Pitäisikö mun pakottaa 3-vuotias kerhoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "muu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"muu"

Vieras
Tyttö aloitti kerhot tuossa kauden alkaessa. On siellä nyt muutaman kerran käynyt, joitain kertoja jäänyt väliin. Kerho on kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Tyttö vaan ei halua mennä sinne, tykkää niistä ohjaajista kyllä ja puhuu kavereista, mutta ei halua sinne jäädä.
Mulla itsellä alkaa opiskelut ensi syksynä, siihen asti tyttö saisi olla mun kanssa kotona. Ja on kolmesta se keskimmäinen lapsi, eli sisaruksista seuraa ja käydään yhdessä puistossa, avoimessa päiväkodissa ja nähdään kavereita :)

Olisiko siitä kerhoon pakottamisesta jotain haittaa/hyötyä? Hoidon aloitustakin ajatellen.
 
No itse ajattelisin että se lapsi hyötyy niistä kerhoista, veisin sinne kun kerran viihtyykin. Eli pakottaisin. Itse olen kertonut lapsille että hoidossa ja töissä on pakko käydä, that's it.
 
Meillä on "pakotettu" jopa 2-vuotias kerhoon. Ehkä muutaman kerran on vähän jotain itkuja tullut siinä kun mennään ja pitäisi sinne jäädä, mutta vaihtoehtoja en ole antanut, kerhoon ovat jääneet. Ja joka kerralla on kivaa ollut ja hymyssä suin sieltä lähdetään kotiin. Mielestäni on hyvä, että lapsi tottuu olemaan jonkin aikaa ilman äitiä/isää, niinhän siellä päiväkodissakin sitten täytyy viimeistään. Rymässä oppii myös sosiaalisia taitoja, oman vuoron odottelua, muiden huomioimista jne.
 
[QUOTE="Xxxx";27285844]No itse ajattelisin että se lapsi hyötyy niistä kerhoista, veisin sinne kun kerran viihtyykin. Eli pakottaisin. Itse olen kertonut lapsille että hoidossa ja töissä on pakko käydä, that's it.[/QUOTE]

Eihän kerho ole mikään pakollinen hoitopaikka.
 
Meilläkin protestoidaan eikä haluta jäädä kerhoon. Itketty ei oo mut aina sama laulu et ei kerhoon. Hoitajat on kyllä ottanut asian tosi kivasti ja keksivät yleensä jotain Vaikka että juostaan keinuille tms. Jäämistilanteessa. Mut en pakottaisi jos kuukauden jälkeen vielä jäis huutamaan..
 
Eihän kerho ole mikään pakollinen hoitopaikka.

Eiolekaan, mutta meillä opetellaan jo pienestä, että tietyt asiat vaan kuuluu elämään ja jos on ilmoittauduttu ja sitouduttu kerhoon, siellä käydään. Sama juttu harrastusten kanssa, niitäkään ei kesken kauden jätetä pois. Riippuu tietysti kerhosta, mutta meillä lapsen "ei nyt huvita joka kerta käydä"-poissaolot ovat suoraan pois joltain toiselta lapselta,joka kenties haluaisi kerhopaikan, mutta ei ole sitä saanut jonojen vuoksi.
 
No meillä ihan sama juttu, lapsi ei halua jäädä kerhoon. Tähän mennessä en oo pakottanu, mutta kohta varmaan täytyy, koska lapsi täyttää loppuvuodesta jo 5v. Eli ens syksynä ois eskariin meno. Tarttis totutella sitä ennen. Keskimmäinen, 3-vuotias käy kerhossa mielellään kun on luonteeltaan rohkeampi.

Meillä vaan ongelmana se, kun srk-kerhosta kysymys siis, niin eivät ota näitä "itkien tulijoita" vastaan. Kun kerran on vapaaehtoista toimintaa. Harmittaa jos täytyy päiväkotiin laittaa tätä irtaantumista harjottelemaan eskaria varten. Veisin mieluummin tonne kerhoon, joka on esikoisellekin tuttu paikka kun on aina mukana tota keskimmäistä viemässä ja hakemassa. Ois niin näppärää mulle (ja halvempaa, sanottakoon sekin tässä nyt suoraan....)
 
Oon kallistumassa tosiaan tuohon etten vie enää kerhoon, aloin vaan miettiä onko täsä "luovuttamisesta" jotain haittaa.
En saisi hetkeä itselleni, 2 kolmesta kotona, enemmän tuosta kerhoon kuskaamisesta on vaivaa, vien samoina päivinä esikoisen kerhoon eri aikaan. Esikoinen on kerhoon mennyt aina mielellään ja 3-vuotiaskin halusi kerhoon koko viime kevään, nyt ei halua mennä edes isompansa esimerkin kannustamana.
 
[QUOTE="vieras";27285952]Eiolekaan, mutta meillä opetellaan jo pienestä, että tietyt asiat vaan kuuluu elämään ja jos on ilmoittauduttu ja sitouduttu kerhoon, siellä käydään. Sama juttu harrastusten kanssa, niitäkään ei kesken kauden jätetä pois. Riippuu tietysti kerhosta, mutta meillä lapsen "ei nyt huvita joka kerta käydä"-poissaolot ovat suoraan pois joltain toiselta lapselta,joka kenties haluaisi kerhopaikan, mutta ei ole sitä saanut jonojen vuoksi.[/QUOTE]

Kuulostaa melkoisen raaalta peliltä alle kouluikäisille, mutta kukin tyylillään. Pakottaahan se super-Marjokin lapsensa tekemään vaikka mitä.
 
Kuulostaa melkoisen raaalta peliltä alle kouluikäisille, mutta kukin tyylillään. Pakottaahan se super-Marjokin lapsensa tekemään vaikka mitä.

Niin, sitten itketään kun lapsi pitäisi viedä eskariin ja ei millään sopeudu sinne kun ei ole koskaan joutunut olemaan äidistä erossa. Onko se sitten parempi? Ei haittaa, vaikka lapsi vie paikan joltain toiselta lapselta? Älyttäisiin sitten edes perua kokonaan se kerhopaikka, eikä roikuta "käydään kun huvittaa". Eikö sinua yhtään haittaisi, että olet jostain lapsen jumpasta maksanut 70€ ja sitten 2 kerran lapsi sanoo, että eipäs nyt huvitakaan enää mennä... Ette sitten mene, vai?
 
[QUOTE="vieras";27285982]Niin, sitten itketään kun lapsi pitäisi viedä eskariin ja ei millään sopeudu sinne kun ei ole koskaan joutunut olemaan äidistä erossa. Onko se sitten parempi? Ei haittaa, vaikka lapsi vie paikan joltain toiselta lapselta? Älyttäisiin sitten edes perua kokonaan se kerhopaikka, eikä roikuta "käydään kun huvittaa". Eikö sinua yhtään haittaisi, että olet jostain lapsen jumpasta maksanut 70€ ja sitten 2 kerran lapsi sanoo, että eipäs nyt huvitakaan enää mennä... Ette sitten mene, vai?[/QUOTE]

Mun mielestä kolmevuotias on vielä niin pieni ettei voi pakottaa mihinkään harrastukseen. Yli kouluikäiseltä voisinkin vaatia että käy loppuun sen mistä ollaan maksettu. Mutta kyllä mulle pienen lapsen henkinen hyvinvointi on paljon tärkeämpää kuin muutama kymppi.

Eikä eskarikaan ole pakollinen.
 
Ken gurun kanssa samoilla linjoilla. Siksi tätä mietinkin, voisin vapauttaa tosiaan sen kerhopaikan jollekin muulle.
On kuulemma mennyt kerhossa aina ihan ookoo, mutta ite huomaan tytöstä, ettei oikeasti halua mennä ja on haettaessakin vaisu. Hoitoon nyt on pakko mennä ja siihen sopeutua, mutta ehtisi nyt vuoden verran kasvaa.
Ja kyllä meillä lapsi on erossa vanhemmista, isovanhempien kanssa ja heidän kanssaan jää mielellään :)
 
Mun mielestä kolmevuotias on vielä niin pieni ettei voi pakottaa mihinkään harrastukseen. Yli kouluikäiseltä voisinkin vaatia että käy loppuun sen mistä ollaan maksettu. Mutta kyllä mulle pienen lapsen henkinen hyvinvointi on paljon tärkeämpää kuin muutama kymppi.

Eikä eskarikaan ole pakollinen.

No, kukin tavallaan...Meidän muksuille tämä "pakottaminen" on kyllä tehnyt hyvää. Reippaita lapsukaisia heistä on kasvanut, eivät vingu turhia ja jätä asioita kesken noin vaan. Ei ole tarvinnut käydä vääntöä, tarviiko ja miksi tarvii mennä päiväkotiin tai kouluun.
 
Pakottamisesta tässä kohtaa ei hyotyä. Reipas on minunkin lapsi,eskarilainen, vaikka en olekkaan joka kissanristiäisiin pakottanut. On hitaasti lämpiävää sorttia.
 
Toiset lapset vaan protestoivat sitä kerhoon jäämistä kauemmin, mutta jos lapsi kuitenkin viihtyy kerhossa, niin minä kylmästi lapsen sinne aina veisin, sillä jos lapsi huomaa, että ei ole pakko sinne mennä, jos vähän narisee, niin se tulee tekemään sitä myöhemminkin.
 
Mun keskimmäinen lapsi protestoi alkuun kerhoon menoa vastaan, tai itse asiassa aika kauankin. Hän oli tuolloin (ja on vielä aikuisenakin) hyvin ujo ja vetäytyvä. Sain aina jollakin houkuteltua hänet kerhoon ja jopa lahjoin. Tein myös kerhoon mukaan sellaiset eväät, mitä lapsi halusi. Kerhotäti oli oikein ihana, kehui tyttöä aina, vaikka tyttö olisi vain sivusta seurannut toisten leikkejä, ja vähitellen hän uskaltautui hetkeksi leikkimäänkin toisten kanssa. Eka vuosi oli aika tikkuista, mutta ei pikkupakottamisesta mitään traumojakaan jäänyt. Pikemminkin hän rohkaistui siellä, kun annettiin omaan tahtiin tutusta kavereihin. Yksi kerhokavereista on vieläkin hänen paras kaverinsa.
 
[QUOTE="flip";27287019]Mun keskimmäinen lapsi protestoi alkuun kerhoon menoa vastaan, tai itse asiassa aika kauankin. Hän oli tuolloin (ja on vielä aikuisenakin) hyvin ujo ja vetäytyvä. Sain aina jollakin houkuteltua hänet kerhoon ja jopa lahjoin. Tein myös kerhoon mukaan sellaiset eväät, mitä lapsi halusi. Kerhotäti oli oikein ihana, kehui tyttöä aina, vaikka tyttö olisi vain sivusta seurannut toisten leikkejä, ja vähitellen hän uskaltautui hetkeksi leikkimäänkin toisten kanssa. Eka vuosi oli aika tikkuista, mutta ei pikkupakottamisesta mitään traumojakaan jäänyt. Pikemminkin hän rohkaistui siellä, kun annettiin omaan tahtiin tutusta kavereihin. Yksi kerhokavereista on vieläkin hänen paras kaverinsa.[/QUOTE]

Tuollainen pehmeä tyyli onkin varmasti hyvä. Mutta se vaatii kyllä sen että kerhon ohjaajatkin osaavat ja jaksavat ottaa lapsen kärsivällisesti vastaan.
 

Yhteistyössä