Onko muiden exä hullaantunut uudesta tyttöystävästä niin että...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelen...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelen...

Vieras
...jättää tapaamasta lasta? Mulle on nimittäin käynyt niin että sydämeni särkyy kohta kun yritän vastailla poikani (5v) kysymyksiin, millon iskä tulee?
Exäni siis jätti minut jo raskausaikana, ei halunnut lasta. Lastenvalvojan avulla saimme nimet papereihin mutta hän oli ulkomailla siihen asti kun poikamme oli 3,5v. Silloin hän otti yhteyttä ja sanoi että haluaisi tulla poikamme elämään jos annan luvan. Annoin ja kaikki meni loistavasti, tapasivat joka toinen v-loppu ja välillä arkenakin, lisäksi oli lomia joille isä otti poikamme mukaan. Poikani oli aivan innoissaan.
Nyt viime kesänä isän kuvioihin astui uusi tyttöystävä, joka ei ilmeisestikään pidä lapsista. Hän on alkanut puhumaan exälleni ettei ole reilua että poikamme viettää öitä isänsä luona joka toinen v-loppu koska se ei ole lapsen koti. Silloin exä ilmoitti että jatkossa olisi reilumpaa lastamme kohtaan ettei ole öitä. No sen ilmoituksen jälkeen poikamme on ollut yhden lauantaipäivän isänsä kanssa, tuolloinkin oikeastaan muutaman tunnin ja he olivat poikani serkun luona. Joka viikonloppu on tullut kaikenlaista selitystä että on kipeä ja on töitä, vaikka fb:sta näen että edellinen ilta ollaan oltu uuden bilemisun kans baarissa. Siis nyt on marraskuu ja isä on nähnyt viimeksi poikaamme elokuussa! Eilen sanoin että isä on lähtenyt vähäksi aikaa ulkomaille töihin kun en enää keksi muuta vastausta pojan kysymyksiin. Sydämeni särkyy!
Exäni ei vastaa viesteihini eikä puheluihin, ei soita takaisin. Mä niin vihaan itseäni että päästin hänet sekoittamaan poikamme elämän jos hän nyt meinaa vaan häipyä! Tai sitten kun tämä bilesuhde on ohi, jos meinaa taas muina miehinä tulla takaisin!
Lisäksi poikamme kaipaa serkkujaan ja muita sukulaisia, mietin että uskaltaisinko ottaa heihin yhteyttä että poikamme voisi tavata edes heitä. En vaan tiedä mitä exäni siihen tuumaisi, hänen vanhemmat joutuivat tapaamaan meitä silloinkin salaa kun exäni ei halunnu olla meidän kanssa tekemisissä, hän on todella tempperamenttinen luonne ja suuttuu perheellensäkin helposti.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten tilanne ratkesi? Mitä te sanoisitte 5-vuotiaalle joka odottaa koska isi tulee ja vie hoploppiin yms.?
 
No harkitsisin hyvin tarkkaan, päästäisinkö isää enään lapsen elämään tuollaisen jälkeen. Mun mielestä lapsi saisi halutessaan tavata sukulaisiaan, yks lysti, mitä isä siitä tuumaisi.
 
Toi on niin väärin pientä kohtaan ! Pahaa tekee :'(
Tietenkin pojalla on oikeus tavata isän puolen sukulaisia, sanoo isä siihen mitä tahansa.
Hirmuisesti jaksamista ja haleja pikkuselle ! :hug:
 
Joo kannattaa varmaan pitää kuitenkin sukulaisiin yhteyttä jos poika haluaa ja jos vaan exä on paska, ei sukulaisten tarvi kärsiä. Mutta tietenkin ystävällisesti voisit laittaa tekstarin exälle että alkaat tavata sukulaisia, tämä siksi ettei suutu ja näin aiheuta turhia hankaaluksia lapselle. Kannattaa kuitenkin vaan kestää paska lapsen takia kun olet sen päätöksen tehnyt.
Isä tosiaan varmaan on uuden suhteen huumassa ja siksi laiminlyö lastaan.
Ihan mielenkiinnosta, mistä tiedät että se on exän uusi nainen ketä on "kieltänyt" nämä tapaamiset? Aina vaan automaattisesti laitetaan kaikki vaikeudet uuden naisen piikkiin mutta onko tässä oikeasti faktaa takana vai mutu-tuntuma? Ei niin että olisi väliä, oli syy mikä tahansa, isä tekee väärin lapsen kannalta.
Itse kirjoittaisin ehkä sähköpostin tai kirjeen ja avoimesti kertoisin miten tilanne vaikuttaa lapsen kannalta niin ehkä isä vähän alkaisi ajattelemaan. Mutta ainoa keino että tämä kirje vaikuttaa positiivisesti on se että et millään tavalla syytä, hauku tai puhu negatiivisesti (vaikka aihetta olisikin) vaan ihan asiallisesti nostat kissan pöydälle ja nimeomaan lapsen näkökulmasta.
 
[QUOTE="pieras";22362995 begin_of_the_skype_highlighting**************22362995******end_of_the_skype_highlighting]kuulostaa ulkomaiselta mieheltä... elämä on valintoja...[/QUOTE]

Ihan perussuomalainen mies. Tai siis en tiiä kannattaako perussuomalaisia mutta ei ulkomaalainen, töissä ollut vain ulkomailla.
 
kato ettei lapses joudu pettymään, pienen sydän särkyy. paska ukko tollanen, oikeesti. tolkuta sille järkeä päähän ja jos ei uppoo nii jätä sikseen ja omaan arvoonsa. tietty sit lapsi taas kelpaa jos ero sattuis tulemaan, mutta kun ei ne lapsen tarpeet ym. mene ukon mielihalujenja päähän pistojen mukaan
 
Voi että! Ikävä sanoa, mutta sanon kuitenkin :( Jos vain saisi lapsen takaisin "normaalirutiiniin", että isä poistuu kuvioista kokonaan, niin toivon, että pystyt pitämään isän pois jatkossa niin, ettei tule enää toistamiseen sekoittamaan teidän elämäänne - siis erityisesti lapsenne elämää. Tuo on lasta kohtaan niin väärin!! Suututtaa tuollaiset ihmiset, on niin uuden naikkosen vietävissä, että on valmis luopumaan juuri luomastaan suhteesta omaan lapseensa! Jos hän haluaisi myöhemmin takaisin taas lapsen elämään, niin miettisin tarkkaan, antaisinko siihen mahdollisuutta.
 
Joo kannattaa varmaan pitää kuitenkin sukulaisiin yhteyttä jos poika haluaa ja jos vaan exä on paska, ei sukulaisten tarvi kärsiä. Mutta tietenkin ystävällisesti voisit laittaa tekstarin exälle että alkaat tavata sukulaisia, tämä siksi ettei suutu ja näin aiheuta turhia hankaaluksia lapselle. Kannattaa kuitenkin vaan kestää paska lapsen takia kun olet sen päätöksen tehnyt.
Isä tosiaan varmaan on uuden suhteen huumassa ja siksi laiminlyö lastaan.
Ihan mielenkiinnosta, mistä tiedät että se on exän uusi nainen ketä on "kieltänyt" nämä tapaamiset? Aina vaan automaattisesti laitetaan kaikki vaikeudet uuden naisen piikkiin mutta onko tässä oikeasti faktaa takana vai mutu-tuntuma? Ei niin että olisi väliä, oli syy mikä tahansa, isä tekee väärin lapsen kannalta.
Itse kirjoittaisin ehkä sähköpostin tai kirjeen ja avoimesti kertoisin miten tilanne vaikuttaa lapsen kannalta niin ehkä isä vähän alkaisi ajattelemaan. Mutta ainoa keino että tämä kirje vaikuttaa positiivisesti on se että et millään tavalla syytä, hauku tai puhu negatiivisesti (vaikka aihetta olisikin) vaan ihan asiallisesti nostat kissan pöydälle ja nimeomaan lapsen näkökulmasta.

No vielä keväällä isä ehdotteli että jossain vaiheessa haluaisi yhteishuoltajuuden. Ja oli etsimässä isompaa asuntoa jossa olisi pojallemme oma huone. Kesällä tuli tämä nainen ja pam, ajatukset muuttuivat. Tämä nainen on aikamoinen bilehile, just semmonen ei huolta huomisesta-tyyppi joten luulen että ajatukset on sieltä tullut. Mutta varma en tietenkään ole.
Tuota kirjeen kirjoittamista olen miettinyt mutta en tiedä jaksanko siihen koska olen silloin raskausaikana kestänyt aikamoista painostamista yms. exäni taholta joten en haluaisi suututtaa häntä. Ja samaa pelkäävät omat vanhemmatkin.
Hän on isänä hyvä, ja ihmisenä erittäin mukava ja kiltti. Mutta sitten jos asiat menevät vastoin hänen suunnitelmia niin on piru irti!
Ihan vain mielenkiinnosta, tietääkö kukaan onko minulla mahdollista joskus laillista oikeutta kieltää isää palaamasta meidän elämään ennenkuin lapsemme on tarpeeksi iso? Mistä tiedän että jos palaa ja tekee sitten taas joskus rakastuessaan saman tempun? Nuo hänen suhteensa kun tuntuvat olevan tuota huumaa ja sit lopahtaa.
 
[QUOTE="vieras";22363042 begin_of_the_skype_highlighting**************22363042******end_of_the_skype_highlighting]kato ettei lapses joudu pettymään, pienen sydän särkyy. paska ukko tollanen, oikeesti. tolkuta sille järkeä päähän ja jos ei uppoo nii jätä sikseen ja omaan arvoonsa. tietty sit lapsi taas kelpaa jos ero sattuis tulemaan, mutta kun ei ne lapsen tarpeet ym. mene ukon mielihalujenja päähän pistojen mukaan[/QUOTE]

Mä niin pelkään sitä että lapsemme sydän särkyy! Hirveää katella kun meidän kadulla ajaa vaikka samanvärinen auto mikä isällään on, niin lapsi pomppaa heti "Onko se isi?"
Sitten yks asia mikä suunnattomasti ärsyttää; uusi mieheni on ollut elämässämme hyvin pitkään, luulen ettei lapseni edes muista sitä aikaa ennen puolisoani. Ja puolisoni on todella rakas lapselleni. Exä sitten oli toitottanut ettei uusi puolisoni ole lapsemme isä vaan hän on. Miksi piti tuollaisia ajatuksia tuputtaa ja nyt sitten häipyä!?!
Mä en kestä! Mä nielen kyyneliä joka kerta kun lapsemme kysyy jotain isästään. Kamalaa kun ei tiedä mitä vastaisi...
 
Tuota kirjeen kirjoittamista olen miettinyt mutta en tiedä jaksanko siihen koska olen silloin raskausaikana kestänyt aikamoista painostamista yms. exäni taholta joten en haluaisi suututtaa häntä. Ja samaa pelkäävät omat vanhemmatkin.
Hän on isänä hyvä, ja ihmisenä erittäin mukava ja kiltti. Mutta sitten jos asiat menevät vastoin hänen suunnitelmia niin on piru irti!

No se on tietenkin ihan sinusta kiinni haluatko yrittää parantaa tilannetta kirjeellä. Mutta sen sävy ja asiasisältö on todella tärkeässä roolissa jos pelkäät miehen reaktiota. Eli todella tärkeää että mies ei koe sitä syyttelynä tai muutenkaan mitenkään negatiivisena. Vaan ikään kuin lapsen avoimena mielipiteenä ja toiveena. Ja voisit vaikka laittaa siihen pyynnön että mies ehdottaisi miten jatkettaisiin eteenpäin.
 
No se on tietenkin ihan sinusta kiinni haluatko yrittää parantaa tilannetta kirjeellä. Mutta sen sävy ja asiasisältö on todella tärkeässä roolissa jos pelkäät miehen reaktiota. Eli todella tärkeää että mies ei koe sitä syyttelynä tai muutenkaan mitenkään negatiivisena. Vaan ikään kuin lapsen avoimena mielipiteenä ja toiveena. Ja voisit vaikka laittaa siihen pyynnön että mies ehdottaisi miten jatkettaisiin eteenpäin.

Noniin, sähköposti kirjoitettu. Ei vielä lähetetty, kerään rohkeutta ja pitää tarkistaa kirjoitusvirheet kun silmät oli niin täynnä kyyneliä.
Kysyin lyhyesti ja ytimekkäästi miten vastaan lapsemme kysymyksiin tästä tilanteesta.
 
Jos uusi miehesi täyttää isän paikan paremmin kuin lapsen oikea isä ja on myös valmis kantamaan tästä vastuuta, niin miksei hän sitten voisi toimia ihan oikeana isänä?

Meillä äitini 'uutta' pitkäaikaista miesystävää lapset kutsuvat papaksi. Isäni eli heidän oikea pappansa taas on Risto-pappa, ja häntä lapset näkevät vain kerran vuodessa.

Verisukulaisuus ei kerro mitään, vain käytös lasta kohtaan kertoo, kuka oikeasti välittää lapsesta.
 
Lapsia saaneiden miesten ei koskaan pitäisi metsästää lapsettomia naisia. Piste
Lapsettomien naisten ei pitäisi koskaan metsästää lapsia saaneita miehiä. Piste.
 
Lapsia saaneiden miesten ei koskaan pitäisi metsästää lapsettomia naisia. Piste
Lapsettomien naisten ei pitäisi koskaan metsästää lapsia saaneita miehiä. Piste.

Joskus tämä pitää paikkaansa mutta on kaveripiirissäni myös lapsettomia naisia joilla on "lapsellinen" mies. Ja hyvin heillä toimii yhteishuoltajuus.
Mutta se kertoo naisesta aika paljon jos vain bilettäminen on tärkeintä ja työssä käydään sen vuoksi että on rahaa taas v-loppuna bilettää. Näin facebookissa tämä naikkonen suoraan kirjoittaa, vitsinä tietenkin, mutta totta toinen puoli. Ja joka v-loppu he ovat siellä baarissa, vaikka sitten minulle exäni sanoo että on kipeänä eikä siksi voi tavata lastamme.
Kumpa saisinkin takuun siitä että exä nyt pysyisi poissa eikä sitten yrittäisi luikerrella takaisin kun tuo suhde kariutuu (huom KUN tuo suhde loppuu)
 
Joo, tutulta kuulostaa. Kun mun ex löysi naisen, joka ei tykännyt meidän lapsista, lakkasi isä tapaamasta lapsiaan, ei vastannut heille puhelimeen kuin aniharvoin, lupauksia lupausten perään. Lupasi hakea lapset, lapset odottivat laukun kanssa, isä ei tullutkaan. Olin aivan epätoivoinen, yritin hyvällä ja pahalla. Lopulta en voinut muutakuin itkeä yhdessä lasten kanssa, sydän särkyneenä lasten puolesta. Oli aivan kauheaa kun lapsi kysyi miksi isä ei halua tavata heitä, onko hän niin huono poika ettei kelpaa isälle.

Kun exällä ja tällä naisella tuli ero kolmen vuoden seurustelun jälkeen niin isä halusi heti alkaa tapaamaan lapsiaan. Pikkuhiljaa alkoi rakentamaan uudestaan suhdetta lapsiinsa. Mutta paljosta jäi paitsi, ei nähnyt poikiensa kasvavan ja varttuvan. Ja takuulla lapset muistavat aina tuon ajan kun isä ei halunnut tavata heitä, välillä sanoivat vihaavansa häntä.

Tämä exän nainen oli narsisti joka jotenkin sai kiedottua exän pikkusormen ympärille niin ettei tämä saa tavata lapsiaan. Ja mikä parasta, tällä naiselle on itselläkin kolme lasta, samanikäisiä kun minun ja exän lapset.

Sääliksi käy tätä miestä kenet hän iski seuraavaksi.

Ja kyseessä on ihan suomalainen mies!

Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että älä mustamaalaa isää, sano lapselle että isän elämäntilanne on nyt sellainen ettei voi tavata lasta mutta takuulla silti rakastaa tätä. Tuon neuvon sain sosiaalityöntekijältä. Itse ajattelin mielessäni että edestänsä löytää, tulee päivä jolloin hän katuu sitä kun ei ole tavannut lapsiaan.

Sekavaa tämä mun kirjoitus kun kiireellä kirjoitan....
 
[QUOTE="Lumi75";22369424]Joo, tutulta kuulostaa. Kun mun ex löysi naisen, joka ei tykännyt meidän lapsista, lakkasi isä tapaamasta lapsiaan, ei vastannut heille puhelimeen kuin aniharvoin, lupauksia lupausten perään. Lupasi hakea lapset, lapset odottivat laukun kanssa, isä ei tullutkaan. Olin aivan epätoivoinen, yritin hyvällä ja pahalla. Lopulta en voinut muutakuin itkeä yhdessä lasten kanssa, sydän särkyneenä lasten puolesta. Oli aivan kauheaa kun lapsi kysyi miksi isä ei halua tavata heitä, onko hän niin huono poika ettei kelpaa isälle.

Kun exällä ja tällä naisella tuli ero kolmen vuoden seurustelun jälkeen niin isä halusi heti alkaa tapaamaan lapsiaan. Pikkuhiljaa alkoi rakentamaan uudestaan suhdetta lapsiinsa. Mutta paljosta jäi paitsi, ei nähnyt poikiensa kasvavan ja varttuvan. Ja takuulla lapset muistavat aina tuon ajan kun isä ei halunnut tavata heitä, välillä sanoivat vihaavansa häntä.

Tämä exän nainen oli narsisti joka jotenkin sai kiedottua exän pikkusormen ympärille niin ettei tämä saa tavata lapsiaan. Ja mikä parasta, tällä naiselle on itselläkin kolme lasta, samanikäisiä kun minun ja exän lapset.

Sääliksi käy tätä miestä kenet hän iski seuraavaksi.

Ja kyseessä on ihan suomalainen mies!

Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että älä mustamaalaa isää, sano lapselle että isän elämäntilanne on nyt sellainen ettei voi tavata lasta mutta takuulla silti rakastaa tätä. Tuon neuvon sain sosiaalityöntekijältä. Itse ajattelin mielessäni että edestänsä löytää, tulee päivä jolloin hän katuu sitä kun ei ole tavannut lapsiaan.

Sekavaa tämä mun kirjoitus kun kiireellä kirjoitan....[/QUOTE]

Tuttu tarina. :/ Mutta me jaksetaan... ja onneksi saadaan lapsillemme hyvä elämä ominkin voimin, eikö niin. :)
 
tämä ei nyt tähän liity mutta luin äsken sinuhea ja siinä oli niitä papittaria tai niitä, ja se nefernefernefer kertoo tarinan. ja se menee niin, että isä lopulta suostuu tappamaan/tapattamaan lapsensa, jotta saisi seksiä rakastajattareltaan.
 
Mä niin pelkään sitä että lapsemme sydän särkyy! Hirveää katella kun meidän kadulla ajaa vaikka samanvärinen auto mikä isällään on, niin lapsi pomppaa heti "Onko se isi?"
Sitten yks asia mikä suunnattomasti ärsyttää; uusi mieheni on ollut elämässämme hyvin pitkään, luulen ettei lapseni edes muista sitä aikaa ennen puolisoani. Ja puolisoni on todella rakas lapselleni. Exä sitten oli toitottanut ettei uusi puolisoni ole lapsemme isä vaan hän on. Miksi piti tuollaisia ajatuksia tuputtaa ja nyt sitten häipyä!?!
Mä en kestä! Mä nielen kyyneliä joka kerta kun lapsemme kysyy jotain isästään. Kamalaa kun ei tiedä mitä vastaisi...

no mutta lapsella on siis välittäviä ihmisiä. ehkä isä ei siksi ymmärrä, että on tärkeä, kun sinulla on toinen.
 

Yhteistyössä