Lastensaannille asetettava ikäraja. Mun ehdotus: 25v.

  • Viestiketjun aloittaja AnnaMaija-Papukaija
  • Ensimmäinen viesti
"mimmi"
Alkuperäinen kirjoittaja 20-25 on hyvä;22436892:
Kiitos, sain esikoiseni kun olin 22v ja nyt hänet pitäisi jonkun mukaan antaa adoptioon, vaikka luulin olevani loistava äiti...ohhohh :D
Minkäs ikäine lapsen isä oli? ja onko vielä kuviossa. En epäile naisen kypsyyttä vaan epäilen niiden nuorien isien kypsyyttä ottaa vastuuta.
 
"Neith"
sitä paitsi, eikös se nuorten vastuunkanto ym ole ihan kasvatuksesta kiinni.. jos ei mitään koskaan alle 18v vaadi niin ei voida olettaa että se niitä osaisi yli 18v
eli ennemmin kuin ikärajaa niin tarvittaisiin ihan kursseja vanhemmuuteen, kurinpitoon ja vastuulliseen kasvatukseen
 
[QUOTE="mimmi";22436904]Minkäs ikäine lapsen isä oli? ja onko vielä kuviossa. En epäile naisen kypsyyttä vaan epäilen niiden nuorien isien kypsyyttä ottaa vastuuta.[/QUOTE]

Minä olin 22v(olen)
ja lapsen isä on 27v.
Ja onko kuvioissa? No totta helkutissa on? :D :D
Täytyykö tätä erikoisemmin perustella?
 
"sama"
[QUOTE="mimmi";22436904]Minkäs ikäine lapsen isä oli? ja onko vielä kuviossa. En epäile naisen kypsyyttä vaan epäilen niiden nuorien isien kypsyyttä ottaa vastuuta.[/QUOTE]

26v ja tietysti on mukana.
 
hyvä äiti
Alkuperäinen kirjoittaja 20-25 on hyvä;22436892:
Kiitos, sain esikoiseni kun olin 22v ja nyt hänet pitäisi jonkun mukaan antaa adoptioon, vaikka luulin olevani loistava äiti...ohhohh :D
Älä välitä, minun kaksi vanhinta olisi pitänyt antaa adoptioon, sain heidät 19 ja 22 vuotiaina.
Tuossahan nuo esi- ja teini-ikäiset kyllä vielä pyörivät,ja en ole vielä 34 vuotiaanakaan pimahtanut...
Ehkä se että sain 2 seuraavaa lasta "loistavassa" 26 ja 30v iässä on jotenkin suojaava tekijä?..

Voi luoja ap, suomessa on hyviä ja "huonoja" äitejä kaikissa synnyttäjien i`istä huolimatta, mutta joillain heistä on kyllä perin kummallisia mielipiteitä
 
erikanta
Mä soisin että jokainen ihminen saisi hetken elää itsekästä elämää ja rauhassa sitä nuorta-aikuisikää, ilman suuria vastuita. Tässä maailmassa on niin älytön kiire vastuulliseks aikuiseksi. Lapsien on kehitttävä nuoriksi ihan liian varhain, nuorista tehdään aikuisia kauhella kiireellä...Unohdetaan tyysti että saamme olla loppuiän aikuisia. Sitä kautta riittää...
 
"hehee"
Adoptioon hyvää lastensaanti-ikää ei voi verrata. Mietippä nyt, adoptoitavat ovat usein isoja lapsia ja 21v ei varmasti ole valmis kasvattamaan yli kouluikäistä ongelmalasta vielä, mutta sopii hyvin kasvattamaan oman vauvansa. Tietysti siihen on joku raja vedettävä.
20-25v kun on naisen hedelmällisin ikä, uskon sillä olevan jotain tekemistä hyvän iän kannalta ;)
Miesten iästä taas toinen juttu. Mutta tässä vedettiin rajoja naisen hedelmällisimpiin vuosiin...oh my.:D
 
"voi elämä"
Mä soisin että jokainen ihminen saisi hetken elää itsekästä elämää ja rauhassa sitä nuorta-aikuisikää, ilman suuria vastuita. Tässä maailmassa on niin älytön kiire vastuulliseks aikuiseksi. Lapsien on kehitttävä nuoriksi ihan liian varhain, nuorista tehdään aikuisia kauhella kiireellä...Unohdetaan tyysti että saamme olla loppuiän aikuisia. Sitä kautta riittää...
Niin ja kaikki eivät todellakaan tätä kaipaa. Tiesitkö että on erilaisia ihmisiä olemassa. Minä haaveilen siitä omasta 40-50v ajasta kaikkein eniten kun jollekkin se ihq nuoruus kolmekymppiseksi asti on paras juttu.
 
"Weirdo"
Ja ehkä seuraavaksi myös laki, ettei lapsia saa syntyä avioliiton ulkopuolella tai nekin pakkoabortoidaan, koska kyllähän lapsella kaksi vanhempaa, äiti ja isä, täytyy olla, muuten siitä ei tule normaalia, tasapainoista ihmistä? Tai laki, joka määrää naisen jäämään kotiin tietyksi ikäkaudeksi (esim. 25-30 vuotta) ja tekemään sinä aikana kaikki lapset, jotka perhe aikoo hankkia? Ja sitten kun nainen tulee tarpeeksi vanhaksi, sille tehdään pakkosterilisaatio? Ihmisiltä (varsinkin naisilta) vaan pois itsemääräämisoikeus omaa vartaloaan ja lisääntymistä kohtaan, niin ei ole tässä maassa enää rikollisuutta tai mielenterveysongelmia.
Toivottavasti sä, joka ketjun aloitit olet pakkosterilisoitu, koska se olis sääli, että tollanen idiootti saa lisääntyä.
 
a.p.
Mä soisin että jokainen ihminen saisi hetken elää itsekästä elämää ja rauhassa sitä nuorta-aikuisikää, ilman suuria vastuita. Tässä maailmassa on niin älytön kiire vastuulliseks aikuiseksi. Lapsien on kehitttävä nuoriksi ihan liian varhain, nuorista tehdään aikuisia kauhella kiireellä...Unohdetaan tyysti että saamme olla loppuiän aikuisia. Sitä kautta riittää...
Mä oon siinä mielessä samaa mieltä, että nuorten pitäisi saada rauhassa kasvaa aikuisiksi. Mitä se sitten tarkoittaa kenenkin kohdalla on eri asia. Mutta missään nimessä mun mielestä nuoren aikuisen ei pitäisi olla vastuussa toisesta ihmisestä tuon kaiken kasvamisen ja kehittymisen lisäksi. Ei jokaisen ole pakko ryypätä ja rellestää, mutta mun mielestä olisi hyvä, että jokaisen nuoren on "pakko" keskittyä itseensä.
 
Mä oon siinä mielessä samaa mieltä, että nuorten pitäisi saada rauhassa kasvaa aikuisiksi. Mitä se sitten tarkoittaa kenenkin kohdalla on eri asia. Mutta missään nimessä mun mielestä nuoren aikuisen ei pitäisi olla vastuussa toisesta ihmisestä tuon kaiken kasvamisen ja kehittymisen lisäksi. Ei jokaisen ole pakko ryypätä ja rellestää, mutta mun mielestä olisi hyvä, että jokaisen nuoren on "pakko" keskittyä itseensä.
Eli sitten kun on 25v niin jokainen on keskittynyt sun mittapuun mukaan tarpeeksi? :D
Missä kohtaa en ole tarpeeksi vastuullinen oman lapseni kasvatuksessa? Missä kohtaa tein nyt väärin? Luulin todella että olin valinnut sen oman oikean tieni elää tässä maailmassa, mutta toki olen tehnyt suuren vääryyden aina jonku mielestä.
 
"mimmi"
Minä olin 22v(olen)
ja lapsen isä on 27v.
Ja onko kuvioissa? No totta helkutissa on? :D :D
Täytyykö tätä erikoisemmin perustella?
Ei, mutta kun vertaat miestäsi ikäiseesi mieheen, voit eron ehkä nähdä. Itse olen miesvaltaisella alalla ollut koko elämäni, alle 20 v lähtien ja tarkkailut tätä jonkin verran. Nuoret miehet on huomattavasti levottomampia kuin vastaavan ikäiset naiset. Sehän nyt on ihan faktakin, että miehet kehittyvät useasti naista myöhemmin. Nhnyt myös valitettavasti näitä eroja, ihan liikaa. Nuoria perheitä joissa nä työkaverini (miehet siis) eivät vaan ole "jaksaneet" lapsiarkea. Heidän puheensa viittaa usein baariviikonloppuihin, bilettämiseen, harrastuksiin...kaikeen muuhun kuin perheeseen. Sitten kun kuuntelen kolmenkympin kieppeillä olevien miesten juttuja. He puhuvat kestovaipoista ja vaunuista, siitä kuinka menevät perheellä uimaan...Vinoilevat "nuorille kolleille" siitä että mitäs se emäntä kotona on mieltä siitä että taas lähdet baariin. Useasti vastaus on tyyliin: Ei sillä ole mitään sanottavaa aiheeseen ja vaikka sanoiskin ni meen kuitenkin...

Näissä tapauksissa monasti käy surku niitä nuori äitejä siellä kotona... JA näkeehän niitä juttuja joka perjantai ja lauantai täälläkin. Isä läht taas baariin...

Toki aina poikkeukse löytyy, mutta toi on sellainen keskiarvo johon työssä seuraillessani olen törmännyt. Ja otantaa on aika paljon, 98% työkavereista miehiä, ikähaarukalla 19-65v, keskimäärin kuitenkin mahtuu ikähaarukkaan 20-35v
 
a.p.
[QUOTE="hehee";22436953]Adoptioon hyvää lastensaanti-ikää ei voi verrata. Mietippä nyt, adoptoitavat ovat usein isoja lapsia ja 21v ei varmasti ole valmis kasvattamaan yli kouluikäistä ongelmalasta vielä, mutta sopii hyvin kasvattamaan oman vauvansa. Tietysti siihen on joku raja vedettävä.
20-25v kun on naisen hedelmällisin ikä, uskon sillä olevan jotain tekemistä hyvän iän kannalta ;)
Miesten iästä taas toinen juttu. Mutta tässä vedettiin rajoja naisen hedelmällisimpiin vuosiin...oh my.:D[/QUOTE]

Voisitko vähän selventää. Millä tavoin 21v ei kykene kasvattamaan koululaista mutta kykenee olemaan vastuussa pienestä vauvasta? Eikö lapsen kehityksen kannalta juurikin ensimmäiset kolme vuotta ole muka ne tärkeimmät? Pienen vauvan hoitaminenko on vähemmän vaativaa? Jos taas otetaan ääripää esimerkki, niin sä antaisit hoitoon nuorelle ennemmin vastasyntyneen kuin 5v lapsen?
 
[QUOTE="mimmi";22436972]Ei, mutta kun vertaat miestäsi ikäiseesi mieheen, voit eron ehkä nähdä. Itse olen miesvaltaisella alalla ollut koko elämäni, alle 20 v lähtien ja tarkkailut tätä jonkin verran. Nuoret miehet on huomattavasti levottomampia kuin vastaavan ikäiset naiset. Sehän nyt on ihan faktakin, että miehet kehittyvät useasti naista myöhemmin. Nhnyt myös valitettavasti näitä eroja, ihan liikaa. Nuoria perheitä joissa nä työkaverini (miehet siis) eivät vaan ole "jaksaneet" lapsiarkea. Heidän puheensa viittaa usein baariviikonloppuihin, bilettämiseen, harrastuksiin...kaikeen muuhun kuin perheeseen. Sitten kun kuuntelen kolmenkympin kieppeillä olevien miesten juttuja. He puhuvat kestovaipoista ja vaunuista, siitä kuinka menevät perheellä uimaan...Vinoilevat "nuorille kolleille" siitä että mitäs se emäntä kotona on mieltä siitä että taas lähdet baariin. Useasti vastaus on tyyliin: Ei sillä ole mitään sanottavaa aiheeseen ja vaikka sanoiskin ni meen kuitenkin...

Näissä tapauksissa monasti käy surku niitä nuori äitejä siellä kotona... JA näkeehän niitä juttuja joka perjantai ja lauantai täälläkin. Isä läht taas baariin...

Toki aina poikkeukse löytyy, mutta toi on sellainen keskiarvo johon työssä seuraillessani olen törmännyt. Ja otantaa on aika paljon, 98% työkavereista miehiä, ikähaarukalla 19-65v, keskimäärin kuitenkin mahtuu ikähaarukkaan 20-35v[/QUOTE]

Miksi puhut sitten yleisesti alle 25v vanhemmista?
 
niiinniiin
[QUOTE="voi elämä";22436959]Niin ja kaikki eivät todellakaan tätä kaipaa. Tiesitkö että on erilaisia ihmisiä olemassa. Minä haaveilen siitä omasta 40-50v ajasta kaikkein eniten kun jollekkin se ihq nuoruus kolmekymppiseksi asti on paras juttu.[/QUOTE]

Oma-aika on ihan eri asia kuin nuoruus. Ei ne ole synonyymeja.
 
a.p.
Kyllä. Sen sijaan, että keskittyisimme oikeasti parantamaan yhteiskuntaamme ja ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia, täytyy meidän ehdottomasti säätää vain lisää pakkoja ja kieltoja. Koska kyllähän nyt joku päättäjä aina paremmin tietää sen miten ihmisten tulisi elää. Tiukat rajat ja säädökset vain kaikille, koska kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja eliminoimalla edes mahdollisuuden erilaisuuteen teemme yhteiskunnan täyteen täydellisiä superyksilöitä.

Se on tärkeää, että AP tai joku muu älyllisesti ylivoimainen henkilö saa päättää minkä ikäisenä on sopivaa harrastaa seksiä, tehdä lapsia, opiskella, tehdä töitä tai vaikka harrastaa. On myös tärkeää että sanellaan kaikille järkevät ja turvalliset harrastukset. Esim. aseita ei kukaan oikeasti tarvi, niin ampumaharrastus on täysin turha, samaan syssyyn kannattaa myös kieltää esim. pesäpallo, sillä jotkut yksilöt voivat riehua pesäpallomailan kanssa ja eihän nyt kukaan oikeasti pesäpalloakaan tarvitse. Myöskin tietokonepelit rappeuttaa nuorisoa, jonka pitäisi mennä pelaamisen sijaan notkumaan huoltoasemien nurkille niinkuin kunnon teinit tekeekin.

Kaikille pakollinen puolen tunnin lenkki päivittäin ja jos tästä luistaa niin viedään oikeus terveydenhuoltoon, kun kerta ei viitsitä pitää itseään kunnossa. Kielletään alkoholi, tupakka, kahvi ja makeiset kun eihän niistä ole kuin haittaa - kenellekään. Äänestämisoikeuskin on oikeastaan ihan turha, kun tyhmät ihmiset kuitenkin äänestää väärin, parempi että joku fiksumpi päättää ihan kaikesta.
Eli yhteiskunnanko pitäisi olla täysin ilman rajoituksia? Ilman lakeja ja kieltoja? Vai hyväksytykö sä vaan jotkut pakotteet ja rajoitukset? Ne mitkä on susta ok vai mihin sä vedät rajan? Mikä sun mielestä tekee lisääntymiskyvystä niin "pyhän" asian että sitä ei sovi kyseenalaistaa?

Voisin väittää, että jokainen on sitä mieltä, että on täysin moraalitonta (sitä sanaa kun on tässä ketjussakin jo käytetty) että 10v saa lapsen. Ollaan huolissaan tytön hyvinvoinnista ja lapsen kehityksestä, kauhistellaan ja surkutellaan. 14-vuotiaan kohdalla mielipiteet jo vähän jakaantuu, mutta väittäisin yhä että enemmistö on sitä mieltä että sen ikäisen ei kuulu ryhtyä vanhemmaksi. 17-vuotiaan kohdalla mielipiteet jakaantuu vielä jyrkemmin. Eli kyse ei ole siitä, että eikö meistä jokainen olla loppujen lopuksi sitä mieltä että joku raja pitäisi olla, ongelma vaan nyt näyttää olevan siinä että mä oon ehdottanut ikärajaksi 10 vuotta korkeamman kuin mitä muut.
 
Jos voit luovuttaa hedelmällisyytesi meille niin jep. Olisi pitänyt antaa senkin ainoan mahdollisuuden lipua ohi vaan, kun ei musta ole vanhemmaksi. Jos aletaan rajottamaan sitä naisen hedelmällisintä ikää niin moni sitten jääkin lapsettomaksi mutta se on kai hyvä asia....että te paremmat yksilöt pääsette lisääntymään millon lystää.
 
il
Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, joskin tuo ikäraja on hieman kyseenalainen keino kontrolloida asiaa. Joka tapauksessa ilman muuta ihmisten tulisi harkita enemmän, onko heillä mahdollisuuksia huolehtia lapsesta riittävän hyvin sekä pystyvätkö he oikeasti kantamaan täyden vastuun toisesta ihmisestä, ennen kuin lapsia hankitaan.

Jos käännetään tilanne toisin päin, niin pidän kyllä käsittämättömänä "rohkeutena" ihan positiivisessakin mielessä, että ihmiset hankkivat lapsia nuorina. Itse lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä olevana miehenä en voisi vielä harkitakaan pystyväni ottamaan täyttä vastuuta toisesta ihmisestä saatika luopumaan vapaudestani.
 
Voisitko vähän selventää. Millä tavoin 21v ei kykene kasvattamaan koululaista mutta kykenee olemaan vastuussa pienestä vauvasta? Eikö lapsen kehityksen kannalta juurikin ensimmäiset kolme vuotta ole muka ne tärkeimmät? Pienen vauvan hoitaminenko on vähemmän vaativaa? Jos taas otetaan ääripää esimerkki, niin sä antaisit hoitoon nuorelle ennemmin vastasyntyneen kuin 5v lapsen?
Et taida olla kovin kypsä tai äiti itsekään, jos et tajua vauvan ja taaperon/lapsen eroa. Lapsi kiintyy biologisiin vanhempiinsa automaattisesti. Adoptiossa niin taas ei käy. Kyllä se vaan on aika paljon helpompi huolehtia lapsesta, joka rakastaa sinua, kun yrittää pikkuhiljaa voittaa toisen rakkaus ja kunnioitus. Kyse ei ole parin tunnin lapsenlikkahommasta, vaan ihan oikeasta elämästä.

Tämän lisäksi minun mielestäni esim. se adoptioseula onkin liian tiukka. Tärkeämpi olisi löytää lapsille rakastavia koteja, eikä mitatat tikulla ikää, tuloja ja sivistysastetta. Mutta rajat toki täytyy laittaa johonkin, etteivät sairaat ihmiset käy adoptoimassa itselleen liutaa pahoinpideltäviä/hyväksikäytettäviä. Kyllähän näiltä ihmisiltä viedään biologisetkin lapset.

Yksi pointti on vielä tosiaan se oman ruumiin määräämisoikeus, jolle et näköjään anna karvankaan vertaa arvoa.

Ihmiset ovat myös yksilöitä, heitä ei voi jakaa mihinkään homogeenisiin lokeroihin. Abortti jos äiti on päivää vaille 25v? Abortti jos äiti on 28 mutta isä 24?

Tämän lisäksi ehdotuksesi on käytännössä mahdoton toteuttaa, yrityskin tulisi järjettömän kalliiksi ja olisi todella epäkäytännöllinen eikä lisäisi muuta kuin mielenterveysongelmia.

Miksi ihmiset aina ehdottelee ihan järjettömiä pakkoja ja kieltoja ratkaisuiksi asioihin, jotka ei oikeastaan edes ole ongelmia. Jos vaan tapettaisiin kaikki niin ei tarvisi kestää tätäkään kamalaa maailmaa, jossa muut ihmiset tekee sinun mielestäsi koko ajan väärin.
 
mamma 39v
[QUOTE="voi elämä";22436959]Niin ja kaikki eivät todellakaan tätä kaipaa. Tiesitkö että on erilaisia ihmisiä olemassa. Minä haaveilen siitä omasta 40-50v ajasta kaikkein eniten kun jollekkin se ihq nuoruus kolmekymppiseksi asti on paras juttu.[/QUOTE]

Ero tässä on et se "ihq nuoruus" on aikaa jolloin et ole vastuussa kenestäkään. 40-50 sinulla voi olla omaa-aikaa, mutta ne lapset ovat ja pysyvät. Vaikka olisivatkin omillaan ollet jollain muotoa heille vastuullinen edelleen, aivan itsellesi et enää milloinkaan voi elää.

No nää on asiota jotka tajuaa vasta kypsemmällä iällä. Olen itse "teiniäiti" 19v sain esikon. Rakas hän on ja ihana, mutta jos nyt kortit jaettaisiin uudelleen en tätä tietä olisi valinnut. Olen käynnyt läpi sen tyyppi-tapauksen, eli lapsen isä lähti litomaan 25v (lapsi oli silloin 6v). Perhe-elämä ei kuulema sopinut hälle sittenkään. No löysin myöhemmin uuden rakkauden ja 30v&32v sain seuraavat lapseni. Siitä lähtien on eletty onnellista elämää ja nyt iltatähti matkalla.

En sano etteikö esikko ollut toivottu tai että en haluaisi että hän on olemassa. Tunnen kuitenkin suuren piston rinnassa kun mieti hänen lapsuuttaan, sitä "omaa kasvamisaikaani" ja varsinkin hänen isänsä kasvukipuja. Ei lapsen niitä tarvitsisi todistaa. Totta kai yritin parhaani että lapsen arki olisi mahollisimman tasaista, mutta nyt jälkikäteen näen todellisemmin. Olis munkin pitänyt tajuta että tarvitsen aikaa kasvaa; vaan kun vauvakuume oli pahimmillaan niin 19 vuotiaan järki ei kyennyt näkemään kokonaiskuvaa.
 
No huhheijaa. Tyttöni syntyi kun olin juuri täyttänyt 20v. Mieheni (oli tytön syntyessään jo aviomieheni, mikäli sillä nyt tämän ketjun mukaan merkitystä on) on samanikäinen kuin minä. Puhtaalla omalla tunnolla voin sanoa meidän olevan maailman parhaimpia vanhempia, en tiedä ketään miestä, joka osaisi ottaa kaikesta niin hyvin vastuuta kuin oma mieheni.

Kypsyysraja lastensaannille olisi hyvä, mutta mahdotonhan se on tehdä. Ikäraja puolestaan on uskomattoman typerä ajatus. Tiedän kolmekymppisiä jotka ovat 15-vuotiaan tasolla. (Hyvä esimerkki tästä on tuo BB. Siihen sen kummemmin en ole tutustunut, mutta nähty on tarpeeksi.)
 
"huoh"
Joillakin hedelmällisyys on siihen mennessä laskenut jo niin, ettei pysty saamaan lapsia luomusti.

Ehdotan ennemmin kypsyystestiä, näin ei sitten ihan kuka tahansa tallaaja saa hankkia lapsia, jotkut kun eivät kypsy koskaan tarpeeksi vastuullisiksi vanhemmiksi. =)
 

Yhteistyössä