Miten päästä eroon toiseen ihastumisen tunteesta? Antakaa apuja!

[ihastunut vakkari]

Olen ihan hullun ihastunut toiseen mieheen ja tätä on jatkunut jo pitkään. Tapasin hänet jo pari vuotta sitten kaverin juhlissa ja ollaan tavattu toisemme yhteisten kavereiden bileissä aina muutaman kuukauden välein, viimeksi viikonloppuna. Mitään flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta jotenkin tuo mies kiehtoo mua aivan mielettömästi. Mitään ei tule tapahtumaankaan, tuskin enää tavataankaan olosuhteiden johdosta.

Tiedän että ihastumiset kuuluvat elämään, mutta tämä alkaa olla jo tuskallista. Mies on koko ajan mielessä, heti aamulla kun herään ja heti illalla kun menen nukkumaan. Olen yrittänyt nauttia tästä tunteesta, mutta en enää jaksa. Kaipaan tuota toista ihan hirveästi ja toivon aina törmääväni häneen, mutta kuten sanottua tuskin tullaan enää tapaamaan.

Miten pääsen tästä tunteestä yli? Rakastan miestäni yli kaiken, mutta jotenkin meillä ei ole enää kipinää.

 

["vieras"]

Se menee ohi ajan kanssa ja jollet ruoki sitä tunnetta etkä ryhdy yhtään virittelemään sitä liekkiä. Torjut kaikki mahdolliset yhteydenotot tämän toisen miehen puolelta. Panostat kaikkeen hyvään yhteiseen miehesi kanssa enemmän kuin koskaan.

 

[Hiukan hukassa]

Joteskii tutun kuuloista... Paininut siis samojen juttujen äärellä.

 

[fdyjghjjghjh]

Samoja ongelmia
Kertokaa minullekin ratkaisua, jos sen keksitte.
Tai kohta todella uskon sen ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko elämäänsä saman puolison kanssa..

 

[Jehnny Tightlips]

Samoja ongelmia
Kertokaa minullekin ratkaisua, jos sen keksitte.
Tai kohta todella uskon sen ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko elämäänsä saman puolison kanssa..

No biologisessa mielessä ihminen ei ole yksiavioinen, mutta tietysti kannattaa aina tarkkaan miettiä mitä tekee. Mitään yleismaailmallista oikeaa ratkaisua ei ole.

 

[nerf]

Sama täällä, mieheen ei ole enää mitään fyysistä vetoa ollut aikoihin, sen sijaan eräs toinen on ollut jo pitkään mielessä. Enemmänkin yksinjäämisen pelko pitää tässä suhteessa kiinni ja myös elintaso.

 

["Sanna"]

Kasva aikuiseksi. Toiseen ihastuminen ja pettäminen on oma valinta. Tunnetta voi joko ruokkia tai olla ruokkimatta.

 

[ihastunut vakkari]

Mitään varsinaista yhteydenpitoa meillä ei ole, joskus olen kysynyt kaverilta, että mitä tälle tyypille kuuluu. Hän on myös sellainen kunnon mies, että ei varmasti edes halua mitään virityksiä, koska tietää että olen naimisissa. Ja tosiaan tullaan muuttamisen takia olemaan todella kaukana toisistamme, mutta aiemminkaan se, että en ole häntä tavannut moneen kuukauteen ei ole saanut tuota tunnetta katoamaan.

Miestäni en ole jättämässä missään tapauksessa, en ole koskaan edes ajatellut että meillä voisi olla tai tulisi olemaan yhteistä tulevaisuutta tuon toisen kanssa.

 

[ihastunut vakkari]

[QUOTE="Sanna";26749005]Kasva aikuiseksi. Toiseen ihastuminen ja pettäminen on oma valinta. Tunnetta voi joko ruokkia tai olla ruokkimatta.[/QUOTE]

Mitään pettämistä tässä ei ole ollut, kuten jo sanoin.

 

[sdfghhfghn]

No biologisessa mielessä ihminen ei ole yksiavioinen, mutta tietysti kannattaa aina tarkkaan miettiä mitä tekee. Mitään yleismaailmallista oikeaa ratkaisua ei ole.

Tottakai. Mutta menee usko siihen, että sellainen vuosikymmenien liitto olisi edes mahdollinen ja niin että se kipinä on edelleen tallella. Ihastuksia voi toki tulla kenelle vaan. Mutta jos se menee sellaiseksi, että ajatukset on jatkuvasti siinä toisessa. Vuosien jälkeenkin. Niin en tiedä mitä tehdä. Oma mies rakastaa, mutta en taida häntä ansaita.
Nimenomaan, yksinjäämisen pelko, elintaso, sosiaalinen paine ja se ettei halua rikkoa lapselta perhettä pitää suhteessa.