Pääseekö tästä tunteesta eroon? Mies ei halua lisää lapsia... :(

[tunttu]

Pääseekö tästä tunteesta koskaan eroon... Mies sanoo että on aivan varma ettei halua enää lapsia, vaan nämä kaksi riittävät. Itse haluaisin kolmannen (ja neljännenkin..), ja itseasiassa siitä oli aiemmin puhe, että kolme olisi hyvä. Mies kuitenkin muutti mielensä 2 viikkoa nuoremman syntymän jälkeen, ja nyt 5kk kuluttua on edelleen vahvasti samaa mieltä. Mietin asiaa päivittäin ja jos erehdyn miettimään enempää niin päädyn itkemään. Vaikka minulla on jo kaksi ihanaa lasta niin en voi olla miettimättä kolmatta...
En vaan pääse sinut asian kanssa että en saisi enää kantaa sisälläni pientä ihmisen alkua, synnyttää ja hoitaa ja kasvattaa vielä kolmatta.
Tähän vaikuttaa varmasti sekin etten toista odottaessa osannut asennoitua siihen että tämä on nyt viimeinen...
Jokatapauksessa, en vaan tiedä mitä ajatella ja tehdä... Erota en haluaisi sen takia että lapsiluku "jää vajaaksi" mutta rehellisyyden nimissä sekin on käynyt mielessä... Myös ehkäisyssä huijaaminen on käynyt mielessä vaikken sitä oikeasti kykenisi tekemään...
Haluaisin vaan tietää, pääseekö tästä tunteesta koskaan eroon? Tunnen niin suurta katkeruutta miestä kohtaan kun meni ja muutti mielensä.. :/ Suututtaa kun mies tokaisee että nythän meille riittäisi 3 makkarin talo jos/kun rakentaisi... Tuntuu kärjistettynä samalta kun pistäisi piuhat poikki, tuntuu jotenkin niin lopulliselta.. Ja niinhän se miehen mukaan onkin, vaikka itse toivon kokoajan että muuttaisi mieltään... Mutta eihän se tule muuttamaan... Kykenenköhän minä muuttamaan?

Ps. turha tulla kommentoimaan että nauti nyt kahdesta lapsestasi ja lakkaa haaveilu. Niin nautinkin, mutta haaveilua lopetan tuskin koskaan... haluan vain tietää voiko tän kamalan tunteen kanssa elää...

 

[pikavastaus]

Nauti nyt vaan kahdesta lapsestasi ja lakkaa haaveilu

 

["minä"]

Mies saattaa vielä muuttaa mielensä. Meilläkin meni kakkosen jälkeen melkein kolme vuotta, että mies muutti kantansa asiaan. Älä ainakaan sinä asiaa ota puheeksi. Jos mies ottaa asian puheeksi, niin totea vain jotain tyyliin "no katsotaan asiaa sitten kun tämä kuopus on isompi". Hiljaa hyvä tulee.

 

[miw]

Mä voisin sitten ottaa sun miehen, kun mun mies haaveilee vielä lapsista vaikka olen sanonut et kaksi riittää

 

[tunttu]

Mä voisin sitten ottaa sun miehen, kun mun mies haaveilee vielä lapsista vaikka olen sanonut et kaksi riittää

Joo, vaihdetaan!

 

["Sompio"]

Meillä hieman eri tilanne, mutta minulla sama tunnet että lapsiluku jää vajaaksi.

Aina ollaan miehen kanssa puhuttu yhdestä lapsesta. Nyt meidän taapero on 1v5kk ja mä haluaisin toisen, mies ei... Eli minä muutin mieleni. En tiedä olenko miehelle katkera, mutta surullinen olen ainakin asiasta.

Tsemppiä!

 

[tunttu]

[QUOTE="minä";22414430]Mies saattaa vielä muuttaa mielensä. Meilläkin meni kakkosen jälkeen melkein kolme vuotta, että mies muutti kantansa asiaan. Älä ainakaan sinä asiaa ota puheeksi. Jos mies ottaa asian puheeksi, niin totea vain jotain tyyliin "no katsotaan asiaa sitten kun tämä kuopus on isompi". Hiljaa hyvä tulee.[/QUOTE]

Sitähän minä toivon.. Mutta on kyllä niin jääräpäinen että tuskin muuttaa.. Olin kuulemma niin hankala ja vaikea odotusaikana että suhteemme ei kestäisi sitä... ja en kuulemma jaksaisi kolmen lapsen kanssa kun nytkin olen välillä väsynyt ja puhki kahden kanssa (kuka äiti ei koskaan ole, käsi ylös??!!)

 

[JaJa ei kirj]

en tiedä pääseekö siitä yli. mä varmaan en olis päässyt jos mies olisikin muuttanut mielensä. eihän tollasen takia erota voi kun pitää ajatella niitä olemassa olevia lapsia. etkai sä muuta voi kun yrittää saada miehes tajuamaan kuinka tärkeää se sulle olisi. me sovittiin kahdesta lapsesta ja ne meillä nyt on. ensimmäisen jälkeen, perhe ei vielä tuntunut ehjältä vaan musta tuntui että jotain puuttuu. nyt tuntuu ehjältä, enempää en lapsia halua. ja tosiaan se että mä tiesin olevani viimeisen kerran raskaana ja synnyttäväni viimeisen kerran, niin otin kaiken sillä asenteella heti.
kyllä meillä vois suhde kärsiä jos mies tuollalailla peruisi puheitaan. iso asia kuitenkin kyseessä jos meinaa sulta lapsen kieltää.
toivon todella että miehesi muuttaa mielensä. jaksamisia <3

 

[JaJa ei kirj]

[QUOTE="Sompio";22414476]Meillä hieman eri tilanne, mutta minulla sama tunnet että lapsiluku jää vajaaksi.

Aina ollaan miehen kanssa puhuttu yhdestä lapsesta. Nyt meidän taapero on 1v5kk ja mä haluaisin toisen, mies ei... Eli minä muutin mieleni. En tiedä olenko miehelle katkera, mutta surullinen olen ainakin asiasta.

Tsemppiä![/QUOTE]

jaksamisia myäs sinulle <3 on kamalaa jos lapsen kaipuu on noin suuri, eikä kumppani enää lapsia halua. kivahan se teidänki esikoiselle se sisarus olis.

 

[odottele.]

Teidän kuopus on vielä niin pieni, että ajan kuluessa mies ehkä hieman "unohtaa" millaisia ne raskausajat olikaan.

Meille on ensimmäinen lapsi tulossa ja mies on ihan kauhuissaan siitä millainen hormonihirviö olen. Meillä oli aiemmin puhetta kolmesta lapsesta, mutta mies sanoi ettei ihan muutamaan vuoteen halua kokea tätä uudestaan...

 

["sompio"]

jaksamisia myäs sinulle <3 on kamalaa jos lapsen kaipuu on noin suuri, eikä kumppani enää lapsia halua. kivahan se teidänki esikoiselle se sisarus olis.

Kiitos! Mä olen tässä odottanut, että mies muuttaisi mielensä ajan kuluessa. Mutta eipä tuo tunnu muuttavan ja osan vauvatarvikkeistakin pistin jo kiertoon...

 

["minä"]

Sitähän minä toivon.. Mutta on kyllä niin jääräpäinen että tuskin muuttaa.. Olin kuulemma niin hankala ja vaikea odotusaikana että suhteemme ei kestäisi sitä... ja en kuulemma jaksaisi kolmen lapsen kanssa kun nytkin olen välillä väsynyt ja puhki kahden kanssa (kuka äiti ei koskaan ole, käsi ylös??!!)

Minun miestäni pahempaa jäärää ei ole olemassa, mutta niin vaan tuli tuokin tosiin aatoksiin. Että älä luovuta. Ja kolme menee siinä kuin kaksikin. Eli kun sitä kuitenkin on väsynyt ja puhki, niin kannatta se kolmaskin hankkia, niin saa enemmän iloakin kaiken kaaoksen keskelle

 

[relax]

Hölmöä edes surra asiaa kun pieni on vasta 5kk!
Eihän sun tarvitse edes miettiä koko asiaa, ota puheeksi joskus vuoden päästä aikaisintaan. Itse oon aina halunnut ainakin 5 lasta, mutta sillon kun vauvat on olleet alle puolivuotiaita niin ei oo tullut mieleenkään että tekisin toista, kolmatta, neljättä jne aina se mieli muuttuu sit joskus.

 

[tunttu]

Teidän kuopus on vielä niin pieni, että ajan kuluessa mies ehkä hieman "unohtaa" millaisia ne raskausajat olikaan.

Meille on ensimmäinen lapsi tulossa ja mies on ihan kauhuissaan siitä millainen hormonihirviö olen. Meillä oli aiemmin puhetta kolmesta lapsesta, mutta mies sanoi ettei ihan muutamaan vuoteen halua kokea tätä uudestaan...

Vaikea uskoa että unohtaisi... Jääräpäistä sorttia nääs, varmaan tatuoisi itseensä "ei lisää lapsia" ettei vaan pääsisi unohtamaan...
Perustelee siis kaiken sillä että suhteemme ei kestäisi... (on meillä ollut vaikeaa, pikkulapsiaika on ollut rankkaa vähien unien, oman ja yhteisen ajan puutteen ja kahden jääräpäisen aikuisen takia...) Olen vaan toista mieltä. Enkä voi käsittää miten noin voi sanoa.. Loukkaavaa kun ei tuon enempää luota siihen että yhdessä ollaan vaikka välillä onkin vaikeaa... On se kumma jos ei aikuinen mies kestä 9kk hormonihirviötä ja siitä vuoden eteenpäin raskasta pikkuvauva aikaa kun kuitenkin vuosia onnelliseen ja tasapainoiseen elämiseen on vielä paljon jäljellä! Ollaan kuitenkin vasta 25 ja 29v (mies 29).

 

["tuttu"]

Miksi kaikki jauhaa vaan sitä että kyllä se mieli muuttuu?? Niin paljon kun minä sitä toivonkaan, niin sitä tuskin tapahtuu... :/ Haluaisin vaan tietää millä tämän tunteen ja katkeruuden saan pois.. Lobotomialla?? Kondomeja puhkomalla, pillereitä unohtamalla (ei sentäs...)... tuntuu kun halkeaisin, sattuu ... :/

 

[Lilith Le Mort]

Mulla on yksi lapsi edellisestä liitosta. Nykyinen (tuleva ex) ei halua omia lapsia koskaan. Kyllä se mun mieltä kaivelee. En eroa kuitenkaan lapsettomuuden takia.

 

[tunttu]

lisää kokemuksia?

 

["kahden äiti"]

Meillä alkujaankin mies sitä mieltä, että kaksi on ok. Mulle ehkä riittäis myös kaksi mutta jatkuvan epäsännöllisesti haavelen kolmannesta. Mies lämpenee ajatukselle hiljalleen ja viimeksi eilen illan hämärissä totesi, että ehkä meille se kolmas vielä tulee. Eli kärsivällisyyttä toivotan ja uskoa tulevaan! Kaikki ei ole just nyt niin kuin ne aina tulee olemaan. Teillä on kuopus vielä niin pieni, että mies voi jo siksikin olla vähän erimieltä.

Meillä lapset 4 ja 2 ja kolmatta haaveilen itsekin vasta esikoisen eskari/eka/toka-luokan aikoihin. Sun ikää en tietty tiedä mut eiköhän se kolmas tuu vielä myöhemminki!! Tsemppiä! Ei erota kannata, lämmitele vain sitkeästi muttei painostavasti.

 

["vauvakuume"]

Meillä sama tilanne. Mies ei halua enää koskaan lapsia ja minä haluaisin vielä yhden. Meillä on yksi yhteinen 2-vuotias lapsi. Miehellä on edellisestä suhteestaan kaksi aikuisikää kolkuttelevaa lasta. Mies perustelee kantansa iällään. Hän on jo yli neljänkymmenen, eikä halua enää lisää lapsia, työtä ja vastuuta. Ymmärrän hänen perustelunsa täysin, mutta se ei saa minua muuttamaan mieltäni. Mahdoton vauvakuume on vienyt mennessään ja tuntuu nyt elämän tärkeimmältä asialta. Olemme keskustelleet ja riidelleet asiasta usein. Mitä tässä pitäsi tehdä/ajatella, että pysyisi rauha maassa ja päässä? Itselläni on vielä muutama vuosi aikaa hankkia lapsia.

 

[Samis!]

[QUOTE="kahden äiti";22417171]Meillä alkujaankin mies sitä mieltä, että kaksi on ok. Mulle ehkä riittäis myös kaksi mutta jatkuvan epäsännöllisesti haavelen kolmannesta. Mies lämpenee ajatukselle hiljalleen ja viimeksi eilen illan hämärissä totesi, että ehkä meille se kolmas vielä tulee. Eli kärsivällisyyttä toivotan ja uskoa tulevaan! Kaikki ei ole just nyt niin kuin ne aina tulee olemaan. Teillä on kuopus vielä niin pieni, että mies voi jo siksikin olla vähän erimieltä.

Meillä lapset 4 ja 2 ja kolmatta haaveilen itsekin vasta esikoisen eskari/eka/toka-luokan aikoihin. Sun ikää en tietty tiedä mut eiköhän se kolmas tuu vielä myöhemminki!! Tsemppiä! Ei erota kannata, lämmitele vain sitkeästi muttei painostavasti.[/QUOTE]

Ihan kuin mun näppikseltä irronnut viesti monien asioiden suhteen. Meilläkin lapset 4 ja 2 ja itse huomaan haaveilevani välillä kolmannesta vuoden-parin päästä. Ainoa ero on, että meillä mies ei vielä ainakaan ole sanonut mitään myötämielistä ajatukselle. Täytyy tunnustaa, että mukavampi olisi, jos saisi varmuuden siitä, meinaako mies koskaan mieltä muuttaa. Jos ei, voisi keskittyä pistämään omille haaveille stoppia ja vahvistaa sitä puolta omista ajatuksista, joka kokee kahden olevan ihan ok lapsiluku.

 

["vieras"]

Kuka vittu näitä paskaketjuja nostaa esiin. Ottakaa ero, sehän täällä on perusohje kaikkiin ongelmiin.

 

[gdgd]

mun mieskin oli yhden kannalla,mä mankusin ja mankusin... sitte vain kävi niin että aloin odottaan toista,näillä on melkein 6v ikäeroa ja mies ei varmasti kadu että kakkonen tuli : )