4-vuotias ei halua kerhoon

[Titi-uu]

Meidän 4-vuotias on kulkenut avoimessa päiväkodissa keväästä asti, mutta nyt ei haluaisikaan enää mennä. Päiväkodin tädit ovat sillä kannalla, että jätä vaan, hyvin täällä on tähänkin asti pärjätty. En kuitenkaan mielellään pakottaisi, kun ei kerta ole pakko. Mitään ei ole kuulemma sattunut, lapsi sanoo vain, että äitiä tulee ikävä, eikä siksi halua mennä. Onko muille käynyt näin ja miten sitten menettelitte ja mitä siitä seurasi?

 

["hoitaja"]

Meidän 4-vuotias on kulkenut avoimessa päiväkodissa keväästä asti, mutta nyt ei haluaisikaan enää mennä. Päiväkodin tädit ovat sillä kannalla, että jätä vaan, hyvin täällä on tähänkin asti pärjätty. En kuitenkaan mielellään pakottaisi, kun ei kerta ole pakko. Mitään ei ole kuulemma sattunut, lapsi sanoo vain, että äitiä tulee ikävä, eikä siksi halua mennä. Onko muille käynyt näin ja miten sitten menettelitte ja mitä siitä seurasi?

yrittäisin onkia selväksi mikä oikeasti mättää, saako kotona tarpeeksi huomiotasi vai sitäkö janoaa. Tiedän useamman tapauksen että tässä kohtaa annetaan periksi ja sitten ollaankin ongelmissa kun eskariinkaan ei haluta mennä eikä sitten kouluunkaan. Olisin kyllä tiukkana jos selvää syytä ei löydy, anna hänelle paljon aikaa muuten.

 

[4 times mom]

Mulla oli sellainen tilanne, että töiden takia hain lapselle päivähoitopaikan. Sitten sairastui hypertyreoosiin ja jouduin saikulle. Vaikka olin saikulla pidin osapäiväpaikkaa perhepäivähoitajalla. Jostain syystä tyttö alkoi puhumaan, ettei halua hoitoon enään. Eräänä aamuna olin taas viemässä ja kun pysähdyimme autolla hoitopaikan pihaan ja menin nostamaan tyttöä autosta hänellä oli silmät täynnä kyyneliä. Ei hän valittanut eikä sanonut mitään. Ne oli semmoisia luovuttamisen ja ikävän kyyneliä. Silloin sanoin tytölle, että "ok, käyn sanomassa tätille, että sä et mene hoitoon. Eikä sun tarvi tulla tänne enää ikinä". Sit me vaan ajettiin kauppaan ja ostettiin jäätelöä. Vuoden myöhemmin lapsi aloitti seurakunnan kerhossa ja hyvin on viihtyn.

 

["äitiliini"]

Mulla oli sellainen tilanne, että töiden takia hain lapselle päivähoitopaikan. Sitten sairastui hypertyreoosiin ja jouduin saikulle. Vaikka olin saikulla pidin osapäiväpaikkaa perhepäivähoitajalla. Jostain syystä tyttö alkoi puhumaan, ettei halua hoitoon enään. Eräänä aamuna olin taas viemässä ja kun pysähdyimme autolla hoitopaikan pihaan ja menin nostamaan tyttöä autosta hänellä oli silmät täynnä kyyneliä. Ei hän valittanut eikä sanonut mitään. Ne oli semmoisia luovuttamisen ja ikävän kyyneliä. Silloin sanoin tytölle, että "ok, käyn sanomassa tätille, että sä et mene hoitoon. Eikä sun tarvi tulla tänne enää ikinä". Sit me vaan ajettiin kauppaan ja ostettiin jäätelöä. Vuoden myöhemmin lapsi aloitti seurakunnan kerhossa ja hyvin on viihtyn.

Olet ihana.

 

[meillä näin]

Meidän 4v sanoi myös ettei halua mennä seurakunnan kerhoon (2xviikossa 2h kerrallaan). Aluksi johtui siitä, ettei tuntenut ketään sieltä, ja se vaihe meni parin kerran jälkeen ohi. Nyt viime viikolla alkoi uudestaan, ja poika lopulta sanoi, että mummo oli sanonut että tulisit mieluummin heille kun menisit sinne kerhoon... Soitin vihaisen puhelun äidilleni, joka myönsi sanoneensa niin. Keskusteltiin pojan kanssa, että kerhossa käyminen ei sulje pois mummolassa käymistä, mutta en rupea häntä sinne viemään yhtään sen useammin vaikka ei kerhossa kävisikään.

 

["vieras"]

[QUOTE="hoitaja";22274564]yrittäisin onkia selväksi mikä oikeasti mättää, saako kotona tarpeeksi huomiotasi vai sitäkö janoaa. Tiedän useamman tapauksen että tässä kohtaa annetaan periksi ja sitten ollaankin ongelmissa kun eskariinkaan ei haluta mennä eikä sitten kouluunkaan. Olisin kyllä tiukkana jos selvää syytä ei löydy, anna hänelle paljon aikaa muuten.[/QUOTE]

Peesi tälle. Selvittäisin, onko jotain sosiaalista ongelmaa tms. (joku täti ei ole mieluinen/jotkut lapset ovat "pelottavia" tms), keskustelisimme tästä ja sitten homma jatkuisi.

4-vuotias on jo niin iso, että ymmärtää hyvin asioita, kun jutellaan. Samoin hän myös muistaa, millä tavoin sai tahtonsa läpi ja varmasti käyttää sitä hyväkseen jatkossa. Mitä sitten tehdään, kun pitäisi eskariin mennä? Tai kouluun? Tai lääkäriin? Tai mummolaan? Tai autoon? Tai ulos? Tai kylpyyn? Tai mihin tahansa, mihin nyt ihmiset menevät?

Olen myös sitä mieltä, että 4-vuotiaan on jo hyvä kestää sitä, että kaikki ei aina ole kivaa, joka paikkaan ei aina ole kiva mennä ja sellaista elämä on. Eikös ne viisaat psykologitkin sano, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsilleen sopivassa määrin pettymyksiä?

 

[Titi-uu]

Tätä just mietin, että käykö myöhemmin päiväkodin ja koulun kanssa samoin, ettei haluta mennä ja sitten onkin tuplasti vaikeampaa.
Mutta sydän kehottaisi toimimaan, kuten "4 times mom". Ihana tarina hänellä! Tädit kun olivat, että älä nyt lapsi pelleile, hyvinhän meillä täällä menee. Ja toinen murheen murtamana sylissä ja tiesin varmasti, ettei mitään temppuile. Jos sitten jättäiskin lapsen sinne ja tädit suhtautuu noin, niin ei siitäkään mitään hyvää seuraa...

 

[Monski]

Meidän 4 v. ei kanssa haluaisi mennä hoitoon, vaan olla äidin kanssa kotona.. Itse olen viimeisilläni raskaana ja tyttö on parina päivänä viikossa hoidossa, että saan levättyä päivällä, kun tyttö heräilee vielä monta kertaa yössä ja muutenkin nukkuminen vaikeaa.. Tytöllä on selkeästi eroahdistusta johtuen tulevasta vauvasta ja ajatuksesta, että äiti on useamman päivän sairaalassa. Haluaisi roikkua minussa joka hetki. On kivaa olla suosittu, mutta välillä turhan raskasta. Haluaisi nukkuakkin kainalossani tai päälläni, ja pitää minusta kiinni.. Mielestäni on kuitenkin hänen kehitykselleen hyväksi olla edes parina päivänä viikossa leikkimässä ikäistensä kanssa perhepäivähoidossa.. Itse en valtavan vatsan kanssa pysty paljon enää leikkimään. Sosiaalisia taitojakaan ei kotona opi samalla tavalla.. Kun haen tytön hoidosta, on yleensä hyvällä tuulella ja on ollut kiva päivä. Eroaminen aamulla ja ajatus siitä, että ollaan erossa päivä tuntuu silti hänestä vaikealta. (tulipas sekava sepustus)

 

[Titi-uu]

Mielestäni on eri asia nuo "vieraan" mainitsemat menemiset, tottakai mennään lääkäriin, pesulle ym. jos tarve on, mutta kun tämä avoin päiväkoti oli meillä lasta varten, itse sinne halusi, eikä siihen ole mitään pakottavaa syytä, niin miksei voisi muuttaa mieltään? Eri asia sekin, jos pitäisi töissä olon ajaksi mennä hoitoon, sekin olisi mun näkökulmasta pakko.

 

["vieras"]

Tätä just mietin, että käykö myöhemmin päiväkodin ja koulun kanssa samoin, ettei haluta mennä ja sitten onkin tuplasti vaikeampaa.
Mutta sydän kehottaisi toimimaan, kuten "4 times mom". Ihana tarina hänellä! Tädit kun olivat, että älä nyt lapsi pelleile, hyvinhän meillä täällä menee. Ja toinen murheen murtamana sylissä ja tiesin varmasti, ettei mitään temppuile. Jos sitten jättäiskin lapsen sinne ja tädit suhtautuu noin, niin ei siitäkään mitään hyvää seuraa...

Ihan hyvällä, mutta... olethan tietoinen, että lapsesi on älykäs 4-vuotias, joka pyrkii pompottelemaan sinua saadakseen haluamansa? Hän on varmasti murheen murtama läsnäollessasi, mutta kun lähdet, hän on aivan varmasti, kuten tädit sanoivat, ihan ok.

Lapset valehtelevat, liioittelevat, esittävät, dramatisoivat, manipuloivat ja tarkkasilmäisesti nuuskivat kunkin herkät kohdat. Jos lapsesi haluaa huomiotasi, hän pyrkii saamaan sen kaikin keinoin. Ole vanhempi, älä "kaveri".

 

[Lentokala]

Me ei pakotettu kuopusta kerhoon ( oli silloin just 3v ). Se olis ollut vapaaehtoinen "harrastus".
Meni päiväkotiin 3v8kk iässä sitten eikä sinne jäämisen suhteen ollut isompa ongelmaa.
Ja sinne oli tietty pakko jäädä kun vanhemmat mentiin töihin.

Mä en näe asiaa niin, että jos et tonne kerhoon pakota niin peli on menetetty siltä osin,
että sitten pitäs muka aina antaa periksi kaikessa ja lapsesta kasvaa lellitelty ongelmatapaus.
Kyllä niitä pakkotilanteita elämässä tulee ihan riittävästi eteen ilman kerhoon pakottamista.

 

[v]

Tätä just mietin, että käykö myöhemmin päiväkodin ja koulun kanssa samoin, ettei haluta mennä ja sitten onkin tuplasti vaikeampaa.
Mutta sydän kehottaisi toimimaan, kuten "4 times mom". Ihana tarina hänellä! Tädit kun olivat, että älä nyt lapsi pelleile, hyvinhän meillä täällä menee. Ja toinen murheen murtamana sylissä ja tiesin varmasti, ettei mitään temppuile. Jos sitten jättäiskin lapsen sinne ja tädit suhtautuu noin, niin ei siitäkään mitään hyvää seuraa...

EN ymmärrä tota "tädit suhtautuu noin" juttua. Nehän tietää, että kun lähdet, lapsi viihtyy hyvin.

 

[Titi-uu]

Tarkoitan tätien suhtautumisella sitä, että jos lapsi on murheissaan ja kehotetaan vain reipastumaan ja jätetään siihen, niin ei se lapsesta (eikä minusta) kyllä kivalta tunnu. Eri asia, jos lapsen mieli oikeasti muuttuu heti kun lähden, mutta sitähän minä en ole näkemässä ja siksi tätä asiaa yleensäkin mietin ja spekuloin. Mutta taidan toimia niin, että juttelen vielä lapseni kanssa ja myös tätien, ja sitten katsotaan mitä tehdään. Kiva on ollut lukea kommentteja ja mielipiteitä eri kantilta, lisääkin saa tulla, esim. siitä miten asiat ovat selvinneet...

 

[Beep]

Muistan kuinka olin n. 4-vuotiaana hoitopaikassa, jossa inhosin olla. Mut äiti sitä ei tiennyt, sillä hoitopaikasta puhuttiin vaan et hyvin menee, enkä mä osannut sitä tarpeeksi sanoa etten siellä tykkää olla. Kun muutettiin, uudessa hoitopaikassa oli sit ihan kivaa.

Ei kaikki lapset osaa sitä sanoin tai kyynelinkään kertoa, jos ei viihdy. Ja kun ei oo pakko, niin miksi pitäisi mennä?

Mä ainakin haluan viettää lapsieni lapsuuden heidän kanssaan, enkä antaa sen mennä parhailta vuosilta niin etten näkisi niitä kun aamuisin ja iltaisin. Ja tasan ei mee niin että nyt kun tekee näin niin sit se on siinä. Miten jotkut voi ees olla noin typeriä että väittää moista.

 

["vieras"]

Meillä ei 4v mene kerhoon. En ole pakottanut, kun ei kerran ole pakko.
Syy on se, että lapsi ei tunne ainuttakaan kerhosta. Meni ekalla kerralla mielellään, ovelta katsoi kaikki lapset läpi ja perääntyi, että kaikki outoja.
Oli kovasti odottanut kerhoa, että pääsee sinne parhaan kaverinsa kanssa, mutta jotuivatkin eri ryhmiin. Eli minun lapsi siirrettiin ryhmään , johon en ollut häntä ilmoittanut.
Yritin siirtoa useamman kerran, mutta ei kerhotädeille sopinut. Perusteluna paskanjauhamista, että ryhmät niin täynnä ym ym. Ryhmissä siis saman verran lapsia. Yksikin lapsi pääsi sillä perusteella vaihtamaan tähän minun haluaamaan ryhmään, koska hänellä ei kavereita omassa ryhmässään. Ja tämä siis sen jälkeen, kun olin sanonut, että ilmoittakaa heti, jos ryhmään mahtuu. Ja minulle luvattiin paikka, jos tulee tilaa. Mutta annettiinkin toiselle.
Sitten kerhotäti lässytti, että tuo vaan, ei haittaa, jos ei kavereita, kyllä ne äkkiä tutustuu ja ei haittaa, jos lapsi jää itkemään, kyllä ne lopulta sen lakkaa...
No, en vie lastani tuonne, vaikka paikka tuliskin vapaaksi. Pitäkööt kerhonsa.

 

[ei pakko]

ryhmiä on erilaisia, jotkut tosi mukavia ja jotkut stressaavia, rasittavia... Yleensä lapsi menee mielellään kivoihin paikkoihin. Jos aikuisella on tosi stressaava työ, aikuinen voi ottaa loparit. Kuuntele lapsen viestejä, onko ryhmä ihan oikeasti hyvä vai huono? Ei ole maailman loppu jos ei pakota kerhoon. Etsi mukavia harrastuksia ja kavereita.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22274915]Meillä ei 4v mene kerhoon. En ole pakottanut, kun ei kerran ole pakko.
Syy on se, että lapsi ei tunne ainuttakaan kerhosta. Meni ekalla kerralla mielellään, ovelta katsoi kaikki lapset läpi ja perääntyi, että kaikki outoja.
Oli kovasti odottanut kerhoa, että pääsee sinne parhaan kaverinsa kanssa, mutta jotuivatkin eri ryhmiin. Eli minun lapsi siirrettiin ryhmään , johon en ollut häntä ilmoittanut.
Yritin siirtoa useamman kerran, mutta ei kerhotädeille sopinut. Perusteluna paskanjauhamista, että ryhmät niin täynnä ym ym. Ryhmissä siis saman verran lapsia. Yksikin lapsi pääsi sillä perusteella vaihtamaan tähän minun haluaamaan ryhmään, koska hänellä ei kavereita omassa ryhmässään. Ja tämä siis sen jälkeen, kun olin sanonut, että ilmoittakaa heti, jos ryhmään mahtuu. Ja minulle luvattiin paikka, jos tulee tilaa. Mutta annettiinkin toiselle.
Sitten kerhotäti lässytti, että tuo vaan, ei haittaa, jos ei kavereita, kyllä ne äkkiä tutustuu ja ei haittaa, jos lapsi jää itkemään, kyllä ne lopulta sen lakkaa...
No, en vie lastani tuonne, vaikka paikka tuliskin vapaaksi. Pitäkööt kerhonsa.[/QUOTE]


Voi jösses, etkö vie lastasi kouluunkaan jos ei pääse samalle luokalle jonkun kaverinsa kanssa?? En ymmärrä sinunlaisiasi vanhempia ollenkaan... Mitä lapsellesi opettaa tuollainen käytös? Mietipä vähän sitä! Eikös se lapsi olisi saanut paljon uusia kavereita sieltä kerhoryhmästä, vaikka ei ketään tuntenutkaan entuudestaan. Pian lapset tutustuvat ja kun siellä kerhossa kuitenkin on ohjattua toimintaa, niin väkisinkin siinä lapset tutustuvat toisiinsa. Ymmärrän todella hyvin niitä kerhotätejä, että antoivat paikan jollekin muulle lapselle. Varmaan olivat kaukaa viisaita ja ajattelivat sinusta olevan vaivaa ja harmia vielä jatkossakin...