Mun mielestä jokainen äiti tietää ksoka on hänen kohdalleen oikea aika tehdä lapsia,ei kukaan ulkopuolinen voi sitä määritellä.

Minäkään en lukenut ketjua, mutta olen tästä samaa mieltä, eli itse sain iltatähden 36-vuotiaana ja aivan liian myöhään!

Ensimmäisen lapseni sain 21-vuotiaana, toisen 23-vuotiaan ja kolmannen 24-vuotiaana ja juuri sopivan ikäisenä meidän perheelle. Lapset ovat nyt jo teinejä (17,15,14) ja ainakin omasta mielestäni tähän asti on mennyt todella hyvin. Koulu sujuu kaikilla, päihteitä ei vielä ole kokeiltu, ovat kohteliaita, fiksuja nuoria. Tämä kuopuksemme on riiviö! Ehkä olen jo liian vanha! Ei enää puhti riitä uhmaikäisen kanssa taistelemiseen. Tai siltä se välillä tuntuu. Toivottavasti kuitenkin hänestäkin saamme "ihmisen", vaikka nyt vaikeaa onkin.

 

Ihan fiksu keskustelu tästä sitten tulikin, lukuunottamatta ap:ta!
Monella on hyvä ja laaja käsitys elämästä. Onneksi kaikki eivät ole niin suppeakatseisia ja ajattelukyvyttömiä järjellä

 

Puhuin juuri äitini puolesta Hänen lapsi on jo maailmalla

Sinun näkökantistahan vai puhui. Et äitisi. Sen näkökulman voi vain hän kertoa. Mites sinun isäsi, oliko hän minkäikäinen ja onko vielä mukana kuviossa?

 

[QUOTE="mutti";22437315]Sinun näkökantistahan vai puhui. Et äitisi. Sen näkökulman voi vain hän kertoa. Mites sinun isäsi, oliko hän minkäikäinen ja onko vielä mukana kuviossa?[/QUOTE]

Hän oli 24v on mukana juu. Ihana isi on! Onko sun lapsilla isä vielä?
Niin ehkä äitini ei ylistäisi itseään maailman parhaaksi äidiksi tosiaan, mutta samaa mieltä hän on tästä ikäasiasta.

 

[QUOTE="vanha äiti";22437306]Minäkään en lukenut ketjua, mutta olen tästä samaa mieltä, eli itse sain iltatähden 36-vuotiaana ja aivan liian myöhään!

Ensimmäisen lapseni sain 21-vuotiaana, toisen 23-vuotiaan ja kolmannen 24-vuotiaana ja juuri sopivan ikäisenä meidän perheelle. Lapset ovat nyt jo teinejä (17,15,14) ja ainakin omasta mielestäni tähän asti on mennyt todella hyvin. Koulu sujuu kaikilla, päihteitä ei vielä ole kokeiltu, ovat kohteliaita, fiksuja nuoria. Tämä kuopuksemme on riiviö! Ehkä olen jo liian vanha! Ei enää puhti riitä uhmaikäisen kanssa taistelemiseen. Tai siltä se välillä tuntuu. Toivottavasti kuitenkin hänestäkin saamme "ihmisen", vaikka nyt vaikeaa onkin.[/QUOTE]

Muista että sinulla on jo 3 lasta "takana", olet sen rumban läpi viennyt ja nyt aloitti ns. uudestaan. Sitä tilannetta ei voi mitenkään verrata jos kuopuksesi olisikin nyt esikoisesti. Ymmärrän että puhti ei riitä, olethan uhman jo 3 kertaa aiemminkin läpi käynnyt...ja nyt taas. Vaan jos olisikin elämäsi ensimmäinen kokemus uhma-ikäisestä, voisit tilanteessa jaksaa ihan toisella tavalla.